Miksi nykyäidit eivät enää vie mattoja ulos ja tamppaa?

Mitä tekemistä äitiydellä ja mattojen tamppaamisella on toistensa kanssa?

Vähän ravistelen takapihalla. Saa riittää.

Vierailija kirjoitti:

Laiskuus.

Vanhempieni sukupolvessa näyttää olevan niin että on tärkeää että näytetään ahkerilta, vaikka siinä tekemisessä ei mitään jälkeä olisikaan.

Anoppi esimerkiksi luutuaa latiat kolmen kertaan, syystä että vetelee samalla paskaisella vedellä ja käytännössä vain leivittää kuraa. Saman homman saisi tehtyä keralla kun käyttäisi kahta ämpäriä, josta toinen olisi likainen ja toinen puhtaampi.

Vierailija kirjoitti:

Koska tamppaamalla  mattoja pöly hakataan tiukemmin kiinni kuitujen väliin ja katkotaan mattojen loimilangat tai rikotaan alusmateriaali. Imurointi ja tuuletus riittävät. Pesu vähintään kerran vuodessa.

Kaupungissa ei kannata puhdistaa mattoja lumella. Lumi on täynnä likaa ja liikenteestä tulevia hiukkasia. Kannat saasteet sisään.

Hiukan täytyi tampata, roskia irtosi hirveä määrä, ei auttanut imurointi.  Enimmäkseen imuroin ja laitan parvekkeelle tuulettumaan, sitten imuroin vielä kerran.

Mulla on vaan eteisessä iso, pitkä matto ja sille onneksi riittää imurointi.

Nyt pitäis hankkia olohuoneeseen iso matto eli tuskin sitäkään tulee raahattua ulos kun korkeintaan kaksi kertaa vuodessa.

Varmaan jos olis ns räsymattoja niin niitä varmaan tuliskin vietyä ulos kun on helppo tampata.

Olen laitoshuoltaja edelliseltä ammatiltani niin olen osannut valita materiaalit ja huonekalut mahdollisimman helppohoitoisina.

Kotonani ei ole mitään mattokasaa ja pölyäviä ryijyjä. Enkä käytä imuria muuhun kuin sen eteisen ison maton imurointiin, ai niin ja pojan huoneen maton imurointiin joka villamatto.

Muuten vedän kuivaimella irtoroskat ja pölyt pois ja sen jälkeen pyyhin lattiat nihkeällä pyyhkeellä. Ei ole pölyä :)

Ei ole muita mattoja, kuin koiran kuivaamiseen tarkoitettu mikrokuitumatto. Sen voi pestä koneessa. En edes miellä sitä varsinaisesti matoksi, vaan on enempi sellainen koiran makuualusta, vaikka isohko kooltaan onkin.

Matot olivat erilaisia isoäidin aikaan, kun hän kutoi ne itse vahvaan loimeen. Ei nekään matot kovin ankaraa tamppausta kestäneet, mutta isoäidillä ei ollutkaan pölynimuria.

Minäkin olen oikeastaan isoäiti-ikäinen, mutta en ole koskaan ymmärtänyt mattojen pieksämistä. Eihän ne ole mitään pahaa tehneet. Ensinkään en ymmärtänyt mattojen pieksämistä kerrostalon pihassa lauantaiaamuna seitsemältä, kun kerrankin olisi saanut nukkua pitempään.

Minä käytän matot ulkona vähintään viikottain eli useammin kuin imuroin, vaikka pölyimurikauppias väitti sitä turhaksi. Talvella näkee , kuinka paljon niistä jää likaa puhtaaseen lumeen. Lunta vasten tamppaan sen minkä tamppaan, en muuten.