Tee tähän anonyymi tunnustus itsestäsi tai elämästäsi, jota et ikinä voisi/uskaltaisi/haluaisi ääneen sanoa
Ja säännöt ovat seuraavat:
- Ei muiden haukkumista tai mollaamista
- Ei loukkaavia tai rasistisia nimityksiä
- Ei riitelyä tai jankkaamista
:)
Kommentit (686)
Minulla on vääristynut kuva vartalostani ja pakkoajatukset riivaavat minua. Minulla oli teininä syömishäiriö, mutta kukaan ei huomannut sitä. Esitin lukiossa ja nyt aikuisena "normaalia". Tunnen olevani hukassa ja sekava, kun en voi avopuolison kanssa asuessa seurata rutiinejani tai muutenkaan rajoittaa syömistä tai urheilla haluamallani tavalla (=sairaasti). Kontrollin puutteen tunne on hirveä ja ahdistava.
Olen 20-vuotias lapseton tyttö ja olen monta vuotta kirjoittanut säännöllisesti nimettömänä vauvapalstalle. Arviolta tuhansia, ainakin satoja viestejä.
Olen kaukaista sukua Ruotsin kuninkaallisille. En kehtaisi aikuisena sanoa tätä ääneen, ja moni luulisi varmaan että valehtelen. Olen umpirehellinen ja vihaan sitä jos joku luulee minun valehtelevan.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kuvattu video, jolla teen vahvassa humalatilassa vastenmielisiä (seksuaalisia) asioita ja kerron auliisti kaikki henkilökohtaiset kamalimmat salaisuuteni niistä minulta kysyttäessä. Pelkään, että video joskus tulee julki. Se tarkoittaisi nykyisen elämäni kaikkien osa-alueiden murtumista. Jos näin tapahtuisi tekisin itsemurhan.
Ja juu, vihaan itseäni. Olen oksettava.
Tiedätkö mitä, jokainen meistä on sun puolella. Kukaan meistä ei pidä sinua oksettavana. Humalassa ja sekaisin olevan ihmisen voi saada tekemään vaikka mitä kauheuksia ja kertomaan vaikka mitä. Se joka on saanut sinut tuohon tilanteeseen ja kuvattavaksi, se henkilö tai henkilöt on oksettava. Me kaikki jotka luemme tämän olemme sun puolella, pidämme sinusta ja inhoamme niitä tyyppejä jotka tekivät tuon.
Ja tiedätkö mitä? Vaikka se video tulisi julki, se ei sinun elämääsi tuhoaisi. Mutta sinä voisit silloin tuhota niiden ihmisten elämän, jotka ovat syyllisiä videon julkaisuun.
En usko homoseksuaalisuuden olevan synnynnäinen ominaisuus vaan lapsuuden kokemusten ja ympäristön sanelemaa. Liittynee varmaan vahvasti lapsen ja vanhempien ym muiden hänen elämäänsä vaikuttaviin aikuisiin sekä muihin varhaisiin ihmissuhdekokemuksiin.
Saan naurettavan kovasti tyydytystä kun muut ihmiset avautuvat minulle itsestään ja etenkin kipukohdistaan. Se antaa mulle yhteenkuuluvuudentunteen ja tunnen itseni arvokkaaksi sen kautta. Johdattelen usein keskusteluja tarkoituksella tähän suuntaan. En tiedä miksi tämän myöntäminen nolottaa.
Syön joskus sokeria suoraan pussista.. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen niin masentunut ja vittuuntunut naisettomuudesta, että pysyttelen elossa vain vanhempieni takia.
Kerrotko vielä mitä nainen merkitsee sinulle? Miksi haluaisit naisen? Onko nainen arvo, esine, vai mikä?
Ei mikään noista, vaan elämänkumppani. Lähtökohtaisesti etsin naista tositarkoituksella, mutta en kyllä kieltäytyisi vakituisesta seksiseurasta. Yhdenyön jutut ei kiinnosta yhtään. Hiljaista on ollut ja tuskin sen kummempaa on luvassa tulevaisuudessakaan.
