Miksi jotkut sanovat että meikkaavat naiset ovat epävarmempia kuin meikkiä käyttämättömät?

pelkäävät ihmisiä,jotka laittautuvat koska eivät itse ole siihen tottuneet.meillekin eräs vierailija sanoi yläasteella että epävakaan perheen tyttären tunnistaa meikistä :DDD hah hah ennenkuulumatonta mutta totta takapajula suomessa :DDD kyllä tuli myötähäpeä.

No onhan se epävarmuutta, jos ei "omana itsenään" kehtaa olla. Itse olen itsevarma enkä meikkaa. Melkoista epävarmuutta on, kun on onhan tämän palstan mukaan naisia, joiden puolisotkaan ei ole nähneet heitä ilman meikkiä koskaan ja roskiakaan ei voida viedä jos ei ole laittauduttu. Mitä se on, jos ei epävarmuutta omasta ulkonäöstä.

Yksi on itsevarma ja meikkaa näyttävästi, toinen on itsevarma ja tyytyväinen ilman meikkiä. Kolmas on epävarma ja tarvitsee meikkiä suojakseen ja neljäs jättää meikkaamatta epävarmuuttaan, ettei vain saisi huomiota. Viides jne. tekevät sitten jotain muuta ;)

Mikää sekasikiö mä olen, kun välillä meikkaan ja välillä en. Eikä ole mitään ongelmaa olla meikittä liikenteessä. Siitä huolimatta meikattu nainen on mielestäni huolitellumpi. Toki on näitä onnekkaita tummat ripset ja kulmat omaavia tyyppejä, jotka ei edes tartte mitään naamaansa.

Jos kaunis nainen osaa laittaa hienosti meikin hänestä tulee suorastaan tyrmäävän upea. Jos ei niin  kaunis nainen laittaa taidokkaan meikin ei hänestä siltikään saa mitään kaunotarta. Eli vähemmän viehättävän naisen ehkä kannattaa olla meikitön? Ehkä ulkonäöstään epävarma tiedostaa tämän, että meikkikään ei auta jos on kaksoisleuka, iso nenä tahi pienet silmät. Joskus juuri se meikitön nainen on epävarmoin TAI hän ei vain ole kiinnostunut itsensä tuunaamisesta. Joskus meikkiä käyttävä nainen on se itsevarmoin. Tai sitten ei.

Ei tämä todellakaan aina pidä paikkaansa ja täytyyhän joillakin työpaikoilla olla huoliteltu ja meikattu. Omalla kohdallani väite pitää paikkaansa, meikkasin nuorena paljon, koska olin epävarma ja halusin olla sosiaalisesti hyväksytty. Moni tuntee itsensä paremman näköiseksi laitettuna. Enemminkin ajattelen niin, että silikonit ottaneet ovat epävarmempia kuin luomuna pysyneet, vai mikä muu syy on ottaa silikonit kuin se, että itsetunto ja ulkonäkö paranee? Jos haluat perehtyä aiheeseen, niin lue esim. Katri Sorsan, Maisa Torpan, Eevin ym. tilityksiä.

Ne varmaan tarkoittavat vaan, että jotkut pitävät itseään tarpeeksi nättinä ilman meikkiäkin.

Vierailija kirjoitti:

Mikää sekasikiö mä olen, kun välillä meikkaan ja välillä en. Eikä ole mitään ongelmaa olla meikittä liikenteessä. Siitä huolimatta meikattu nainen on mielestäni huolitellumpi. Toki on näitä onnekkaita tummat ripset ja kulmat omaavia tyyppejä, jotka ei edes tartte mitään naamaansa.

Juuri samaa olin tulossa kirjoittamaan. Olen nuorimman lapsemme kanssa kotona hoitovapaalla ja päivittäin kävelemme vaunulenkin ja yleensä silloin käymme kaupassa. Tällöin en koskaan meikkaa. Usein arkisin vielä vien vanhempia lapsia harrastuksiin ja olen heidän mukana jäähallilla, näistä kerroista olen lähes aina meikittä.

Mutta jos lähdemme mieheni kanssa ulos, lähdemme kyläilemään tai jotain muuta normaali arjesta poikkeavaa, meikkaan aina ja käytän tähän aikaa. 

Olenko siis sekä epävarma että itsevarma vai mitä ihmettä? Selittäkääs nyt viisaammat. 

Vain epävarma ihminen pohtii tällaista asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos kaunis nainen osaa laittaa hienosti meikin hänestä tulee suorastaan tyrmäävän upea. Jos ei niin  kaunis nainen laittaa taidokkaan meikin ei hänestä siltikään saa mitään kaunotarta. Eli vähemmän viehättävän naisen ehkä kannattaa olla meikitön? Ehkä ulkonäöstään epävarma tiedostaa tämän, että meikkikään ei auta jos on kaksoisleuka, iso nenä tahi pienet silmät. Joskus juuri se meikitön nainen on epävarmoin TAI hän ei vain ole kiinnostunut itsensä tuunaamisesta. Joskus meikkiä käyttävä nainen on se itsevarmoin. Tai sitten ei.

