Tee tähän anonyymi tunnustus itsestäsi tai elämästäsi, jota et ikinä voisi/uskaltaisi/haluaisi ääneen sanoa
Ja säännöt ovat seuraavat:
- Ei muiden haukkumista tai mollaamista
- Ei loukkaavia tai rasistisia nimityksiä
- Ei riitelyä tai jankkaamista
:)
Kommentit (686)
diididii kirjoitti:
Pidän alapäätäni niin rumana että olen vielä neitsyt :( ikää on jo 21v
Tee profiili alastonsuomi.comiin ja sinne vaa kuvaa alapäästä jos on pokkaa, ihan varmasti tulee kehuja ja tekee kivaa itsetunnolle :D
Vierailija kirjoitti:
Olen 22-vuotias eikä mulla ole yhtäkään kaveria. Ei ole oikeastaan koskaan ollut. Häpeän itseäni...
Mulla vähän sama tilanne.. On mulla yksi hyvä kaveri mutta ei kyllä ketään muuta kaveria. Usein mietin että mistä se johtuu
N24
Vierailija kirjoitti:
Minulla on runsaat kuukautiset ja siteeseen tulee usein verihyytymiä, sellaisia klimppejä. Minulla on joku pakkomielle syödä niitä ja ne maistuvat hyvältä. Sairasta, tiedän..
Olen lukenut tätä ketjua hyvin avoimin mielin enkä ole tuominnut tai järkyttynyt, se zoofilia pornon katselu-tunnustus tosin vähän jäi mietityttämään. Tähän kylläkin pitää jo kommentoida, hyi helvetti 😬😨
näinhänseonnähtävä
8.1.2016 10:57
Niin kannattaisi, koska kaikessa mielettömyydessään (tapahtumat) näyttäytyvät niin absurdeilta ja epätodelliselta että miten yhteisön jäsenet kerta toisensa perään voivat vajota samalla tavalla nettilietsontojen perässä.
Se ihmisten reakointi, kun he menevät "hulluuteen", siihen hysteerisyyteen, se mikä heissä laukeaa kun he ns. saavat olla mukana jossain erityisen kielletyssä.
Heidän päähänsä iskostetaan ajatus, että tulkaa mukaan katsomaan mitä teemme ko.henkilölle, ja he ilakoituvat, ryhmäajatteluun mukautuvaisemmat rupeavat ajattelemaan, että heidän on "pakko" tehdä niin, altistaa itsensä joukkioksi, jonka on oltava ihmistä vastaan.
Se tehdään "erityisen kielletyllä" tavalla, luoden salamyhkä asian ympärille, jotta ihmiset ilakoituisivat erityisyydestään enemmän ja ryhmäpaineessa olijat rupeaisivat suojelmaan asiaa, koska muuten he ovat "vaarassa".
Heidät on voimaakkasti saatu samaistumaan itse tekijöiden tunnemaailmaan, jotka
1.kuvittelevat koko ajan olevansa ihmisen taholta vaarassa (he eivät saa paljastua valheistansa ja yksityisyyden rikkomisesta, koska se on heille erityisen haitallista)
2. Haluavat elää niitä toisen ihmisen elämän liepeillä olevia tuntemuksia siten, että samaistuvat asiaan (omien vanhojen kalvavien tunteidensa takia), ja ivailevat niitä puberteettitasoisella tavalla.
Kun ihmiset ovat saaneet kuulla, että heidän tiedetään sortuneen joukkovainon kaltaiseen tilaan, menevät he kuin kaiken kieltävät lapset joko tuijottelemaan silmät pyöreinä, ei he tai uhma ikäistä kiukkua kiinnijäämisestään.
