Onko oikein, että joudun töistä tullessani tekemään kotitöitä.

Vierailija kirjoitti:

Jos vaimo hoitaisi kotityöt päivällä ahkerasti niin ei olisi kotitöitä, kun tulen kotii. Taitaa vaimo laiskotella päivät ja olla Av:lla.

Fuuuu. Itselläni ei ole lapsia, mutta kun käyn sisarusteni luona (lapset vauvaiästä alle kouluikäisiin) olen kyllä aivan puhki jo tunnin jälkeen. Vauvan kanssa menee koko aika heilutellessa ettei tule itkua, leikki-ikäiset vaativat erilaista huomiota mutta rankkaa sekin. Eikä lapsia ole kuin max. 2 / talous.

En ymmärrä kuinka joku ehtii siivotakin vastaavassa tilanteessa?

Jotenkin epäilen, että se vaimokin ihan huomaamatta siinä illan mittaan kotitöitä tekee. Ongelma on se, ettei mies edes tajua sitä, kun sen mielestä keittiössä hääräävä vaimo on normaali näky ja hetkeksikin sohvalle istuva vaimo ärsyttävä laiskottelija. Vaimo, joka huokaisee helpotuksesta miehen tullessa kotiin, sälyttää miehen mielestä KAIKKI työt miehelle. Oikeasti kotityöt kuuluvat kaikille perheen aikuisille (soveltuvin osin isommille lapsille myös). Vaimosi ei ole kotona siksi, ettei sinun tarvitsisi tehdä iltaisin mitään kotitöitä. Perheen perustaminen lisää kotitöiden määrää, se ei todellakaan vapauta toista puolisoa niistä.

Minun mieheni valittaa, etten ikinä siivoa. Samaa sanovat lapsetkin, ja itsekin uskon näin. Tai ainakin uskoin, kunnes loukkasin itseni tapaturmassa niin, etten pystynyt moneen viikkoon oikeasti nostamaan, kantamaan tai siirtämään yhtäkään esinettä, en pesemään pyykkejä tai pyyhkimään pöytiä tai muutakaan. Koko kodin pyöritys oli miehen ja lasten vastuulla.

Pikku hiljaa meille muodostui ihan ennennäkemätön sotku. Ei sellainen hillitty epäjärjestys, mitä on ollut aina, vaan oli oikeasti likaista. Ei ollut puhtaiden vaatteiden kasaa sohvalla, vaan likaisia vaatteita pitkin lattioita. Ei ollut vähän hiekkaa eteisessä, vaan pölykerros kaikkialla, missä ei ollut kulkureittiä. Ruokapöydällä ja keittiön tasoilla ei ainoastaan leivänmuruja, vaan tahmeita kerroksia. Keittiö täynnä tyhjiä maitotölkkejä. Vihanneslokerossa ja jääkaapissa "yllätyksiä" eri aikakausilta. Mustia sormenjälkiä seinissä ja ovissa. Minä annoin tilanteen kehittyä ja sitten nostin kissan pöydälle. Selvästikin olin aina tehnyt sittenkin aika paljon, koska minun osuuteni puuttuminen totisesti näkyi. Olin kuitenkin hoitanut hommia ikään kuin ohimennen, tekemättä siitä numeroa tai itsekään asiaa miettimättä. Niinpä kaikki ajattelivat, etten tee mitään.