Aion tunnustaa miespuoliselle ystävälle tunteeni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että mä vihaan näitä 'hiljaa hyvää tulee'-ihmisiä. On se ihme miten hauraita on suomalaiset miehet, ei ne kestä jos niille kertoo ihastuneensa, ei ei. Nehän juoksee pakoon kuin hiirilauma.

Jos tuollaisen hiiren kanssa joutuisi parisuhteeseen niin mitä siitäkin tulisi? Koko ajan pitäis kuulostella miltähän siitä kukkasesta milloinkin tuntuu ja uskaltaako sille mitään sanoa. Ei kiitos.

Jos mies ei kestä tunteita, ei sillä mitään tee.

Silloin eka kerran kun nähtiin niin molemmilla oli hyvin vahva tunne toisesta. Kun hän selän takaa ilmestyi ja eka kerran näin hänet niin mulle tuli tunne "se on siinä"..hänkin tunsi vetovoimaa.

Aikaa vietettiin yhdessä ja käytiin pitkiä kävelylenkkejä..tuolloin hän kävi eroa läpi ja on nyt omien sanojen mukaan jo siitä selvinnyt. Mutta ajatus siitä että hän alkaisi pariutumaan jonkun toisen kanssa on raastavaa...ja tiedän että meidän ystävyys tulee muuttumaan..hän ei ehkä niin tiivisti enää viestittele ja pidä yhteyttä.

Pystyn puhumaan hänelle kaikesta... meillä on hyviä keskusteluja eikä hän ole koskaan kyseenalaistanut elämääni. Hän on vain ollut siinä, tukena ja turvana kun olen tarvinnut.

Mutta nyt haluaisin enemmän.ap

Kuulostaa ihan omalta tarinalta "se on siinä" tunteineen kaikkineen. Miehellä ero takana, ystävyyttä meillä, oli hauskaa yhdessä, täydellistä silloin. Muutoma vuosi yhdessä ja paljastuikin, että oli näitä tyyppejä, jotka etsivät juuri tuota tunnetta. Kaikki se ihanuus, keskustelut ja muut loppui. Selvisi sitten, että oli kertoillut erostaan toiselle, tehnyt kävelylenkkejä, käynyt olusella jne... Ei kuitenkaan vaivaantunut minulle kertomaan, että ollaan erottu. Sormuksenkin muisti laittaa sormeen aina kun tuli kotiin :D Toivottavasti et ole törmännyt yhteen näistä, vaan saat onnellisen lopun..

Hänen vaimo halusi eron. Ja oli hän aika rikki silloin kun olin kuuntelijana ja juttukaverina. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että mä vihaan näitä 'hiljaa hyvää tulee'-ihmisiä. On se ihme miten hauraita on suomalaiset miehet, ei ne kestä jos niille kertoo ihastuneensa, ei ei. Nehän juoksee pakoon kuin hiirilauma.

Jos tuollaisen hiiren kanssa joutuisi parisuhteeseen niin mitä siitäkin tulisi? Koko ajan pitäis kuulostella miltähän siitä kukkasesta milloinkin tuntuu ja uskaltaako sille mitään sanoa. Ei kiitos.

Jos mies ei kestä tunteita, ei sillä mitään tee.

Silloin eka kerran kun nähtiin niin molemmilla oli hyvin vahva tunne toisesta. Kun hän selän takaa ilmestyi ja eka kerran näin hänet niin mulle tuli tunne "se on siinä"..hänkin tunsi vetovoimaa.

Aikaa vietettiin yhdessä ja käytiin pitkiä kävelylenkkejä..tuolloin hän kävi eroa läpi ja on nyt omien sanojen mukaan jo siitä selvinnyt. Mutta ajatus siitä että hän alkaisi pariutumaan jonkun toisen kanssa on raastavaa...ja tiedän että meidän ystävyys tulee muuttumaan..hän ei ehkä niin tiivisti enää viestittele ja pidä yhteyttä.