Kun taustalla on kuitenkin hyvin systemaattinen yritys saada ensinnäkin
a) yksityisyyden rikkomisella absurdeilla ja hyvin sairaalla tavalla ihminen vaikuttamaan ns. vainoharhaiselta, joka kuvittelee että hänestä puhutaan tai ihmiset haluaisivat hänelle "pahaa) (vaikka salaisivat isompia asioita taustalla).
b) Saada ihmiset ryhmpaineessa ajattelemaan, että ihmisten tulisi toimia tietyllä tavalla, ja tekijät saavat sairasta tyydystä siitä ajattelemisesta että pystyvät manipuloimaan ympärillä olevat ihmiset ajattelemaan ihmisestä tietyllä tavalla, jotta heidän tekonsa peittyisi rajun lietsonnan turvin.
Ts. yhteisön ihmiset ajetaan manipuloinnin keinoin ajattelemaan asioista tietyllä tavalla, jotta he itsepetoksessaan alkaisivat toimia heitä mukaillen, ja "unohtaisivat" näkemänsä ja sen mitä mekanismeja käytetään jotta saadaan tietty tai tietyt ihmiset yhteisön silmissä sellaisiksi, että heidän tahraamisen jälkeen, kukaan ei olisi tekemisissä tai haluaisi kuunnella heidän näkemyksiään asioista.
Pakkomielteinen kontrollihalu sekä ihmistä että yhteisön ihmisiä kohtaan.
No, useimmat ihmiset joka vuosi, kun pakkomielteisille tekijöille tulee tarve ajatella, että he ovat vaarassa, aloittavat sen yhteisön haltuun ottamisen ja manipuloinnin.
Ihmetyttää että eikö asiat jo monesti ole tullut selville,tai että löytyy vielä Suomessa asuinalueita, joissa vielä jaksetaan ihmetellä;
a) sitä että netissä näytetään/kerrotaan laittomia asioita
b) että netissä kerrotut asiat eivät välttämättä sellasinaan ole totta?
a): kohtaan, jos tällaiset asiat eivät olisi ihmisten mielissä ns. erityisen kiellettyjä ja siten kiihottavia, mikä aiheuttaa sen hysteerisyyden, ei kaiketi mikään muu nettipalsta/video voisi tuollaista käytöstä laajalta ihmisjoukkiolta aiheuttaa? eihän, mikä ihmisiä siten riivaa? itsepetoksen raskas taakka (saivat olla mukana jossain erityisen kielletyssä).
Ja tämä systemaattisuus näyttää naurettavalta ja epäuskoiselta senkin takia, että tekijät ovat itse asiassa sellaisia pubertiteetti tasolle jääneitä, että useimmillla ihmisillä menee se systemaattisten mekanismien käyttö taustalla huomioimatta, kun jutut ovat niin lapsellisia ja tekijät vaikuttavat sellaisilta, että kuka noin alamittaisten kanssa muutenkaan viitsisi suutansa piekseä.
Mutta mutta, ihan noin kevyesti ei voi (enää varsinkaan) asioihin suhtautua, kun useimmat raskaassa itsepetoksessaan kuvittelevat saavansa tehdä erityisen kiellettyjä asioita toisen ihmisen elämän suhteen.
Noin viikko sitten peuhasin perheellisen miehen kanssa, tuntui mahtavalta. Olen itsekin toistaiseksi varattu miehelle joka imee minut roikkumisellaan vain kuiviin mutta siedän häntä lapsen takia. Tällaisten kokemusten myötä oppii tajuamaan kuinka paljon niitä kulissisuhteita on. Kituutetaan väkisin suhteissa missä valuu vaan vuodet hukkaan, kun samaan aikaan toisaalla voisi olla onnellinen. Eipä taida harvinainen ilmiö olla että nimenomaan nainen lopettaa kaikki hellyydenosoitukset miehellensä kun lapset täyttää arjen. Muutenkin unohdetaan huolehtia itsestään, en yhtään ihmettele jos nuoremmat ja hyväkroppaisemmat kiinnostaa enemmän. Minäkin olen äiti mutta pidän itseni aina huoliteltuna, liikun paljon ja katson mitä syön, sillä taitaa olla paljon osaa siihen että omakin mieheni haluaisi minua koko ajan. Hermostukaa rauhassa, totuus sattuu.
