Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää panostaa ulkonäköön arkena
06.01.2016 |
Harmittaa.. Ennen jaksoin pestä aamuisin hiukset, käyttää aikaa meikkiin ja miettiä hieman asukokonaisuuksiakin. Nykyisin meikkaan 10 min ja kaapista päälle mitä ensimmäisenä osuu. Haluaisin palata entiseen, mutta mikäköhän siihen motivoisi. Työpaikalla asiakkaiden kanssa ei olla kasvotusten lainkaan eikä työkaveritkaan panosta ja työ muutenkin hyvin stressaavaa, vaikka matalapalkkatyö onkin.
Ennen ajattelin, ettei tämä olisi itselle mahdollista ja ihmettelin miksei ihmiset välitä panostaa himpun vertaa itseensä. Näköjään ihmiset muuttuu :( Mites muilla?
Kommentit (16)
Miksi pitäisi?
Jos et tienaa elantoasi ulkonäölläsi, haaskaat siihen suhteettoman paljon resursseja.
Tarve miellyttää vastakkaista sukupuoltakin yleensä vähenee iän myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ollut sama jo vuosia. Panostan sitten vapaalla, kun oikeasti haluan kohdata ihmisiä, kenties tutustua uusiinkin ja ehkä vaikka löytää jonkun erityisen. Ainut mahdollisuus mihin arkena (työmatkoillani) törmäisin olisi jokatapauksessa se creepy, mahdollisesti humalainen setämies junassa (nimimerkillä kokemusta on). Ennen tai jälkeen vittumaisen työvuoron. En ole jäänyt kaipaamaan tätä.
Onneks olen sellaisessa työssä, ettei tarvitse. Kunhan katson, että t-paita on tarpeeks tilava vatsan kohdalta ja nännit ei nöpötä läpi eikä nenä ole aivan tulipunainen.
Ihanan vapaata.
No rahalla voit korvata sitä aikaa.
Esim. laittamalla maltilliset ripsipidennykset näyttää silmät aina ehostetuilta, kulmat käyt värjäämässä ja muotoiltavana, kampaaja osaa tehdä leikkauksen ja värin joka pysyy kunnossa pienellä laitolla ja pukeutumisneuvojan avulla voit koota esim. viiden asun kokonaisuuksia, jotka sopii toistensa kanssa hyvin yhteen ja näitä sekottamalla sulla on lukuisia fiksuja asukokonaisuuksia töihin. Eikä tarvitse pohtia aamuisin...
Öööööö. Et panosta ulkonäköösi mutta meikkaat kuitenkin 10min? Onko tässä jotain mitä en tajua??! Mulla menee ehkä minuutti kun laitan tukan ja arkimeikin ja toinen kun valitsen ja puen vaatteet. Silti koen ulkonäköni ihan siistiksi. Valintoja, valintoja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No rahalla voit korvata sitä aikaa.
Esim. laittamalla maltilliset ripsipidennykset näyttää silmät aina ehostetuilta, kulmat käyt värjäämässä ja muotoiltavana, kampaaja osaa tehdä leikkauksen ja värin joka pysyy kunnossa pienellä laitolla ja pukeutumisneuvojan avulla voit koota esim. viiden asun kokonaisuuksia, jotka sopii toistensa kanssa hyvin yhteen ja näitä sekottamalla sulla on lukuisia fiksuja asukokonaisuuksia töihin. Eikä tarvitse pohtia aamuisin...
Pointti on että miksi pitäis? Ei viitsi.
Ei tulis mieleenikään tehdä mitään noista. Etenkään tota pukeutumisneuvontaa.
Laitan päälle mitä puhtaana on, vähän ripsiväriä, huulirasvaa, harjaan hiukset ja menoksi.
Nuorempana jaksoin puunata. Nyt mietin vain, miksi.
Jaksan panostaa vielä vähemmän, kuin sinä ap, enkä ees halua panostaa ulkonäkööni, vaan enemmänkin terveyteeni ja mentaaliseen tasapainoisuuteeni, myötätuntoon, avarakatseisuuteen ja sen sellaiseen. Mielestäni sellaisesta on tänä pinnallisena, ulkonäkö- ja (muutoinkin) itsekeskeisenä aikakautena huutava pula.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta se tietysti tilanteessani tuntuukin turhalta edes panostaa, mutta ennen se oli myös omaksi iloksi jotenki piristävää.
Ja toisaalta miehenikin takia olisi kiva näyttää edes hieman huolitellulle myös arkena.Nykyään vain tuntuu, ettei energiaa varsinkaan näin talvisin riitä millään.. Ja mikä tässä eniten huolestuttaa on se, että kiinnostaako laittautuminen vuosi vuodelta yhä vähemmän ja pian ei jaksa edes sitä 10 min uhrata aamuisin. Ap
Vierailija kirjoitti:
No rahalla voit korvata sitä aikaa.
Esim. laittamalla maltilliset ripsipidennykset näyttää silmät aina ehostetuilta, kulmat käyt värjäämässä ja muotoiltavana, kampaaja osaa tehdä leikkauksen ja värin joka pysyy kunnossa pienellä laitolla ja pukeutumisneuvojan avulla voit koota esim. viiden asun kokonaisuuksia, jotka sopii toistensa kanssa hyvin yhteen ja näitä sekottamalla sulla on lukuisia fiksuja asukokonaisuuksia töihin. Eikä tarvitse pohtia aamuisin...
