Poika tuli eilen armeijasta maitojunalla kotiin - suuri häpeä koko perheelle

Kyllä hävettäis minuakin jos oman poika tekis samoin!

Vierailija kirjoitti:

En ole käynyt armeijaa, mutta silti nostan enemmän penkistä kun monet näistä intin käyneistä velliperseistä. 

Niin? Pään sisällähän se syy on, kun ei armeijaa kestä.

Työllistän parikymmentä miestä. Yhtään sivaria tai intin keskeyttänyttä en ole yritykseeni palkannut, enkä palkkaa.

Äitimyy kirjoitti:

Voi jessus. Ihan tavallistahan tuollainen nykyään on. Minun poikani ei edes mennyt armeijaan vaan hankki C:n paperit. Ei sitä kukaan ole kysellyt.

Juuri näin. Todella fiksut nuoret eivät edes mene armeijaan, vaan keskittyvät opiskeluun. Armeija on joutavaa hömppää eikä sen käymisestä ole mitään hyötyä.

Intti on monelle varmaan vaikuttava kokemus. Olen nainen ja jo pikkutyttönä sain isältä kuulla, että sinä et ikinä pärjäisi armeijassa.

Hän luetteli useita syitä, mm. sen, että aamupesu on tehtävä 2 minuutissa. Minulta siihen meni varttitunti helposti. En ollut ripeä, mitä armeijassa kuulemma on oltava, enkä ole koskaan oppinut ajamaan polkupyörällä.

Kiitin siis luojaani, että olen syntynyt naiseksi.

Myöhemmin olen huomannut, että Intissä oppii ainakin kiroilemaan, jos ei ole aiemmin osannut. Aviomiehen mukaan siellä oppii myös olemaan tekemättä niitä asioita, joita ei ole nimenomaisesti käsketty tehdä. Mikä ehkä selittää sen, miksi miehiä pitää aina käskeä tekemään kotityöt.

Olen sanonut tyttärellekin, että intti on hyvä käydä ja intin käymättä jättäneet luuserit voi unohtaa, niiden päässä on aina jotain vikaa.

Armeijassa ei opi mitään muuta kuin sotataitoja. Niistä ei ole hyötyä silloin, kun maa ei ole sotatilassa. Kovemmaksi jätkäksi oppii vaikkapa kahden viikon itsepuolustuskurssilla.

Vierailija kirjoitti:

Armeijassa ei opi mitään muuta kuin sotataitoja. Niistä ei ole hyötyä silloin, kun maa ei ole sotatilassa. Kovemmaksi jätkäksi oppii vaikkapa kahden viikon itsepuolustuskurssilla.

Meinasitko, että sotataitoja aletaan opettelemaan siinä vaiheessa kun luodit viuhuvat? Sulla ei varmaan ole kotivakuutustakaan. Senhän voi hankkia sitten kun talo on jo liekeissä.

Vierailija kirjoitti:

Armeijassa ei opi mitään muuta kuin sotataitoja. Niistä ei ole hyötyä silloin, kun maa ei ole sotatilassa. Kovemmaksi jätkäksi oppii vaikkapa kahden viikon itsepuolustuskurssilla.

Ihan höpöhöpöä. Ei sodassa taistella yksin veitsen kanssa niin kuin Rambo.

Maitojunaa ei ole kirjoitti:

Armeijaa ei tarvitse mitenkään suorittaa, jos on miehistössä. Riittää, että vain on siellä. Päivät vierivät itsekseen ja kohta on homma ohi.

Eri asia on sitten AUK:ssa, missä vaaditaan jo jotain ja kilpailu on kovaa - varsinkin erikois-AUK:issa. AUK:sta voidaan todellakin lähettää "maitojunalla" takaisin P-kauden yksikköön, mutta sen jälkeenhän homma on pelkkää olemista.

Varmaan jossain autokomppaniassa ei tarvitse kovin paljoa hommia painaa, mutta kyllä on monta aselajia, jossa vaaditaan myös jotain miehistöltäkin.