Olen aika kyllästynyt elämääni yleensä ja avioliittooni erityisesti. Välillä tuntuu, että vaimo tekee elämästäni tarkoituksella hirveän hankalaa. Pikku sääntöjä ja isompiakin on jatkuvasti tulossa lisää ja lisää, mitään ei saisi tehdä toisin eikä koskaan voi mitään spontaania ajatellakaan. Seksi on lopussa, koska senkin pitäisi olla suunniteltua ja aikataulutettua. Voisin muuten sanoa, että vihaan vaimoani, mutta en vihaa: osaa hän olla mukavakin, hymyillä, meillä on kaikesta huolimatta myös läheisyydestä jotakin jäljellä.
Koko ajan väsyttää ja vituttaa. En halua edes lähteä töistä kotiin, haluaisin jäädä tänne toimistoon, kun valot sammuvat ja koko paikka hiljenee. Lapseni on ainoa syy, miksi ylipäätään menen kotiin joka ilta. Haluaisin eroa, mutta en halua menettää lastani (tiedän että menettäisin hänet kokonaan eron sattuessa, sen järjestäminen olisi vaimolle hyvin helppoa).
Pahinta on, että haluaisin elää kokonaan yksin. Haluaisin muuttaa kauas pois, hankkia jonkun pienen yksiön tai vastaavan, sisustaa sen tarkoituksellisen karusti ja elää askeettista elämää meditoiden ja ylipäätään olla tekemättä mitään, tapaamatta ketään, puhumatta kenellekään. Vain lastani haluaisin tavata ja viettää hänen kanssaan aikaa, muut ihmiset ovat 100% yhdentekeviä. Haluaisin vetäytyä luostariin, jos sellaisia olisi enemmän (eivätkä ne olisi uskonnollisia). Haluaisin ihan hirveästi pois tästä koko oravanpyörästä, muuttaa vaikka johonkin syrjäiseen, hiljaiseen kuntaan, jos ei muuta niin sitten sossun elätiksi (vaikka se sotisi moraaliani vastaan). Menisin ja toteuttaisin haaveeni jos lasta ei olisi.
diididii kirjoitti:
Pidän alapäätäni niin rumana että olen vielä neitsyt :( ikää on jo 21v
En usko että se on ollenkaan ruma :)
seksi ei ole minulle kovinkaan tärkeää
Käytän satunnaisesti kaikilta salaa amfetamiinia. Käyttö on onneksi todella vähäistä ja tapahtuu todella harvoin, mutta en itse pidä salailusta...
Minusta on kuvattu video, jolla teen vahvassa humalatilassa vastenmielisiä (seksuaalisia) asioita ja kerron auliisti kaikki henkilökohtaiset kamalimmat salaisuuteni niistä minulta kysyttäessä. Pelkään, että video joskus tulee julki. Se tarkoittaisi nykyisen elämäni kaikkien osa-alueiden murtumista. Jos näin tapahtuisi tekisin itsemurhan.
Ja juu, vihaan itseäni. Olen oksettava.
Lenkkireittini kulkee VOKin läheltä. Minulla on taskussani puukko, ja jos joku käy kimppuuni, niin isken sillä. Jos luette tapauksesta, niin se olen sitten minä. Istun mielummin (vankilaanhan siitä joutuu) kuin annan raiskata itseni. Tästä aggressiivisesta aikeestani ei tiedä kukaan. Olen keski-ikäinen, akateeminen konttoritäti.
Olen ihastunut samaa sukupuolta olevaan harrastuskaveriini.. Olen kolmen lapsen äiti ja ihan heterosuhteessa ja aina luullut olevani kutakuinkin hetero. Mutta ei asiat näköjään ole niin mustavalkoisia. Ihastuksen kohde on hänkin naimisissa ja parin lapsen äiti enkä usko hänen ajattelevan ollenkaan samalla tavalla minusta.
Olen rakastunut avopuolisoni ystävään ja olemme päätyneet sänkyyn liian monesti.
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvatusalalla. Olen syvästi ahdistunut ja masentunut ihminen. Usein en tahdo herätä aamulla. Töissä olen reipas ja esitän tasapainoista työkavereille ja lapsille. Kun menen kotiin, en jaksa mitään.