Katsoppa esim. Miss Universum-kilpailijoiden kuvia. Osa ei näytä ilman meikkiä miltään, mutta meikattuna ovat todella tyrmäävän näköisiä. Tavallisista naisista löytyy näitä esimerkkejä yhtä paljon.

Vierailija kirjoitti:

No onhan se epävarmuutta, jos ei "omana itsenään" kehtaa olla. Itse olen itsevarma enkä meikkaa. Melkoista epävarmuutta on, kun on onhan tämän palstan mukaan naisia, joiden puolisotkaan ei ole nähneet heitä ilman meikkiä koskaan ja roskiakaan ei voida viedä jos ei ole laittauduttu. Mitä se on, jos ei epävarmuutta omasta ulkonäöstä.

Oletpa oikea lumihiutale itsevarmuudessasi, tosin jostain syystä koet silti tarvetta dissata meikkaavia ihmisiä. Outo päätelmä että kukaan meikkiä käyttävä ei kehtaa olla "omana itsenään" koskaan.

Itse meikkasin joskus teininä rajusti enkä tavoitellut sillä mitään kauneutta ainakaan, se oli juttu josta tykkäsin. Hyväksytympi olisin kyllä ollut ilman meikkiä, joten nimenomaan meikkaaminen ja sillä erottuminen vaati sitä itsevarmuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikää sekasikiö mä olen, kun välillä meikkaan ja välillä en. Eikä ole mitään ongelmaa olla meikittä liikenteessä. Siitä huolimatta meikattu nainen on mielestäni huolitellumpi. Toki on näitä onnekkaita tummat ripset ja kulmat omaavia tyyppejä, jotka ei edes tartte mitään naamaansa.

Juuri samaa olin tulossa kirjoittamaan. Olen nuorimman lapsemme kanssa kotona hoitovapaalla ja päivittäin kävelemme vaunulenkin ja yleensä silloin käymme kaupassa. Tällöin en koskaan meikkaa. Usein arkisin vielä vien vanhempia lapsia harrastuksiin ja olen heidän mukana jäähallilla, näistä kerroista olen lähes aina meikittä.

Mutta jos lähdemme mieheni kanssa ulos, lähdemme kyläilemään tai jotain muuta normaali arjesta poikkeavaa, meikkaan aina ja käytän tähän aikaa. 

Olenko siis sekä epävarma että itsevarma vai mitä ihmettä? Selittäkääs nyt viisaammat. 

Keittiödiagnoosi: olemme kulttuurimme kasvatteja ja yritämme toimia sosiaalisten normien mukaan. Olemme sisäistäneet ajatuksen, että kylään tai bailaamaan lähtiessä kuuluu näyttää hyvältä, arkielämässä tällä ei ole niin väliä (paitsi jos työ ym. vaatii sitä).

Enemmän näyttävä meikki vaatii itsevarmuutta kuin meikittömyys. Kaupungillakin vahva meikki herättää enemmän huomiota, meikitöntä naamaa katsoessa toteaa mielessään "ok" ja unohtaa kun katseensa pois kääntää. 

.

Itselläni on luonnollinen, kevyt meikki. Kuljen myös usein meikittä kaupungilla ja näen ystäviä meikittä. Baarissa käyn usein ja sinne saatan meikkiin panostaa. 

Jaa, minä en kyylää kaupungilla enkä muualla että onko ihminen meikannut vai ei. Räikeä meikki pomppaa silmiin, eikä niin hyvällä.

Miten niin meikkaavat ei uskalla olla oma itsensä? Voi olla vaikka kuinka aito, rehellinen ja ulospäinsuuntaunut ja toteuttaa omaa juttuaan. 

Ovatpa meikkaamattomat pinnallisia ja ennakkoluuloisia. Itse tiedän ikäväliltä 30-50 useita meikkaamattomia naisia, jotka ovat todellisia selkäänpuukottajia ja tuntuu että tarkoituksella yrittävät luoda itsestään muille tietynlaista kuvaa. 

Mä meikkaan usein. Ja tykkään pynttäytyä oikein huolella kun lähden viihteelle. Toisinaan oon ihan tavallisena kotipäivänäkin meikannut tunnin ja kihartanut tukan. 

MUTTA on myös päiviä, ettei tee mieli meikata. Mä voin lähteä töihin, kauppaan tai jopa sinne baariin ilman meikkiä ja toisinaan lähdenkin. 

Ei kaikki oo niin mustavalkosta. Eikä meikit liity mitenkään mun itsevarmuuteeni.

N26

Ihmisiä on monenlaisia, ei voi yleistää. Minä voin olla meikkaamatta mutta yleensä meikkaan, koska se piristää ulkonäköä. Lisäksi ihan vaan rehellisesti tykkään meikeistä ja meikkaamisesta. Olen nyt jo yli 30, mutta teen välillä vieläkin samaa kuin teininä meikkileikkejä opetellessa; saatan kuunnella hyvää musiikkia ja tehdä huvikseni erilaisia meikkejä. Kasvojenpesu ja taas uusiksi. Kivaa se on, eikä kyllä mitenkään automaattisesti liity ihmisen minäkuvaan sen enempää kuin hiustenvärjäys. Eihän sekään ole luonnollista.