Jos minulla ei olisi parempaa käyttöä viidelle päivälle, kävisin välittömästi itseni reservin sivariksi. Sen verran harmittaa se että tuli oltua "kova jätkä" ja käytyä intti "keskimäärin vähän rankemman kautta". Toisaalta, onhan siitä se hyöty ollut että lähes kaikki uhoajat sulkevat suunsa kun kuulevat missä tuli hoidettua hommat ja mikä on se saunailtojen nokkimisjärjestyksen määrittelevä sotilasarvo..."ei kyllä uskoisi susta" - no ei niin, mutta kun nuorempana on hölmö ja johdateltavissa, monessakin asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Armeijassa ei opi mitään muuta kuin sotataitoja. Niistä ei ole hyötyä silloin, kun maa ei ole sotatilassa. Kovemmaksi jätkäksi oppii vaikkapa kahden viikon itsepuolustuskurssilla.

Opetellaan ihan normaaleja hyviä käyttäytymissääntöjä, mitkä näköjään yllättävän monelle on aivan vieraita. Vastuun ottamista itsestä ja muista, selviytymistä erilaisissa oloissa, toimimista joukkueena . Noin niinkun parina esimerkkinä. Ihan hyviä taitoja jotka kuuluisi ihan kaikkien opetella edes itsensä takia.

Mihin luulit armeijaa tarvittavan? Että kun maa on sotatilassa niin sitten aletaan vasta kouluttamaan?

Vierailija kirjoitti:

Paluuseen oli varmasti jokin syy. Kerrotte edelleen, jos haluatte.

Monet nuoret miehet lopettavat armeijan kesken psyykkisistä syistä.

Ja myös aivan puhtaasti fyysisistä syistä sieltä palautetaan kotiin hyvin helposti nykyään. Ei tarvitse olla kovinkaan kummoinen juttu. Aloitus ei muutenkaan kuulostanut olevan tältä vuosituhannelta. Ettei olisi sattunut Porvoon varuskunnassa taas tämäkin.

Vierailija kirjoitti:

Äitimyy kirjoitti:

Voi jessus. Ihan tavallistahan tuollainen nykyään on. Minun poikani ei edes mennyt armeijaan vaan hankki C:n paperit. Ei sitä kukaan ole kysellyt.

Juuri näin. Todella fiksut nuoret eivät edes mene armeijaan, vaan keskittyvät opiskeluun. Armeija on joutavaa hömppää eikä sen käymisestä ole mitään hyötyä.

Jopa isäni, sotaveteraani ja -invalidi, on nykyään tätä mieltä. Kannustaa nuorimmaistamme menemään sivariin esim. vanhainkotiin tai vanhusten hoitolaitokseen, jossa voi olla oikeasti hyödyksi yhteiskunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten ei kannattaisi paljoa ottaa kantaa miesten omaan päätökseen varusmiespalveluksen käymisestä jollei itse ole armeijassa ollut/ menossa sinne.

Se on kuulkaas tytöt just näin. Mistään tasa-arvosta on turha puhua niin kauan kuin intti on pakollinen vain toisen sukupuolen edustajille.

Mistään tasa-arvosta on turha puhua niin kauan kuin vain naiset joutuvat kantamaan lasta 9 kk ja synnyttämään. Useimmat miehet varmaan menis mieluummin sinne inttiin kuin vaihtaisi osia.

 

Kaksi aivan eri asiaa: toinen biologinen ja toinen erään Euroopan  maan (melkein kaikista muista jo ) jälkeenjääneen lainsäädännön avulla  ylläpidettyä.

Ennustan ,että mitä pidemmän aikaa tulee kuluneeksi toisen maailmansodan päättymisestä, sitä vaikeammaksi tulee muuttumaan nuorten miesten motivaation herättäminen "teit' isäin astumaan" .

