Lue keskustelun säännöt.
Miehen kanssa yhdessä asuminen vain lasten takia
08.01.2016 |
Voiko toimia? Minulla tunteet miestä kohtaan viilentyneet. Meillä ei läheisyyttä ollenkaan ja mieluiten nukun yksin. En kuitenkaan lasten takia haluaisi muuttaa erilleen. Pienin lapsi kuitenkin vasta 2kk.
Ja en nyt halua moraalisarnaa, miksi lapsia tehty jne. Tilanne on nyt mikä on.
Kommentit (9)
Tuollainen "lasten takia yhdessäolo" on väärin sinua, miestä ja ennenkaikkea lapsia kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole väkivaltaa eikä muuta sellaista niin voihan se toimiakin jos teillä on selvät pelisäännöt.Yksin lasten kans on aika raskasta myös.
Et sä mitää lasten takia oo yhdessä vaan rahan.
Meillä toimii. Laskut puoliksi ja ostetaan joka toinen vko ruoat ja haetaan lapsi hoidosta. Nukutaan eri huoneissa
Ystäväni jotka ovat kasvaneet tuollaisessa perheessä ovat aina toivoneet mieluummin vanhempien eroa kuin sellaista kulissimeininkiä mitä heillä on kotona ollut. Vielä aikuisiälläkin asia on heille herkkä ja ovat vaan ihmeissään miksi vanhemmat ovat yhdessä kun rakkautta ei selkeästikään aikoihin enää ole ollut. Lapset kyllä huomaavat sen. Omat vanhempani ovat eronneet ja aina olen toivonut että olisi ollut toisiaan rakastavat vanhemmat ja ydinperhe, mutta kyllä mielestäni ero oli parempi kuin vain minun takiani yhdessä pysyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä toimii. Laskut puoliksi ja ostetaan joka toinen vko ruoat ja haetaan lapsi hoidosta. Nukutaan eri huoneissa
Kai teidän arkeen kuuluu muutakin? Mitä teette esimerkiksi illat ennen lapsen nukutusta? Kyräilette?
Tiedän juuri viime vuonna eronneen parin, elivät saman katon alla kulissiliitossa odottaen lasten tulemista täysi-ikään. Kuulin tästä jo kymmenisen vuotta sitten. Vaikea kuvitella etteikö tuollainenkin vaikuttaisi lapsiin, vanhempien malli parisuhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko varma, että nuo tuntemukset eivät liity nuorimmaisen syntymään ja hormoneihin?
Ehkä kannattaa antaa ajan vähän ajan kulua. Kun oma väsymys helpottaa ja hormonit tasaantuu, voi tilanne siitä kohentua huomattavasti.
Voiko miehen kanssa keskustella tilanteesta? Olisiko jostain pariterapiasta/yksilöterapiasta apua?
Ei toimi pudemmän päälle. Lähde nyt, kun pienin ei ole vielä niin kiinni isässä. Sattuu enemmän, kun on jo selkeitä muistoja jne. Puhun kokemuksesta.