Entinen seksielämä ja tuore parisuhde

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä harrastan seksiä ainoastaan pitkäaikaisessa parisuhteessa enkä huolisi kumppania joka tykkää harrastaa seksiä tuntematta ihmistä kunnolla

jolloin elämän aikana ei monia seksisuhteita muodostu. Minua ei tietenkään haittaa se, että moni elää täysin erilaista elämää.

Tässä on täsmälleen oikea asenne. Allekirjoitan jokaisen sanan.

-30

Juurihan sanoin, että minusta on ok, jos joku ajattelee toisin. Minulla on oikeus omanlaiseen elämääni ja valita itselleni sopiva kumppani kuten kaikilla muillakin. T 26

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mitä sitten? ei 30 ole paljon sinkulle. kyllä sinkutkin harrastaa seksiä. Kysympää vaan kuinka paljon sinkkumiehillä on naisia ollut....  Tuskin uusi miehesi kuvittelee, että olet selibaatissa elänyt

Riippuu sinkkumiehestä kuinka paljon on ollut naisia. Sinkkumiehillä seksikumppanien määrien vaihtelut on suuria. Joillakin voi olla voi olla useita kymmeniä ja jopa satoja ja suurimmalla osalla muutamaa tai jopa poikuus tallella. Naisilla määrät on tasaisempia ja ei juurikaan ole naisia jotka eivät halutessaan saisi seksiä, sinkkumiehissä sellaisia on melko paljon. Näille miehille parisuhde tai maksulliset on ainoa keino seksiin.

Mihin ihmeeseen perustat väitteesi että naisilla määrät olisivat jostain syystä tasaisempia? Johonkin omaan mutuusi, vai onko esittää oikeita tutkimuksia pöytään? En nimittäin hetkeäkään usko väitettäsi, mutta jos siihen on todelliset perusteet voin muuttaa kantaani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä harrastan seksiä ainoastaan pitkäaikaisessa parisuhteessa enkä huolisi kumppania joka tykkää harrastaa seksiä tuntematta ihmistä kunnolla

jolloin elämän aikana ei monia seksisuhteita muodostu. Minua ei tietenkään haittaa se, että moni elää täysin erilaista elämää.

Tässä on täsmälleen oikea asenne. Allekirjoitan jokaisen sanan.

-30

Juurihan sanoin, että minusta on ok, jos joku ajattelee toisin. Minulla on oikeus omanlaiseen elämääni ja valita itselleni sopiva kumppani kuten kaikilla muillakin. T 26

Väärä lainaus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän pelkästä luvusta voi päätellä yhtään mitään. Esim. itsellä oli nuorena (19-20v) lyhyt kausi jonka aikana sekoilin ja harrastin paljon yhdenillanjuttuja. Käytännössä siis 80% seksikumppaneistani on tuon yhden nuoruusvuoden ajalta. Sain niistä kuitenkin nopeasti tarpeekseni, tein syvällistä itsetutkiselua syistä miksi ylipäätään päädyin tekemään niin, pääsin asiasta yli ja tulin sinuiksi itseni kanssa. En ole sen jälkeen yhdenillanjuttuja harrastanut enkä kaivannut, tiedän mitä se on ja osaan siksi arvostaa enemmän seksiä jossa on mukana tunteita tai edes hieman syvempää kiinnostusta. Aika idioottimaiselta kuulostaisi, jos joku määrittelisi nykyisen itseni sen perusteella mitä olen kokeillut19-vuotiaana tai tekisi ennustuksia suhteistani joista ei tiedä mitään. Ei ihmisille kuitenkaan edes tarvitse kertoa kaikkea menneisyydestään, ei yksityiskohdat ja tarkat listat kaikista seksikumppaneista kuulu mielestäni välttämättä edes uuteen parisuhteeseen. Jos joku tuomitsee sinut minkä tahansa numeron perusteella se kertoo paljon enemmän tuomitsijasta kuin sinusta.

Tarinasi on todella mielenkiintoinen ja osoittaa, miten yksisilmäisesti seksuaalisesti aktiivisiin naisiin suhtaudutaan. Tällä palstalla oli pari päivää sitten keskustelu, jossa mies pohti, kertoisiko inttikaverilleen tämän uuden tyttöystävän olleen "koko kylän polkupyörä" yläasteikäisenä. Jos nuori, yläasteikäinen tyttö päätyy harrastamaan aivan holtittomasti seksiä, on selvää, että taustalla on jotain mielenterveysongelmaa, kuten sairaalloista hyväksynnän hakemista, itsetuhoisuutta tms. Apua ja tukea tällainen nuori tarvitsee, ei huorittelua. Jos seksuaalisesti holtiton nuori saa parannettua itsetuntoaan ja muutettua elämäntyyliään, kenen etu on muistutella menneisyydestä tai tehdä sen pohjalta johtopäätöksiä henkilön kelvollisuudesta parisuhteeseen? Sinulla ei varmastikaan ollut kyse sinänsä mistään vakavasta, kunhan kokeilit yhdenlaista elämää ja omia rajoja ja huomasit, ettei se ollut sinun juttusi. Silti olisi minusta kohtuutonta vetää kolmekymppistä tilille 19-vuotiaana tehdyistä valinnoista.

Kolemkymppinen (tai minkä tahansa muunkin ikäinen tietysti) on ihan 100% vastuussa tekemistään valinnoista, oli ne tehty sitten eilen tai vuosikymmen sitten. Ihminen kantaa elettyä elämäänsä aina mukanaan. Se on tietysti todella vaikea hyväksyä, jos on tullut töpeksittyä nuorena (tai vanhempanakin) mutta ei muuta itse faktaa miksikään.

Se, onko runsaiden irtosuhteiden harrastaminen töpeksimistä vai ei toki riippuu katsantokannasta. Toisille sillä ei niin ole väliä (varsinkin jos on itse samaa sorttia eikä kaksinaismoralistinen), toisille ehdoton kynnyskysymys kumppanin valinnassa.

