Miesystävä haluaa testata asumista yhdessä muutaman päivän ajan

Kannattaa ehkä testata vähän kauemmin, vaikka kuukauden verran. Viisi päivää on kuin kyläilyreissu.

Meillä kävi niin että mies lähes huomaamatta muutti mun luo.

Kävi vain välillä kotona vaihtamassa vaatteita.

Kun tajuttion että se oli viimeiset viisi viikkoa.jo nukkunut joka yö mun kämpässä päätettiin että ehkä hän voisi irtisanoa oman kämppänsä =D

Kuinka kauan olette olleet yhdessä?

Viidessä päivässä voi havainnoida ehkä sitä miten yleensä sietää tai ei siedä toista ihmistä koko ajan saman katon alla.

Mutta mitään se ei vielä kerro yhdessä asumisesta. 

Siisteyskäsitysten ja -tapojen mahdolliset erilaisuudet tulevat esiin aikaisintaan kuukauden yhdessäasumisen aikana. Joskus se epäsiistempi voi tsempata puoli vuottakin; toisaalta se tarkempi voi pitää harmia sisällään ja suostua tekemään "enemmän" jopa yli puoli vuotta.

Rahankäytön erilaisuudet tulevat esiin ehkä sen puolen vuoden aikana. Kuka maksaa mitäkin, kuka kuluttaa mitäkin, mikä on reilua kenenkin mielestä-

Oman kodin käyttö harrastuksiin, vierailuihin yms. ovat edellä kerrottujen lisäksi asioita jotka pitäisi oikeastaan puhua ennen yhteenmuuttopäätöstä.

Joten toki, voit kutsua miehen luoksesi oleilemaan viideksi päiväksi, mutta älkää nyt vaan kumpikaan mitään johtopäätöksiä tuon viiden päivän perusteella tehkö. Aluksi voi olla tottakai ihanaa kun toinen on vieressä heti aamusta ja molemmat jaksaa olla ihania toisilleen. Mutta kuukaudesta toiseen jatkuessaan tilanne ei ole välttämättä ollenkaan sama.

Ei 5pv ole mikään kokeilu. Eikö normaalisti seurustellessakin vietetä monta yötä viikossa yhdessä?

Omalla kokemuksella ongelmia voi syntyä eivätkä nämäkään ollenkaan ns heti: kotityöt. Mies helposti zempata aluksi, parhaiten siisteyskäsityksen ja siivousrutiinit selvittää miehen asunnossa. Peseekö kylpyhuonetta, pyyhkiikö pölyjä. Jos ei, pitää näitä tarpeettomina ja hommat jäävät ehkä sinulle. Ajan myötä helposti ajaudutaan nainen siivoaa -rooliin. Eri siisteyskäsitykset ovat ongelma.

Kulut: mikä on tarpeellista, mikä tarpeetonta. Miten kulut jaetaan. Tämä on aivan olennainen.

Pienempi: ruoka ja kuka käy kaupassa. Mulla ex mies ei osannut esim katsoa, mitä ruokakaupasta tarvittiin. Jos maito oli loppu ja se ei lukenut listassa, sitä ei tuotu. Ruoanlaitto toinen.

Pidemmällä tähtäimellä sisustus. Tämä ei välttämättä ole niin suuri asia, mutta ollaanko samaa mieltä mitä tarvitaan, kuka ne maksaa.

Viisi päivää on aivan sama kuin vierailisi seurustellessa yön silloin tällöin. Esim ex miehen kanssa nämä ongelmat alkoivat pienessä mittakaavassa näkyä heti mutta enemmän vasta vuoden kahden jälkeen.

No hieman tuolla tavoin (kun kakkosella) meilläkin suhde alkoi, mutta sitten tuli minulle se pelkoni eteen.

