Entinen seksielämä ja tuore parisuhde

Vierailija kirjoitti:

Mikä juttu tämä on, että "kyllä sinkutkin harrastaa seksiä".

Eikö itsetyydytys riitä silloin? Sitten taas ihanaa ja jännittävää kun löytää jonkun johon tutustuu paremmin.

Näin käy ehkä täydellisessä maailmassa. Kaikki eivät vain löydä sellaista seurustelukumppania. Valitsen mieluummin irtoseksin kuin ikuisen yksinäisyyden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melkein huvittaa se, että nykymaailmassa pahennusta herättää sekin, jos joku ei halua harrastaa seksiä ilman rakkautta ja tunnesidettä kumppaniinsa. Ollaan olevinaan vapaamielisiä, mutta ei hyväksytä toisin(perinteisesti ) ajattelevia. Se on myös kapeakatseista ja moralisoivaa. T26

Missähän tällaiseen asenteeseen törmää? Tiukimmat tosi rakkaus odottaa -tapaukset saattavat herättää ihmetystä, koska tämä asenne johtaa usein varhaiseen avioitumisikään (esimerkiksi lestadiolaisilla) ja sitä myöten pohdintaan siitä, mitkä ovat avioitumisen motiivit. Jos joku muuten vain kertoo harrastavansa seksiä ainoastaan vakavassa parisuhteessa ja tekee sen tuomitsematta samalla toisella tavalla ajattelevia, minun on vaikea kuvitella, että häntä kukaan paheksuisi.

En ole tuon kommentin kirjoittaja mutta oletin ilman muuta hänen puhuvan siitä henkilöstä, joka haluaisi saada irtoseksiä ilman sitä parisuhdetta. Siis jota harmittaa ettei hänelle "heru" ja suhtautuu siksi kielteisesti toisen valintaan pitää seksi parisuhteeseen kuuluvana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän pelkästä luvusta voi päätellä yhtään mitään. Esim. itsellä oli nuorena (19-20v) lyhyt kausi jonka aikana sekoilin ja harrastin paljon yhdenillanjuttuja. Käytännössä siis 80% seksikumppaneistani on tuon yhden nuoruusvuoden ajalta. Sain niistä kuitenkin nopeasti tarpeekseni, tein syvällistä itsetutkiselua syistä miksi ylipäätään päädyin tekemään niin, pääsin asiasta yli ja tulin sinuiksi itseni kanssa. En ole sen jälkeen yhdenillanjuttuja harrastanut enkä kaivannut, tiedän mitä se on ja osaan siksi arvostaa enemmän seksiä jossa on mukana tunteita tai edes hieman syvempää kiinnostusta. Aika idioottimaiselta kuulostaisi, jos joku määrittelisi nykyisen itseni sen perusteella mitä olen kokeillut19-vuotiaana tai tekisi ennustuksia suhteistani joista ei tiedä mitään. Ei ihmisille kuitenkaan edes tarvitse kertoa kaikkea menneisyydestään, ei yksityiskohdat ja tarkat listat kaikista seksikumppaneista kuulu mielestäni välttämättä edes uuteen parisuhteeseen. Jos joku tuomitsee sinut minkä tahansa numeron perusteella se kertoo paljon enemmän tuomitsijasta kuin sinusta.

Tarinasi on todella mielenkiintoinen ja osoittaa, miten yksisilmäisesti seksuaalisesti aktiivisiin naisiin suhtaudutaan. Tällä palstalla oli pari päivää sitten keskustelu, jossa mies pohti, kertoisiko inttikaverilleen tämän uuden tyttöystävän olleen "koko kylän polkupyörä" yläasteikäisenä. Jos nuori, yläasteikäinen tyttö päätyy harrastamaan aivan holtittomasti seksiä, on selvää, että taustalla on jotain mielenterveysongelmaa, kuten sairaalloista hyväksynnän hakemista, itsetuhoisuutta tms. Apua ja tukea tällainen nuori tarvitsee, ei huorittelua. Jos seksuaalisesti holtiton nuori saa parannettua itsetuntoaan ja muutettua elämäntyyliään, kenen etu on muistutella menneisyydestä tai tehdä sen pohjalta johtopäätöksiä henkilön kelvollisuudesta parisuhteeseen? Sinulla ei varmastikaan ollut kyse sinänsä mistään vakavasta, kunhan kokeilit yhdenlaista elämää ja omia rajoja ja huomasit, ettei se ollut sinun juttusi. Silti olisi minusta kohtuutonta vetää kolmekymppistä tilille 19-vuotiaana tehdyistä valinnoista.