Olet oikeassa siinä että eletty elämä kulkee aina mukana, mutta ihminen ei kuitenkaan ikuisesti pysy samanlaisena. Jos on ollut 15-vuotiaana lapsena tietynlainen ja tehnyt siksi huonoja valintoja, mutta myöhemmin saanut apua ja kasvanut ihmisenä, on tyhmää edelleen pitää ihmistä sellaisena kuin hän oli 15-vuotiaana. 

Hassua kun tämä ikuinen leima toimii vain negatiivisena. Jos on teininä harrastanut paljon seksiä ja on nyt vakiintunut, ollaan sitä mieltä että kevytkenkäinen se yhä on. Minä sen sijaan esimerkiksi en teininä juuri muuta tehnyt kuin lukenut ja lenkkeillyt, seksiä olen harrastanut vain pitkissä suhteissa eikä niitäkään kertynyt montaa kun tapasin aviomiehen niin nuorena. Jos me nyt eroaisimme ja minä rupeaisin villiksi, ei takuulla pohdittaisi että kyllä se edelleen on sellainen vakava ja konservatiivinen kun kerran teininäkin oli.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa paljolta. Harva mies pääsee tuollaisiin lukuihin.

Ikisinkkumies

En ikinä saisi kolmekymmentä naista seksikumppaniksi ilman rahan käyttämistä apuna tai väkisin ottamalla. Tasan ei mene nallekarkit elämässä :(

M26

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä pelkkä luku ei tosiaan kerro paljon. Toki jos on, kuten yksi vastaaja, sitä mieltä että seksi kuuluu vain vakavaan parisuhteeseen, niin sitten toki lukukin riittää. 30 seurustelusuhdetta on aika paljon kolmekymppiselle, kertoisi ehkä jostain muusta ongelmasta.

 

Luin artikkelia MeNaisista vuodelta 2012. Siinä oli nainen joka ylpeänä kertoi miten pani yhdellä viikolla kuutta ja edellisellä viittä eri miestä, ja ettei muista miesten nimiä jos nämä ovat olleet huonoja. Tuolla tavalla kertyneet 30 ovat ihan eri asia jo esimerkiksi sen tautiriskin kannalta - törkeää kumppaneita kohtaan panna niin holtittomasti ettei voi infota jos selviääkin että on saanut jonkun taudin - kuin pari-kolme miestä vuodessa. 

 

Itseä ei lukumäärät kiinnosta miehessä tai toisissa naisissa.

Tämä olisi paljon informatiivisempi viesti jos siitä ilmenisi oletko itse hankkinut aika liudan entisiä kumppaneita (jolloin on loogisempaa ettei toistenkaan menneisyydestä ole niin varaa välittää)?

Olen harrastanut seksiä vain kahden miehen kanssa, joista kumpikin oli pitkäaikainen poikaystävä siinä kohtaa. Toisen kanssa olen naimisissa. 

Ajattelin ensin laittaa sen, mutta sitten muistin yhden kerran kun samantyyppisessä tilanteessa kirjoitin omat speksit juuri tuollaista arviointia varten ja sain liudan loukkaantuneita kommentteja joissa minua syytettiin siitä että selvästi yritän vaikuttaa aloittajaa paremmalta ihmiseltä. Siksi jätin nyt pois, ellei joku kysy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän pelkästä luvusta voi päätellä yhtään mitään. Esim. itsellä oli nuorena (19-20v) lyhyt kausi jonka aikana sekoilin ja harrastin paljon yhdenillanjuttuja. Käytännössä siis 80% seksikumppaneistani on tuon yhden nuoruusvuoden ajalta. Sain niistä kuitenkin nopeasti tarpeekseni, tein syvällistä itsetutkiselua syistä miksi ylipäätään päädyin tekemään niin, pääsin asiasta yli ja tulin sinuiksi itseni kanssa. En ole sen jälkeen yhdenillanjuttuja harrastanut enkä kaivannut, tiedän mitä se on ja osaan siksi arvostaa enemmän seksiä jossa on mukana tunteita tai edes hieman syvempää kiinnostusta. Aika idioottimaiselta kuulostaisi, jos joku määrittelisi nykyisen itseni sen perusteella mitä olen kokeillut19-vuotiaana tai tekisi ennustuksia suhteistani joista ei tiedä mitään. Ei ihmisille kuitenkaan edes tarvitse kertoa kaikkea menneisyydestään, ei yksityiskohdat ja tarkat listat kaikista seksikumppaneista kuulu mielestäni välttämättä edes uuteen parisuhteeseen. Jos joku tuomitsee sinut minkä tahansa numeron perusteella se kertoo paljon enemmän tuomitsijasta kuin sinusta.

Tarinasi on todella mielenkiintoinen ja osoittaa, miten yksisilmäisesti seksuaalisesti aktiivisiin naisiin suhtaudutaan. Tällä palstalla oli pari päivää sitten keskustelu, jossa mies pohti, kertoisiko inttikaverilleen tämän uuden tyttöystävän olleen "koko kylän polkupyörä" yläasteikäisenä. Jos nuori, yläasteikäinen tyttö päätyy harrastamaan aivan holtittomasti seksiä, on selvää, että taustalla on jotain mielenterveysongelmaa, kuten sairaalloista hyväksynnän hakemista, itsetuhoisuutta tms. Apua ja tukea tällainen nuori tarvitsee, ei huorittelua. Jos seksuaalisesti holtiton nuori saa parannettua itsetuntoaan ja muutettua elämäntyyliään, kenen etu on muistutella menneisyydestä tai tehdä sen pohjalta johtopäätöksiä henkilön kelvollisuudesta parisuhteeseen? Sinulla ei varmastikaan ollut kyse sinänsä mistään vakavasta, kunhan kokeilit yhdenlaista elämää ja omia rajoja ja huomasit, ettei se ollut sinun juttusi. Silti olisi minusta kohtuutonta vetää kolmekymppistä tilille 19-vuotiaana tehdyistä valinnoista.

Kolemkymppinen (tai minkä tahansa muunkin ikäinen tietysti) on ihan 100% vastuussa tekemistään valinnoista, oli ne tehty sitten eilen tai vuosikymmen sitten. Ihminen kantaa elettyä elämäänsä aina mukanaan. Se on tietysti todella vaikea hyväksyä, jos on tullut töpeksittyä nuorena (tai vanhempanakin) mutta ei muuta itse faktaa miksikään.

