Tee tähän anonyymi tunnustus itsestäsi tai elämästäsi, jota et ikinä voisi/uskaltaisi/haluaisi ääneen sanoa
Ja säännöt ovat seuraavat:
- Ei muiden haukkumista tai mollaamista
- Ei loukkaavia tai rasistisia nimityksiä
- Ei riitelyä tai jankkaamista
:)
Kommentit (686)
Pelkään alasti olemista ja seksiä yli kaiken.
En taida ikinä haluta mitään tosi vakavaa parisuhdetta. En vaan pysty kuvittelemaan, että rakastaisin ketään ihmistä niin paljon, että haluaisin muuttaa yhteen, mennä naimisiin, jne. Ahdistaa ajatuskin, etenkin yhdessä asumisesta. Tulisin hulluksi, jos joku olisi koko ajan tuossa vieressä. Tykkään olla yksin ja todella arvostan yksityisyyttä, omaa rauhaa ja itsenäisyyttä. Voisin asua jokun kanssa korkeintaan siinä tapauksessa, jos tämä henkilö matkustelisi tosi paljon vaikka työn takia tai työskentelisi kokonaan toisella paikkakunnalla (ja olisi ehkä vaan n. viikonloput kotona).
Vierailija kirjoitti:
Masturboidessani haaveilen usein, että voisin kameran kautta laittaa hetkeni yleiseen jakoon. Olisi hurjan kiihottavaa, jos tietäisin jonkun muun kiihottuvan katsoessaan sormetustani ja omien rintojeni nuolemista.
Tuollaiseen touhuun olemassa nettisivuja.
Pelkkä elossa oleminen käy työstä.
Harmittaa suunnattomasti kun jätin nuorempana käyttämättä nussimistilaisuudet ja nyt vanhempana en pysty nauttimaan seksistä kunnolla lääkkeiden takia.
Rakastan miestäni, hän on se oikea minulle. Mutta hänen henkensä haisee niin järkyttävälle, sellanen mätä paska, että monesti on vaikea olla hänen lähellä. Syytä ei hammaslääkäri löytänyt. Emme ole suudelleet moneen vuoteen. Henkeä pidätellen pussaan pari kertaa päivässä.
Kaipaan kunnollista suutelua ihan hirveästi, miehenikin kaipaa. Ei taida olla mitään tehtävissä, itkettää.
Minulla on runsaat kuukautiset ja siteeseen tulee usein verihyytymiä, sellaisia klimppejä. Minulla on joku pakkomielle syödä niitä ja ne maistuvat hyvältä. Sairasta, tiedän..
Vierailija kirjoitti:
Jään välillä varsinkin näin talviaikaan, kun on kuiva ilma ja limakalvot kuivuvat, koukkuun nenäni kaivamiseen. Sinne kun kertyy sitä karstaa ym ja kun sen kaivaa tarpeeksi usein pois niin käy niin, että tulee pieniä (välillä isompiakin) nenäverenvuotoja joiden jäljiltä sieraimessa on sitten aina vain enemmän "kaivettavaa". Kaikkein parasta on löytää nenästä isoja kovia klönttejä ja tutkia niitä sormien välissä. En ymmärrä miksi teen näin -tämähän on haitallista kun välillä verikin vuotaa, mutta en pysty lopettamaan.
:)
Minulla on ihan sama ongelma. Ei varmasti kovin harvinaista, vaikka pitäisihän tästä pääastä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on runsaat kuukautiset ja siteeseen tulee usein verihyytymiä, sellaisia klimppejä. Minulla on joku pakkomielle syödä niitä ja ne maistuvat hyvältä. Sairasta, tiedän..
