Poika tuli eilen armeijasta maitojunalla kotiin - suuri häpeä koko perheelle

Vierailija kirjoitti:

Noin puolella armeijan keskeyttävistä on jokin psyykkinen syy siihen. Monesti laitetaan diagnoosiksi äkillinen stressireaktio ja lähetetään siviiliin jatkohoitoon. Sukulaisille on armeijassa puhjennut masennus, paniikkihäiriö ja yhdelle tuli jopa paranoidinen skitsofrenia. Että sellainen järjestelmä tämä Suomen puolustusvoimat. :)

En kyllä usko armeijan aiheuttavan skitsofreniaa,toki voi laukaista psykoosin,jos sellainen on ollut tuloillaan.

Kotona on varmasti monella mennyt pahasti pileen siinä että molempien vanhempien on pitänyt käydä ylitöissä ja ei ole keretty kasvattaa lapsia. Ovat tulleet kotiin ja syöneet tyhjässä kodissa päivällisen tai sitten kavereiden kanssa mc donaldsissa pika-aterian.

Tälläisiä lapsiahan ne olivat aikoinaan ja niitä samoja on nyt entistä enemmän. Vanhemmilla on viikonloput sitten aikaa kasvattaa omillaan kasvaneita pentuja. Aikakauden hetelmiä. Ei siinä oikein voi vanhempiakaan syyttää. Vanhemmat ovat haluneet maksaa asuntolainat pois ajoissa ja ylläpitää keskiluokkaista tasoa.

Voihan se tulla yllätyksenä monelle että koulu tai päiväkoti ei riitä kasvattamaan lasta tavoille. Paha on pojan ottaa esimerkkiä vanhemmista kun näkee niitä vain iltaisin. Esimerkit haetaan sitten muualta. Jos sen pikaruuan saa hetkessä vanhempien antamalla päivärahalla niin kasvaako kärsivällisyys perunan keittämiseen saati kuorimiseen. Ne perunat on nykyään valmiita tikkuja.

Itse törmäsin sellaisiin alokkaisiin jotka eivät osaneet itse kääriä savukkeita vaan olivat tottuneet valmiisiin. Moni ei osanut pilkkoa puita kamiinaankaan. Siis suurinosa ei osanut.

Nykyiset parikymppiset jannut tarvitsisivat paljon vanhempien rakkautta. Uskon että moni poika olisi vielä pelastettavissa nuorisotyön ja ihan kotijoukkojen, sukulaisten avulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin puolella armeijan keskeyttävistä on jokin psyykkinen syy siihen. Monesti laitetaan diagnoosiksi äkillinen stressireaktio ja lähetetään siviiliin jatkohoitoon. Sukulaisille on armeijassa puhjennut masennus, paniikkihäiriö ja yhdelle tuli jopa paranoidinen skitsofrenia. Että sellainen järjestelmä tämä Suomen puolustusvoimat. :)

En kyllä usko armeijan aiheuttavan skitsofreniaa,toki voi laukaista psykoosin,jos sellainen on ollut tuloillaan.

Siis jos suoraan tietokoneelta pikaruuan keskeltä kiskaistaan armeijaan niin voin uskoa että psykoosi voi iskeä. Etenkin kun otetaan viikonloppuisin rankemmalla kädellä alkoholia tai pilveä. Jossain vaiheessa laukeaa deliriumi. Ne aamut voi olla työttömyyteen tottuneelle nuorelle kovia, jos normaalisti nousee ylös 13 aikaan.

KylmäTotuus kirjoitti:

Itse törmäsin sellaisiin alokkaisiin jotka eivät osaneet itse kääriä savukkeita vaan olivat tottuneet valmiisiin. Moni ei osanut pilkkoa puita kamiinaankaan. Siis suurinosa ei osanut.

Nykyiset parikymppiset jannut tarvitsisivat paljon vanhempien rakkautta. Uskon että moni poika olisi vielä pelastettavissa nuorisotyön ja ihan kotijoukkojen, sukulaisten avulla.

Sätkän kääriminen ja puiden pilkkominen, näillä Suomea puolustetaan. Ja sängyn petaamisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyaikainen armeija on kuin kesäleiri verrattuna muutaman vuosikymmen olleeseen meininkiin. Ja jos pää ei tuota kestä, niin sitten on jo lähtökohtaisesti jotain pahasti pielessä.

Minä kävin intin 1990-luvulla, siis parikymmentä vuotta sitten. Tuolloin sain kuulla, ettei intti ollut mitään verrattuna 1970-luvun inttiin. Isäni, joka kävi intin 1970-luvulla, sai kuulla, ettei hänen inttinsä ollut mitään verrattuna 1950-luvun inttiin. 1950-luvulla taas sanottiin, että rauhan ajan intti on pelkkää lepsuilua ja pelleilyä sodan ajan touhuun verrattuna... Milloinkohan intti on oikein tosi kova paikka ollut? Varmaan kivikaudella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan kellään naisella täällä koskaan ollut armeijan käymätöntä miestä......... ulkomaalaisia ei lasketa. 