Se, onko runsaiden irtosuhteiden harrastaminen töpeksimistä vai ei toki riippuu katsantokannasta. Toisille sillä ei niin ole väliä (varsinkin jos on itse samaa sorttia eikä kaksinaismoralistinen), toisille ehdoton kynnyskysymys kumppanin valinnassa.

 

Olet oikeassa siinä että eletty elämä kulkee aina mukana, mutta ihminen ei kuitenkaan ikuisesti pysy samanlaisena. Jos on ollut 15-vuotiaana lapsena tietynlainen ja tehnyt siksi huonoja valintoja, mutta myöhemmin saanut apua ja kasvanut ihmisenä, on tyhmää edelleen pitää ihmistä sellaisena kuin hän oli 15-vuotiaana. 

Hassua kun tämä ikuinen leima toimii vain negatiivisena. Jos on teininä harrastanut paljon seksiä ja on nyt vakiintunut, ollaan sitä mieltä että kevytkenkäinen se yhä on. Minä sen sijaan esimerkiksi en teininä juuri muuta tehnyt kuin lukenut ja lenkkeillyt, seksiä olen harrastanut vain pitkissä suhteissa eikä niitäkään kertynyt montaa kun tapasin aviomiehen niin nuorena. Jos me nyt eroaisimme ja minä rupeaisin villiksi, ei takuulla pohdittaisi että kyllä se edelleen on sellainen vakava ja konservatiivinen kun kerran teininäkin oli.

Eihän se noin mene. En minä ajattele että ihminen pysyy aina samana, tai että ihminen olisi samanlainen aikuisena kuin oli teininä.

Mutta se aikuinen joutuu silti kantamaan vastuun myös teiniaikojen itsestään. Toisille, kuten minulle, ei vaan sovi kumppaniksi sellainen ihminen jonka menneisyyden (tai nykyisyyden) kanssa ei halua elää. Minä odotan parisuhteelta sitä, että voin hyväksyä ihmisen ihan täysin, ei vain juuri sellaisena kuin miltä hän sillä nimenomaisella hetkellä vaikuttaa.

Hyväksyisitkö sinä sen, että joku on teininä murhannut ihmisiä? Tai sekaantunut lapsiin (tai mitä tahansa mitä pidät epätoivottavana käytöksenä)? Jos siitä olisi kulunut jo parikymmentä vuotta ja ihminen olisi nyt ihan erilainen kuin oli tehdessään tekosensa? Kyseessä on kuitenkin sama asia (vaikka kulttuurimme moraalikäsitys pitää toista pahempana kuin toista) - menneisyys kulkee ihmisen mukana vaikka toimintatavat muuttuisivatkin. Se mitä on tehty, on tehty, eikä sitä voi muuttaa jälkikäteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän pelkästä luvusta voi päätellä yhtään mitään. Esim. itsellä oli nuorena (19-20v) lyhyt kausi jonka aikana sekoilin ja harrastin paljon yhdenillanjuttuja. Käytännössä siis 80% seksikumppaneistani on tuon yhden nuoruusvuoden ajalta. Sain niistä kuitenkin nopeasti tarpeekseni, tein syvällistä itsetutkiselua syistä miksi ylipäätään päädyin tekemään niin, pääsin asiasta yli ja tulin sinuiksi itseni kanssa. En ole sen jälkeen yhdenillanjuttuja harrastanut enkä kaivannut, tiedän mitä se on ja osaan siksi arvostaa enemmän seksiä jossa on mukana tunteita tai edes hieman syvempää kiinnostusta. Aika idioottimaiselta kuulostaisi, jos joku määrittelisi nykyisen itseni sen perusteella mitä olen kokeillut19-vuotiaana tai tekisi ennustuksia suhteistani joista ei tiedä mitään. Ei ihmisille kuitenkaan edes tarvitse kertoa kaikkea menneisyydestään, ei yksityiskohdat ja tarkat listat kaikista seksikumppaneista kuulu mielestäni välttämättä edes uuteen parisuhteeseen. Jos joku tuomitsee sinut minkä tahansa numeron perusteella se kertoo paljon enemmän tuomitsijasta kuin sinusta.

Tarinasi on todella mielenkiintoinen ja osoittaa, miten yksisilmäisesti seksuaalisesti aktiivisiin naisiin suhtaudutaan. Tällä palstalla oli pari päivää sitten keskustelu, jossa mies pohti, kertoisiko inttikaverilleen tämän uuden tyttöystävän olleen "koko kylän polkupyörä" yläasteikäisenä. Jos nuori, yläasteikäinen tyttö päätyy harrastamaan aivan holtittomasti seksiä, on selvää, että taustalla on jotain mielenterveysongelmaa, kuten sairaalloista hyväksynnän hakemista, itsetuhoisuutta tms. Apua ja tukea tällainen nuori tarvitsee, ei huorittelua. Jos seksuaalisesti holtiton nuori saa parannettua itsetuntoaan ja muutettua elämäntyyliään, kenen etu on muistutella menneisyydestä tai tehdä sen pohjalta johtopäätöksiä henkilön kelvollisuudesta parisuhteeseen? Sinulla ei varmastikaan ollut kyse sinänsä mistään vakavasta, kunhan kokeilit yhdenlaista elämää ja omia rajoja ja huomasit, ettei se ollut sinun juttusi. Silti olisi minusta kohtuutonta vetää kolmekymppistä tilille 19-vuotiaana tehdyistä valinnoista.

Kolemkymppinen (tai minkä tahansa muunkin ikäinen tietysti) on ihan 100% vastuussa tekemistään valinnoista, oli ne tehty sitten eilen tai vuosikymmen sitten. Ihminen kantaa elettyä elämäänsä aina mukanaan. Se on tietysti todella vaikea hyväksyä, jos on tullut töpeksittyä nuorena (tai vanhempanakin) mutta ei muuta itse faktaa miksikään.

Se, onko runsaiden irtosuhteiden harrastaminen töpeksimistä vai ei toki riippuu katsantokannasta. Toisille sillä ei niin ole väliä (varsinkin jos on itse samaa sorttia eikä kaksinaismoralistinen), toisille ehdoton kynnyskysymys kumppanin valinnassa.

