Downton Abbey sarjan viimeinen jakso

Samaa mietin. Ihme siirappia tuo viimeinen jakso.

Sama tunne tuli itselle. Paljon oli ahdettu tapahtumia viimeiseen jaksoon. Katsoin sen vielä itse Ruotsissa, misssä jakso näytettiin yhdessä 90 minuutin pötkössä. Toisaalta tuli hyvä mieli, kun kaikille henkilöille (paitsi herra Carson) tuli onnellinen loppu. Olo on silti haikea. Kokonaisuudessaan viime vuosien parhaita tv- sarjoja, ikävä tulee.

Lähtökohtaisesti sarjan jännite mureni sitä mukaan kun siinä alettiin ottaa vähän turhan modernisti vapauksia historiallisessa kuvauksessa. Kahdenkerroksen väkeä- sarjassa sentään pitäydyttiin tarkasti luokkayhteiskunnassa. Yläluokka ei kaveerannut alakerran väen kanssa samaan malliin kuin Downtonissa. Downton Abbey päättyi vuoteen 1925, mutta luokkajako englantilaisessa yhteiskunnassa on jatkunut vielä pitkään sen jälkeenkin. Siksi juonen ratkaisut ja henkilöt alkoivat ainakin itselläni vaikuttaa todella epäuskottavilta. Saippuasarja on saippuasarja, mutta kun englantilaiset yleensä ovat todella hyviä näissä ja näyttelijät erinomaisia niin harmittaa.

Aivan liian imelä jakso vaikka muutoin pidänkin onnellisista lopuista. Joku raja sentään, mikä tuo ihmeparantuminen oikein oli?! Eikö olisi riittänyt vain, että päättävät mennä naimisiin ja elää keskenään siihen, asti että se (olen huono muistamaan nimiä) mies kuolee? Ja miten Carson otti noin tyynesti sen homon takaisin, kun ennen tätä niin vastusti? Ei siis mitään elettäkään epäröimisestä. Hohhoijaa. Ja Mary riisumassa Annaa? Ei, ei ja vielä kerran ei!

Musta myös se ihmeparantuminen oli turhan siirappista, mutta Barrow ei ole kyllä pitkään aikaan ollut mikään pahis. Hänen hahmonsa on kehittynyt eniten sarjan aikana ja suoraan sanottuna yksi hienoimmista tarinoista sarjassa. Kartanohäät oli myös ihan blääh. Odotin, että Edith muuttaisi yksin Lontooseen työskentelemään lehtensä parissa.

Tekijöille tuli paniikki ja kiire saattaa sarja loppuun, kun Maggie Smith ilmoitti, ettei hän halua enää jatkaa kuudennen kauden jälkeen. He eivät kuulemma halunneet tehdä sarjaa ilman Smithiä.

Toki tämä leskirouva oli mainio ja voimakas hahmo, mutta olisihan sarjaa voitu jatkaa vaikka yhden kauden verran ilman häntäkin (tai tuoda hänet sitten mukaan finaalijaksoon). Siten sarjan tahti olisi ollut maltillisempi, ja ehkä juonenkäänteistäkin olisi ehditty hioa uskottavampia.

Kaikki mahdollinen piti sitten ympätä tähän viimeiseen jaksoon, kun kauden alkupuoli junnasi paikoillaan. Mietin joskus viidennen jakson tienoilla, että miten ihmeessä sarjassa saadaan kaikki aukot täytettyä, kun juuri mitään ei ollut vielä siihen mennessä tapahtunut.

Viimeinen kausi oli tosiaan pettymys. Tämä "kaikille onnellinen loppu" oli aika lapsellinen ja helppo ratkaisu. No, eipähän ole ensimmäinen laatusarja, joka loppuu huonosti.

Viimeinen jakso tuntui tosiaan vaan läpijuoksulta saada kaikille onnellinen loppu. Tuntui typerältä, että IHAN kaikkien täytyi löytää itselleen kumppani, inhosin Carsonin ja Mrs Hughesin juttuakin alunalkaen. :D

Minusta koko sarja venyi liian pitkäksi. Tykkäsin 2-3 ekasta kaudesta ja tätä vikaa en juuri edes katsonut. Todella hyvä sarja, mutta olisi lopettanut ajoissa tai sitten panostanut juoneen. Tai ehkä sitten muut katsojat tykkäsi.

Vierailija kirjoitti:

Viimeinen jakso tuntui tosiaan vaan läpijuoksulta saada kaikille onnellinen loppu. Tuntui typerältä, että IHAN kaikkien täytyi löytää itselleen kumppani, inhosin Carsonin ja Mrs Hughesin juttuakin alunalkaen. :D

Niin minäkin. Minusta vaikuttivat vain hyviltä ystäviltä. Olen kyllä iloinen, että Edith sai onnellisen lopun, samoin Anna. Niin paljon pahaa olivat hahmot kokeneet. Barrowistakin tuli onneksi mukava ja kasvutarina oli hieno! Silti minustakin liian siirappinen loppu, jotain draamaa olisi voinut lisätä. Leskirouva olisi vaikka haistattanut pitkät kaikille ja lähtenyt omille teilleen.

Musta taas oli kiva että välillä joku sarja päättyy ehkä pliisusti mutta ei aina tarvi semmosta finaalia että kaikki kuolee.