Eli kaveri, jonka kanssa seksiä?
Onko kumppanin merkitys se, että voi jakaa kotitöitä ja rahallisia menoja, vai seurallisuus?
Miksei kumppaniksi riittäisi kaverit tai lemmikit? Vai riittäisikö ne jos olisi sen lisäksi seksiä vakkaripanolta?
Ajattelin, että elämänkumppaniin liittyy rakastaminen ja rakastetuksi itsensä tunteminen? Onko vaimo tai puoliso parempi?
No tulihan se sieltä. Kai tiedät ettei se rakastuminen kestä ihmisillä kuin pari kuukautta, maksimissaan puolivuotta. Sitten se on poissa, ja voi tulla jopa voimakasta inhoa tilalle.
Vierailija kirjoitti:
En ole normaali ihminen. Minua ei kiinnosta muut ihmiset ja heidän kanssaan keskustelu. Ei voisi vähempää kiinnsotaa kuunnella mitä Henkilö x teki tänään ja miten hänen lapsensa/ lemmikkinsä teki jotain tosi söpöä.... Joo en siis tiedä mikä mua vaivaa, kun en kaipaa sosiaalista kanssakäymistä
Mä olen ihan samanlainen. Sen takia kavereidenkin näkeminen tuntuu työltä, johon täytyy itsensä pakottaa pari kertaa vuodessa. Kenenkään jutut ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta, eikä mua kiinnosta kertoa omistakaan merkityksettömistä arjen asioistani. Haluaisin kyllä kovasti olla normaali ja ajattelin puhua tästä uudelle psykologillenikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen niin masentunut ja vittuuntunut naisettomuudesta, että pysyttelen elossa vain vanhempieni takia.
Kerrotko vielä mitä nainen merkitsee sinulle? Miksi haluaisit naisen? Onko nainen arvo, esine, vai mikä?
Ei mikään noista, vaan elämänkumppani. Lähtökohtaisesti etsin naista tositarkoituksella, mutta en kyllä kieltäytyisi vakituisesta seksiseurasta. Yhdenyön jutut ei kiinnosta yhtään. Hiljaista on ollut ja tuskin sen kummempaa on luvassa tulevaisuudessakaan.
Eli kaveri, jonka kanssa seksiä?
Onko kumppanin merkitys se, että voi jakaa kotitöitä ja rahallisia menoja, vai seurallisuus?
Miksei kumppaniksi riittäisi kaverit tai lemmikit? Vai riittäisikö ne jos olisi sen lisäksi seksiä vakkaripanolta?
Ajattelin, että elämänkumppaniin liittyy rakastaminen ja rakastetuksi itsensä tunteminen? Onko vaimo tai puoliso parempi?
No tulihan se sieltä. Kai tiedät ettei se rakastuminen kestä ihmisillä kuin pari kuukautta, maksimissaan puolivuotta. Sitten se on poissa, ja voi tulla jopa voimakasta inhoa tilalle.
Enpä tiennyt. Olen jopa tuota pidemmän ajan rakastanut yksipuolisesti.
Vierailija kirjoitti:
Olen peliongelmainen. Maksan vuokran ja pakolliset laskut ja sen jälkeen saataan siirtää loput rahat pelitilille ja pelata ne. Välillä tulee taukoa ja joskus voitan ja onnistun siirtämään voitot pankkitilille ja en välttämättä siirrä niitä takaisin peleihin. Mutta monesti käy niin, että häviän rahat tai voitan ensin ja häviän sitten ne siirretyt rahat voittoineen. Sitten elän niukasti, näen jopa nälkää ja vannon etten ensi kuussa tee samaa virhettä...kunnes tulee taas palkka.
Sama täällä. En haluaisi pelata mutta en pysty hillitsemään itseäni. Tuntuu ihan siltä, kuin joku toinen ohjailisi. Vihaan pelaamista ja kaikkea siihen liittyvää, en vaan pysty lopettamaan. Joka päivä tuntuu siltä, että loppuelämä on piloilla pelaamisen takia ja olen vasta 24v. Päälle päin riippuvuutta ei minusta huomaa.