Auttaa anemiaan
Mä olen M39 rikkinäisestä perheestä jossa riideltiin paljon. Vanhempien eron jälkeen äiti masentui ja alkoi juomaan. Miehiä lappasi kotona ja viinaa juotiin. Mä muistan hirveitä juopposekoiluja ja turvattomuuden tunnetta ja suoraa kauhua lapsuudestani. Aloitin koulut, ja olin silloin lihava, joten koulukiusaaminen alkoi. Ihmettelen, miksen ole tuntenut itsetuhoisia ajatuksia koskaan. Tapahtui näin: Aloin miettiä kostoa. Aloin masturboida 12 vuotiaasta nyky ikään kerran - kaksi päivässä. Masturboin nuorena busseissa, ulkona, roskakatoksissa. Jouduin poikakotiin kahdeksi vuodeksi kouluongelmien vuoksi. Nöyryytin kaikkia mt - porukoita, poliisia, oikeussaleissa vislailin ja nauroin enkä piitannut mistään. Tunsin ihmisten, ja tunnen edelleen, olevan esineitä, joita käytän, kunnes ne voi paiskata roskiin. Sitten aloitin ilkivallan. Vaelsin öisin, päivisin milloin missäkin. Leikkasin vaatteita vaatekaupoissa. Rikoin sähkökaappeja ja työmaa-ajoneuvoja. Olin kuin huumeessa sitä tehdessäni. Aloin naarmuttaa autoja, väännellä milloin mitäkin solmuun, tuhota, rikkoa, pilata. Sitten olin joutumassa vankilaan. Ryhdistäydyin, kävin koulut loppuun löytäen naisen ja perustin kulissiperheen. Mussa asuu hirviö, peto. Olen tehnyt rikoksia, käyttänyt huumeita ja olen alkoholisti sekakäyttäjä. Olin perheenisä, kunnes vaimoni lähti toisen matkaan ollessani pohjoisessa työmatkalla. Olin helpottunut, koska sain aikaa päästää pedon irti. Hylkäsin kaikki ja esitin petettyä. Symppis ja fiksu kaveri. Aina auttamassa kesken omien kiireidenkin. Työkaverit kehuivat ja kannustivat. Olin taas vapaa päihteille ja aloitin prostituoitujen silmittömän käytön. Siis todella käytön. Osa heistä sanoi, että he pelkäävät minua, koska näkevät, etten ole aivan normaali, kun tilaan uuden naisen toisen lähtiessä. Sielläkin piireissä on puskaradiot. Ammatin tuomaa kokemusta, kenties? Muitahan maita löytyi itsensä toteuttamiseen. Senjälkeen olen vaihtanut työpaikkoja, koska alan epäillä, että joku huomaa että kuoren alla on pahaa, mustaa. Olen korkeakoulutettu, hyvässä työpaikassa rajulla palkalla, ja yritän pitää petoa sisälläni. Olen ollut ilman päihteitä jo pidemmän aikaa, ja pystyn pitämään asiat kunnossa ilman ponnisteluita. Perhettä ja sukua ei ole. Olen täysin yksin, juuri siten, kuten haluankin. Jotta en paljastuisi koskaan kenellekkään.
Minulla on nettisuhde ja kohta tavataan livenä. Hotellissa. Kyllä, villiä seksiä tiedossa!! Itse olen naimisissa ja kahden lapsen äiti. Hän on avoliitossa ja avovaimo raskaana. Ja ei: OMATUNTO EI KOLKUTA YHTÄÄN!! Ei nyt eikä jälkeenpäin!!
Olen 22-vuotias eikä mulla ole yhtäkään kaveria. Ei ole oikeastaan koskaan ollut. Häpeän itseäni...
Olen onnellisempi nyt kun välit kaikkiin "tosielämän" ystäviini ovat katkenneet ja ainoat ystäväni ovat miehiä, joiden kanssa pelaan konsolipelejä netin välityksellä. Ystävien näkeminen ja säännöllinen yhteydenpito olivat selvästi minulle loppupeleissä pelkkä rasite, enkä olisi ansainnut näiden vähäisten kavereidenkaan aikaa.
Kun aloin seurustelemaan nykyisen avomieheni ja tulevan lapseni isän kanssa tunsin heti, että hän täyttää kaikki sosiaaliset tarpeeni, enkä ole sen koommin kaivannut muiden seuraa senkään vertaa. Olen hyvin perhekeskeinen ja varsinainen kotihiiri, ja mieheni lisäksi nautin vain omien vanhempieni tapaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Olen 22-vuotias eikä mulla ole yhtäkään kaveria. Ei ole oikeastaan koskaan ollut. Häpeän itseäni...
Ei tarvitse hävetä
Syön omaa räkääni aina kun muiden silmä välttää. Olen tehnyt tätä lapsesta asti eikä ikinä vain tullut lopetettua. Salaa uskon että tämä on hyvin yleistä kaikilla muillakin koska minulle se on niin luonnollista.
T. 32v
Tapailen miestä, jota sanon kaikille (itsellenikin) kivaksi, hauskaksi, huumorintajuiseksi tyypiksi, jonka kanssa viihdyn. Oikeasti haluan vain epätoivoisesti parisuhdetta, seksiä ja hyväksyntää, ja koska en harrasta yhden yön juttuja, tuo mies on mulle oikeastaan vain tarpeiden tyydyttämistä varten. Ei meillä edes ole kovin hauskaa yhdessä, tympeä fiilis usein kun nähdään. Ehkä sillekin kelpaa seksi kun ei ole vielä lähtenyt.
Vierailija kirjoitti:
"...anonyymi tunnustus..."
Ei kai kukaan kuvittele olevansa anonyymi netissä? Hackerit saavat mitä helpoimmin kaikkien henkilötiedot esille - jos haluavat.
Miten musta tuntuu et Hackereilla on muutakin tekemistä ku etsiä kasvoja tunnustuksille vauva.fi keskusteluista..
Pidän alapäätäni niin rumana että olen vielä neitsyt :( ikää on jo 21v
Kroonisessa rakkauden- ja läheisyydenkaipuussani kuvittelen jo pienestäkin eleestä tai kosketuksesta heti jotain elämää suurempaa rakkaustarinaa. Käytän kaiken aikani näissä unelmissä elämiseen, enkä kykene päästämään irti vaikka kaikki tosielämän merkit kertoisivat minun olevan väärässä.
Kaikista pahinta: olen yli 30-vuotias.