Mielestäni aivan hyviä vinkkejä! Ja kun jossain vaiheessa löytäisin parempi palkkaisen työn vielä niin ehkä esim. ripsienpidennykset malttaisi käydä taas laitattamassa :) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Ennen ei ollut puhettakaan, että olisin lähtenyt ulos kämpästä ilman meikkiä tai jossain kauheissa lökäreissä, mutta nykyisin teen sitä useinkin. Tyypillisin meikkini on huitaisu meikkivoidetta. Ikää vasta 30 ja alan ilmeisesti mennä rappiolle pikkuhiljaa. No, toisaalta on hyväkin olla pingottamatta ja luonnontilassa.
Kuulostaa tutulta. Olen vielä työssä, jossa pitäis näyttää fiksulta ja "vakuuttavalta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tykkäisin olla nätti ja laitettu sekä pukeutua elegantisti.
Nyt ei vain nappaa. Olen viimeisilläni raskaana, olo kömpelö ja raskas. Nukun huonosti, päivät menee kolmen lapsen kanssa juostessa.
Äitiysvaatteetkaan ei meinaa mahtua enää päälle ja isompaa kokoa en raaski enää ostaa muutaman viikon takia.
Peilistä tuijottaa kalpean sinertävä naama, tummat silmänaluset ja punaiset nenänpielet. Hiukset on lytyssä ja sähköiset pipon myötä. Raskaushormonien myötä yllätysihottuma on levinnyt selkään ja rintakehään.
En jaksa tehdä asialle mitään. Just ja just jaksan harjata hiukset.
Kunhan vauva syntyy ja arki tasaantuu uuden tulokkaan kanssa, aion taas panostaa vähän enemmän ulkonäkööni. Jo ihan itseni vuoksi.
Haaveilen kesästä, kevyemmästä olosta ilman isoa vauvamahaa ja supistuksia, nätistä vaatteista ja auringon tuomasta väristä muuten niin kalpeilla kasvoilla. Kampaajallakin voisi käydä. :)
Minä olen rahaton kahden lapsen äiti ja toinen lapsista on vielä 2 kk vauva. Mies on töissä ulkomailla, joten olen lasten kanssa yksin 24/7. Viimeksi kävin kampaajalla 2 vuotta sitten ja jurikasvu on varmaan 20 cm. Pitkiä luonnonkiharia hiuksia pidän nutturalla, koska JOS ehdin pestä ne aamuyöllä kun molemnat lapset nukkuvat niin en ainakaan ehdi kammata niitä takkuja auki. Haaveilen pääsevänk joskun kampaajalle että saan leikattua hiukset lyhyeksi. Ihan en viitsi keittiösaksilla leikata. Mutta jos olisi hoitaja lapsille niin ei ole rahaa tai toisinpäin.
Näytän ihan väsyneeltä sekakäyttäjältä rönttövaatteissani. Ennen oli kaunis ja fiksusti pukeutunut. Vanhat vaatteet menivät homeasunnossa pilalle ja uusiin kivoihin ei ole varaa. Ja lasten kanssa ei viitsi kaupassa turhanpäiden pyöriäkään.
Oma peilikuva on järkytys, mutta toisaalta ei peilikuvaa ehdi paljon vilkuillakaan. Saatan huomata jonkun maalitahran naamasta vasta 2 päivän päästä.
On ollut järkytys huomata miten erilailla ihmiset suhtautuvat minuun nykyisellä ulkonäöllä. Ihme länkyttäjiin törmää kaupassa. Ilmeisesti rumia ja köyhännäköisiä saa kohdella vähän huonommin?
Sitten sen kerran kun saan siskolta nätit vaatteet lainaan ja meikkaan ja suoristan hiukset niin jopas on hymyjä joka puolella ja naapurit ei tunnista.
Olisi kiva näyttää taas hyvältä mutta ei ehdi eikä jaksa tällä työmäärällä. Vapaa-aikaa on ehkä 10 minuuttia 5 tunnin yöunien jälkeen ja senkin käytän mieluummin sanomalehden lukemiseen tai pitkään kuumaan suihkuun... Ehkä sitten kun lapset on vähän vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ihan sama. Ennen lapsia olin pukeutuja , ihmettelin aina miten jotkut ei yhtään välitä miltä ne näyttää. En siis millään pahalla, musta vaan oli ihanaa valita asuja ja shoppailla ja meikata..
Nyt en vaan jaksa. En tajua miksi , lapset puen aina kauniisti .
En nyt itsekään ihan räjähtänyt ole. Mulla on ne luonnollisen pituiset ripsenpidennykset , kevyt pohja ja huulipunaa ja hiusten laitto aamulla n 20 min lisäksi. Kynsissä on geelilakat, käyn sokeroinnissa säännöllisesti.
Nämä pitää minut jossain kuosissa koska jotenkin haluan kuitenkin olla huoliteltu vaikka en itse jaksa mitään tehdä sen hyväksi. Pukeutuminen on ihan surkeaa, esim alusvaatteita kaivan mitä käteen sattuu laatikosta. Pari asua joita pidän päivästä toiseen, oikeasti samat housut tai yläosa vaikka viikon . Välillä vaan pesen.
Ja tämä on varmaan ok jos ei ikinä ole välittänyt miltä näyttää mutta minua tämä kuitenkin häiritsee ja haluaisin näyttää paremmalta mutta en vaan jaksa välittää tarpeeksi
Tutulta kuulostaa, aloitus kuulostaa siltä kun olisin itse kirjoittanut!
Mikäköhän on itsellä tilanne 10 vuoden kuluttua..
mulla sama. ei vaan jaksa välittää miltä näyttää.