Tuttu antaa facebookissa niin kiiltokuvamaisen kuvan elämästään

Sitähän se on. Nykypäivänä

Itse en vain ymmärrä sitä. Jos minulla käy esim. vieraita, niin miksi laittaisin siitä jonkin kuvan facebookiin ja kertoisin sadalle muullekin, että nämä kaksi kävivät meillä? ap

Juuri tuon vuoksi en on facessa, tekopyhiä feikkejä 99%..

Sen takia pysyttelen poissa somesta. Suurin osa aktiivisista haluaa vain vertailla itseään muihin. Kaikki on heille kilpailua. En tiedä, haluavatko he edes oikeasti sitä, mitä kuvittelevat haluavansa. Tekevät vain niin kuin muutkin.

No FB nyt on sellainen paikka, missä osa haluaa jakaa vain hyvät asiat. Sen olen huomannut, ethä mitä koulutetumpia ja hyvissä töissä, sitä "kiiltokuvamaisempi" tapa jakaa vain positiivisia juttuja somessa. Duunaritutuillani taas on paljon henk.kohtaisia juttuja myös, kerrotaan että olen tänään ollut paskamutsi, tai että ukko ärsyttää tai onpa krapula eilisestä bilettämisestä.

Itse ajattelen niin, että monilla joilla on myös työkavereita fb tuttuina, eivät kehtaa avautua kovin ikävistä/noloista/henk.kohtaisista jutuista. Fb tä voi tarkastella myös esimiehet, rekrytoijat, asiakkaat jne joten kaikki eivät halua avautua tai purkaa negatiivisia juttuja, myös saman asian takia eivät puhu uskonnosta/politiikasta jne.

Mikä sinua ärsyttää sitten niissä postauksissa?

Itselläni fb toimii ikään kuon hyväntuulen muistikirjana, en jaa itsekään siellä mitään sairauksiini liittyvää, ikäviä vastoinkäymisiä jne vaan lähinnä postaan lomakuvia, juhlia, maisemia.

Minulla aivan samanlainen eräs tuttu :D Milloin urheilusta, ihanasta elämästä, matkoista tai jos ei edellämainituista niin sitten selfieitä. Jokainen tavallaan :) Mukavaa tietenkin lukea positiivisia asioita, mutta jossain vaiheessa tulee väkisin mieleen kenelle hän todistelee onneaan..

Mun kaveri postaa ruuista kuvia ja kaikkea kivaa mitä tekee lastensa kanssa.

Siis se mimmihän ei osaa ruokaa tehdä, vaan laittelee kuvia miesystävänsä tai esikoisensa ruuista ja kertoo ominaan. "valmistin höyryävän kuumaa kasvispataa nam!" "tein maistuvan salamipiirakan" "koko päivän huhkittu keittiössä" (silloin oli pasteijoita kaupan pakkasesta)

Samoin noi lasten kanssa tekemiset, kun lapset pelaa lautapelejä keskenään, niin se saattaa ottaa kuvan ja laittaa: "ihanan rentoa yhdessäoloa lasten kanssa!" Sydämiä unohtamatta! "reipas talviurheilupäivä" ja lapset oli luistelemassa, kun nainen haki punaviinilootan sillä aikaa, piipahti kuvaamassa ohimennen ja päivittämässä Facea.

Mistä mä tiedän? Joko olen ollut käymässä heillä silloin ja lasten suusta totuudet kuulee tässäkin tapauksessa, heidän teinit viettää meillä aikaa paljon.

Kyllähän rooli pitää ennen kaikkea olla. :D

Voi olla että pönkittää itsetuntoa niiden avulla tai jotain...ite oon vähän samanlainen mutta välillä laitan sinne myös jotain negatiivistakin.ehkä hänelle on sanottu usein jotain halveksuvaa ja nyt hän haluaa päteä "katsokaa näin hienoa elämäni on".

No onhan näitä, yksi tuttuni postailee vain fiitness-juttuja, laihdutus saavutksia, tai miten on tullut taas kovaa treenattua. Ja aina on kuvi minusta ja minun kropastani, toinem taas imtoilee valioluokan näyttelykoirastaan, miten on taas palkintoja ropissut ja kysyntää pentueille jne

Kolmas tuttuni taas postailee omasta urakehityksestään toinen sisustusjuttuja.

Fb tietyllä tavalla paljastaa mikä ihmiselle itselle on tärkeää, mielenkiintoista tai arvostettua. Siitä jauhetaan mikä itselle on tärkeää.

Ei niitä juttuja kannata liian vakavasti ottaa. Mitä siitä, jos jollakin on unelmien kroppa toisella taas hieno ja mielenkiintoinen työ, kolmannella ihana koti?

En ymmärrä miksi se voi ärsyttää toisia ihmisiä, enemmän ärsyttää rasistiset, tunnekylmät, negatiiviset, marttyyrimaiset, syyllistävät jutu fb:ssä, tai se että käydään kyyläämässä toisia mutta IKINÄ ei kommentoida tai tykätä mistään se on vaan äsyttävää stalkkausta!