Niin sanottu heittäytyminen tilanteeseen loppui kun huomaa toisen olevan oikeasti tosissaan ja tajusin, että nyt olisi osattava päättää seuraava askel. Otin hieman etäisyyttä ja olin myös kovassa flunssassa, jonka aikana en jaksanut olla seuraksi ja katsoin parhaakseni nukkua nekin ajat (tai paremminkin olin niin kovassa kuumeessa, että päivät meni unesta uneen). Mies tarjosi tuolloin apuaan, mutta pärjäilin itsekseni.

Nyt kun tuo sairastelu on ohi ja ollaan taas ns.tavallisessa arjessa niin tämä oli otettava puheeksi.

Minustakin tuo 5vrk on lyhyt, mutta voihan jaksoa sitten vielä jatkaa jos siltä tuntuu, että se on tarpeen. Omat pelkoni ovat kuitenkin niin luottamukseen liittyviä asioita, jotka voin ylittää asia kerrallaan vain ajan kanssa,joten tuollaisten jaksojen aikana ne tuskin hoituu pois. On silti hyvä nähdä miten arki rullaisi sillä mahdollisia kipeitäkin asioita on paljon helpompi aikanaan käsitellä jos arki sujuu hyvin. Tai näin oletan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

No hieman tuolla tavoin (kun kakkosella) meilläkin suhde alkoi, mutta sitten tuli minulle se pelkoni eteen.

Niin sanottu heittäytyminen tilanteeseen loppui kun huomaa toisen olevan oikeasti tosissaan ja tajusin, että nyt olisi osattava päättää seuraava askel. Otin hieman etäisyyttä ja olin myös kovassa flunssassa, jonka aikana en jaksanut olla seuraksi ja katsoin parhaakseni nukkua nekin ajat (tai paremminkin olin niin kovassa kuumeessa, että päivät meni unesta uneen). Mies tarjosi tuolloin apuaan, mutta pärjäilin itsekseni.

Nyt kun tuo sairastelu on ohi ja ollaan taas ns.tavallisessa arjessa niin tämä oli otettava puheeksi.

Minustakin tuo 5vrk on lyhyt, mutta voihan jaksoa sitten vielä jatkaa jos siltä tuntuu, että se on tarpeen. Omat pelkoni ovat kuitenkin niin luottamukseen liittyviä asioita, jotka voin ylittää asia kerrallaan vain ajan kanssa,joten tuollaisten jaksojen aikana ne tuskin hoituu pois. On silti hyvä nähdä miten arki rullaisi sillä mahdollisia kipeitäkin asioita on paljon helpompi aikanaan käsitellä jos arki sujuu hyvin. Tai näin oletan.

Ap

Vaikutat hieman erikoiselta. Jos epäilet ettet kestä miestä viittä päivää vai mies ei kestä sinua niin miksi olette edes yhdessä? Lähtekää ensi alkuun viikon lomalle. Muutto on kyseessä vasta kun kirjat siirretään jonnekin eikä voi ns lähteä tukalan tilanteen tullen omaan kotiin hermoja lepuuttamaan. Viidessä päivässä ei selviä mitään, varsinkaan luottamukseen liittyvää. Vai et luota että mies vie roskat? Järki käteen nainen. Taidatte olla aika tuore pari ja sinä aika hankala ihminen. Luottamusongelmat eivät ratkea yhteenmuutolla.

Kokeiltu on miehen ehdotuksesta, ei onnistunut. Vieraskoreutta riittää kyllä siihen asti, kun suhde on tarpeeksi vakiintunut, ja sitten alkaa arki, jolla ei ole koeasumisen kanssa enää mitään  tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Viidessä päivässä voi havainnoida ehkä sitä miten yleensä sietää tai ei siedä toista ihmistä koko ajan saman katon alla.

Mutta mitään se ei vielä kerro yhdessä asumisesta. 

Siisteyskäsitysten ja -tapojen mahdolliset erilaisuudet tulevat esiin aikaisintaan kuukauden yhdessäasumisen aikana. Joskus se epäsiistempi voi tsempata puoli vuottakin; toisaalta se tarkempi voi pitää harmia sisällään ja suostua tekemään "enemmän" jopa yli puoli vuotta.