Kolemkymppinen (tai minkä tahansa muunkin ikäinen tietysti) on ihan 100% vastuussa tekemistään valinnoista, oli ne tehty sitten eilen tai vuosikymmen sitten. Ihminen kantaa elettyä elämäänsä aina mukanaan. Se on tietysti todella vaikea hyväksyä, jos on tullut töpeksittyä nuorena (tai vanhempanakin) mutta ei muuta itse faktaa miksikään.

Se, onko runsaiden irtosuhteiden harrastaminen töpeksimistä vai ei toki riippuu katsantokannasta. Toisille sillä ei niin ole väliä (varsinkin jos on itse samaa sorttia eikä kaksinaismoralistinen), toisille ehdoton kynnyskysymys kumppanin valinnassa.

 

Olet oikeassa siinä että eletty elämä kulkee aina mukana, mutta ihminen ei kuitenkaan ikuisesti pysy samanlaisena. Jos on ollut 15-vuotiaana lapsena tietynlainen ja tehnyt siksi huonoja valintoja, mutta myöhemmin saanut apua ja kasvanut ihmisenä, on tyhmää edelleen pitää ihmistä sellaisena kuin hän oli 15-vuotiaana. 

Hassua kun tämä ikuinen leima toimii vain negatiivisena. Jos on teininä harrastanut paljon seksiä ja on nyt vakiintunut, ollaan sitä mieltä että kevytkenkäinen se yhä on. Minä sen sijaan esimerkiksi en teininä juuri muuta tehnyt kuin lukenut ja lenkkeillyt, seksiä olen harrastanut vain pitkissä suhteissa eikä niitäkään kertynyt montaa kun tapasin aviomiehen niin nuorena. Jos me nyt eroaisimme ja minä rupeaisin villiksi, ei takuulla pohdittaisi että kyllä se edelleen on sellainen vakava ja konservatiivinen kun kerran teininäkin oli.

Eihän se noin mene. En minä ajattele että ihminen pysyy aina samana, tai että ihminen olisi samanlainen aikuisena kuin oli teininä.

Mutta se aikuinen joutuu silti kantamaan vastuun myös teiniaikojen itsestään. Toisille, kuten minulle, ei vaan sovi kumppaniksi sellainen ihminen jonka menneisyyden (tai nykyisyyden) kanssa ei halua elää. Minä odotan parisuhteelta sitä, että voin hyväksyä ihmisen ihan täysin, ei vain juuri sellaisena kuin miltä hän sillä nimenomaisella hetkellä vaikuttaa.

Hyväksyisitkö sinä sen, että joku on teininä murhannut ihmisiä? Tai sekaantunut lapsiin (tai mitä tahansa mitä pidät epätoivottavana käytöksenä)? Jos siitä olisi kulunut jo parikymmentä vuotta ja ihminen olisi nyt ihan erilainen kuin oli tehdessään tekosensa? Kyseessä on kuitenkin sama asia (vaikka kulttuurimme moraalikäsitys pitää toista pahempana kuin toista) - menneisyys kulkee ihmisen mukana vaikka toimintatavat muuttuisivatkin. Se mitä on tehty, on tehty, eikä sitä voi muuttaa jälkikäteen.

Harvinaisen tiukat käsitykset oikeasta ja väärästä sekä aika kielteinen asenne seksiä kohtaan sinulla ainakin on, jos sinusta ei ole mitenkään kohtuutonta verrata aktiivista seksielämää murhaamiseen ja lapsiin sekaantumiseen.

Tiesin toki että tähän joku tarttuu, mutta niinhän se on että oma kulttuuri sokaisee.

Ja silti tämänkin kommentin jättäjä on varmaan katsonut sotaleffaa (tai muuta väkivaltaista viihdettä) ja ihaillut sen sankaria (joka on ilmiselvästi murhaaja) tai vaikka jotain historiallista draamasarjaa, ja pitänyt (niissä puitteissa) normaalina juonta, jossa morsian (tai muunlainen kumppani) on olennaisesti miestään nuorempi...

Eli ei, se ei ole kohtuutonta. Toki nykyisessä länsimaisessa kulttuurissa moraalisesti epäilyttävämpää.

Kulttuuri tosiaan vaikuttaa moraalikäsitykseen vahvasti, mutta länsimaisessa yhteiskunnassa murhaamista ja lukuisia vapaaehtoisia kumppaneita ei kyllä pidetä yhtä pahana. Kikkailusi ei siis oikein toimi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niillä entisillä kumppaneilla ole mitään merkitystä kun tapaa "sen oikean". Menneet ovat menneitä ja seksikumppanien lukumäärä ei tee ihmisestä huonompaa.

Irtouhteita kertyy ihmisille eri syistä eikä se kerro mitään ihmisen luonteesta monta kumppania hänellä on ollut, enemmän merkitsee se minkä takia hän on harrastanut irtosuhteita. Esim. En kunnioita pleijereitä jotka näkevät naiset seksiobjekteina ja kaatoina. En pidä siitä että ihminen esittää rakastunutta ja manipuloi saadakseen seksiä. Se on julmaa ja loukkaavaa.