Vierailija kirjoitti:

Olen jotenkin hämmentynyt hänen jatkuvista postauksistaan, enkä tiedä miksi asia häiritsee minua. Itsellänikin on oikein mukava elämä ja olemme ns. samalla viivalla, joten en kai kateellinenkaan ole. Ihmettelen vain, miksi aikuisella naisella on tarve postailla päivittäin kuvia facebookiin elämästään? Hänen elämänsä on onnellista ja tasapainoista sekä mukavaa, tavallista perhearkea kuten minullakin. Silti en ymmärrä? Itseäänkö varten hän postailee vai tykkääkö siitä, että muut tykkäävät hänen julkaisuistaan? Usein julkaisuissa jotenkin annetaan tietynlaista kuvaa heidän perheestään varakkaana ja aktiivisena unelmaperheenä, mikä voi olla tottakin. Hän on silti älykäs ja ihmettelen mihin hän pyrkii tuolla. Rakentamaan aktiivisesti jonkinlaista imagoa somessa?

Häh??  Minä olen luullu että kaikki naiset valehtelee siellä.  Seurasin vähänaika yhtä, eikä tahtonut aina tuntea niitä tekemisiä, siellä ja oikeassa elämässä.

Minulla on samanlainen ystävä. Olin jo ennen someaikaa ajatellut, että hän on vähän narsistinen. Nyt postaa aina hienouksia elämästään ja erityisesti tuo esille matkoja, tapaamisia ystävien kanssa, hienoja laittamiaan ruokia ja laatuaikaa miehensä kanssa. Elämä on ihan kiiltokuvaa sen perusteella. Sitten kun tapasimme livenä, hän kertoi heikosta terveydestään ja avio-ongelmistaan miehensä kanssa! Eli pelkkää kulissia koko fb.

Uusimpana tyylinään hänellä on tapana vähintän kerran viikossa postata, että sain tänään henkilötä x tällaisen kehun itsestäni ja lainaa siihen, kuinka joku on kirjoittanut hänestä toisaalla, ett "yy on niin ihana ja sympaattinen lämmin ihminen", eli siis jakaa jatkuvasti muiden hänestä istestään sanomia kehuja. Jatkuvasti, säännöllisesti. Se alkaa jonkin ajan kuluttua hämmästyttämään, että eikö itserakkaudella ole mitään rajaa.

Facebook on SOSIAALINEN media. Tiedättekö mitä se tarkoittaa? Sosiaalisuutta. Kanssakäymistä ihmisten kanssa. Sosiaalisessa mediassa tämä kanssakäyminen tapahtuu netissä, ei livenä. Moni sosiaalisen median käyttäjä haluaa nimenomaan JAKAA arkeaan ja juhlaansa toisten ihmisten kanssa ja nauttia asiasta YHDESSÄ heidän kanssaan. Sosiaalinen media ja virtuaalinen sosiaalisuus ei ole perinteistä sosiaalisuutta, mutta siinä ei ole mitään kummallista, se on ihmisen luontainen perustarve. Se että jaetaan enimmäkseen hyviä juttuja, voi johtua esim. siitä että kavereina on paljon tuttuja, vähän niin kuin ennen vanhaan olisi naapureita - kertoisitko itse kaikki asiat naapureille?  Toisaalta juuri niinkin voi sosiaalista mediaa käyttää niin kuin joku sanoi, "positiivisena muistikirjana". Tutkimuksissa on todettu että optimistinen ajattelu ja positiivisten ajatusmallien luominen voi mm. auttaa masennukseen. Esimerkiksi se että listaa kahden kuukauden ajan päivän positiiviset hetket ylös, ja ne on keksittävä, vaikka elämä olisi miten paskaa. Ne positiiviset hyvät hetket ja helpommat on osattava oppia erottamaan sieltä elämän suosta. Tätä metodia käytetään mm. Suomen mielenterveysseuran terapiamateriaaleissa.

sitä minä en ymmärrä mistä saataisiin sellainen keskustelupalsta, jossa ei aina lähtökohtaisesti arvosteltaisi aina toisia? vaan lähtökohtaisesti hyväksyttäisiin ihmiset, ja keskusteltaisiin aiheista. Miten voikaan tällä palstalla olla näin paljon ihmisiä, joiden on vaikea hyväksyä ihmisiä jotka eivät ole tismalleen samanlaisia kuin itse ovat!

Uusi aika, uudet viestintäkanavat. Olen jo yli 50 v, mutta en pidä tuota mitenkään ihmeellisenä. Ennen Facebookia soitettiin puhelimella kaverille ja kerrottiin, missä oli lomareissulla käyty, millaista siellä oli ollut, millaiset verhot löytyi Hulluilta päiviltä, miten Nico-Adalmiina oli oppinut juuri kävelemään tai mitä Jani-Sofia oli sanonut isomummon 80-vuotispäivillä. Nyt nuo laittaa - kuvien kera - Facebookiin, josta kaverit voivat halutessaan lukea ne. 

Yleensä ihmiset jotka postaavat paljon ja haluavat ehkä myös "esittää" parempaa kuin ovatkaan kärsivät itsetunto-ongelmista yms. Tarkoitus on pönkittää omaa itsetuntoa ja mieluummin vielä saada ihailua ja positiivista palautetta muilta.

Osa hakee huomiota myös "leuhkimalla" jolloin kyllä toivotaan positiivistakin palautetta mutta ainakin halutaan näyttää kuvilla niin uusi auto, lapsen todistus kuin hotellin uima-allas. Kaikkiahan tämä ei koske ja itse kyllä tykkää katsoa muiden lomakuvia ja muitakin postauksia, mutta jotkut vain ovat selvästi somessa hakemassa jotakin muuta kuin ajankulua.

Itse kirjoitin monta vuotta päivittäin päiväkirjaa ja olen ajatellut, että voin muutaman vuoden päiväkirjattoman jakson jälkeen hiukan niinkuin itselleni siinä samalla kirjata joitain asioita "muistiin" (tai muistoiksi), esim. lasten hassut sanomiset, vierailut, matkat ja perusarkeakin. Ajatuksena, jos joskus (vaikkei ehkä koskaan) saisi kirjattua ne valokuvien kanssa lapsille ylös kirjaksi. En toki päivittäin, mutta viikottain, postaa. Aiemmin postasin harvemmin, facebookissa olen ollut 5-6 vuuotta.

Eihän näitä juttuja tarvitsisi ystävilleni jakaa, mutta samalla tulee kuulumisetkin kerrottua ja ne joita ei kiinnosta, voivat poistaa minut ystävistään tai poistaa postauksieni seuraamisen. Jaamme ystäväpiirissämme täten myös yhteisistä hetkistä valokuvia toisillemme. Ja itsekin voin saada ystävieni mukavista tekemisistä kotona tai kodin ulkopuolella ideoita oman perheen aktiviteetteihin, miksei siis joku innostuisi meidän perheen askartelutuotoksista tai teatterikäynneistä?

Niin, ja mitä muuten tulee erilaisiin päivityksiin, niin hypin kyllä sujuvasti niiden yli, jotka eivät kiinnosta (itselläni vaikka ystävien fittneskisa- tai agilityjutut) poistamatta kuitenkaan ystävieni facebookkavereistani, koska joukossa on myös muita päivityksiä heilläkin ja niitä luen mielelläni (jos muuta elämää ei heillä olisi, tuskin olisivat ystäviänikään?)

Jonkinlaiseta sensuuristahan siinä on kyse. Harvempi kertoo netissä julkisesti, että vietiin juuri lapsi nuorisokotiin ja illalla oli tulla turpaan äijältä.

Toisaalta eiköhän se ole ihan hyvä, että kerrotaan iloisista asioista. Jos kaikki avautuisivat netissä, alkaisi tämä elämä vaikuttamaan kovin synkeältä.

Itse en myöskään jaksa postailla mitään kummoista faceen enkä halua, että koko elämäni on raportoituna internetissä ikuisesti. Osalla kavereistani tuo postailu on kai ihan vilpitöntä ja päiväkirjamaista kivoista asioista jakamista,  mutta joillain tuntuu olevan tärkeää se, että huomataan ja itsetunto on suurin piirtein kiinni siitä ("miksei kukaan tykännyt tästä", "olen tosi huono, lohduttakaa mua..."). Mua ihmetyttää eniten yksi älykäs, työssään menestynyt ja livenä ihan mukava perheellinen ihminen, joka kertoo viikottain lähinnä omista saavutuksistaan, erinomaisuudestaan ja suorituksistaan. Antaa mielestäni itsestään hyvin pinnallisen suorituskeskeisen kuvan ja se ennemminkin säälittää tai aiheuttaa kiusaantuneisuutta kuin herättää ihailua. Tosin moni tuntuu niistä päivityksistä tykkäävän, joten ehkä itse vain olen ainoa, jonka arvoihin suorituskeskeisyys ei kuulu ykkösenä.

En todellakaan itse tarkoita, että siellä pitäisi mitään negatiivisia juttuja itsestään jakaa. Ihmettelen vain, miksi jollain on tarve jakaa itsestään lähes joka päivä tai useamman kerran viikossa erinäisiä asioita. Omista facebook-tutuistani vain hän on ihminen, joka niin tekee ja vielä postauksissaan korostaa varallisuuttaan ja näennäistä onneaan. Kuitenkin, esim. hänkin on neljän lapsen äiti enkä mitenkään jaksa uskoa, että hänen elämänsä niin järjestäytynyttä ja todellakaan varakasta on. Tämä varallisuuden korostaminen tulee hänellä esiin myös livenä. ap

Samahan se kuin istagram, päivityksiä, joissa kuvissa skumppaa lasit tai illallinen jossain ravintolassa, mikään ei ole yököttävämpää kuin jakaa julkisesti joku kuva että tämän minä nyt söin , katsokaa.

  Kategoria erikseen ovat vauvan kuvat, joissa vauva istuu, makaa, edestä ja takaa.

 Ja kas aina päivtykset muutenkin tulevat lomalla, tyyliin taas mennään ja joku lentoasema kuva siellä. Koskaan ei ole kellään että taas töissä , kuvassa tietokoneen ruutu tms.