Uusi kumppani "pakottaa" luopumaan

Mieti, mitä itse haluat. Olen eronnut 20-vuotisesta liitosta ja asunut yksin sen jälkeen. Voin seurustella, mutta en tule koskaan enää jakamaan kotiani kenenkään kanssa. En myöskään anna kenenkään ohjata mielipiteitäni.

Ei uusi voi sinua mihinkään pakottaa

Haloo! Aikuinen ihminen ja annat itseäsi pakottaa

Miten tämä olisi eliniän kestävä suhde, jos mies sinua pakottaa

Opettele sanomaan ei

Opettele olemaan itsenäinen

Parisuhde on tietyssä mielessä aina sopimus. Jos uusi suhde vaatii enemmän kuin antaa, ei taida suhde olla sinua varten. 

Ymmärrän hyvin, että ihmiset haluvat asua erillään, jos perhettä ei olla enää perustamassa. Toisaalta tämä ratkaisu ei useimmille sovellu. 

Ota aikaa ja katso rauhassa. Luonnehäiriöisillä on tarve sitouttaa nopeasti ja raivata kohteen menneisyys. Been there.

Älä luovu kodistasi miehen takia. Pidä kiinni itsellesi tärkeistä asioista.

Miehen esittämä vaatimus ei kuulosta hyvältä.

Itse tiedän yhden tapauksen, joka tekee tuota (kaverin ex-mies). Löytää naisen, jolla on joku isompi elämänmuutos menossa, tai vasta tapahtunut. Pakottaa naisen luopumaan kodistaan ja sitten ostetaan uusi yhteinen oma koti, josta mies ei kuitenkaan sopimuksista huolimatta maksa juuri mitään. Elää naisen siivellä pari vuotta ja sitten eroaa. Jokaisessa erossa nettoaa hyvät rahat, sillä osaa hoitaa asiansa ja osaa esittää asiat itselleen parhaiten sopivalla tavalla. Aika moni nainen on tämän miehen kanssa jo menettänyt kotinsa ja säästönsä.

Koska sulla on lapsia, muista avioehto, jos menette naimisiin. Tosin kehoitan painamaan jarrua muutenkin miehen hätäilyn vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen sitoutunut tähän uuteen parisuhteeseen ja uskon, että tämä suhde voisi kestää vaikka loppuelämän.

Niinhän kuvittelit exäsikin kanssa, eikö? Kannattaa edetä rauhallisesti ja pohtia tarkkaan, onko tämä uusi kumppani kuitenkaan se oikea. Hän on varmasti tietoinen meneillä olevasta erostasi, joten yksikään täysjärkinen ei yrittäisi tunkea saman katon alle heti ja syventää suhdetta väkisin.

.

Pidä asuntosi. Jos tämä ei uudelle rakkaalle käy niin sehän ratkaiseekin jo ongelman :)

Sanot sille vaan, että et missään nimessä halua muutaman kk:n jälkeen mitään yhteenmuuttoa miettiä, varsinkin kun erostasikin on niin vähän aikaa vielä. Että tarvitset nyt jonkin aikaa omaa aikaa ja tilaa. Jos mies on niin hätäinen että ei sitä kestä, niin lienee parempi että lähteekin. Kyllä näissä tapauksissa joissa uusi suhde alkaa heti toisen pitkän suhteen perään, täytyy olla kärsivällinen eikä luulla että sitä mennään niin helposti yhteen kuin jotkut viattomat, suhteissaan vielä pettymättömät nuoret. 

Mistä päätellen ap on nainen? :O

Vierailija kirjoitti:

Mistä päätellen ap on nainen? :O

Ei mistään, mutta muuttaisiko se kommentoijien suhtautumista asiaan?

Jätä se sika

Joko suostut siihen tai eroa. Ei ole vaihtoehtoa. Kokemuksista puhun. Parempi on varmaan erota jo tässä vaiheessa. Tulevaisuudessa joudut kyllä tuon kaverin kanssa luopumaan vaikka mistä. Omista lapsistas pahimmillaan.