Minä itkin. Ja toivoin että kaikki saisi onnellisen lopun ja ei haitannut siirappisuus. Jäi hyvä mieli.

Tekijäthän eivät ole täysin sulkenut jatkon mahdollisuutta, mutta eivät vuosiin aio tehdä sarjaa. Jotain spin offin tyylistä vissiin mietitty.

No juu, viimeinen jakso oli kyllä hieman liian siirappinen. Ehkä olen kamala ihminen, mutta olisin toivonut kaiken sen onnellisuuden keskelle jotain traagisuuttakin. 

Minustakin loppu oli vähän liian onnellinen aikakauteen nähden ja ärsytti se kaikkien parittaminen jollekin sarjan hahmolle. Mary olisi voitu laittaa kunnolla riitelemään siitä autoilusta sen uuden miehensä kanssa (urheilijan vaimona tiedän, että pienet kolhut tai vaimojen halu ei tosissaan urheilevaa estä), leskirouva olisi voinut hyvin kupsahtaa ja Edithin mies olisi voinut irtisanoutua äidistään. Ajan moraalikäsitykset tuntien  se, että anoppi hyväksyi Edithin lapsen, niin se naimakauppa oli aika epäuskottava kuvio. Morsiamen piti olla hyvämaineinen neitsyt, aatelismorsiamen varsinkin eikä mitään toimitusjohtaja lehtolapsineen.

Olisivat vaan antaneet Barrowin kuolla sinne kylpyammeeseen ja Carsonin löytää hänet, niin olisi ollut kunnon kuviot.

Sarja jäi kokonaisuudessaan minusta plussan puolelle, vaikka pientä valittamista olen löytänyt melkein kaikista tuotantokausista. Sarjan (ilmeisesti ainoa) käsikirjoittaja Julian Fellowes ei malttanut kirjoittaa sarjaa kokonaan aikakauden näkökulmasta käsin, vaan ymppäsi mukaan modernia ajattelutapaa (homojen hyväksyminen, lehtolapsen hyväksyminen, aatelisten ja heidän palveluskuntansa aivan liian läheiset välit). Ehkä nykyajan ihmisten on ollut helpompi ottaa sarja omakseen, kun tavat ja käyttäytyminen ei ole niin kauhean paljon poikennut omastamme? Mutta miksi Fellowes sitten halusi luoda tällaisen "sekasikiösarjan", olisi reilusti sijoittanut aikakauden lähemmäksi omaamme, niin olisi tuntunut oikeammalta. No, rikkaaksi mieheksi DA Fellowesin teki, niin että kai hän sitten oli kuin olikin oikeassa...

Kaikkein epätyydyttävin tuotantokausi minulle oli viides, sitä tuskin jaksan montakaan kertaa katsoa uudestaan, vaikka sen DVD-boksi minulla hyllyssä onkin. Maryn rakkauselämä oli tylsää ja paikallaan junnaavaa eikä kosijoita tahtonut erottaa toisistaan sitten millään (olisi nyt yksi miehistä voinut olla vaikka vaalea hiuksiltaan), ja muutenkin juonikuviot laahasivat eivätkä vieneet tarinaa eteepäin. Viimeinen kausi paransi hieman asiaa, vaikka siihen sairaalajuttuun väsyi jo kahden jakson jälkeen. Joulun erikoisjaksossa mentiin sitten niin lujaa, ettei perässä pysynyt, ja kaikille piti saada se haukotuttavan onnellinen loppu. No, Auld Lang Syne tiristi minusta kyllä kyyneleet esiin, joten kai minä loppuun suht tyytyväinen sentään olen. Mutta ensimmmäiset kaksi tuotantokautta ja jouluerikoinen (Winter at DA) ovat ne, joita katsomaan palaan aina uudelleen. Koko sarjan sykähdyttävin kohtaus oli Matthew'n kosinta (feikissä) lumisateessa, ja sen katsoisi uudestaan vaikka kerran kuussa. Ehkäpä minä tästä lähtien teenkin niin.

Miksi en nähnyt tällaisia kohtauksia Baxterin ja Molesleyn välillä?

https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/236x/a1/fc/a5/a1fca524b78c9e387492…

https://scontent.cdninstagram.com/hphotos-xaf1/t51.2885-15/s320x320/e35…

Yhdessä arvostelussa sanottiin että "it looked like Baxter and Moseley were finally going to admit to their feelings for each other too."

Totta mitä nro 14 sanoi. Maryn kaikki kosijat olivat 5. kaudella aivan samannäköisiä. Oli todella vaikea erottaa heitä toisistaan.

Onko tästä nyt sitten tulossa se elokuva joskus?

Minä hankin dvd boxin 1- 6 tuotantokaudet ja se ei sisällä kutos kauden jasoja 9-10, tietääkö kukaan on mistänonko ne omana dvd:nä?

Vierailija kirjoitti:

Odotin, että Edith muuttaisi yksin Lontooseen työskentelemään lehtensä parissa.

Ei sentään :). Kyllä minusta oli hyvä, että Edith löysi uuden rakkauden, mutta Lontooseen muutto olisi sopinut myös siihen käänteeseen.

Annan ja Batesin tarinaa oli kaikista uuvuttavinta ja tympeintä seurata. Sarja alkoi vuodesta 1912 ja päättyi vuoteen 1925 ja lähes koko tämän ajan jompikumpi oli linnassa tai syytettynä tai raiskattuna tai mitä lie.