Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
rakkaus omaa lasta kohtaan
08.01.2016 |
Minulla on 1v tytär ja oli pakko tulla tänne kertomaan miten rakastunut olen häneen. Ei tälläistä onnea ja rakkautta voinut kuvitella olevan olemassakaan. Toki häntä rakasti jo ennen syntymää ja vastasyntyneenä mutta tuntuu että rakkaus on vain kasvanut tämän vuoden myötä. Silmät on avautuneet myös kaikille lapsille vaikka ennen omaa lasta en ollut mitenkään erityisen lapsirakas.
Äitiys on maailman ihanin asia mutta myös raskasta. Tuntuu että on tavallaan kuin alkuhuumassa mutta potenssiin sata. :)
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi antaa myös motivaatiota vaikka mihin. Minä olen rehellisesti sanoen nyt varmasti tehokkaampi ja vahvempi kuin ennen lasta. Lapsi on jo viisi ja edelleen sydän pakahtuu kun se on täydellinen ja mieletön pikkuihminen.
Rakkaus omaan lapseen on ehdotonta.MITÄÄN en muuttais lapsessani mutta miehessäni muuttaisin montakin juttua!
Sinä rakastat lastasi. Selvähän se. Mutta rakastaako lapsesi sinua? Entä elämää? Saati maailmaa?
Minähän vuonna ihmiskunta tulee tajuamaan, kuinka suuri riski lisääntyminen on?
Mulla sama oman pienen poikani kanssa. Hän on reilu 1-vuotias, ja joka aamu odotan innolla että hän herää ja näen hänet taas <3 Usein mietin miten ihanan pojan olemmekin saaneet, vaikka lapsi on kaikkea muuta kuin helppo ja rauhallinen. Silti hän on mielestäni maailman ihanin taapero, ja halailen ja pussailen häntä monta kertaa päivässä ja kerron miten ihana hän on ja miten paljon äiti rakastaa.
Ja minä kun olin yli kolmekymppiseksi niitä, jotka luuli etteivät lasta halua ollenkaan. Nyt en enää osaa kuvitellakaan elämää ilman tuota ihanaa poikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä rakastat lastasi. Selvähän se. Mutta rakastaako lapsesi sinua? Entä elämää? Saati maailmaa?
Minähän vuonna ihmiskunta tulee tajuamaan, kuinka suuri riski lisääntyminen on?
Kyllä lapseni rakastaa minua. Sen näkee jo katseesta, suukoista, kaikesta. Nauttii varmasti elämästä myös. On täynnä intoa ja hymyä heti aamusta ja on ihana seurata miten kaikki on niin kiinnostavaa ja hauskaa :)
Minäkin mietin kauan lisääntymistä mieheni kanssa. Olemme myös valveutuneita ympäristöasioissa. Mieheni omistaa sähköauton, kierrätämme, mietimme sijoitusperheeksi ryhtymistä omien sijaan jne. Mutta päätimme haluta kokea itsekkästi myös omat lapset. Onneksi. Tätä rakkauden määrää ei voi kuvailla. Se pakahduttaa. Rakkaus miestä kohtaan ei ole mitään tähän verrattuna vaikka voimakasta onkin.
Rakkaus lapseen tulee sitten uudelleen, kun on lapsenlapsia. Minä ainakin rakasten heitä ainakin yhtä paljon kuin omia lapsia ja heti on kauhea ikävä, kun ovat poissa silmistä. t.mummeli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi teitä onnekkaita!
Minä, nyt jo reippaasti keski-iän ylittäneenä, olen huomannut, että en ole koskaan rakastunut, enkä rakasta edes omia lapsia. Välitän lapsistani ja olen aina ollut valmis tekemään heidän puolestaan ihan mitä tahansa.
Mutta tunne puuttuu, ja tämän huomasin vasta vanhuuden kynnyksellä. Olen pohtinut syitä tähän: synnyinkö tällaiseksi vai onko lapsudellani osuutta asiaan. Elin aika kamalan lapsuuden sekasortoisessa perheessä ja kaiken kukkuraksi oltiin niin uskovaisia.
Alue: Aihe vapaa
Ja se vain lisääntyy.