Sitten on niitä joiden kohdalle ei ole sattunut sopivaa seurustelukumppania mutta täydellinen selibaatti ja yksinäisyys ei houkuta.

Tiedän myös yhden surullisen tapauksen jossa naista on käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi. Hänellä on huono itsetunto ja luulen että hän yrittää hakea hyväksyntää seksin avulla.

Lisään vielä tähän että itse aloin harrastamaan irtosuhteita sen takia että minua kiusattiin koulussa. Olin se hiljainen ujo nörttityttö ja halusin todistaa jotain käyttäytymällä holtittomasti. En halunnut olla nolo neitsyt jota kukaan ei halua.

Miksi nuoret tytöt perustelee ympäriinsä paneskelua kiusaamisella tai huonoilla kotioloilla? Huorailu on oma valinta ja sitä perustellaan tekosyillä. Nuoret pojat kiusattuna tai huonojen kotioloilla takia ei rupea ikinä paneskelemaan ympäriinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä juttu tämä on, että "kyllä sinkutkin harrastaa seksiä".

Eikö itsetyydytys riitä silloin? Sitten taas ihanaa ja jännittävää kun löytää jonkun johon tutustuu paremmin.

Näin käy ehkä täydellisessä maailmassa. Kaikki eivät vain löydä sellaista seurustelukumppania. Valitsen mieluummin irtoseksin kuin ikuisen yksinäisyyden.

Mistä saan irtoseksiä? Ikuinen yksinäisyys odottaa jo kulman takana.

Ikisinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niillä entisillä kumppaneilla ole mitään merkitystä kun tapaa "sen oikean". Menneet ovat menneitä ja seksikumppanien lukumäärä ei tee ihmisestä huonompaa.

Irtouhteita kertyy ihmisille eri syistä eikä se kerro mitään ihmisen luonteesta monta kumppania hänellä on ollut, enemmän merkitsee se minkä takia hän on harrastanut irtosuhteita. Esim. En kunnioita pleijereitä jotka näkevät naiset seksiobjekteina ja kaatoina. En pidä siitä että ihminen esittää rakastunutta ja manipuloi saadakseen seksiä. Se on julmaa ja loukkaavaa.

Sitten on niitä joiden kohdalle ei ole sattunut sopivaa seurustelukumppania mutta täydellinen selibaatti ja yksinäisyys ei houkuta.

Tiedän myös yhden surullisen tapauksen jossa naista on käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi. Hänellä on huono itsetunto ja luulen että hän yrittää hakea hyväksyntää seksin avulla.

Lisään vielä tähän että itse aloin harrastamaan irtosuhteita sen takia että minua kiusattiin koulussa. Olin se hiljainen ujo nörttityttö ja halusin todistaa jotain käyttäytymällä holtittomasti. En halunnut olla nolo neitsyt jota kukaan ei halua.

Miksi nuoret tytöt perustelee ympäriinsä paneskelua kiusaamisella tai huonoilla kotioloilla? Huorailu on oma valinta ja sitä perustellaan tekosyillä. Nuoret pojat kiusattuna tai huonojen kotioloilla takia ei rupea ikinä paneskelemaan ympäriinsä.

Sanoisitko samaa kiusatulle joka yrittäisi itsemurhaa tai viiltelisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niillä entisillä kumppaneilla ole mitään merkitystä kun tapaa "sen oikean". Menneet ovat menneitä ja seksikumppanien lukumäärä ei tee ihmisestä huonompaa.

Irtouhteita kertyy ihmisille eri syistä eikä se kerro mitään ihmisen luonteesta monta kumppania hänellä on ollut, enemmän merkitsee se minkä takia hän on harrastanut irtosuhteita. Esim. En kunnioita pleijereitä jotka näkevät naiset seksiobjekteina ja kaatoina. En pidä siitä että ihminen esittää rakastunutta ja manipuloi saadakseen seksiä. Se on julmaa ja loukkaavaa.

Sitten on niitä joiden kohdalle ei ole sattunut sopivaa seurustelukumppania mutta täydellinen selibaatti ja yksinäisyys ei houkuta.

Tiedän myös yhden surullisen tapauksen jossa naista on käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi. Hänellä on huono itsetunto ja luulen että hän yrittää hakea hyväksyntää seksin avulla.

Lisään vielä tähän että itse aloin harrastamaan irtosuhteita sen takia että minua kiusattiin koulussa. Olin se hiljainen ujo nörttityttö ja halusin todistaa jotain käyttäytymällä holtittomasti. En halunnut olla nolo neitsyt jota kukaan ei halua.

Miksi nuoret tytöt perustelee ympäriinsä paneskelua kiusaamisella tai huonoilla kotioloilla? Huorailu on oma valinta ja sitä perustellaan tekosyillä. Nuoret pojat kiusattuna tai huonojen kotioloilla takia ei rupea ikinä paneskelemaan ympäriinsä.

Kerro siis, kun tiedät paremmin, mistä "huorailu" johtuu. Mitä nämä naiset hakevat, jos eivät hyväksyntää ja läheisyyttä? Ovatko tällaiset naiset mielestäsi aina nymfomaaneja, seksuaalisesti kyltymättömiä? Jos näin on, miksi kutsut toimintaa huorailuksi? Huorahan on rahan, ei oman kyltymättömän halunsa perässä.

Joku älynlähettiläs taas täällä, oijoi. Ap:n olisi ilmeisesti ollut parempi menneisyydessään murhata 30 ihmistä, sillä olisi voinut siten pelastaa kymmeniä tuhansia ja olisi nyt huoran sijaan sankari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän pelkästä luvusta voi päätellä yhtään mitään. Esim. itsellä oli nuorena (19-20v) lyhyt kausi jonka aikana sekoilin ja harrastin paljon yhdenillanjuttuja. Käytännössä siis 80% seksikumppaneistani on tuon yhden nuoruusvuoden ajalta. Sain niistä kuitenkin nopeasti tarpeekseni, tein syvällistä itsetutkiselua syistä miksi ylipäätään päädyin tekemään niin, pääsin asiasta yli ja tulin sinuiksi itseni kanssa. En ole sen jälkeen yhdenillanjuttuja harrastanut enkä kaivannut, tiedän mitä se on ja osaan siksi arvostaa enemmän seksiä jossa on mukana tunteita tai edes hieman syvempää kiinnostusta. Aika idioottimaiselta kuulostaisi, jos joku määrittelisi nykyisen itseni sen perusteella mitä olen kokeillut19-vuotiaana tai tekisi ennustuksia suhteistani joista ei tiedä mitään. Ei ihmisille kuitenkaan edes tarvitse kertoa kaikkea menneisyydestään, ei yksityiskohdat ja tarkat listat kaikista seksikumppaneista kuulu mielestäni välttämättä edes uuteen parisuhteeseen. Jos joku tuomitsee sinut minkä tahansa numeron perusteella se kertoo paljon enemmän tuomitsijasta kuin sinusta.

Tarinasi on todella mielenkiintoinen ja osoittaa, miten yksisilmäisesti seksuaalisesti aktiivisiin naisiin suhtaudutaan. Tällä palstalla oli pari päivää sitten keskustelu, jossa mies pohti, kertoisiko inttikaverilleen tämän uuden tyttöystävän olleen "koko kylän polkupyörä" yläasteikäisenä. Jos nuori, yläasteikäinen tyttö päätyy harrastamaan aivan holtittomasti seksiä, on selvää, että taustalla on jotain mielenterveysongelmaa, kuten sairaalloista hyväksynnän hakemista, itsetuhoisuutta tms. Apua ja tukea tällainen nuori tarvitsee, ei huorittelua. Jos seksuaalisesti holtiton nuori saa parannettua itsetuntoaan ja muutettua elämäntyyliään, kenen etu on muistutella menneisyydestä tai tehdä sen pohjalta johtopäätöksiä henkilön kelvollisuudesta parisuhteeseen? Sinulla ei varmastikaan ollut kyse sinänsä mistään vakavasta, kunhan kokeilit yhdenlaista elämää ja omia rajoja ja huomasit, ettei se ollut sinun juttusi. Silti olisi minusta kohtuutonta vetää kolmekymppistä tilille 19-vuotiaana tehdyistä valinnoista.

Kolemkymppinen (tai minkä tahansa muunkin ikäinen tietysti) on ihan 100% vastuussa tekemistään valinnoista, oli ne tehty sitten eilen tai vuosikymmen sitten. Ihminen kantaa elettyä elämäänsä aina mukanaan. Se on tietysti todella vaikea hyväksyä, jos on tullut töpeksittyä nuorena (tai vanhempanakin) mutta ei muuta itse faktaa miksikään.

Se, onko runsaiden irtosuhteiden harrastaminen töpeksimistä vai ei toki riippuu katsantokannasta. Toisille sillä ei niin ole väliä (varsinkin jos on itse samaa sorttia eikä kaksinaismoralistinen), toisille ehdoton kynnyskysymys kumppanin valinnassa.

 

Olet oikeassa siinä että eletty elämä kulkee aina mukana, mutta ihminen ei kuitenkaan ikuisesti pysy samanlaisena. Jos on ollut 15-vuotiaana lapsena tietynlainen ja tehnyt siksi huonoja valintoja, mutta myöhemmin saanut apua ja kasvanut ihmisenä, on tyhmää edelleen pitää ihmistä sellaisena kuin hän oli 15-vuotiaana. 

Hassua kun tämä ikuinen leima toimii vain negatiivisena. Jos on teininä harrastanut paljon seksiä ja on nyt vakiintunut, ollaan sitä mieltä että kevytkenkäinen se yhä on. Minä sen sijaan esimerkiksi en teininä juuri muuta tehnyt kuin lukenut ja lenkkeillyt, seksiä olen harrastanut vain pitkissä suhteissa eikä niitäkään kertynyt montaa kun tapasin aviomiehen niin nuorena. Jos me nyt eroaisimme ja minä rupeaisin villiksi, ei takuulla pohdittaisi että kyllä se edelleen on sellainen vakava ja konservatiivinen kun kerran teininäkin oli.

Eihän se noin mene. En minä ajattele että ihminen pysyy aina samana, tai että ihminen olisi samanlainen aikuisena kuin oli teininä.

Mutta se aikuinen joutuu silti kantamaan vastuun myös teiniaikojen itsestään. Toisille, kuten minulle, ei vaan sovi kumppaniksi sellainen ihminen jonka menneisyyden (tai nykyisyyden) kanssa ei halua elää. Minä odotan parisuhteelta sitä, että voin hyväksyä ihmisen ihan täysin, ei vain juuri sellaisena kuin miltä hän sillä nimenomaisella hetkellä vaikuttaa.

Hyväksyisitkö sinä sen, että joku on teininä murhannut ihmisiä? Tai sekaantunut lapsiin (tai mitä tahansa mitä pidät epätoivottavana käytöksenä)? Jos siitä olisi kulunut jo parikymmentä vuotta ja ihminen olisi nyt ihan erilainen kuin oli tehdessään tekosensa? Kyseessä on kuitenkin sama asia (vaikka kulttuurimme moraalikäsitys pitää toista pahempana kuin toista) - menneisyys kulkee ihmisen mukana vaikka toimintatavat muuttuisivatkin. Se mitä on tehty, on tehty, eikä sitä voi muuttaa jälkikäteen.

 

Onko sinusta todella tarkoituksenmukaista verrata sitä että sinkku harrastaa vapaaehtoista seksiä siihen että murhaa jonkun tai raiskaa lapsen? Aika rajuja ääriesimerkkejä. 

 

Jos sallit sellaiset esimerkit joissa ei vahingoiteta toisia ihmisiä, niin esimerkiksi voisin seurustella vaikka luottotiedot menettäneen tai raitistuneen rapajuopon kanssa.

Eihän lapsiinsekaantuminen tarkoita raiskausta vaan sitä että toinen osapuoli ei ole aikuinen. Ja joskus yhden murha voi pelastaa satoja muita. Kyse ei ole ääriesimerkeistä vaan kulttuurin muutoksesta moraalin suhteen.

Riippuu ihan lainsäädännöstä. Ruotsissa yhdyntä lapsen kanssa on raiskaus, vaikka lapsi olisi sinänsä antanut suostumuksensa. Ideana on se että lapsi ei ole kykeneväinen antamaan sitä suostumustaan.

Tämä moraalifilosofiatrippi on tähän keskusteluun nähden kuitenkin aika turha, eikä vähiten siksi että sinä ilmeisesti edustat kulttuurirelativismia jolloin ei ole järkeä rinnastaa murhaa ja irtoseksiä koska ne eivät meidän kulttuurissamme ole yhtä tuomittavia asioita. (Mitä yrität näillä yhden murha pelastaa kymmeniä-tyyppisillä jutuillasi saavuttaa on minulle epäselvää, ellet sitten halua todistaa sitä että yksittäiset teot eivät kerro ihmisestä tai hänen moraalistaan koko totuutta.) Jos yritetään palata siihen aiheeseen niin ongelma oli alun perin se että esimerkiksi ap:n tapauksessa ihmiset ajattelevat että hänen nykyinen suhteensa on tuomittu epäonnistumaan koska hän on aikaisemmin harrastanut seksiä eri ihmisten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän pelkästä luvusta voi päätellä yhtään mitään. Esim. itsellä oli nuorena (19-20v) lyhyt kausi jonka aikana sekoilin ja harrastin paljon yhdenillanjuttuja. Käytännössä siis 80% seksikumppaneistani on tuon yhden nuoruusvuoden ajalta. Sain niistä kuitenkin nopeasti tarpeekseni, tein syvällistä itsetutkiselua syistä miksi ylipäätään päädyin tekemään niin, pääsin asiasta yli ja tulin sinuiksi itseni kanssa. En ole sen jälkeen yhdenillanjuttuja harrastanut enkä kaivannut, tiedän mitä se on ja osaan siksi arvostaa enemmän seksiä jossa on mukana tunteita tai edes hieman syvempää kiinnostusta. Aika idioottimaiselta kuulostaisi, jos joku määrittelisi nykyisen itseni sen perusteella mitä olen kokeillut19-vuotiaana tai tekisi ennustuksia suhteistani joista ei tiedä mitään. Ei ihmisille kuitenkaan edes tarvitse kertoa kaikkea menneisyydestään, ei yksityiskohdat ja tarkat listat kaikista seksikumppaneista kuulu mielestäni välttämättä edes uuteen parisuhteeseen. Jos joku tuomitsee sinut minkä tahansa numeron perusteella se kertoo paljon enemmän tuomitsijasta kuin sinusta.