 

Oli. Se oli sellainen laiska paapottava mammanpoika joka hajosi aina pienenkin paineen alla. En jaksanut pitkään katella sitä meininkiä.

Mun poikaystävä on käynyt sivarin eikä haittaa yhtään. Ihana, rakastava, normaali ihminen eikä mikään alikehittyny vässykkä. En jaksa uskoa että joku oikeesti valitsis kumppaninsa sen perusteella onko sen väh. puoli vuotta hyppiny pusikoissa ja kuunnellu turhaa pilkunnussimista.

facepalm kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun poikaystävä on käynyt sivarin eikä haittaa yhtään. Ihana, rakastava, normaali ihminen eikä mikään alikehittyny vässykkä.

Ja sitten kriisiajan koittaessa sama ihana, rakastava ja normaali poikaystävä vakaumuksensa mukaisesti luikkii pakoon ja jättää tyttöystävänsä vihollisten raiskattavaksi ja tapettavaksi? Vai muuttuuko vakaumus?

facepalm kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan kellään naisella täällä koskaan ollut armeijan käymätöntä miestä......... ulkomaalaisia ei lasketa. 

 

Oli. Se oli sellainen laiska paapottava mammanpoika joka hajosi aina pienenkin paineen alla. En jaksanut pitkään katella sitä meininkiä.

Mun poikaystävä on käynyt sivarin eikä haittaa yhtään. Ihana, rakastava, normaali ihminen eikä mikään alikehittyny vässykkä. En jaksa uskoa että joku oikeesti valitsis kumppaninsa sen perusteella onko sen väh. puoli vuotta hyppiny pusikoissa ja kuunnellu turhaa pilkunnussimista.

Ei kuitenkaan rakasta lähimmäisiään koska on vältellyt kansalaisvelvollisuuttaan armeijassa. Hän on päättänyt jättää suomalaiset ilman apua tosipaikan tullen.

Vierailija kirjoitti:

facepalm kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun poikaystävä on käynyt sivarin eikä haittaa yhtään. Ihana, rakastava, normaali ihminen eikä mikään alikehittyny vässykkä.

Ja sitten kriisiajan koittaessa sama ihana, rakastava ja normaali poikaystävä vakaumuksensa mukaisesti luikkii pakoon ja jättää tyttöystävänsä vihollisten raiskattavaksi ja tapettavaksi? Vai muuttuuko vakaumus?

Kriisiajan koittaessa sama ihana, rakastava ja normaali poikaystävä (jonka sivarin käyminen ei johdu mistään vakaumuksesta) tekee töitä muualla kuin rintamalla ja auttaa näin maataan. :) Miksi helvetissä kaikki olettaa että kaikki sivarin käyneet on tyyliin kannabishippejä tai muuten vaan pelkureita ja pullamössöjä? Nyt. Vittu. Oikeesti.

Vierailija kirjoitti:

facepalm kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan kellään naisella täällä koskaan ollut armeijan käymätöntä miestä......... ulkomaalaisia ei lasketa. 

 

Oli. Se oli sellainen laiska paapottava mammanpoika joka hajosi aina pienenkin paineen alla. En jaksanut pitkään katella sitä meininkiä.

Mun poikaystävä on käynyt sivarin eikä haittaa yhtään. Ihana, rakastava, normaali ihminen eikä mikään alikehittyny vässykkä. En jaksa uskoa että joku oikeesti valitsis kumppaninsa sen perusteella onko sen väh. puoli vuotta hyppiny pusikoissa ja kuunnellu turhaa pilkunnussimista.

Ei kuitenkaan rakasta lähimmäisiään koska on vältellyt kansalaisvelvollisuuttaan armeijassa. Hän on päättänyt jättää suomalaiset ilman apua tosipaikan tullen.

Voi luoja, sodan syttyessä tarvitaan ihmisiä muuhunkin ja muuallekkin kuin rintamalle sotimaan. Miettikää ku kaikki esim. selkävaivaiset ihmiset olis heilumassa pyssyjen kanssa ku ei kuitenkaan vois kunnolla olla hyödyksi rintamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

facepalm kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun poikaystävä on käynyt sivarin eikä haittaa yhtään. Ihana, rakastava, normaali ihminen eikä mikään alikehittyny vässykkä.

Ja sitten kriisiajan koittaessa sama ihana, rakastava ja normaali poikaystävä vakaumuksensa mukaisesti luikkii pakoon ja jättää tyttöystävänsä vihollisten raiskattavaksi ja tapettavaksi? Vai muuttuuko vakaumus?

