Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

"Kuuluu työelämään", "Sellasta se on", jne. Näitä olen kuullut, kun olen kertonut esimerkiksi tutuille työkavereiden ilkeästä käytöksestä. Siis esimerkiksi haukkumisesta ja vähättelystä. Miksi huono käytös "kuuluu työelämään"? Miksi hyvää käytöstä ei pidetä oletusarvona?

Sivut

Kommentit (40)

Vierailija

Se on hienovarainen vihjaus siitä että pitäisi katsoa peiliin. Se on kumma juttu miten tietyt ihmiset ovat "kusipää-magneetteja" ...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Siksi, koska tässä maassa vallitsee vieläkin se asenne, että kusipäisyys on vahvuutta ja kaikenlaista kärsimystä nyt pitää vaan sietää. V**un marttyyrikulttuuri.

Vierailija

Edellisessä työpaikassani esimiehen harjoittama työpaikkakiusaus oli hiljaisesti hyväksytty tapa. Se nyt vain on tuollainen, aina se jotakuta kiusaa ja tällä kertaa se olet sinä.

Vierailija

No, eihän sitä kestää tarvitse, kun vaihtaa työpaikkaa. Yllättävän monelta, joka kohkaa "työpaikan kusipäistä" ja "huonosta työpaikkahengestä joka paikassa" unohtuu, että hän on itse osa työpaikkaa ja työpaikan henkeä. Jos jokainen työpaikka on täynnä kusipäitä ja henki on joka paikassa huono, niin aika paljon voi olla kiinni siitä, että onkin itse se myrkyttäjä.

Olen 43-vuotias ja ollut työelämässä 25-vuotiaasta lähtien. Sitä ennen olen tietysti myös tehnyt töitä, mutta opintojen ohessa ja kesäisiä, joten tässä puhun nyt enemmän tai vähemmän pitempiaikaisista työsuhteista. Nyt olen neljännessä toistaiseksi voimassaolevassa työsuhteessani neljännellä eri työantajalla, enkä kertaakaan ole joutunut valittamaan työpaikan tai työkavereiden pottumaisuuksia tms. Vain yhdessä opiskeluaikojen työpaikassa jouduin toteamaan suorastaan työpaikkakiusaamista.

Suomalaisille on vain tullut tavaksi valittaa työpaikkojen asioista, vaikka mitään valitettavaa ei edes olisi.

Vierailija

Edelleenkin minua kiinnostaisi tietää että mitä te oikein siellä työpaikoillanne teette, jos on aikaa keskittyä joihinkin sosiaalisiin peleihin?

Vierailija

Ja kaikki on tietenkin kiusatun/mollatun paranoiaa. "Et kai sä nyt noin tosissas ota"? "Mehän vaan vitsailtiin", "Mihin sun huumorintaju on hävinnyt"? "Oliko noin arka paikka, no anteex"...

Sanomisetkin käännetään päinvastaisiksi, puoliksi täynnä olevasta vesilasista tuleekin selkään puukotuksen yhteydessä puoliksi tyhjentynyt jne.

Tarjouduin kerran mukaan sellaiseen työhön, mitä ei kukaan halunnut tehdä, vain jotta oppisin. Olin kuulemma alkanut "päsmäröidä" :D

Kahdeksan vuotta jaksoin, kuukausi sitten nostin kytkintä, tulkoon karenssi, syön vaikka puuroa sen ajan. Laskuihin on säästössä jonkun verran :D

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
"Kuuluu työelämään", "Sellasta se on", jne. Näitä olen kuullut, kun olen kertonut esimerkiksi tutuille työkavereiden ilkeästä käytöksestä. Siis esimerkiksi haukkumisesta ja vähättelystä. Miksi huono käytös "kuuluu työelämään"? Miksi hyvää käytöstä ei pidetä oletusarvona?

Ilkeä käytös ei välttämättä ole tahallisesti ilkeää, vaan vain ajattelematonta. Esim vähättely: ihmisillä on luontainen taipumus yrittää tiedostamattomasti korottaa itseään ja vähätellä muita. Haukkuminen: onko kyse selän takana puhumissta? Sille voi olla tatatekijöinä oma paha olo tai katkeruus tai tunne epäoikeudenmukaisuudesta. Esimerkiksi jos joku saa enemmän palkkaa kuin toinen samasta työstä tai vastuuta on vähemmän tms. Vai sanotaanko sinulle suoraan päin naamaa, että olet kauhea (/%%(? Jälkimmäinen on tietenkin sopimatonta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Edelleenkin minua kiinnostaisi tietää että mitä te oikein siellä työpaikoillanne teette, jos on aikaa keskittyä joihinkin sosiaalisiin peleihin?

Suurin osa ei tee yhtään mitään paitsi valittaa kiirettä. Suomalaisten työpaikkojen tuottavuus on maailman surkeinta, mut kustannukset samalla maailman suurimpia ja tässä ketjussa näet syyt. Palkka juoksee mutta työt jätetään tekemättä, kun pitää huolehtia siitä, että joku on nuorempi ja kauniimpi ja laihempi ja pätevämpi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kenellä on aikaa vatvoa tällaisia nykyajan hektisessä työympäristössä?

Joillain on kuule aikaa vaikka murehtia näitä vapaa-ajalla. Toisilla on jopa aikaa masentua ja joutua sairauslomalle. Voi sua, kuulutko kiusaajiin, vai onko sun psyyke tehty betonista?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kenellä on aikaa vatvoa tällaisia nykyajan hektisessä työympäristössä?