Haaveilen kinkystä seksistä, piiskaamisesta yms.
Inhoan näitä maahanmuuttajia, mua ei kiinnosta niiden elämä tai ihmisarvo mitenkään.
Ja virallisesti tietysti olen tavallinen perheenäiti, joka on suvaitsevainen.
Roikun ja kommentoin vauva av - palstalla päivittäin useita kertoja. Oon ihan koukussa ja tää haittaa merkittävästi kaikkea muuta elämääni. Typerimmätkin aloitukset kiehtoo. Oon lisensiaatti ja teen hyvällä apurahalla tutkimustyötä ja väitöskirjaa. Mieskin hyvässä asemassa ja ihana koti ja korkeakulttuuria harrastetaan ja kiva ystäväpiiri ja upeita päivälliskutsuja järjestän. Lahjakkaat lapset. Mutta mulla koko ajan välinpitämätön olo. Jonkinlaista todellisuuspakoa on tää palsta mulle.
Olen ollut pari vuotta ihastunut nettituttuuni, vaikka tiedän etten ikinä tule seurustelemaan tämän kanssa (hänellä on tyttöystävä, välimatkaa ihan liikaa, en tiedä edes haluaisnko todellisuudessa seurustella hänen kanssaan... ) Todella usein kuitenkin haaveilen elämästä ihastukseni kanssa, ja hänestä on tullut melkein kuin mielikuvitusystävä minulle. Juttelen ihastukseni kanssa ehkä kerran viikossa, tai harvemmin. Oikeasti en ole ikinä seurustellut ja tässä tilanteessa tuskin tulenkaan, vaikka minulla onkin hirveä läheisyydenkaipuu. En tiedä onko tämä pakkomielle vai mitä, mutta en halua lopettaa juttelemista.
N22
Tunnen olevani miespuolinen, enkä ymmärrä muita naisia, mutta yritän epätoivoisesti sopeutua joukkoon. Olen satuttanut itseäni. Kiihotun onnettomuuksista.
N21
Vierailija kirjoitti:
Haaveilen kinkystä seksistä, piiskaamisesta yms.
Inhoan näitä maahanmuuttajia, mua ei kiinnosta niiden elämä tai ihmisarvo mitenkään.
Ja virallisesti tietysti olen tavallinen perheenäiti, joka on suvaitsevainen.
Tässä on nähtävissä joku logiikka.
Siis ihan oikein olisi sinulle jos saisitkin vähän satikutia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen niin masentunut ja vittuuntunut naisettomuudesta, että pysyttelen elossa vain vanhempieni takia.
Kerrotko vielä mitä nainen merkitsee sinulle? Miksi haluaisit naisen? Onko nainen arvo, esine, vai mikä?
Ei mikään noista, vaan elämänkumppani. Lähtökohtaisesti etsin naista tositarkoituksella, mutta en kyllä kieltäytyisi vakituisesta seksiseurasta. Yhdenyön jutut ei kiinnosta yhtään. Hiljaista on ollut ja tuskin sen kummempaa on luvassa tulevaisuudessakaan.
Eli kaveri, jonka kanssa seksiä?
Onko kumppanin merkitys se, että voi jakaa kotitöitä ja rahallisia menoja, vai seurallisuus?
Miksei kumppaniksi riittäisi kaverit tai lemmikit? Vai riittäisikö ne jos olisi sen lisäksi seksiä vakkaripanolta?
Ajattelin, että elämänkumppaniin liittyy rakastaminen ja rakastetuksi itsensä tunteminen? Onko vaimo tai puoliso parempi?
No tulihan se sieltä. Kai tiedät ettei se rakastuminen kestä ihmisillä kuin pari kuukautta, maksimissaan puolivuotta. Sitten se on poissa, ja voi tulla jopa voimakasta inhoa tilalle.