 

Olet oikeassa siinä että eletty elämä kulkee aina mukana, mutta ihminen ei kuitenkaan ikuisesti pysy samanlaisena. Jos on ollut 15-vuotiaana lapsena tietynlainen ja tehnyt siksi huonoja valintoja, mutta myöhemmin saanut apua ja kasvanut ihmisenä, on tyhmää edelleen pitää ihmistä sellaisena kuin hän oli 15-vuotiaana. 

Hassua kun tämä ikuinen leima toimii vain negatiivisena. Jos on teininä harrastanut paljon seksiä ja on nyt vakiintunut, ollaan sitä mieltä että kevytkenkäinen se yhä on. Minä sen sijaan esimerkiksi en teininä juuri muuta tehnyt kuin lukenut ja lenkkeillyt, seksiä olen harrastanut vain pitkissä suhteissa eikä niitäkään kertynyt montaa kun tapasin aviomiehen niin nuorena. Jos me nyt eroaisimme ja minä rupeaisin villiksi, ei takuulla pohdittaisi että kyllä se edelleen on sellainen vakava ja konservatiivinen kun kerran teininäkin oli.

Eihän se noin mene. En minä ajattele että ihminen pysyy aina samana, tai että ihminen olisi samanlainen aikuisena kuin oli teininä.

Mutta se aikuinen joutuu silti kantamaan vastuun myös teiniaikojen itsestään. Toisille, kuten minulle, ei vaan sovi kumppaniksi sellainen ihminen jonka menneisyyden (tai nykyisyyden) kanssa ei halua elää. Minä odotan parisuhteelta sitä, että voin hyväksyä ihmisen ihan täysin, ei vain juuri sellaisena kuin miltä hän sillä nimenomaisella hetkellä vaikuttaa.

Hyväksyisitkö sinä sen, että joku on teininä murhannut ihmisiä? Tai sekaantunut lapsiin (tai mitä tahansa mitä pidät epätoivottavana käytöksenä)? Jos siitä olisi kulunut jo parikymmentä vuotta ja ihminen olisi nyt ihan erilainen kuin oli tehdessään tekosensa? Kyseessä on kuitenkin sama asia (vaikka kulttuurimme moraalikäsitys pitää toista pahempana kuin toista) - menneisyys kulkee ihmisen mukana vaikka toimintatavat muuttuisivatkin. Se mitä on tehty, on tehty, eikä sitä voi muuttaa jälkikäteen.

Harvinaisen tiukat käsitykset oikeasta ja väärästä sekä aika kielteinen asenne seksiä kohtaan sinulla ainakin on, jos sinusta ei ole mitenkään kohtuutonta verrata aktiivista seksielämää murhaamiseen ja lapsiin sekaantumiseen.

Melkein huvittaa se, että nykymaailmassa pahennusta herättää sekin, jos joku ei halua harrastaa seksiä ilman rakkautta ja tunnesidettä kumppaniinsa. Ollaan olevinaan vapaamielisiä, mutta ei hyväksytä toisin(perinteisesti ) ajattelevia. Se on myös kapeakatseista ja moralisoivaa. T26

Kyllä on seksin harrastaminen aika kaukana murhaamisesta. Ei mulla muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa paljolta. Harva mies pääsee tuollaisiin lukuihin.

Ikisinkkumies

En ikinä saisi kolmekymmentä naista seksikumppaniksi ilman rahan käyttämistä apuna tai väkisin ottamalla. Tasan ei mene nallekarkit elämässä :(

M26

Käytä rahaa apuna, ei ne naisetkaan ole sen puhtoisempia, niin miksi säästelisit itseäsi tulevaa naistasi varten.

Eiköhän nämä asiat liity aika paljon itse kunkin arvomaailmaan. Miehenä saatan viihtyä kavereiden kanssa jääkiekko-ottelussa ja parilla oluella mutta en näiden kavereiden kanssa perustaisi yritystä omilla rahoilla. Yrityskumppaneiden kanssa en taas välttämättä haluaisi viettää rentoa vapaa-aikaa, heidän kanssaan asioidaan rahojen ja liiketoiminnan tiimoilta. 

Samalla tavalla voisin "huvin vuoksi" tutustua naiseen jolla on ollut kymmeniä kumppaneita ja olla hänelle yksi uusi kumppani. Todennäköisesti en kuitenkaan haluaisi häntä puolisokseni, tosin en sitä etukäteen ainakaan tietoisesti päättäisi. Arvomaailmamme eivät pitemmällä ajalla todennäköisesti kohtaisi. Itselläni ei ole ollut eikä tule kymmeniä kumppaneita ja arvomaailmani mukaisesti puolisoni olisi todennäköisesti samalla kokemustaustalla.

Eri asia on sitten moralisoida muiden toimintaa jos itsellä on ollut kymmeniä kumppaneita ja sitten arvostellaan yhden tai kahden kanssa touhunnutta. Tuntuu että naiset aika usein viettävät villiä aikaa ja hakevat monta kumppania ja sitten vakiinnuttuaan alkavat moralisoida muiden tekemisiä.

Ei niillä entisillä kumppaneilla ole mitään merkitystä kun tapaa "sen oikean". Menneet ovat menneitä ja seksikumppanien lukumäärä ei tee ihmisestä huonompaa.

Irtouhteita kertyy ihmisille eri syistä eikä se kerro mitään ihmisen luonteesta monta kumppania hänellä on ollut, enemmän merkitsee se minkä takia hän on harrastanut irtosuhteita. Esim. En kunnioita pleijereitä jotka näkevät naiset seksiobjekteina ja kaatoina. En pidä siitä että ihminen esittää rakastunutta ja manipuloi saadakseen seksiä. Se on julmaa ja loukkaavaa.

Sitten on niitä joiden kohdalle ei ole sattunut sopivaa seurustelukumppania mutta täydellinen selibaatti ja yksinäisyys ei houkuta.