Sinänsä hyvä pointti, mutta myös etenkin hektisessä työympäristössä pitäisi olla kaikilla hyvät olot. Onhan se selvää, että työmotivaatio ja -teho laskevat, jos koko työaika on vain negatiivista aikaa. Jos työpäivä on raatamista ja kellon kanssa juoksemista ja kahvi- ja ruokatunneilla vielä kiusataan kaiken tuon päälle, voi miettiä työtehovaikutuksia. Ja moniko jättää lopulta työnteon sikseen. Ihmisellä on ihmisen tarpeet.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleenkin minua kiinnostaisi tietää että mitä te oikein siellä työpaikoillanne teette, jos on aikaa keskittyä joihinkin sosiaalisiin peleihin?

Suurin osa ei tee yhtään mitään paitsi valittaa kiirettä. Suomalaisten työpaikkojen tuottavuus on maailman surkeinta, mut kustannukset samalla maailman suurimpia ja tässä ketjussa näet syyt. Palkka juoksee mutta työt jätetään tekemättä, kun pitää huolehtia siitä, että joku on nuorempi ja kauniimpi ja laihempi ja pätevämpi.

Miksi siis minulla alkaa kolmas työttömyysvuosi? Minunhan siellä työelämässä pitäisi olla kerryttämässä eläkettä. Miten helvetissä voi olla että kaiken maailman vässykät saavat pitää työpaikkansa, mutta minut piti irtisanonoa? Ei tämä nyt ihan oikein mene.

Vierailija

Mietin samoin ja olen aina ollut herkkä. Vuosien mittaan on tullut pakostakin kovettumista mutta täytyy vain hyväksyä että kovin moni on kylmä ja kova, ei niitä voi muuttaa.

Vierailija

Kyllä täytyy sanoa sekin, että ihmiset ottavat myös nokkiinsa ihan ihme asioista. Jopa tavallinen kahvipöytäkeskustelu 10 min työpaikalla voi olla sellainen, että jos aihe ei yhdelle ole mieleen, hän kokee sen kiusaamiseksi. Itse olen saanut virallisen varoituksen siitä, että annoin toiselle työkaverille jänispadan ohjeita ruokatunnilla taukotilassa lounaan äärellä. Mulla ei ollut mitään käsitystä siitä, että yhdellä samassa tilassa olleella (meitä oli siellä varmaan tusina lounastauolla omien eväiden kanssa) oli lemmikkikaneja ja hän ahdistui jänispataohjeestani niin että joutui sairauslomalle. Minulle ei kyllä siinä tilanteessa sanonut sanaakaan vaan syöksyi pois taukotilasta sanomatta kenellekään yhtään mitään. Tilanne tulkittiin työpaikkakiusaamiseksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kyllä täytyy sanoa sekin, että ihmiset ottavat myös nokkiinsa ihan ihme asioista. Jopa tavallinen kahvipöytäkeskustelu 10 min työpaikalla voi olla sellainen, että jos aihe ei yhdelle ole mieleen, hän kokee sen kiusaamiseksi. Itse olen saanut virallisen varoituksen siitä, että annoin toiselle työkaverille jänispadan ohjeita ruokatunnilla taukotilassa lounaan äärellä. Mulla ei ollut mitään käsitystä siitä, että yhdellä samassa tilassa olleella (meitä oli siellä varmaan tusina lounastauolla omien eväiden kanssa) oli lemmikkikaneja ja hän ahdistui jänispataohjeestani niin että joutui sairauslomalle. Minulle ei kyllä siinä tilanteessa sanonut sanaakaan vaan syöksyi pois taukotilasta sanomatta kenellekään yhtään mitään. Tilanne tulkittiin työpaikkakiusaamiseksi.

Siis kertokaa nyt että missä helvetin heikkomielisten työpaikoissa te oikein olette? Mitä ihmettä te sillä ns. työajalla oikein teette? Minkälaista porukkaa sinne on rekrytty?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kenellä on aikaa vatvoa tällaisia nykyajan hektisessä työympäristössä?

Jos U20 joukkue olisi ollut huumorintajuton ja joukkueessa olisi ollut huono henki, niin tuskin olisivat voittaneet. Ei nykyajan työelämässä olisi varaa kiusaamiseen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kyllä täytyy sanoa sekin, että ihmiset ottavat myös nokkiinsa ihan ihme asioista. Jopa tavallinen kahvipöytäkeskustelu 10 min työpaikalla voi olla sellainen, että jos aihe ei yhdelle ole mieleen, hän kokee sen kiusaamiseksi. Itse olen saanut virallisen varoituksen siitä, että annoin toiselle työkaverille jänispadan ohjeita ruokatunnilla taukotilassa lounaan äärellä. Mulla ei ollut mitään käsitystä siitä, että yhdellä samassa tilassa olleella (meitä oli siellä varmaan tusina lounastauolla omien eväiden kanssa) oli lemmikkikaneja ja hän ahdistui jänispataohjeestani niin että joutui sairauslomalle. Minulle ei kyllä siinä tilanteessa sanonut sanaakaan vaan syöksyi pois taukotilasta sanomatta kenellekään yhtään mitään. Tilanne tulkittiin työpaikkakiusaamiseksi.

Ja tämähän on sun oma versio tilanteesta joka mitä luultavimmin oli vain piste i:n päälle eli halusitkin sun kiusaamasi hlön kuulevan. Luultavasti sun harjoittamaa kiusaamista taustalla ollut jo pidempään, ei kukaan noin vähästä muuten mene pois tolaltaan.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla