Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Tee tähän anonyymi tunnustus itsestäsi tai elämästäsi, jota et ikinä voisi/uskaltaisi/haluaisi ääneen sanoa

Vierailija
06.01.2016 |

Ja säännöt ovat seuraavat:

- Ei muiden haukkumista tai mollaamista
- Ei loukkaavia tai rasistisia nimityksiä
- Ei riitelyä tai jankkaamista

:)

Kommentit (686)

Vierailija
481/686 |
13.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen niin masentunut ja vittuuntunut naisettomuudesta, että pysyttelen elossa vain vanhempieni takia.

Kerrotko vielä mitä nainen merkitsee sinulle? Miksi haluaisit naisen? Onko nainen arvo, esine, vai mikä?

On arvo, on esine, ja on ihminen, sielu, haaste, turva ja uhka, syy elää, syy ponnistella, syy jaksaa. Ilman naista ei oikein viitsi, silti on pakko viitsiä, että saa naisen kainaloonsa. Catch 22.

Vierailija
482/686 |
13.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vihaan kumppanini lapsia. He ovat ärsyttäviä, lihavia ja rumia. He eivät ole missään hyviä, että heitä voisi ikinä kehua tai kannustaa. Hävettää käydä heidän kanssaan missään, ettei kukaan luulisi heitä omanseni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
483/686 |
13.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun näen pikkutyttöjä niin minulla alkaa seisoa

Vierailija
484/686 |
13.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen 24v ja en odota mitään elämältä, tiedän että jonain päivänä se loppuu ja mua se ei harmita. Aikanaan kun kuolen en halua hautajaisia tai edes muistotilaisuutta, tuhkaks haluan ja joku saa levitellä ne johonkin nättiin paikkaan.

Mua hyväkskäytettiin kun olin 9v enkä ole kertonut siitä kenellekään, en edes sairaanhoitajalle jonka juttusilla kävin nuorempana masennuksen takia enkä voisi kertoakaan koska onhan se noloa/surullista että pikkupoika joutui aikuisen miehen uhriksi ja nolon siitä tekee se että olen homo. Tosinaan mietin tuliko musta homo sen takia mitä tapahtui aikanaan?

En kykene tuntemaan rakkautta, ihastunut olen viimeksi 7v sitten amiskassa yhteen söpön komeaan vaaleatukkaiseen poikaan tai nuoreen mieheen jos tarkkoja ollaan.. en koskaan jutellut hänelle mutta silti vieläkin mietin kyseistä ihmistä. Vielä pari  vuotta sitten etsin seksiseuraa koodi.netistä ja alastomasta suomesta ja löysinkin sitä mutten nauttinut tapaamisista, jäi vaan morkkis.

En ole vuosiin hankkinut kavereita enkä enää edes halua niitä koska häpeän homouttani ja pelkään ettei miehet hyväsky sitä ja naiset vaan luulee että yritän iskeä (?) heitä jos alan juttella ja jos kerron mikä olen niin päädyn "muodikkuuden" takia kaveriksi kun se vaan on coolia olla homon kaveri.

Toivon että kuolen ennen vanhempiani, sisaruksia ja serkkuja niin on edes joitakin jotka suree mun kuolemaa ja hoitaa käytännön asiat.

Olen kerran yrittänyt itsemurhaa juomalla itseni känniin ja sammumalla ulos pakkaseen, mutta naapuri löysi mut ja talutti kotiin ja seuraavana päivänä kun näimme rappukäytävässä se vaan saarnasi alkoholin vaaroista.

Pelkään vanhuutta koska jos elän vanhaksi niin minä olen se "outo yksinäinen vanha mies" joita on melkein joka naapurustossa.

En rakasta vanhempiani, molemmat säälittäviä rappioalkoholisteja ja vihaan sitä kun antoivat mulle köyhän ja kurjan lapsuuden. Olisivat vaan tehneet abortin mun kohdalla. Ainoa hyvä muisto äidistä on se kun toi mulle koulupäivän jälkeen varakengät kun mun koulukiusaajat varasti kengät ja heidän aikomus oli että olisin kävellyt kotiin ilman kenkiä kovassa pakkasessa. Isästä ei ole hyviä muistoja. En nyt jaksa enempää kirjoittaa kun sydän alkaa hakkaamaan ja kurkkua puristamaan ja sekava teksti muutenkin.. piti vaan avautua kun tämmönen keskustelu oli.

Vierailija
485/686 |
13.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos voisin elää loppuelämäni ilman että täytyisi tehdä töitä, en todellakaan menisi töihin. Haluaisin vain tehdä kivoja asioita kuten lukea kirjoja ja katsoa netflixiä. Mutta ylpeys ei (onneksi?) anna periksi heittäytyä sossupummiksi, joten töihin se on valmistumisen jälkeen mentävä...