Kriisiajan koittaessa sama ihana, rakastava ja normaali poikaystävä (jonka sivarin käyminen ei johdu mistään vakaumuksesta) tekee töitä muualla kuin rintamalla ja auttaa näin maataan. :) Miksi helvetissä kaikki olettaa että kaikki sivarin käyneet on tyyliin kannabishippejä tai muuten vaan pelkureita ja pullamössöjä? Nyt. Vittu. Oikeesti.

Ja siinä vaiheessa ku sotilaille oikeasti on tarvetta, niin kyllä on munki poikaystävä rintamalla sotimassa. Siinä tilanteessa sen homman vaan ehkä handlaa vaikka ei oiskaan puolta vuotta leireilly ja leikkiny sotaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

facepalm kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kriisiajan koittaessa sama ihana, rakastava ja normaali poikaystävä (jonka sivarin käyminen ei johdu mistään vakaumuksesta) tekee töitä muualla kuin rintamalla ja auttaa näin maataan. :)

Ja joku muu, mahdollisesti huonokuntoisempi kuin ihana, rakastava normaali poikaystävä, joutuu vaarantamaan samalla henkensä hänenkin puolestaan, koska hän ei viitsi. Kyllä, kriisiaikana tarvitaan monien muidenkin kuin sotilaiden panosta, mutta miksi parhaiten sotilaaksi soveltuvaan joukkoon kuuluva eli nuori terve mies on sitä mieltä, että muut kantakoon raskaimman vastuun. Se ei minulle avaudu. 

Ei ketään laiteta armeijasta pois sunnuntaina. Jos se sunnuntaina haluaa lähteä, se laitetaan osastolle lepäämään ja maanataina sille kirjoitetaan paperit. Että trolli. Mutta onhan näitä oikeastikin, jotka ei armeijaa kestä psyykkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siinä vaiheessa ku sotilaille oikeasti on tarvetta, niin kyllä on munki poikaystävä rintamalla sotimassa. Siinä tilanteessa sen homman vaan ehkä handlaa vaikka ei oiskaan puolta vuotta leireilly ja leikkiny sotaa.

TIetysti rintamalle saatetaan lopulta joutua heikointakin ainesta eli sivareita ottamaan. Mieluummin kuitenkin näkisin asiaankuuluvan koulutuksen saaneiden hoitavan maanpuolustuksen. Aivan samoin kuin mieluiten menen sellaisen lääkärin vastaanotolle, joka on "kuusi vuotta leikkinyt lääkiksessä lääkärileikkejä" eikä saanut vain jotain pikakoulutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

facepalm kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun poikaystävä on käynyt sivarin eikä haittaa yhtään. Ihana, rakastava, normaali ihminen eikä mikään alikehittyny vässykkä.

Ja sitten kriisiajan koittaessa sama ihana, rakastava ja normaali poikaystävä vakaumuksensa mukaisesti luikkii pakoon ja jättää tyttöystävänsä vihollisten raiskattavaksi ja tapettavaksi? Vai muuttuuko vakaumus?

Kriisiajan koittaessa sama ihana, rakastava ja normaali poikaystävä (jonka sivarin käyminen ei johdu mistään vakaumuksesta) tekee töitä muualla kuin rintamalla ja auttaa näin maataan. :) Miksi helvetissä kaikki olettaa että kaikki sivarin käyneet on tyyliin kannabishippejä tai muuten vaan pelkureita ja pullamössöjä? Nyt. Vittu. Oikeesti.

Ja siinä vaiheessa ku sotilaille oikeasti on tarvetta, niin kyllä on munki poikaystävä rintamalla sotimassa. Siinä tilanteessa sen homman vaan ehkä handlaa vaikka ei oiskaan puolta vuotta leireilly ja leikkiny sotaa.

Vihollinen tulee rajan yli ensi yönä klo 04. Mitä sun poikaystävä tekee? Soittaa sivaripaikan ovikelloa? Odottaa että pannaan seinää vasten? Silja Linellekään ei enää pääse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

facepalm kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kriisiajan koittaessa sama ihana, rakastava ja normaali poikaystävä (jonka sivarin käyminen ei johdu mistään vakaumuksesta) tekee töitä muualla kuin rintamalla ja auttaa näin maataan. :)

Ja joku muu, mahdollisesti huonokuntoisempi kuin ihana, rakastava normaali poikaystävä, joutuu vaarantamaan samalla henkensä hänenkin puolestaan, koska hän ei viitsi. Kyllä, kriisiaikana tarvitaan monien muidenkin kuin sotilaiden panosta, mutta miksi parhaiten sotilaaksi soveltuvaan joukkoon kuuluva eli nuori terve mies on sitä mieltä, että muut kantakoon raskaimman vastuun. Se ei minulle avaudu. 