Asevelvollisuus ei ole mikään 'luonnonlaki'. Esim. Britanniassa se astui voimaan ensimmäisen maailmansodan aikana ja loppui hieman sen jälkeen kun toinen oli päättynyt. Yhdysvalloissa se päättyi Vietnamin sodan aikana.

Nykysodissa ei enää tarvita mitään 'kansanarmeijoita', tai miljoonien miesten kenttäarmeijoita. (sellainen muuten  taitaa olla enää pohjois-Koreassa )

Toinen maailmansota ja sen aika oli Suomen historiassa joka suhteessa poikkeustapaus.

Ellei oteta huomioon veristä sisällissotaa v. 1918 ,jolloin suomalaiset tappoivat (tai pääasiassa kiduttivat,  teloittivat , murhasivat tai näännyttivät toisiaan kuoliaiksi eri vankileireillä) toisiaan ,oli Suomessa vuoden 1808-9  jälkeinen aika täydellistä rauhanaikaa.

Muut Euroopan maat ovat jo   suurinpiirtein kokonaan toipuneet toisen maailmansodan aiheuttamista kansallisista traumoistaan, mutta meillä tapitetaan silmät imukuppeina vastaanottimien ruutujen ja näyttöjen ääressä joka joulukuun 6.päivä - silloinhan näet  tulee se Tuntematon sotilas-elokuva (...ja uusia versioita aina vaan ja vieläkin vaan senkun suunnitellaan lisää) .

Eiköhän olisi jo aika vähän  arvioida sitäkin perinnettä ja sen hyödyllisyyttä reaalimaailmassa ja (enää) tämän päivän todellisuudessa.                                                                                                

Onhan Euroopan maista esim.Ranska ollut niin ensimmäisen kuin toisenkin maailmansodan (pää-) näyttämöitä , maa on ollut kahtia jaettuna ja siellä on käyty aikansa raskaimmilla tunnetuilla aseilla ratkaisutaisteluita, jotka ovat kukin niistä vaatineet aikanaan jopa yli puolen miljoonan sotilaan hengen (+siviilien kärsimykset ja kuolemat siihen päälle) mutta kansallispäivä (14.heinäkuuta) on siellä kuitenkin  iloinen ilotulitusjuhla katutanssiaisineen jne. EIKÄ siis (ainakaan enää) mitään toisen maailmansodan tunnelmien märehtimistä tai niissä piehtaroimista  vuosikymmenestä toiseen ( ja siis meillä nykyään jo (huom.) vuosisadasta toiseen !  

Käsite 'tuntematon sotilas' on muuten nimenomaan ranskalaista alkuperää.  Siellähän on Pariisissa se 'tuntemattoman sotilaan' hautakin ( kansallinen muistomerkki ja matkailunähtävyytenä mainittu jokaisessa matkailuoppaassa.)

Nimi TS. ei  muuten ollut edes  V. Linnan keksintöä kirjalleen nimeksi  vaan jonkun kustannustoimittajan sille ehdottama.  Kirjailija itsehän  ei ollut keksinyt teokselleen muuta nimeä, kuin pelkästään sen genreen viittaavan "Sotaromaanin" (mikä on suunnilleen sama kuin antaisi jollekin toiselle kirjalle nimeksi esim. "Rakkausromaani" tai "Meriromaani", eli aivankuin ei olisi kuullut koskaan kenenkään muun niistä periaatteessa siis aivan  samoista  aiheista kirjoittaneen, tai katsoisi oman kirjansa olevan jotenkin  niiden kaikkien aiempien muiden vastaavien yläpuolella,tai aliarvioisi lukijakuntansa kykyä tunnistaa romaanin olevan romaani tms.

Selvää on kuitenkin se, että nimellä "Sotaromaani" teos ei olisi millään voinut kohota teokseksi 'kansakunnan kaapin päälle', vaan olisi jo  painosmäärältään paljon vaatimattomammaksi ja olisi mitä todennäköisimmin jo ajat sitten unohtunut. 