Tarinasi on todella mielenkiintoinen ja osoittaa, miten yksisilmäisesti seksuaalisesti aktiivisiin naisiin suhtaudutaan. Tällä palstalla oli pari päivää sitten keskustelu, jossa mies pohti, kertoisiko inttikaverilleen tämän uuden tyttöystävän olleen "koko kylän polkupyörä" yläasteikäisenä. Jos nuori, yläasteikäinen tyttö päätyy harrastamaan aivan holtittomasti seksiä, on selvää, että taustalla on jotain mielenterveysongelmaa, kuten sairaalloista hyväksynnän hakemista, itsetuhoisuutta tms. Apua ja tukea tällainen nuori tarvitsee, ei huorittelua. Jos seksuaalisesti holtiton nuori saa parannettua itsetuntoaan ja muutettua elämäntyyliään, kenen etu on muistutella menneisyydestä tai tehdä sen pohjalta johtopäätöksiä henkilön kelvollisuudesta parisuhteeseen? Sinulla ei varmastikaan ollut kyse sinänsä mistään vakavasta, kunhan kokeilit yhdenlaista elämää ja omia rajoja ja huomasit, ettei se ollut sinun juttusi. Silti olisi minusta kohtuutonta vetää kolmekymppistä tilille 19-vuotiaana tehdyistä valinnoista.

Kolemkymppinen (tai minkä tahansa muunkin ikäinen tietysti) on ihan 100% vastuussa tekemistään valinnoista, oli ne tehty sitten eilen tai vuosikymmen sitten. Ihminen kantaa elettyä elämäänsä aina mukanaan. Se on tietysti todella vaikea hyväksyä, jos on tullut töpeksittyä nuorena (tai vanhempanakin) mutta ei muuta itse faktaa miksikään.

Se, onko runsaiden irtosuhteiden harrastaminen töpeksimistä vai ei toki riippuu katsantokannasta. Toisille sillä ei niin ole väliä (varsinkin jos on itse samaa sorttia eikä kaksinaismoralistinen), toisille ehdoton kynnyskysymys kumppanin valinnassa.

 

Olet oikeassa siinä että eletty elämä kulkee aina mukana, mutta ihminen ei kuitenkaan ikuisesti pysy samanlaisena. Jos on ollut 15-vuotiaana lapsena tietynlainen ja tehnyt siksi huonoja valintoja, mutta myöhemmin saanut apua ja kasvanut ihmisenä, on tyhmää edelleen pitää ihmistä sellaisena kuin hän oli 15-vuotiaana. 

Hassua kun tämä ikuinen leima toimii vain negatiivisena. Jos on teininä harrastanut paljon seksiä ja on nyt vakiintunut, ollaan sitä mieltä että kevytkenkäinen se yhä on. Minä sen sijaan esimerkiksi en teininä juuri muuta tehnyt kuin lukenut ja lenkkeillyt, seksiä olen harrastanut vain pitkissä suhteissa eikä niitäkään kertynyt montaa kun tapasin aviomiehen niin nuorena. Jos me nyt eroaisimme ja minä rupeaisin villiksi, ei takuulla pohdittaisi että kyllä se edelleen on sellainen vakava ja konservatiivinen kun kerran teininäkin oli.

Eihän se noin mene. En minä ajattele että ihminen pysyy aina samana, tai että ihminen olisi samanlainen aikuisena kuin oli teininä.

Mutta se aikuinen joutuu silti kantamaan vastuun myös teiniaikojen itsestään. Toisille, kuten minulle, ei vaan sovi kumppaniksi sellainen ihminen jonka menneisyyden (tai nykyisyyden) kanssa ei halua elää. Minä odotan parisuhteelta sitä, että voin hyväksyä ihmisen ihan täysin, ei vain juuri sellaisena kuin miltä hän sillä nimenomaisella hetkellä vaikuttaa.

Hyväksyisitkö sinä sen, että joku on teininä murhannut ihmisiä? Tai sekaantunut lapsiin (tai mitä tahansa mitä pidät epätoivottavana käytöksenä)? Jos siitä olisi kulunut jo parikymmentä vuotta ja ihminen olisi nyt ihan erilainen kuin oli tehdessään tekosensa? Kyseessä on kuitenkin sama asia (vaikka kulttuurimme moraalikäsitys pitää toista pahempana kuin toista) - menneisyys kulkee ihmisen mukana vaikka toimintatavat muuttuisivatkin. Se mitä on tehty, on tehty, eikä sitä voi muuttaa jälkikäteen.