Luota tunteisiisi. Älä missään nimessä toimi itseäsi vastaan äläkä tee nopeita päätöksiä tällaisissa asioissa. Ja on ihan normaalia seurustella vakaasti eri asunnoista käsin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä päätellen ap on nainen? :O

 

Ei mistään, mutta muuttaisiko se kommentoijien suhtautumista asiaan?

 

Muuttaisi kyllä. Se on nähty niin monta kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen juuri eroamassa pitkästä avioliitosta. Erinäisten vaihdeiden jälkeen, jotka eivät liity päättyneeseen avioliittoni, olen aloittanut suhteen uuden kumppanin kanssa. Itse haluaisin edetä suhteessa rauhallisemmin kuin hän. Hän suunnittelee muutaman kuukauden jälkeen jo yhteenmuuttoa, ja osana sitä minun pitäisi (tietysti) luopua omasta asunnostani, koska se oli minun ja exäni koti. Itse en halua luopua kodistani, se on minulle ensisjaisesti minun ja jo poismuuttaneiden lapsieni koti, rakas paikka hyvällä alueella.

Onko se todellakin mahdoton ajatus, että aikuisella iällä voitaisiin vain seurustella, pitää omat kodit ja viettää muutamia öitä viikossa yhdessä?

Olen sitoutunut tähän uuteen parisuhteeseen ja uskon, että tämä suhde voisi kestää vaikka loppuelämän. Välillä vaan tuntuu siltä, että uuden kumppanini kärsimättömyys voi johtaa eroon, koska en ole valmis etenemään aivan samaan tahtiin kuin hän.

Uskoisin, että kodistani luopuminen olisi minulle liian suuri uhraus. Onko kenelläkään kokemusta siitä, että pitää oman kodin siitä huolimatta vaikka muuttaisinkin uuden kanssa yhteen?

Oma koti kannattaa aina säilyttää. Miksi ihmeessä täytyy rynnätä yhteen asumaan ja vielä niin että sinä menetät oman kodin. En kyllä suostusi siihen.

Muista että kukaan ei voi sinua siihen pakoittaa. Kokeile sanomalla että jos sinä myyt oman asunnon laitat rahat lasten nimiin pankkiin ja että niitä ei kosketa, että ne on lasten tulevaa perintöä. Näin saat tuntumaa haluaako hän sinun muuttavan rahan takia yhteen.  Älä anna olla utua silmillä kun on sinun elämästä kysymys.

Ei kuulosta normaalilta vaatia tuollaista, ei todellakaan. Sinuna olisin nyt aika varuillani tuon tyypin suhteen; normaali ihminen ei vaadi tuollaista.

Olet juuri eroamassa. Ei noin suuren elämänmuutoksen keskellä tehdä mitään suuria ratkaisuja, kuten omasta kodista luopumista. Ensin rauhoitutaan, annetaan elämän tasaantua ja sitten vähitellen katsotaan miltä alkaa tuntua. Mihin sinulla on kiire?

up

Etsinpä oman vanhan avaukseni. Edelleen ollaan yhdessä ja paine yhteenmuuttoon kasvaa aika ajoin. Vieläkään ei ole tullut tunne, että omasta kodista pitäisi luopua, vaikka voisin hyvinkin kuvitella asuvani nyxän kanssa yhdessä. Yhdessä asuminen olisi minunkin mielestäni mukavaa ja käytännöllistä. Omasta asunnostani luopuminen tuntuu silti edelleenkin lähes mahdottomalta.

Onkohan tähän mitään ratkaisua, itse voisin jopa jättää asuntoni tyhjilleen, kunhan siitä ei tarvitsisi kokonaan luopua. Taloudellisesti tuo olisi toki heikko ratkaisu, mutta kyllähän sitä muutaman vuoden voisi niinkin elää.

/ap

Vuokraa?

Minä teen niin että kun jokin asia alkaa hermostuttaa, otan etäisyyttä. Siten näkee lähelle.

Ei sun tarvi kodistasi luopua. Miehen nyt vaan pitää se ymmärtää.

En tiedä millainen suhteenne on muuten mutta minä edellytän vastavuoroisuutta, kunnioitusta ja "tilaa". On jo kokemusta itsekkäistä ja vaikeista ihmisistä.

Kannattaa katsoa ettei kaduta.