Rahankäytön erilaisuudet tulevat esiin ehkä sen puolen vuoden aikana. Kuka maksaa mitäkin, kuka kuluttaa mitäkin, mikä on reilua kenenkin mielestä-

Oman kodin käyttö harrastuksiin, vierailuihin yms. ovat edellä kerrottujen lisäksi asioita jotka pitäisi oikeastaan puhua ennen yhteenmuuttopäätöstä.

Joten toki, voit kutsua miehen luoksesi oleilemaan viideksi päiväksi, mutta älkää nyt vaan kumpikaan mitään johtopäätöksiä tuon viiden päivän perusteella tehkö. Aluksi voi olla tottakai ihanaa kun toinen on vieressä heti aamusta ja molemmat jaksaa olla ihania toisilleen. Mutta kuukaudesta toiseen jatkuessaan tilanne ei ole välttämättä ollenkaan sama.

Kiitokset vastauksestasi! :)

Niin kuin viimeisimmässä vastauksessa mainitsinkin niin en uskokaan, että omat pelkoni tuossa ajassa tulisi käsiteltyä. Ei suinkaan.

Olen vaan ollut hyvin pitkään yksin tai paremminkin lasten kanssa, mutta olen ollut hyvin itsenäinen ja saanut olla kotonani ihan miten itsestä on parhaalta tuntunut, lapset huomioiden. Meillä on mennyt lasten kanssa todella hyvin ja itseä jännittää juurikin se miten suhtaudun kun mies onkin vaihtamassa television kanavan ja muita sellaisia, pieniä ja arkisiä seikkoja arjessa.

Miehellä taas perustuisi arkeen tutustuminen juurikin lapsiini. Hyvin on mennyt tähän asti ja myös lasten suhteen, mutta häntä jännittää se, että jospa sittenkin arkemme onkin jotain sellaista hulabaloota mitä hän ei kestäisi. Kun tähän asti on ollut melko rauhallista ja usein olenkin kuullut ihmetyksiä siitä, että miten meillä voikaan olla niin hiljaista kun on niin monta lasta. He vaan viihtyvät paljon omissa leikeissään ja touhuissaan tai ulkona/kavereiden kanssa.

Enkä minäkään halua sitä, että muuttaisimme yhteen vain sen vuoksi, että me niin tahdomme olla yhdessä ja sitten mies toteaisikin melko alkuun, että muutos on liian iso.

Hän kun on minua paljon nuorempi ja lapseton ja lapsista kuulemma melkoinen sirkus-käsitys sukulaisen perhe-elämän näkemisen myötä.

Oikeasti uskon siihen, että ihminen tulee tuntea 3vuotta ja vasta silloin voi sanoa tuntevansa. Mutta en lapsilta ja muilta syiltä kykene sellaiseen "kunhan seurustellaan" ja noin pitkään.

Ap

Toki mies voi alkaa kyläillä pätkissä ensin, monta kertaa mieluiten. Mutta ei se oo vielä kokeilua yhteenmuutosra. Se on kyläilyä

Varmaan harva suhde kaatuu tv-kanaviin... Voi hyvää päivää miten ulalla olet. Jos epäilyksiä on jo nyt noin paljon, etkö osaa päätellä siitä mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No hieman tuolla tavoin (kun kakkosella) meilläkin suhde alkoi, mutta sitten tuli minulle se pelkoni eteen.

Niin sanottu heittäytyminen tilanteeseen loppui kun huomaa toisen olevan oikeasti tosissaan ja tajusin, että nyt olisi osattava päättää seuraava askel. Otin hieman etäisyyttä ja olin myös kovassa flunssassa, jonka aikana en jaksanut olla seuraksi ja katsoin parhaakseni nukkua nekin ajat (tai paremminkin olin niin kovassa kuumeessa, että päivät meni unesta uneen). Mies tarjosi tuolloin apuaan, mutta pärjäilin itsekseni.