Tiedän myös yhden surullisen tapauksen jossa naista on käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi. Hänellä on huono itsetunto ja luulen että hän yrittää hakea hyväksyntää seksin avulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän pelkästä luvusta voi päätellä yhtään mitään. Esim. itsellä oli nuorena (19-20v) lyhyt kausi jonka aikana sekoilin ja harrastin paljon yhdenillanjuttuja. Käytännössä siis 80% seksikumppaneistani on tuon yhden nuoruusvuoden ajalta. Sain niistä kuitenkin nopeasti tarpeekseni, tein syvällistä itsetutkiselua syistä miksi ylipäätään päädyin tekemään niin, pääsin asiasta yli ja tulin sinuiksi itseni kanssa. En ole sen jälkeen yhdenillanjuttuja harrastanut enkä kaivannut, tiedän mitä se on ja osaan siksi arvostaa enemmän seksiä jossa on mukana tunteita tai edes hieman syvempää kiinnostusta. Aika idioottimaiselta kuulostaisi, jos joku määrittelisi nykyisen itseni sen perusteella mitä olen kokeillut19-vuotiaana tai tekisi ennustuksia suhteistani joista ei tiedä mitään. Ei ihmisille kuitenkaan edes tarvitse kertoa kaikkea menneisyydestään, ei yksityiskohdat ja tarkat listat kaikista seksikumppaneista kuulu mielestäni välttämättä edes uuteen parisuhteeseen. Jos joku tuomitsee sinut minkä tahansa numeron perusteella se kertoo paljon enemmän tuomitsijasta kuin sinusta.

Tarinasi on todella mielenkiintoinen ja osoittaa, miten yksisilmäisesti seksuaalisesti aktiivisiin naisiin suhtaudutaan. Tällä palstalla oli pari päivää sitten keskustelu, jossa mies pohti, kertoisiko inttikaverilleen tämän uuden tyttöystävän olleen "koko kylän polkupyörä" yläasteikäisenä. Jos nuori, yläasteikäinen tyttö päätyy harrastamaan aivan holtittomasti seksiä, on selvää, että taustalla on jotain mielenterveysongelmaa, kuten sairaalloista hyväksynnän hakemista, itsetuhoisuutta tms. Apua ja tukea tällainen nuori tarvitsee, ei huorittelua. Jos seksuaalisesti holtiton nuori saa parannettua itsetuntoaan ja muutettua elämäntyyliään, kenen etu on muistutella menneisyydestä tai tehdä sen pohjalta johtopäätöksiä henkilön kelvollisuudesta parisuhteeseen? Sinulla ei varmastikaan ollut kyse sinänsä mistään vakavasta, kunhan kokeilit yhdenlaista elämää ja omia rajoja ja huomasit, ettei se ollut sinun juttusi. Silti olisi minusta kohtuutonta vetää kolmekymppistä tilille 19-vuotiaana tehdyistä valinnoista.

Kolemkymppinen (tai minkä tahansa muunkin ikäinen tietysti) on ihan 100% vastuussa tekemistään valinnoista, oli ne tehty sitten eilen tai vuosikymmen sitten. Ihminen kantaa elettyä elämäänsä aina mukanaan. Se on tietysti todella vaikea hyväksyä, jos on tullut töpeksittyä nuorena (tai vanhempanakin) mutta ei muuta itse faktaa miksikään.

Se, onko runsaiden irtosuhteiden harrastaminen töpeksimistä vai ei toki riippuu katsantokannasta. Toisille sillä ei niin ole väliä (varsinkin jos on itse samaa sorttia eikä kaksinaismoralistinen), toisille ehdoton kynnyskysymys kumppanin valinnassa.

 

Olet oikeassa siinä että eletty elämä kulkee aina mukana, mutta ihminen ei kuitenkaan ikuisesti pysy samanlaisena. Jos on ollut 15-vuotiaana lapsena tietynlainen ja tehnyt siksi huonoja valintoja, mutta myöhemmin saanut apua ja kasvanut ihmisenä, on tyhmää edelleen pitää ihmistä sellaisena kuin hän oli 15-vuotiaana. 

Hassua kun tämä ikuinen leima toimii vain negatiivisena. Jos on teininä harrastanut paljon seksiä ja on nyt vakiintunut, ollaan sitä mieltä että kevytkenkäinen se yhä on. Minä sen sijaan esimerkiksi en teininä juuri muuta tehnyt kuin lukenut ja lenkkeillyt, seksiä olen harrastanut vain pitkissä suhteissa eikä niitäkään kertynyt montaa kun tapasin aviomiehen niin nuorena. Jos me nyt eroaisimme ja minä rupeaisin villiksi, ei takuulla pohdittaisi että kyllä se edelleen on sellainen vakava ja konservatiivinen kun kerran teininäkin oli.

Eihän se noin mene. En minä ajattele että ihminen pysyy aina samana, tai että ihminen olisi samanlainen aikuisena kuin oli teininä.

Mutta se aikuinen joutuu silti kantamaan vastuun myös teiniaikojen itsestään. Toisille, kuten minulle, ei vaan sovi kumppaniksi sellainen ihminen jonka menneisyyden (tai nykyisyyden) kanssa ei halua elää. Minä odotan parisuhteelta sitä, että voin hyväksyä ihmisen ihan täysin, ei vain juuri sellaisena kuin miltä hän sillä nimenomaisella hetkellä vaikuttaa.

Hyväksyisitkö sinä sen, että joku on teininä murhannut ihmisiä? Tai sekaantunut lapsiin (tai mitä tahansa mitä pidät epätoivottavana käytöksenä)? Jos siitä olisi kulunut jo parikymmentä vuotta ja ihminen olisi nyt ihan erilainen kuin oli tehdessään tekosensa? Kyseessä on kuitenkin sama asia (vaikka kulttuurimme moraalikäsitys pitää toista pahempana kuin toista) - menneisyys kulkee ihmisen mukana vaikka toimintatavat muuttuisivatkin. Se mitä on tehty, on tehty, eikä sitä voi muuttaa jälkikäteen.

Harvinaisen tiukat käsitykset oikeasta ja väärästä sekä aika kielteinen asenne seksiä kohtaan sinulla ainakin on, jos sinusta ei ole mitenkään kohtuutonta verrata aktiivista seksielämää murhaamiseen ja lapsiin sekaantumiseen.

Tiesin toki että tähän joku tarttuu, mutta niinhän se on että oma kulttuuri sokaisee.

Ja silti tämänkin kommentin jättäjä on varmaan katsonut sotaleffaa (tai muuta väkivaltaista viihdettä) ja ihaillut sen sankaria (joka on ilmiselvästi murhaaja) tai vaikka jotain historiallista draamasarjaa, ja pitänyt (niissä puitteissa) normaalina juonta, jossa morsian (tai muunlainen kumppani) on olennaisesti miestään nuorempi...

Eli ei, se ei ole kohtuutonta. Toki nykyisessä länsimaisessa kulttuurissa moraalisesti epäilyttävämpää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä harrastan seksiä ainoastaan pitkäaikaisessa parisuhteessa enkä huolisi kumppania joka tykkää harrastaa seksiä tuntematta ihmistä kunnolla jolloin elämän aikana ei monia seksisuhteita muodostu. Minua ei tietenkään haittaa se, että moni elää täysin erilaista elämää.

Tässä on täsmälleen oikea asenne. Allekirjoitan jokaisen sanan.

-30

Kysyisin teiltä, joiden mielestä seksi kuuluu vain vakavaan parisuhteeseen, mikä tekee tästä arvomaailmasta tai asenteesta "oikean" niin kuin yllä olevassa kommentissa ja aika usein muutenkin esitetään? Itse olen sitä mieltä, että kyse on persoonasta ja makuasiasta. Toisen mielestä seksi on osa parisuhdetta tai se kuuluu vain avioliittoon, toisen mielestä seksiä voi olla muutenkin. Molemmat ajattelutavat ovat minusta yhtä "oikein", koska ihmiset ovat erilaisia. En ymmärrä ajattelutapaa, jonka mukaan tietynlainen seksi on puhdasta ja oikein ja toisenlainen likaista ja väärin.

Jos nyt katsotaan tätä hetki ihan objektiivisesti, nähdään että "täsmälleen oikea asenne" sisälsi kommentin: "Minua ei tietenkään haittaa se, että moni elää täysin erilaista elämää."

:)

Pitää paikkansa ja valitsin kommentilleni ehkä vähän huonon paikan. Enemmän viittasin yleiseen asenneilmapiiriin, joka näkyy tässäkin keskustelussa laajasti: puhutaan "huoruleista" ja yksi kommentoija vertasi sitä, että jollain on ollut nuoruudessaan monia kumppaneita, moraalisessa tuomittavuudessa murhiin ja lapsiinsekaantumiseen. Ollakseen pelkkä makuasia asenteet seksuaalisuutta kohtaan herättävät monissa nimenomaan konservatiivisen puolen edustajissa aika paljon kielteisiä tunteita. Hienoa kuitenkin, jos kaikki tämän kannan edustajat eivät pidä seksuaalisesti vapaamielisempiä huonompina!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän pelkästä luvusta voi päätellä yhtään mitään. Esim. itsellä oli nuorena (19-20v) lyhyt kausi jonka aikana sekoilin ja harrastin paljon yhdenillanjuttuja. Käytännössä siis 80% seksikumppaneistani on tuon yhden nuoruusvuoden ajalta. Sain niistä kuitenkin nopeasti tarpeekseni, tein syvällistä itsetutkiselua syistä miksi ylipäätään päädyin tekemään niin, pääsin asiasta yli ja tulin sinuiksi itseni kanssa. En ole sen jälkeen yhdenillanjuttuja harrastanut enkä kaivannut, tiedän mitä se on ja osaan siksi arvostaa enemmän seksiä jossa on mukana tunteita tai edes hieman syvempää kiinnostusta. Aika idioottimaiselta kuulostaisi, jos joku määrittelisi nykyisen itseni sen perusteella mitä olen kokeillut19-vuotiaana tai tekisi ennustuksia suhteistani joista ei tiedä mitään. Ei ihmisille kuitenkaan edes tarvitse kertoa kaikkea menneisyydestään, ei yksityiskohdat ja tarkat listat kaikista seksikumppaneista kuulu mielestäni välttämättä edes uuteen parisuhteeseen. Jos joku tuomitsee sinut minkä tahansa numeron perusteella se kertoo paljon enemmän tuomitsijasta kuin sinusta.

Tarinasi on todella mielenkiintoinen ja osoittaa, miten yksisilmäisesti seksuaalisesti aktiivisiin naisiin suhtaudutaan. Tällä palstalla oli pari päivää sitten keskustelu, jossa mies pohti, kertoisiko inttikaverilleen tämän uuden tyttöystävän olleen "koko kylän polkupyörä" yläasteikäisenä. Jos nuori, yläasteikäinen tyttö päätyy harrastamaan aivan holtittomasti seksiä, on selvää, että taustalla on jotain mielenterveysongelmaa, kuten sairaalloista hyväksynnän hakemista, itsetuhoisuutta tms. Apua ja tukea tällainen nuori tarvitsee, ei huorittelua. Jos seksuaalisesti holtiton nuori saa parannettua itsetuntoaan ja muutettua elämäntyyliään, kenen etu on muistutella menneisyydestä tai tehdä sen pohjalta johtopäätöksiä henkilön kelvollisuudesta parisuhteeseen? Sinulla ei varmastikaan ollut kyse sinänsä mistään vakavasta, kunhan kokeilit yhdenlaista elämää ja omia rajoja ja huomasit, ettei se ollut sinun juttusi. Silti olisi minusta kohtuutonta vetää kolmekymppistä tilille 19-vuotiaana tehdyistä valinnoista.

Kolemkymppinen (tai minkä tahansa muunkin ikäinen tietysti) on ihan 100% vastuussa tekemistään valinnoista, oli ne tehty sitten eilen tai vuosikymmen sitten. Ihminen kantaa elettyä elämäänsä aina mukanaan. Se on tietysti todella vaikea hyväksyä, jos on tullut töpeksittyä nuorena (tai vanhempanakin) mutta ei muuta itse faktaa miksikään.

Se, onko runsaiden irtosuhteiden harrastaminen töpeksimistä vai ei toki riippuu katsantokannasta. Toisille sillä ei niin ole väliä (varsinkin jos on itse samaa sorttia eikä kaksinaismoralistinen), toisille ehdoton kynnyskysymys kumppanin valinnassa.

 

Olet oikeassa siinä että eletty elämä kulkee aina mukana, mutta ihminen ei kuitenkaan ikuisesti pysy samanlaisena. Jos on ollut 15-vuotiaana lapsena tietynlainen ja tehnyt siksi huonoja valintoja, mutta myöhemmin saanut apua ja kasvanut ihmisenä, on tyhmää edelleen pitää ihmistä sellaisena kuin hän oli 15-vuotiaana. 

Hassua kun tämä ikuinen leima toimii vain negatiivisena. Jos on teininä harrastanut paljon seksiä ja on nyt vakiintunut, ollaan sitä mieltä että kevytkenkäinen se yhä on. Minä sen sijaan esimerkiksi en teininä juuri muuta tehnyt kuin lukenut ja lenkkeillyt, seksiä olen harrastanut vain pitkissä suhteissa eikä niitäkään kertynyt montaa kun tapasin aviomiehen niin nuorena. Jos me nyt eroaisimme ja minä rupeaisin villiksi, ei takuulla pohdittaisi että kyllä se edelleen on sellainen vakava ja konservatiivinen kun kerran teininäkin oli.

Eihän se noin mene. En minä ajattele että ihminen pysyy aina samana, tai että ihminen olisi samanlainen aikuisena kuin oli teininä.

Mutta se aikuinen joutuu silti kantamaan vastuun myös teiniaikojen itsestään. Toisille, kuten minulle, ei vaan sovi kumppaniksi sellainen ihminen jonka menneisyyden (tai nykyisyyden) kanssa ei halua elää. Minä odotan parisuhteelta sitä, että voin hyväksyä ihmisen ihan täysin, ei vain juuri sellaisena kuin miltä hän sillä nimenomaisella hetkellä vaikuttaa.

Hyväksyisitkö sinä sen, että joku on teininä murhannut ihmisiä? Tai sekaantunut lapsiin (tai mitä tahansa mitä pidät epätoivottavana käytöksenä)? Jos siitä olisi kulunut jo parikymmentä vuotta ja ihminen olisi nyt ihan erilainen kuin oli tehdessään tekosensa? Kyseessä on kuitenkin sama asia (vaikka kulttuurimme moraalikäsitys pitää toista pahempana kuin toista) - menneisyys kulkee ihmisen mukana vaikka toimintatavat muuttuisivatkin. Se mitä on tehty, on tehty, eikä sitä voi muuttaa jälkikäteen.

Onko sinusta todella tarkoituksenmukaista verrata sitä että sinkku harrastaa vapaaehtoista seksiä siihen että murhaa jonkun tai raiskaa lapsen? Aika rajuja ääriesimerkkejä. 

Jos sallit sellaiset esimerkit joissa ei vahingoiteta toisia ihmisiä, niin esimerkiksi voisin seurustella vaikka luottotiedot menettäneen tai raitistuneen rapajuopon kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ei niillä entisillä kumppaneilla ole mitään merkitystä kun tapaa "sen oikean". Menneet ovat menneitä ja seksikumppanien lukumäärä ei tee ihmisestä huonompaa.

Irtouhteita kertyy ihmisille eri syistä eikä se kerro mitään ihmisen luonteesta monta kumppania hänellä on ollut, enemmän merkitsee se minkä takia hän on harrastanut irtosuhteita. Esim. En kunnioita pleijereitä jotka näkevät naiset seksiobjekteina ja kaatoina. En pidä siitä että ihminen esittää rakastunutta ja manipuloi saadakseen seksiä. Se on julmaa ja loukkaavaa.

Sitten on niitä joiden kohdalle ei ole sattunut sopivaa seurustelukumppania mutta täydellinen selibaatti ja yksinäisyys ei houkuta.

Tiedän myös yhden surullisen tapauksen jossa naista on käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi. Hänellä on huono itsetunto ja luulen että hän yrittää hakea hyväksyntää seksin avulla.

Lisään vielä tähän että itse aloin harrastamaan irtosuhteita sen takia että minua kiusattiin koulussa. Olin se hiljainen ujo nörttityttö ja halusin todistaa jotain käyttäytymällä holtittomasti. En halunnut olla nolo neitsyt jota kukaan ei halua.

Mikä juttu tämä on, että "kyllä sinkutkin harrastaa seksiä".

Eikö itsetyydytys riitä silloin? Sitten taas ihanaa ja jännittävää kun löytää jonkun johon tutustuu paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Melkein huvittaa se, että nykymaailmassa pahennusta herättää sekin, jos joku ei halua harrastaa seksiä ilman rakkautta ja tunnesidettä kumppaniinsa. Ollaan olevinaan vapaamielisiä, mutta ei hyväksytä toisin(perinteisesti ) ajattelevia. Se on myös kapeakatseista ja moralisoivaa. T26

Missähän tällaiseen asenteeseen törmää? Tiukimmat tosi rakkaus odottaa -tapaukset saattavat herättää ihmetystä, koska tämä asenne johtaa usein varhaiseen avioitumisikään (esimerkiksi lestadiolaisilla) ja sitä myöten pohdintaan siitä, mitkä ovat avioitumisen motiivit. Jos joku muuten vain kertoo harrastavansa seksiä ainoastaan vakavassa parisuhteessa ja tekee sen tuomitsematta samalla toisella tavalla ajattelevia, minun on vaikea kuvitella, että häntä kukaan paheksuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän pelkästä luvusta voi päätellä yhtään mitään. Esim. itsellä oli nuorena (19-20v) lyhyt kausi jonka aikana sekoilin ja harrastin paljon yhdenillanjuttuja. Käytännössä siis 80% seksikumppaneistani on tuon yhden nuoruusvuoden ajalta. Sain niistä kuitenkin nopeasti tarpeekseni, tein syvällistä itsetutkiselua syistä miksi ylipäätään päädyin tekemään niin, pääsin asiasta yli ja tulin sinuiksi itseni kanssa. En ole sen jälkeen yhdenillanjuttuja harrastanut enkä kaivannut, tiedän mitä se on ja osaan siksi arvostaa enemmän seksiä jossa on mukana tunteita tai edes hieman syvempää kiinnostusta. Aika idioottimaiselta kuulostaisi, jos joku määrittelisi nykyisen itseni sen perusteella mitä olen kokeillut19-vuotiaana tai tekisi ennustuksia suhteistani joista ei tiedä mitään. Ei ihmisille kuitenkaan edes tarvitse kertoa kaikkea menneisyydestään, ei yksityiskohdat ja tarkat listat kaikista seksikumppaneista kuulu mielestäni välttämättä edes uuteen parisuhteeseen. Jos joku tuomitsee sinut minkä tahansa numeron perusteella se kertoo paljon enemmän tuomitsijasta kuin sinusta.