Plus mä jännitän ja pelkään opiskelijoita ja muita ihmisiä vielä 9 vuoden työuran jälkeen. Se ei näy ulospäin. Mun elämä on kamaa.
Minulla vähän sama tilanne, mutta se taitaa näkyä ulospäinkin. Oppilaat ei kunnioita minua.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kuvattu video, jolla teen vahvassa humalatilassa vastenmielisiä (seksuaalisia) asioita ja kerron auliisti kaikki henkilökohtaiset kamalimmat salaisuuteni niistä minulta kysyttäessä. Pelkään, että video joskus tulee julki. Se tarkoittaisi nykyisen elämäni kaikkien osa-alueiden murtumista. Jos näin tapahtuisi tekisin itsemurhan.
Ja juu, vihaan itseäni. Olen oksettava.
Tottakai se tulee joskus julki..
Etkä sinä oksettava ole, vaan tyhmä.
Vihaan ja silti rakastan exääni. Tulisipa edes teelle.
En ole koskaan kertonut kenellekään, kuinka pahasti eksäni pahoinpiteli mua tai kuinka kauan sitä jatkui. Olen esimerkiksi maannut sikiöasennossa keskellä katua, kun ex potki minua päähän. Tai se kerta, kun molemmat silmäni turposivat umpeen ja join viikon pillillä, koska ylähuuleni oli paisunut golfpallon kokoiseksi. Tiedän, että olisi pitänyt lähteä, mutta ei se ollut niin yksinkertaista, kun itsetuntoa on lytätty monta vuotta ja aivopesty siihen, että olen itse aiheuttanut kaiken ja olen se "hullu" osapuoli suhteessa. Pahoinpitelyt olivat usein seurausta siitä, kun puhuin eroamisesta, joten pelkäsin tosissaan, että joku kerta se tappaa mut. Samoihin aikoihin myös vakavissani suunnittelin, että tappaisin sen miehen, koska en yksinkertaisesti nähnyt tilanteesta enää muuta ulospääsyä kuin jomman kumman kuoleman.
Haluaisin pois työelämästä, olen 45. Säästän koko ajan, että voisin jäädä pois. Teen toimisto/varastotyötä. Työ menettelee, mutta haluaisin kuluttaa päivät koiraa lenkittäen (vielä ei ole edes koiraa), netissä roikkuen, tv:tä ja elokuvia katsellen. Minulla ei ole mitään sairautta tai mt-ongelmia, jotka edesauttaisivat asiaa. Voisin jättäytyä työttömäksi, mutta ennen pitkää te-toimisto pakottaisi kursseille ja ties mihin projekteihin. Kaikki tuttavani ovat työnarkomaaneja, eihän tätä voi ääneen sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Nautin jollain tapaa siitä kun maailmalla tapahtuu jotain kamalaa, mistä kaikki tulee puhumaan, esimerkiksi terrori-isku. Kunhan vain läheisilleni ei tapahdu sellaista. Tuntuu kauhealta kun huomaan odottavani salaa että Eurooppaan tulee seuraava. Uskon että se on jotain alitajuista jännityksen hakemista, mikä näyttäytyy hirveyksien "toivomisena." Ihan normaaliksi minut on todettu.
Minä tunnen samoin kaikenlaisia murhia ja katoamisia kohtaan: ne ovat minulle tosielämän kauhukertomuksia. Luen niistä netistä usein (aiheisiin liittyviä pitkiä ketjuja löytyy myös tältä sivustolta), ja vaikka ne järkyttävät, en pysty lopettamaan. Ihme kiinnostus sekin. Terrori-iskut sen sijaan ainoastaan pelottavat minua, eivät kiehdo.
Olen 39-v mies ja haluaisin hirveästi saada lapsen. Olen löytänyt yhden naisen, joka myös ehkä haluaisi, mutta hän ei halua parisuhdetta. Toivoisin itse parisuhdetta, mutta olen valmis tinkimään siitä saadakseni lapsen, vaikka en tiedä onko se lapsen kannalta oikein.