Nyt kun tuo sairastelu on ohi ja ollaan taas ns.tavallisessa arjessa niin tämä oli otettava puheeksi.

Minustakin tuo 5vrk on lyhyt, mutta voihan jaksoa sitten vielä jatkaa jos siltä tuntuu, että se on tarpeen. Omat pelkoni ovat kuitenkin niin luottamukseen liittyviä asioita, jotka voin ylittää asia kerrallaan vain ajan kanssa,joten tuollaisten jaksojen aikana ne tuskin hoituu pois. On silti hyvä nähdä miten arki rullaisi sillä mahdollisia kipeitäkin asioita on paljon helpompi aikanaan käsitellä jos arki sujuu hyvin. Tai näin oletan.

Ap

Vaikutat hieman erikoiselta. Jos epäilet ettet kestä miestä viittä päivää vai mies ei kestä sinua niin miksi olette edes yhdessä? Lähtekää ensi alkuun viikon lomalle. Muutto on kyseessä vasta kun kirjat siirretään jonnekin eikä voi ns lähteä tukalan tilanteen tullen omaan kotiin hermoja lepuuttamaan. Viidessä päivässä ei selviä mitään, varsinkaan luottamukseen liittyvää. Vai et luota että mies vie roskat? Järki käteen nainen. Taidatte olla aika tuore pari ja sinä aika hankala ihminen. Luottamusongelmat eivät ratkea yhteenmuutolla.

Kiitokset vastauksesta. Käsitit kuitenkin väärin asian.

En ole olettanut, että luottamuskysymykseni minnekään haihtuisi muuta kuin yhteiselämän ja vuosien varrella.

Ja jos tietäisit asiasta jotain enemmän niin voisin väittää, että tuo tekstisi nolostuttaisi itseäsi. Ei ole kyse mistään toistemme kestämisestä vaan pitkälti lapsistani.

Iso muutos ja iso asia. Niin lapsille kuin miehelle.

Eikä minua huoleta kotityöt tai niiden jakaminen eikä mikään vastaava.

En koe olevani hankala ihminen. Tämä oli miehen ehdotus päästä kurkistamaan arkeani paremmin.

Päinvastoin, minut koetaan helppona, hyvänä, ystävällisenä ja aina toiset ja jopa liikaakin huomioivana ihmisenä. Minuun halutaan tutustua ja olla lähellä. Minulla vaan on lapsia 6 ja on ymmärrettävää jos se on pieni kynnys suurelle muutokselle.

Silti, hetkeäkään epäröimättä sitä etteikö haluaisi olla yhdessä niin mies haluaa tuon asian tiimoilla koeasua meillä, jotta tietää minne ja millaiseen on tulossa. Ja minä sallin sen, koska se on meidän muidenkin parhaaksi, että mies kokee olevansa asiastaan varma.

Eli hyvin pieneen ja melko yksinkertaiseenkin asiaan tältä kyläilyltä odotetaan apua.

Ap

Viidessä päivää ei selviä yhtään mitään joten on turha juttu. Voittehan toki majailla saman katon alla viisi päivää muttei se ole yhdessä asumista. Tuskinpa omaisuuttakaan silloin laitatte yhteen.. Huonekaluja yms.

Mutta onko pakko tehdä suuria päätöksiä? Eikö ole mahdollista olla yhdessä ja pitää ne omat asunnot jos suurelta kynnykseltä tuntuu. Kyllä sen sitten tietää aika varmuudella kun on aika asua kokonaan yhdessä. Silloin ei ole mielessä koeajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No hieman tuolla tavoin (kun kakkosella) meilläkin suhde alkoi, mutta sitten tuli minulle se pelkoni eteen.

Niin sanottu heittäytyminen tilanteeseen loppui kun huomaa toisen olevan oikeasti tosissaan ja tajusin, että nyt olisi osattava päättää seuraava askel. Otin hieman etäisyyttä ja olin myös kovassa flunssassa, jonka aikana en jaksanut olla seuraksi ja katsoin parhaakseni nukkua nekin ajat (tai paremminkin olin niin kovassa kuumeessa, että päivät meni unesta uneen). Mies tarjosi tuolloin apuaan, mutta pärjäilin itsekseni.

