Jos tulisitte nyt raskaaksi, mitä tekisitte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vetäytyisin Lappiin maailmalta piiloon raskauden ajaksi ja sitten antaisin lapsen adoptoitavaksi. Sen jälkeen muuttaisin ulkomaille ja vaihtaisin nimeni.

Meillä on käytössä käytännössä triplaehkäisy. Olen fanaattinen, en halua vauvaa, mutta en pystyisi aborttiin.

Tripla?

Minä olen mitä luultavimmin hedelmätön, lisäksi pillerit ja kondomi.

Abortti ihan miettimättä. Missään tapauksessa en lisäänny.

Jaa no mä olisin sitten raskaana seuraavat 9 kk ja sitten pykäisin palleron maailmaan. Kyllä se varmasti mullakin lähellä tuota Jeesusta olis, koska olen 46 v. Vaihdevuosia ei oo vielä kuulunut, että kyllähän se ihan mahdollista olis, ei toivottavaa kyllä todellakaan, 3 kohta aikuista lasta ja elämä ihanaa just nyt tällaisena. Aborttia en tekisi, paitsi jos osoittautuisi, että lapsi olisi vaikeasti vammainen, tässä iässä ei enää varmaan jaksaisi alkaa hoitamaan suuritarpeista lasta. Ystäväni sai lapsen juurikin tämän ikäisenä pari vuotta sitten ja ihan hyvin heillä on mennyt, ihana taapero heidän perheessään nyt.

Pyytäisin haastattelutarjouksia eri lehdiltä ulkomaita myöden ja ottaisin rahakkaimman.

Mies 51v.

5 vuotta yritystä takana joten KYLLÄ, pitäisin lapsen! Iloisena! Mutta ymmärrän täydellisesti sen, että joku tekisi abortin/antaisi lapsen adoptioon, 8 vuotta sitten olisin joutunut tekemään saman päätöksen.

Vauva on tällä hetkellä toiveissa, ollaan yritetty jonkin aikaa toistaiseksi tuloksetta. Olisi oikein toivottu tapaus.

Erittäin toivottu olisi.

Vituttaisi varmaan aluksi yllättävän pahasti, olen nuori opiskelija ja niin on avokkinikin. Varmaan syyttäisin raskaudesta tunnin "myöhässä" otettua ehkäisypilleriä. Olisi mukava saada lapsia vasta kun olen valmistunut ja on taloudellisesti parempi tilanne.

Pitäisin lapsen silti :) Aborttiin en kykenisi (en kyllä paheksu jos muut tekevät abortin, itse vain en pystyisi), enkä varmaan adoptioonkaan.

Kuopus on kolmeviikkoinen, joten se olisi järkytys. En osaa sanoa tekisikö abortin vai en. Olisi paljon pohdittava miehen kanssa.

Abortti. Ikää 40 v ja kaksi kouluikäistä lasta. Mies ei missään nimessä haluaisi lasta, itse siinä tilanteessa saattaisin halutakin. Mutta abortti se olisi.

Ensimmäinen reaktio olisi puhdas paniikki. Olen kahdesti kuvitellut olevani raskaana (säännöllisten menkkojen myöhästymisestä päätellen) ja molemmilla kerroilla valvoin öitä ja itkin peläten. Tuolloin seurustelin eli mulla oli poikaystävä tukena vaikka testi positiivista olisi näyttänytkin, siltikin edes ajatus raskaudesta oli kuin maailmanloppu. Molemmilla kerroilla testi oli kuitenkin negatiivinen.

Tuskin tarvitsee mainita, mikä reaktioni olisi nyt puolitoista vuotta myöhemmin sinkkuna ja työttömänä 19-vuotiaana. Pelkään raskautta, synnyttämistä ja vastuuta toisesta ihmisestä suunnattoman paljon, en kovin edes pidä lapsista enkä ikimaailmassa haluaisi kasvattaa sellaista yksin. Tässä tilanteessa ainoa ratkaisu olisi abortti. Olen abortin puolesta, mutta en silti ikinä haluaisi joutua tekemään sitä itse. Kuitenkin se on huonoista vaihtoehdoista paras.

Olisi kyllä paha tilanne, valitettavasti. Sinänsä itse lapsi olisi kyllä toivottukin, mutta minun ikäni+terveydentila ei olisi paras yhdistelmä raskauden kannalta. Lisäksi vielä se, että moni asia menisi uusiksi uuden perheenjäsenen myötä.

Siksi olenkin erittäin kiitollinen jo olemassa olevista kahdesta lapsestani. Jos tilanne olisi toisenlainen, yrittäisimme varmaankin vielä kolmatta lasta.

Olisin niin onnellinen ja rukoilisin joka päivä että tällä kertaa saisin lapsen elävänä syliin. Olis todellakin unelmieni täyttymys.

Olisin todella iloinen! Olen 23 v. ja ollaan toivottu vauvaa pari vuotta ja siitä asti yritetty kun menimme naimisiin eli melkein vuosi. Työpaikat ja talot ja muut puitteet on kunnossa. Toivottavasti pian :)

Kyllä kai munkin pitäisi etsiytyä psykiatriseen hoitoon tai sitten pitää etsiä missä se sikiö on ja abortoida se... tai onko kyseessä ehkä joku maligniteetti joka antaa virheellisiä positiivisiä tuloksia.

Olen 53-vuotias ja kohtu on poistettu. Munasarjat hönkivät viimeisiä munasolujaan ja seksielämä on edelleen aktiivista. Herää kysymys miten munasolu on päässyt vaginaan ja mihin mahdollinen hedelmöittynyt munasolu olisi kiinnittynyt. Huolestuttava olisi tilanne, oli miten oli.

Paitsi jos kyseessä olisi uni. Sitte vaan heräisin.

Vierailija kirjoitti:

Pyytäisin haastattelutarjouksia eri lehdiltä ulkomaita myöden ja ottaisin rahakkaimman.

Mies 51v.

Mutta mitä tekisit itse raskaudelle? Antaisitko sen jatkua ? Ja miten ajattelit synnytyksen?Mistä reiästä se vauva ulos putkahtaisi?

Varmaan uusi Jeesus! Molemmat meistä on streriloituja 😂😮

Kyseessä olisi uusi Jeesus, pitäisin vauvan kuitenkin. Esikoinen 3 kk.

Olen 44v ja katsoisin miten homma etenee.Jos kaikki olisi ok,synnyttäisin.Riskit vaan melko korkeat tässä iässä,enkä olisi valmis ottamaan vastaan vaikeasti vammaista lasta.