Pystyn puhumaan hänelle kaikesta... meillä on hyviä keskusteluja eikä hän ole koskaan kyseenalaistanut elämääni. Hän on vain ollut siinä, tukena ja turvana kun olen tarvinnut.

Mutta nyt haluaisin enemmän.ap

Kuulostaa ihan omalta tarinalta "se on siinä" tunteineen kaikkineen. Miehellä ero takana, ystävyyttä meillä, oli hauskaa yhdessä, täydellistä silloin. Muutoma vuosi yhdessä ja paljastuikin, että oli näitä tyyppejä, jotka etsivät juuri tuota tunnetta. Kaikki se ihanuus, keskustelut ja muut loppui. Selvisi sitten, että oli kertoillut erostaan toiselle, tehnyt kävelylenkkejä, käynyt olusella jne... Ei kuitenkaan vaivaantunut minulle kertomaan, että ollaan erottu. Sormuksenkin muisti laittaa sormeen aina kun tuli kotiin :D Toivottavasti et ole törmännyt yhteen näistä, vaan saat onnellisen lopun..

Hänen vaimo halusi eron. Ja oli hän aika rikki silloin kun olin kuuntelijana ja juttukaverina. Ap

Jo vain.. Näin hänkin oli ystävättärilleen kertonut..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että mä vihaan näitä 'hiljaa hyvää tulee'-ihmisiä. On se ihme miten hauraita on suomalaiset miehet, ei ne kestä jos niille kertoo ihastuneensa, ei ei. Nehän juoksee pakoon kuin hiirilauma.

Jos tuollaisen hiiren kanssa joutuisi parisuhteeseen niin mitä siitäkin tulisi? Koko ajan pitäis kuulostella miltähän siitä kukkasesta milloinkin tuntuu ja uskaltaako sille mitään sanoa. Ei kiitos.

Jos mies ei kestä tunteita, ei sillä mitään tee.

Silloin eka kerran kun nähtiin niin molemmilla oli hyvin vahva tunne toisesta. Kun hän selän takaa ilmestyi ja eka kerran näin hänet niin mulle tuli tunne "se on siinä"..hänkin tunsi vetovoimaa.

Aikaa vietettiin yhdessä ja käytiin pitkiä kävelylenkkejä..tuolloin hän kävi eroa läpi ja on nyt omien sanojen mukaan jo siitä selvinnyt. Mutta ajatus siitä että hän alkaisi pariutumaan jonkun toisen kanssa on raastavaa...ja tiedän että meidän ystävyys tulee muuttumaan..hän ei ehkä niin tiivisti enää viestittele ja pidä yhteyttä.

Pystyn puhumaan hänelle kaikesta... meillä on hyviä keskusteluja eikä hän ole koskaan kyseenalaistanut elämääni. Hän on vain ollut siinä, tukena ja turvana kun olen tarvinnut.

Mutta nyt haluaisin enemmän.ap

Kuulostaa ihan omalta tarinalta "se on siinä" tunteineen kaikkineen. Miehellä ero takana, ystävyyttä meillä, oli hauskaa yhdessä, täydellistä silloin. Muutoma vuosi yhdessä ja paljastuikin, että oli näitä tyyppejä, jotka etsivät juuri tuota tunnetta. Kaikki se ihanuus, keskustelut ja muut loppui. Selvisi sitten, että oli kertoillut erostaan toiselle, tehnyt kävelylenkkejä, käynyt olusella jne... Ei kuitenkaan vaivaantunut minulle kertomaan, että ollaan erottu. Sormuksenkin muisti laittaa sormeen aina kun tuli kotiin :D Toivottavasti et ole törmännyt yhteen näistä, vaan saat onnellisen lopun..

Hänen vaimo halusi eron. Ja oli hän aika rikki silloin kun olin kuuntelijana ja juttukaverina. Ap

Jo vain.. Näin hänkin oli ystävättärilleen kertonut..

Jaa onkohan sama :)