Vierailija
486/686 |
13.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

olen koukussa av-palstaan

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
487/686 |
13.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tunnen edelleen syyllisyyttä vuosien takaisista pahoista teoista. Olin teininä yleensä rauhallinen ja hyväkäytöksinen, mutta yhtäkkiä saatoin napsahtaa ja loukkasin muita selittämättömällä huonolla käytöksellä. En tiedä vieläkään mitä silloin ajattelin. Pahimpia oli kun olin rippileirillä isosen roolissa ja "hyökkäyksestäni" kärsi muutama leiriläinen, joita en edes tuntenut (porukan "kovanaama" vain ärsytti kun vaikutti kiusaajalta) . Kyllä sitä sitten puitiin ja vieläkin tuntuu pahalta tai lähinnä surettaa.

Kotona koin silloin teininä että pitää pysyä vahvana eikä järkyttää kotiväkeä (joilla meni huonosti) enkä vieläkään ole kertonut näistä ongelmistani heille. sittemmin aikuisena olen alkanut myöntää että avun tarpeessa olisin ollut, luonteeltani vain olen sellainen että pakenen ongelmia...

Vierailija
488/686 |
13.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

M42 kirjoitti:

Kanki kovana kirjoitti:

Vedän käteen töissä joka päivä. Vaikka kuinka yritän keskittyä työhön, niin mieli karkaa muualle. Eikä miehellä riitä verta tarpeeksi sekä armottomasti seisovaan penikseen että aivoihin. Onneksi työasu peittää stondiksen.

Etenkin yksi asiakas on niin kuuma, että meinaa pää hajota. On pakko päästä vessaan helpottamaan painetta.

En myöntäisi tätä ikinä kellekään paitsi täällä. Etenkään kun ammattini on mitä on.

Pahinta on että se että tämä on kiellettyä kiihottaa koko ajan enemmän. (Himon kohde kuitenkin aikuinen nainen joka luultavasti vastaa tunteisiin. Ei siitä kemiasta voi erehtyä)

PANETTAA vaikkei saisi...

No PANE sitä naista KUNNOLLA ennen kuin pasmat sekoaa lopullisesti. Jos se on aikuinen ja haluaa sua, niin mikä ongelma? Oletko katolinen pappi? Työtkin sujuu paremmin kun pääset viimein tyydyttämään ne himosi eikä heppi keuli. Puhumattakaan sen naisen haluista (puhun kokemuksesta). Ei ole mitään ihanampaa kuin nainen joka nauttii.

Älä kerro pomolle.

Näin. Jos se on jostaan syystä kiellettyä, mutta ootte aikuisia, niin älä kerro muille. Kielletty hedelmä on se makein ja ihanin. Ja jos se nainen vastaa sun tunteisiin niin ai jai mikä pano (rakastelu) edessä. Pidättely ja himojen hillintä vaan kasvattaa haluja kunnes ei voi mitään. Ja aah sitten sitä nautintoa.

Jos mulla olisi sama tilanne niin olisin jo ottanut sen naisen joka päin ja monta kertaa. V*ttu oikeesti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
489/686 |
13.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tunnen edelleen syyllisyyttä vuosien takaisista pahoista teoista. Olin teininä yleensä rauhallinen ja hyväkäytöksinen, mutta yhtäkkiä saatoin napsahtaa ja loukkasin muita selittämättömällä huonolla käytöksellä. En tiedä vieläkään mitä silloin ajattelin. Pahimpia oli kun olin rippileirillä isosen roolissa ja "hyökkäyksestäni" kärsi muutama leiriläinen, joita en edes tuntenut (porukan "kovanaama" vain ärsytti kun vaikutti kiusaajalta) . Kyllä sitä sitten puitiin ja vieläkin tuntuu pahalta tai lähinnä surettaa.

Kotona koin silloin teininä että pitää pysyä vahvana eikä järkyttää kotiväkeä (joilla meni huonosti) enkä vieläkään ole kertonut näistä ongelmistani heille. sittemmin aikuisena olen alkanut myöntää että avun tarpeessa olisin ollut, luonteeltani vain olen sellainen että pakenen ongelmia...

Joo, no kuka teini ei ole tollanen?

Vierailija
490/686 |
13.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
491/686 |
13.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

.

Vierailija
492/686 |
14.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on paha suolistotulehdus. Lähipiiri tietää sen ja ymmärtää kun käyn vessassa tiheästi, mutta sitä en ole pystynyt/kehdannut myöntää, että paskon housuihini ainakin kerran viikossa. Yritän pidetälle mutta en lopulta pysty. Minulla on aina mukanani vaihtovaatteet ja pussi mihin laitan likaiset vaatteet..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
493/686 |
14.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen ollut syvästi ihastunut yhteen henkilöön jo pari vuotta. Enkä ole edes nähnyt tai puhunut hänelle näiden vuosien aikana. Tiedän etten tunne häntä kunnolla, ja että olen vain ihastunut omaan mielikuvaani hänestä, mutta tunne on niin hävettävän vahva. Varsinkin kun olen satavarma että en tule koskaan ihastumaan/tapaamaan ketään muuta josta pitäisin yhtään niin paljon kun hänestä...