Sodan muistelu (kansakunnan tasolla ilmiönä)  loppuu yleensä kun muistelijoita ei enää ole keskuudessa.

Ensimmäisen maailmansodan muistelun suhteen on jo käynyt näin viimeisetkin veteraanit ovat jo kuolleet kaikki (viimeinenkin kuoli 2010) .

Ei siitä sodasta  sitten ollut kuin 21 vuotta toisen maailmansodan alkamiseen,joten pianhan  tulee senkin veteraaneille käymään samoin. 

Tämän päivän nuoriso tulee joka tapauksessa tulevaisuuden maailmassa eikä heidän päätöksentekoaan itseään suoraan koskevissa asioissa tai niiden suhteen tulisi vanhempioen estää,eikä myöskään vaatia heitä elämään menneisyyden mallien mukaan. (esim. niiden uskomusten ,joilla asevelvollisuus katsottiin jonkunlaiseksi 'mieheksi tulon' riitiksi.  Miehuuden mystifiointia siis-ei mitään tekemistä tämän päivän ihmiskuvan kanssa tasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Miehuus ei mene ,eikä sitä myöskään tule (eikä voi tullakaan ) armeijankäymisellä, sillä mieheyshän on  vain ihmisen  biologista sukupuolta tarkoittava nimitys,eikä sitten mitään muuta,vaikka mitä ja kuinka haluttaisiin  siihen liittää ja siihen kuuluvana nähdä.

Tuskin ap.:kään näet  epäilee (?) etteivätkö esim. englantilaiset miehet olisi miehiä. Heillä ei kuitenkaan ole enää (eikä nykyisten alle 50-vuotiaiden isilläkään ollut mitään 'asevelvollisuutta'.)

Ja turhapa olisi väittää,etteivätkö britit aikanaan ns. pärjänneet ihan loistavastikin  kummassakin maailmansodista ,kyllä he siinä mielessä ihan hyviä  miehiä olivat ja silloin paikkansa täyttivät,mutta  : SE OLI SILLOIN JA NYT ON NYT.

Ei teidän maailma tuohon kaadu. Pidätte yhtä ja kerrotte reilusti kaikille totuuden. Pojalla on vaan yhdet vanhemmat ja teillä vaan yksi poika, ei kannata pilata välejä armeijan takia. Elämässä tulee vastaan kaikenlaista ja koko ajan hankalampaa, jos opetatte poikanne vain salailemaan ja pitämään kulisseja. Tuon ikäinen tarvitsee paljon kaikkea muuta. Ja kukaan ei ole kuollut, muistakaa se!

Vierailija kirjoitti:

Hän on meidän ainut lapsemme ja varsinkin mieheni on kuin maansa myynyt, kun hänen pojastaan kasvoi tuollainen vellihousu.. Rakastan häntä mutta totta se on.. Millainen mies se sellainen on kuka ei armeijaa suorita, isänmään petturi?:(

Emme ole kertoneet vielä sukulaisille, vaikka he ovat kovasti kyselleet, että mites sillä pojalla menee siellä armeijassa. Totuuden kertominen olisi liian suuri häpeä koko perheellemme . Aiomme pitää kulisseja yllä, vaikka millä hinnalla.

Mahtaa miestäsi hävettää, kun ei ole osannut kasvattaa pojastasi miestä. Onko miehesi homo?

VierailijaOpetellaan ihan normaaleja hyviä käyttäytymissääntöjä, mitkä näköjään yllättävän monelle on aivan vieraita. Vastuun ottamista itsestä ja muista, selviytymistä erilaisissa oloissa, toimimista joukkueena . Noin niinkun parina esimerkkinä. Ihan hyviä taitoja jotka kuuluisi ihan kaikkien opetella edes itsensä takia.<br />

Mihin luulit armeijaa tarvittavan? Että kun maa on sotatilassa niin sitten aletaan vasta kouluttamaan?[/quote kirjoitti:

Aika naiivia olettaa että intti pystyy korjaamaan 18-19 vuoden kasvastusvirheet kuudessa kuukaudessa, vaikka touhu olisikin ympärivuorokautista.