Harvinaisen tiukat käsitykset oikeasta ja väärästä sekä aika kielteinen asenne seksiä kohtaan sinulla ainakin on, jos sinusta ei ole mitenkään kohtuutonta verrata aktiivista seksielämää murhaamiseen ja lapsiin sekaantumiseen.

Tiesin toki että tähän joku tarttuu, mutta niinhän se on että oma kulttuuri sokaisee.

Ja silti tämänkin kommentin jättäjä on varmaan katsonut sotaleffaa (tai muuta väkivaltaista viihdettä) ja ihaillut sen sankaria (joka on ilmiselvästi murhaaja) tai vaikka jotain historiallista draamasarjaa, ja pitänyt (niissä puitteissa) normaalina juonta, jossa morsian (tai muunlainen kumppani) on olennaisesti miestään nuorempi...

Eli ei, se ei ole kohtuutonta. Toki nykyisessä länsimaisessa kulttuurissa moraalisesti epäilyttävämpää.

 

Kulttuuri tosiaan vaikuttaa moraalikäsitykseen vahvasti, mutta länsimaisessa yhteiskunnassa murhaamista ja lukuisia vapaaehtoisia kumppaneita ei kyllä pidetä yhtä pahana. Kikkailusi ei siis oikein toimi. 

Niin, aivan täsmälleen noinhan tuossa sanotaan. Niitä ei pidetä nykyisessä länsimaisessa kulttuurissa yhtä pahoina, eli toinen on nykykäsityksen mukaan moraalisesti epäilyttävämpää. Kikkailua siinä tiedossa ei ole pätkääkään.

Eikä tietyssä kulttuurissa elävän ole pakko antaa ympäristön aivopestä itseään uskomaan siihen mitä kulttuurisesti halutaan opettaa. (Tämä ei ole kannanotto murhaamisen puolesta.)

Hupaisaa ja kovin kuvaavaa on toki se, ettei yksikään kommentoija ole uskaltautunut vastaamaan itse kysymykseen, vaan jokainen jauhaa vain aiheen vierestä että kyseessä on eri asia. Ei ole. Vain kulttuurinen moraalikäsitys on muuttunut. Mikään ei takaa ettei se muuttuisi jossain vaiheessa uudelleen, tai että nykyinen käsitys olisi jotenkin ylivertainen kaikkiin muihin verrattuna :)

Olen kysellyt tätä asiaa miespuolisilta ihmisiltä ja olen tullut siihen lopputulokseen että monia miehiä ei häiritse se seksikumppanien määrä itsessään, vaan se että he kuvittelevat etteivät ole tarpeeksi hyviä verrattuna naisen aikaisempiin seksikumppaneihin. Miehet ovat kovin kilpailuhenkisiä ja tykkäävät vertailla kaikennäköistä keskenään. Sama luultavasti pätee seksikumppaneihin. Jos hän ei voi olla paras, ei ole edes järkeä yrittää. Tätä voi verrata siihen ilmiöön naisten keskuudessa kun miehen ex-tyttöystävät aiheuttavat mustasukkaisuutta ja huonoa itsetuntoa. Syy voi olla se että he olivat laihempia tai muuten vaan ''parempia''.

Totta kai kaikilla saa olla omat mieltymyksensä ja en todellakaan tuomitse ihmisiä jotka eivät halua seurustella ihmisen kanssa jolla on paljon edellisiä yhdenillan juttuja.

Olen elänyt suuren osan elämästäni sinkkuna, pari pitkää suhdetta on ollut ja pari lyhyempää. Pitkänä sinkkukautenani oli satunnaisia yhden illan juttuja ja pari vakituisempaa seksisuhdetta. Koko ajan kuitenkin etsin vakavaa suhdetta, mutta meni kauan että sellainen löytyi.