Vierailija
494/686 |
14.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut syvästi ihastunut yhteen henkilöön jo pari vuotta. Enkä ole edes nähnyt tai puhunut hänelle näiden vuosien aikana. Tiedän etten tunne häntä kunnolla, ja että olen vain ihastunut omaan mielikuvaani hänestä, mutta tunne on niin hävettävän vahva. Varsinkin kun olen satavarma että en tule koskaan ihastumaan/tapaamaan ketään muuta josta pitäisin yhtään niin paljon kun hänestä...

Miksi et ota kontaktia ihastukseen?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
495/686 |
14.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen tällä hetkellä rakastunut työkaveriini. Kukaan ei vielä tiedä, mutta ei tätä sähköä voi enää kauaa peitellä.

Vierailija
496/686 |
14.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muutama vuosi sitten heräsin aamulla herätyskelloon, puin, söin, ja lähdin kävelemään töihin. Oli talvi ja kiva pakkaskausi menossa. Töihin päästyäni, ennen kun leimasin itseni sisälle, huomasin käytävällä olevasta kellosta että hetkinen paljonkos se nyt siis on, tarkistin puhelimestani, ja kyllä: olin tullut viitisen tuntia ennen töiden alkua töihin :D Mietin että jäänkö nyt taukohuoneeseen istuskelemaan vai mitä ihmettä teen, en halua kävellä takaisin kotiin ja sitten kohta taas kävellä takaisin töihin. Vielä mitä, soitin taksin, menin kotiin nukkumaan vielä muutamaksi tunniksi ja reippaana sitten taas töihin. Tarkistin kotona miten ihmeessä olin herätyksen laittanut niin väärin. En ollut, minulle oli tullut tekstiviesti jonka äänen unissani sekotin herätykseen. Oikein kunnolla hienoa ja mieltä ylentävää!

Vierailija
497/686 |
14.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jos voisin elää loppuelämäni ilman että täytyisi tehdä töitä, en todellakaan menisi töihin. Haluaisin vain tehdä kivoja asioita kuten lukea kirjoja ja katsoa netflixiä. Mutta ylpeys ei (onneksi?) anna periksi heittäytyä sossupummiksi, joten töihin se on valmistumisen jälkeen mentävä...

Mulla on sama homma. Mutta en kyllä erityisemmin salaile asiaa, minusta se on ihan luonnollista ja normaalia. Ainoastaan työpaikalla en hirveästi julista asiaa koska pitää esittää että itse työkin kiinnostaa eikä vain palkka.

Vierailija
498/686 |
14.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

eilisen jälkeen haluaisin nähdä joka päivä.

Vierailija
499/686 |
14.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen antanut pillua yhdelle kansanedustajalle... :(

Vierailija
500/686 |
14.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Teinin mude kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen edelleen syyllisyyttä vuosien takaisista pahoista teoista. Olin teininä yleensä rauhallinen ja hyväkäytöksinen, mutta yhtäkkiä saatoin napsahtaa ja loukkasin muita selittämättömällä huonolla käytöksellä. En tiedä vieläkään mitä silloin ajattelin. Pahimpia oli kun olin rippileirillä isosen roolissa ja "hyökkäyksestäni" kärsi muutama leiriläinen, joita en edes tuntenut (porukan "kovanaama" vain ärsytti kun vaikutti kiusaajalta) . Kyllä sitä sitten puitiin ja vieläkin tuntuu pahalta tai lähinnä surettaa.

Kotona koin silloin teininä että pitää pysyä vahvana eikä järkyttää kotiväkeä (joilla meni huonosti) enkä vieläkään ole kertonut näistä ongelmistani heille. sittemmin aikuisena olen alkanut myöntää että avun tarpeessa olisin ollut, luonteeltani vain olen sellainen että pakenen ongelmia...

Joo, no kuka teini ei ole tollanen?

Olin kuitenkin "jo" 16 v. eli jotain olis pitänyt ymmärtää.. Tilannetaju petti kun kävin aamuherätys-kierrosta. En nyt sentään rynnännyt koputtamatta poikien huoneeseen, mutta jotain sen suuntaista. Nyt kun paljon puhutaan kaikenlaisesta häirinnästä, jota en missään tapauksessa hyväksy, pamahti vaan tällainen muisto vuosien takaa mieleen.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kuusi viisi