Nyt kun tuo sairastelu on ohi ja ollaan taas ns.tavallisessa arjessa niin tämä oli otettava puheeksi.

Minustakin tuo 5vrk on lyhyt, mutta voihan jaksoa sitten vielä jatkaa jos siltä tuntuu, että se on tarpeen. Omat pelkoni ovat kuitenkin niin luottamukseen liittyviä asioita, jotka voin ylittää asia kerrallaan vain ajan kanssa,joten tuollaisten jaksojen aikana ne tuskin hoituu pois. On silti hyvä nähdä miten arki rullaisi sillä mahdollisia kipeitäkin asioita on paljon helpompi aikanaan käsitellä jos arki sujuu hyvin. Tai näin oletan.

Ap

Vaikutat hieman erikoiselta. Jos epäilet ettet kestä miestä viittä päivää vai mies ei kestä sinua niin miksi olette edes yhdessä? Lähtekää ensi alkuun viikon lomalle. Muutto on kyseessä vasta kun kirjat siirretään jonnekin eikä voi ns lähteä tukalan tilanteen tullen omaan kotiin hermoja lepuuttamaan. Viidessä päivässä ei selviä mitään, varsinkaan luottamukseen liittyvää. Vai et luota että mies vie roskat? Järki käteen nainen. Taidatte olla aika tuore pari ja sinä aika hankala ihminen. Luottamusongelmat eivät ratkea yhteenmuutolla.

Kiitokset vastauksesta. Käsitit kuitenkin väärin asian.

En ole olettanut, että luottamuskysymykseni minnekään haihtuisi muuta kuin yhteiselämän ja vuosien varrella.

Ja jos tietäisit asiasta jotain enemmän niin voisin väittää, että tuo tekstisi nolostuttaisi itseäsi. Ei ole kyse mistään toistemme kestämisestä vaan pitkälti lapsistani.

Iso muutos ja iso asia. Niin lapsille kuin miehelle.

Eikä minua huoleta kotityöt tai niiden jakaminen eikä mikään vastaava.

En koe olevani hankala ihminen. Tämä oli miehen ehdotus päästä kurkistamaan arkeani paremmin.

Päinvastoin, minut koetaan helppona, hyvänä, ystävällisenä ja aina toiset ja jopa liikaakin huomioivana ihmisenä. Minuun halutaan tutustua ja olla lähellä. Minulla vaan on lapsia 6 ja on ymmärrettävää jos se on pieni kynnys suurelle muutokselle.

Silti, hetkeäkään epäröimättä sitä etteikö haluaisi olla yhdessä niin mies haluaa tuon asian tiimoilla koeasua meillä, jotta tietää minne ja millaiseen on tulossa. Ja minä sallin sen, koska se on meidän muidenkin parhaaksi, että mies kokee olevansa asiastaan varma.

Eli hyvin pieneen ja melko yksinkertaiseenkin asiaan tältä kyläilyltä odotetaan apua.

Ap

6 lasta ja muutatte yhteen jonkin viikon koeajan jälkeen. Lisäksi kuullostaa siltä, että oletet tunteneet kovin vähän aikaa.

Miten kauan olette olleet yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Varmaan harva suhde kaatuu tv-kanaviin... Voi hyvää päivää miten ulalla olet. Jos epäilyksiä on jo nyt noin paljon, etkö osaa päätellä siitä mitään?

En ole niin väittänyt vaan sanonut, että tuollaiset asiat hieman jännittä, että miten osaan ns.jakaa taas kaiken kun olen tottunut yksin päättämään. Myös nuoreni ovat tottuneet tekemään tietyt päätökset jo itse ja nyt heidän tuleekin huomioida uusi ihminen taloudessa.