Tarinasi on todella mielenkiintoinen ja osoittaa, miten yksisilmäisesti seksuaalisesti aktiivisiin naisiin suhtaudutaan. Tällä palstalla oli pari päivää sitten keskustelu, jossa mies pohti, kertoisiko inttikaverilleen tämän uuden tyttöystävän olleen "koko kylän polkupyörä" yläasteikäisenä. Jos nuori, yläasteikäinen tyttö päätyy harrastamaan aivan holtittomasti seksiä, on selvää, että taustalla on jotain mielenterveysongelmaa, kuten sairaalloista hyväksynnän hakemista, itsetuhoisuutta tms. Apua ja tukea tällainen nuori tarvitsee, ei huorittelua. Jos seksuaalisesti holtiton nuori saa parannettua itsetuntoaan ja muutettua elämäntyyliään, kenen etu on muistutella menneisyydestä tai tehdä sen pohjalta johtopäätöksiä henkilön kelvollisuudesta parisuhteeseen? Sinulla ei varmastikaan ollut kyse sinänsä mistään vakavasta, kunhan kokeilit yhdenlaista elämää ja omia rajoja ja huomasit, ettei se ollut sinun juttusi. Silti olisi minusta kohtuutonta vetää kolmekymppistä tilille 19-vuotiaana tehdyistä valinnoista.

Kolemkymppinen (tai minkä tahansa muunkin ikäinen tietysti) on ihan 100% vastuussa tekemistään valinnoista, oli ne tehty sitten eilen tai vuosikymmen sitten. Ihminen kantaa elettyä elämäänsä aina mukanaan. Se on tietysti todella vaikea hyväksyä, jos on tullut töpeksittyä nuorena (tai vanhempanakin) mutta ei muuta itse faktaa miksikään.

Se, onko runsaiden irtosuhteiden harrastaminen töpeksimistä vai ei toki riippuu katsantokannasta. Toisille sillä ei niin ole väliä (varsinkin jos on itse samaa sorttia eikä kaksinaismoralistinen), toisille ehdoton kynnyskysymys kumppanin valinnassa.

 

Olet oikeassa siinä että eletty elämä kulkee aina mukana, mutta ihminen ei kuitenkaan ikuisesti pysy samanlaisena. Jos on ollut 15-vuotiaana lapsena tietynlainen ja tehnyt siksi huonoja valintoja, mutta myöhemmin saanut apua ja kasvanut ihmisenä, on tyhmää edelleen pitää ihmistä sellaisena kuin hän oli 15-vuotiaana. 

Hassua kun tämä ikuinen leima toimii vain negatiivisena. Jos on teininä harrastanut paljon seksiä ja on nyt vakiintunut, ollaan sitä mieltä että kevytkenkäinen se yhä on. Minä sen sijaan esimerkiksi en teininä juuri muuta tehnyt kuin lukenut ja lenkkeillyt, seksiä olen harrastanut vain pitkissä suhteissa eikä niitäkään kertynyt montaa kun tapasin aviomiehen niin nuorena. Jos me nyt eroaisimme ja minä rupeaisin villiksi, ei takuulla pohdittaisi että kyllä se edelleen on sellainen vakava ja konservatiivinen kun kerran teininäkin oli.

Eihän se noin mene. En minä ajattele että ihminen pysyy aina samana, tai että ihminen olisi samanlainen aikuisena kuin oli teininä.

Mutta se aikuinen joutuu silti kantamaan vastuun myös teiniaikojen itsestään. Toisille, kuten minulle, ei vaan sovi kumppaniksi sellainen ihminen jonka menneisyyden (tai nykyisyyden) kanssa ei halua elää. Minä odotan parisuhteelta sitä, että voin hyväksyä ihmisen ihan täysin, ei vain juuri sellaisena kuin miltä hän sillä nimenomaisella hetkellä vaikuttaa.

Hyväksyisitkö sinä sen, että joku on teininä murhannut ihmisiä? Tai sekaantunut lapsiin (tai mitä tahansa mitä pidät epätoivottavana käytöksenä)? Jos siitä olisi kulunut jo parikymmentä vuotta ja ihminen olisi nyt ihan erilainen kuin oli tehdessään tekosensa? Kyseessä on kuitenkin sama asia (vaikka kulttuurimme moraalikäsitys pitää toista pahempana kuin toista) - menneisyys kulkee ihmisen mukana vaikka toimintatavat muuttuisivatkin. Se mitä on tehty, on tehty, eikä sitä voi muuttaa jälkikäteen.

 

Onko sinusta todella tarkoituksenmukaista verrata sitä että sinkku harrastaa vapaaehtoista seksiä siihen että murhaa jonkun tai raiskaa lapsen? Aika rajuja ääriesimerkkejä. 

 

Jos sallit sellaiset esimerkit joissa ei vahingoiteta toisia ihmisiä, niin esimerkiksi voisin seurustella vaikka luottotiedot menettäneen tai raitistuneen rapajuopon kanssa.

Eihän lapsiinsekaantuminen tarkoita raiskausta vaan sitä että toinen osapuoli ei ole aikuinen. Ja joskus yhden murha voi pelastaa satoja muita. Kyse ei ole ääriesimerkeistä vaan kulttuurin muutoksesta moraalin suhteen.