Okei wait poikaystäväni kävi sivarin koska armeijassa ilmeni pumppuvikoja, olisi ehkä pitänyt mainita. Ei siis sovellu parhaiden sotilaaksi. Sori aiheuttamastani väärinkäsityksestä. :D

Vierailija kirjoitti:

Noin puolella armeijan keskeyttävistä on jokin psyykkinen syy siihen. Monesti laitetaan diagnoosiksi äkillinen stressireaktio ja lähetetään siviiliin jatkohoitoon. Sukulaisille on armeijassa puhjennut masennus, paniikkihäiriö ja yhdelle tuli jopa paranoidinen skitsofrenia. Että sellainen järjestelmä tämä Suomen puolustusvoimat. :)

Vähän luulen että nyt on kyse teikäläisten sukuviasta eikä Suomen puolustusvoimien järjestelmästä.

Terv. Sotilasisän kasvattama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siinä vaiheessa ku sotilaille oikeasti on tarvetta, niin kyllä on munki poikaystävä rintamalla sotimassa. Siinä tilanteessa sen homman vaan ehkä handlaa vaikka ei oiskaan puolta vuotta leireilly ja leikkiny sotaa.

TIetysti rintamalle saatetaan lopulta joutua heikointakin ainesta eli sivareita ottamaan. Mieluummin kuitenkin näkisin asiaankuuluvan koulutuksen saaneiden hoitavan maanpuolustuksen. Aivan samoin kuin mieluiten menen sellaisen lääkärin vastaanotolle, joka on "kuusi vuotta leikkinyt lääkiksessä lääkärileikkejä" eikä saanut vain jotain pikakoulutusta.

No tietenkin, ymmärrän. Jätin tyhmyyttäni ja epähuomiossa mainitsematta että poikaystäväni kävi sivarin terveydellisistä syistä. On kuitenkin siis halukas puolustamaan maataan ja tietenkin menee rintamalle kun tilanne vaatii, eikä luiki tilaisuuden tullen karkuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

facepalm kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun poikaystävä on käynyt sivarin eikä haittaa yhtään. Ihana, rakastava, normaali ihminen eikä mikään alikehittyny vässykkä.

Ja sitten kriisiajan koittaessa sama ihana, rakastava ja normaali poikaystävä vakaumuksensa mukaisesti luikkii pakoon ja jättää tyttöystävänsä vihollisten raiskattavaksi ja tapettavaksi? Vai muuttuuko vakaumus?

Kriisiajan koittaessa sama ihana, rakastava ja normaali poikaystävä (jonka sivarin käyminen ei johdu mistään vakaumuksesta) tekee töitä muualla kuin rintamalla ja auttaa näin maataan. :) Miksi helvetissä kaikki olettaa että kaikki sivarin käyneet on tyyliin kannabishippejä tai muuten vaan pelkureita ja pullamössöjä? Nyt. Vittu. Oikeesti.

Ja siinä vaiheessa ku sotilaille oikeasti on tarvetta, niin kyllä on munki poikaystävä rintamalla sotimassa. Siinä tilanteessa sen homman vaan ehkä handlaa vaikka ei oiskaan puolta vuotta leireilly ja leikkiny sotaa.

Vihollinen tulee rajan yli ensi yönä klo 04. Mitä sun poikaystävä tekee? Soittaa sivaripaikan ovikelloa? Odottaa että pannaan seinää vasten? Silja Linellekään ei enää pääse.

Mitä sinä teet? Pakenet miehen selän taakse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

facepalm kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kriisiajan koittaessa sama ihana, rakastava ja normaali poikaystävä (jonka sivarin käyminen ei johdu mistään vakaumuksesta) tekee töitä muualla kuin rintamalla ja auttaa näin maataan. :)

Ja joku muu, mahdollisesti huonokuntoisempi kuin ihana, rakastava normaali poikaystävä, joutuu vaarantamaan samalla henkensä hänenkin puolestaan, koska hän ei viitsi. Kyllä, kriisiaikana tarvitaan monien muidenkin kuin sotilaiden panosta, mutta miksi parhaiten sotilaaksi soveltuvaan joukkoon kuuluva eli nuori terve mies on sitä mieltä, että muut kantakoon raskaimman vastuun. Se ei minulle avaudu. 

Okei wait poikaystäväni kävi sivarin koska armeijassa ilmeni pumppuvikoja, olisi ehkä pitänyt mainita. Ei siis sovellu parhaiden sotilaaksi. Sori aiheuttamastani väärinkäsityksestä. :D

POINTTINI SIIS ON että ei intin sijaan sivarin valitseva ole aina laiska, epäisäm_maallinen pullamössövässykkä.