Nämä ovat toki asioita, jotka ovat aina uudessa suhteessa edessä, mutta ne menee siinä ajan kanssa ja ohessa, mutta on tärkeää, että mies on lasten suhteen ok. Että jo kokeekin tarvitsevansa vielä aikaa muutokselle niin se on parempi todeta ennen virallisia muuttoja kun vasta sellaisen jälkeen.

Tänne on hyvin vaikea selittää asioita täydellisesti, joten voi tulla erilaisia käsityksiä minusta ja tilanteesta. Enkä nyt aivan täydellisesti voisi edes asioita tänne oikaista ja korjata ettei lähimmät tunnistaisi.

Kumpa tämä muistettaisiin lukiessa aloitusta eikä siten mentäisi henkilökohtaisuuksiin moittien ihmistä ketä et tunne lainkaan.

Kiitän kuitenkin kaikista vastauksista.

Ap

Miksi edes pitäisi muuttaa yhteen? Miksi se olisi pakollisesti seuraava etappi? Mulla on 3 vuotta ollut seurustelusuhde, eikä asuta yhdessä, juurikaan lasten takia. Ollaan yhdessä kun lapset on isällään. Kaikille helpointa näin.

Miksi pitäisi muuttaa yhteen? Jos sun arki toimii omien lasten kanssa, niin mikset aseta heitä äitinä etusijalle ja odota miehen kanssa yhteenmuuttoa kunnes ees puolet lapsista on muuttaneet pois kotoa.

Vai onko tää provo? 6 lasta on paljon. Ei ihme kun lapseton mies epäröi. Itse en hyppäisi mukaan ap:n lapsivaunulliseen junaan.

Naurattaa ihmiset, jotka on silleen "yhteenmuutto kuuluu suhteeseen tietyssä vaiheessa". Kaikista ei ole sellaiseen, itse olen ainakin ns. liian itsenäinen moiseen. Oma rauha, omat asiat. Lisäksi siinä on kuitenkin otettava toinen huomioon käyttäytymisessä, joten jos välillä haluaakin olla niin kuin olisi yksin, on tämä varmasti keskustelun paikka ettei välinpitämättömyydellään tule loukanneeksi. Itsestäni tuntuisi, että olen kuin jossain poseeraustilassa. Kun kuvittelen saavani arvostelua siitä mitä telkkarista katson tai, että kotiin voisi tulla vieraita ihmisiä ilman kutsuani, suorastaan huvittavat minua. Yllättävän moni ihminen ei tunnu ymmärtävän näin ajattelevia.

Mikään pakko ei ole yhteenmuuttaa.

Joten Ap, jos tunnet sillä pilaavasi suhteesi, niin pitäkää omat asunnot.

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes pitäisi muuttaa yhteen? Miksi se olisi pakollisesti seuraava etappi? Mulla on 3 vuotta ollut seurustelusuhde, eikä asuta yhdessä, juurikaan lasten takia. Ollaan yhdessä kun lapset on isällään. Kaikille helpointa näin.

Siksi kun se tuntuu hyvältä vaihtoehdolta meille. Enkä tänne niitä arkisempia perusteluja voi laittaa.

Ainoa asia on juuri tuo, että mies haluaa vielä varmistua siitä, että kokee olevansa meidän arkeemme sillä tavoin valmis kun nyt vaan voi tässä kohtaa olla.

Kaikilla sitäpaitsi eivät lapset ole isällään säännöllisesti vaan epäsäännöllisen säännöllisesti sitten hieman pitempiä aikoja, joten menisi meillä aivan mahdottomaksi jatkaa suhdetta jos näkisimme vain silloin.

Hain aloituksella lähinnä vinkkejä, ajatuksena, että tuo kyläily luonamme olisi mahdollisimman lähellä oikeaa yhdessä asumista.

Hain myös mielipidettä siitä, että mitä ajatuksia miehen pyyntö voisi herättää.

Tässä nyt kuitenkin päädyttiin ruotimaan enemmänkin minua ihmisenä.