Lisäksi ns intin selviytymistaidot - pitkä nauru tähän. Itse kävin intin "hieman rajumman kautta" eikä siellä tullut eteen MITÄÄN sellaista mitä en aktiivisena eräilijänä/survivalistina olisi jo tiennyt.  Tai voihan se olla nykycityurbaanille selvitymistä kun saa sytyttää valmiista klapeista kamiinaan tulen, hui hurja. Puhumattakaan että saanut kirveen kätöseen ekaa kertaa. 

Oma poikani osaa jo 10-vuotiaana enemmän "selviymisjuttuja" kuin keskimääräinen varusmies intistä päästyään. Sen lisäksi on tehnyt jo kaksi Lapin vaellusta (40 km ja 65 km) - 95% varusmiehistä ei edes näe "kivi-Lappia" jossa mitataan se kuinka sietää niitä olosuhteita ja erityisesti niiden nopeita vaihtumisia. Niin ja osaa ampua tarkasti hirvikiväärilläni ja opettelee nyt keväällä haulikolla kiekkojen pudottelua. Ja vänkää talviverkoille/pilkille kun tänä vuonna ei ole vielä ehditty...

Ei, enkä aio suositella inttiä pojalleni. Siksi etten aio antaa sen typerän laitoksen pilata häntä millaan muotoa, itseni kohdalla ei vielä järki riittänyt ymmärtämään ko laitoksen typeryyttä. Kun luuli olevansa kova jätkä kun rinnassa on karhunpää, hihassa havu ja salmiakit kauluksessa...

Meidän perheellä sattui samanlainen juttu, hinttimäinen poika ei kestänyt miesten koulua.

Jouduimme sitten piilottelemaan poikaa kellarissa puoli vuotta ja mies piti poikaa kiinni samalla kun ajoin sen pään säännöllisin väliajoin klaniksi. Mies äkseerasi poikaa huutamalla "asento, lepo". Joinakin viikonloppuina päästimme pojan sitten "kuntsarille" ja sukulaisten ja kavereidensa silmien eteen. Mies vielä evästi poikaa jakamalla kortsuja käteen ja iskemällä silmää.

Mutta eipä tainnut auttaa paljoa vaikka hoidimme pojan armeijakoulutuksen itse, ei päässyt kauppakoulua pitemmälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän on meidän ainut lapsemme ja varsinkin mieheni on kuin maansa myynyt, kun hänen pojastaan kasvoi tuollainen vellihousu.. Rakastan häntä mutta totta se on.. Millainen mies se sellainen on kuka ei armeijaa suorita, isänmään petturi?:(

Emme ole kertoneet vielä sukulaisille, vaikka he ovat kovasti kyselleet, että mites sillä pojalla menee siellä armeijassa. Totuuden kertominen olisi liian suuri häpeä koko perheellemme . Aiomme pitää kulisseja yllä, vaikka millä hinnalla.

Mahtaa miestäsi hävettää, kun ei ole osannut kasvattaa pojastasi miestä. Onko miehesi homo?

Noista kahdesta lauseestasi ei kylläkään   voi päätellä kumpaa sukupuolta itse olet ,tai että oletko itse jompikumpi jonkun  vanhemmista, tai että  mikä 'kasvatuksen erikoisasiantuntija' lienet, mutta oletpa mies tai nainen, niin ainakin minä häpeäisin liikkua ja olla  julkisilla paikoilla tuollaisia hölmöyksiä juttelevan,ja suustaan päästelevän  puolison kanssa kulkiessa  ja jos jutut vain  jatkuisivat harkitsisin varmaan jo avioeroakin tuollaisesta puolisosta, ettei sentään  tarvitsisi joka paikassa hävetä sinun puolestasi eikä pelätä muiden ihmisten seuraan joutumista  ja sitä kun avaat taas suusi.