Uusi kumppani "pakottaa" luopumaan

Olen juuri eroamassa pitkästä avioliitosta. Erinäisten vaihdeiden jälkeen, jotka eivät liity päättyneeseen avioliittoni, olen aloittanut suhteen uuden kumppanin kanssa. Itse haluaisin edetä suhteessa rauhallisemmin kuin hän. Hän suunnittelee muutaman kuukauden jälkeen jo yhteenmuuttoa, ja osana sitä minun pitäisi (tietysti) luopua omasta asunnostani, koska se oli minun ja exäni koti. Itse en halua luopua kodistani, se on minulle ensisjaisesti minun ja jo poismuuttaneiden lapsieni koti, rakas paikka hyvällä alueella.

Onko se todellakin mahdoton ajatus, että aikuisella iällä voitaisiin vain seurustella, pitää omat kodit ja viettää muutamia öitä viikossa yhdessä?

Olen sitoutunut tähän uuteen parisuhteeseen ja uskon, että tämä suhde voisi kestää vaikka loppuelämän. Välillä vaan tuntuu siltä, että uuden kumppanini kärsimättömyys voi johtaa eroon, koska en ole valmis etenemään aivan samaan tahtiin kuin hän.

Uskoisin, että kodistani luopuminen olisi minulle liian suuri uhraus. Onko kenelläkään kokemusta siitä, että pitää oman kodin siitä huolimatta vaikka muuttaisinkin uuden kanssa yhteen?