Enpä tiennyt. Olen jopa tuota pidemmän ajan rakastanut yksipuolisesti.
Olet kiintynyt omaan luomaasi mielikuvaan ihanteellisesta toisesta.
Minua ei kiinnosta yhtään maahanmuuttajien tai ylipäätään lähi-idän ihmisten elämä tai tulevaisuus. Jos Venäjä tai joku muu maa menee ja räjäyttää koko aavikon pois niin olen erittäin iloinen. Se on rehellinen mielipiteeni.
Se tunnustus: Luultavasti voisin sanoa ääneen aivan kaiken. Aika noloa, eikö totta?
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kuvattu video, jolla teen vahvassa humalatilassa vastenmielisiä (seksuaalisia) asioita ja kerron auliisti kaikki henkilökohtaiset kamalimmat salaisuuteni niistä minulta kysyttäessä. Pelkään, että video joskus tulee julki. Se tarkoittaisi nykyisen elämäni kaikkien osa-alueiden murtumista. Jos näin tapahtuisi tekisin itsemurhan.
Ja juu, vihaan itseäni. Olen oksettava.
Et ole oksettava! Etkä todellakaan ainoa kännissä hölmöillyt, itse olin nuorempana kamala kännissä örveltäjä ja musta olis vaikka mitä raskauttavaa kamaa videolla, jos joku ilkeämielinen olisi saanut päähänsä sellaisen kuvata (tai mistä sitä tietää, onhan joku voinutkin...). Minulla oli ja on edelleen sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja typerästi join lääkitäkseni itseäni. Alkoholi teki vapautuneemmaksi, vähän liiankin kanssa. En enää jaksanut niitä kamalia morkkiksia ja vähensin rankasti juomista, väkevät lopetin kokonaan. Nykyisin menee jo paremmin ja siedätyksellä sosiaaliset tilanteetkin alkaneet sujua jo helpommin.
Älä anna yliotetta itsestäsi niille, jotka on sun sekoiluja todistanut. Se on taaksejäänyttä elämää ja sitä voi kyllä katua, mutta ei kannata jäädä häpeään kiinni. Lähes kaikilla on menneisyydessään jotain hävettävää, ja kaikille alkoholi vaan ei sovi. Jotkut väittää ettei kännissä muka tee sellaista mitä ei muutenkin voisi tehdä, mutta minusta se on kyllä paskapuhetta. En voisi selvinpäin kuvitellakaan tekeväni joitain juttuja, joita olen kännissä (kuulemma) tehnyt. Mitä sitten teitkään, älä inhoa itseäsi, et ole oikeasti sellainen! Kun pää on todella sekaisin ja muistikin saattaa pätkäistä, ihmisestä voi kuoriutua jotain ihan vierasta. Mun elämästä ainakin tuli paljon parempaa, kun en enää juo kuin saunakaljan silloin tällöin.
Olen 35-vuotias nainen ja samassa tilanteessa. Haluan lapsen ja jos siinä väkisin tulee mukana mies, voin ehkä sietää tilanteen, mutta mieluummin otan vain sen lapsen ilman mitään miestä. (Olen siis ihan heteronainen yms, mutta en vain voi sietää miehiä, koska olen tavannut elämässäni vain tunnekyvyttömiä ja väkivaltaisia, älyllisesti kuusivuotiaan lapsen tasolla olleita idiootteja. Ja joo, ei kaikki miehet jne, mutta silti: kiitos ei.)
Olen viimeiset kolme vuotta katsellut siemennysten hintoja netissä, mutta vielä en ole rohjennut laittaa asiaa tulille. Kenenkään kanssa en uskalla puhua tästä, koska ympäristö tuomitsee tarkoituksellisen yksinhuoltajuuden itsekkäänä ja julmana. Onneksi meillä naisilla on edes tämä vaihtoehto, tsemppiä M39! Toivottavasti saat sovittua jonkinlaisen diilin jonkun naisen kanssa.