Minulle sinkkuna oleminen ja suhteessa oleminen ovat kaksi täysin eri asiaa. Siis se, mitä olen tehnyt sinkkuna, on liittynyt siihen elämänvaiheeseen, ja nyt elän jo monetta vuotta sitoutuneessa parisuhteessa joka on aivan eri elämänvaihe. Olen alusta asti sitoutunut parisuhteeseeni täysillä emmekä ole kumpikaan kyselleet aiempien sukupuolisuhteidemme määriä. Ainakin itse sain aikanaan tarpeekseni sinkkuelämästä ja toivon ettei siihen tarvitse enää palata. Enpä siis tiedä mitä merkitystä sillä voisi olla nykyisen suhteeni kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Olen kysellyt tätä asiaa miespuolisilta ihmisiltä ja olen tullut siihen lopputulokseen että monia miehiä ei häiritse se seksikumppanien määrä itsessään, vaan se että he kuvittelevat etteivät ole tarpeeksi hyviä verrattuna naisen aikaisempiin seksikumppaneihin. Miehet ovat kovin kilpailuhenkisiä ja tykkäävät vertailla kaikennäköistä keskenään. Sama luultavasti pätee seksikumppaneihin. Jos hän ei voi olla paras, ei ole edes järkeä yrittää. Tätä voi verrata siihen ilmiöön naisten keskuudessa kun miehen ex-tyttöystävät aiheuttavat mustasukkaisuutta ja huonoa itsetuntoa. Syy voi olla se että he olivat laihempia tai muuten vaan ''parempia''.

Totta kai kaikilla saa olla omat mieltymyksensä ja en todellakaan tuomitse ihmisiä jotka eivät halua seurustella ihmisen kanssa jolla on paljon edellisiä yhdenillan juttuja.

Totta ja myös tautivaara pelottaa myös. Kaikelta ei kondomikaan suojaa ja mitä enemmän naisella on ollut seksikumppaneita, sitä suurempi riski on miehen sairastua suusyöpään, jos antaa naiselle suuseksiä.

M28

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kysellyt tätä asiaa miespuolisilta ihmisiltä ja olen tullut siihen lopputulokseen että monia miehiä ei häiritse se seksikumppanien määrä itsessään, vaan se että he kuvittelevat etteivät ole tarpeeksi hyviä verrattuna naisen aikaisempiin seksikumppaneihin. Miehet ovat kovin kilpailuhenkisiä ja tykkäävät vertailla kaikennäköistä keskenään. Sama luultavasti pätee seksikumppaneihin. Jos hän ei voi olla paras, ei ole edes järkeä yrittää. Tätä voi verrata siihen ilmiöön naisten keskuudessa kun miehen ex-tyttöystävät aiheuttavat mustasukkaisuutta ja huonoa itsetuntoa. Syy voi olla se että he olivat laihempia tai muuten vaan ''parempia''.

Totta kai kaikilla saa olla omat mieltymyksensä ja en todellakaan tuomitse ihmisiä jotka eivät halua seurustella ihmisen kanssa jolla on paljon edellisiä yhdenillan juttuja.

Totta ja myös tautivaara pelottaa myös. Kaikelta ei kondomikaan suojaa ja mitä enemmän naisella on ollut seksikumppaneita, sitä suurempi riski on miehen sairastua suusyöpään, jos antaa naiselle suuseksiä.

M28

Ymmärrän ja minun mielestäni jokaisen on tärkeää ajatella omaa turvallisuuttaan ja terveyttään. Kuka tahansa voi valehdella käyttäneensä aina kondomia.

Minusta tuntuisi pahalta jos siskoni/äitini/lapseni makaisivat ympäriinsä. En ole miettinyt miksi.

Etenikö suhteenne nopeasti tai heti seksiin? Ethän ehkä edes olisi löytänyt tuota suhdetta, kun se ei koskaan olisi kehittynyt, jos olisit eälänyt pihdaten.

Ikuinen ongelma:

Miehet haluavat saada mahdollisimman paljon seksiä mahdollisimman monilta naisilta.

Nainen ei kuitenkaan saisi harrastaa seksiä monien miesten kanssa, tai muuten nainen saa osakseen huorittelua ja muuta leimaamista.

Mistä miehet kuvittelevat löytävänsä näitä neitsyitä, ainakaan länsimaista?

Vierailija kirjoitti:

Ikuinen ongelma:

Miehet haluavat saada mahdollisimman paljon seksiä mahdollisimman monilta naisilta.

Nainen ei kuitenkaan saisi harrastaa seksiä monien miesten kanssa, tai muuten nainen saa osakseen huorittelua ja muuta leimaamista.

Mistä miehet kuvittelevat löytävänsä näitä neitsyitä, ainakaan länsimaista?

Saisi edes yhdeltä naiselta paljon seksiä.

Ikisinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Mikä juttu tämä on, että "kyllä sinkutkin harrastaa seksiä".

Eikö itsetyydytys riitä silloin? Sitten taas ihanaa ja jännittävää kun löytää jonkun johon tutustuu paremmin.

Omalla kohdallani voin sanoa, että ei riitä. Vaikka ahkera itsetyydyttäjä olenkin, niin kyllä se seksi on parempaa toisen kanssa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Etenikö suhteenne nopeasti tai heti seksiin? Ethän ehkä edes olisi löytänyt tuota suhdetta, kun se ei koskaan olisi kehittynyt, jos olisit eälänyt pihdaten.

Suht nopeasti eteni, kuten muutkin suhteeni.

Ap