Onko masennus mielisairaus?

On se siinä missä levottomat jalat syndroomakin on sairaus.

Mieluummin olisin vaikka mielisairas, kuin neliraajahalvaantunut, hui!

Tai entäpä agressiivinen syöpä!

Vierailija kirjoitti:

Mielisairaus on kai käsitteenä jo vanhentunut. Nykyisin ei ole enää mielisairaaloita, vaan mieltä pyritään hoitamaan - ei haukkumaan siitä, että se on sairastunut.

Mielisairaus on silloin kun todellisuudentaju on hämärtynyt. Eli lähinnä psykooseissa

Muulloin on kyse mielenterveyden häiriöistä

Vierailija kirjoitti:

Onko syöpä, ruumis-sairaus?

Ei vaan somaattinen sairaus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielisairaus on kai käsitteenä jo vanhentunut. Nykyisin ei ole enää mielisairaaloita, vaan mieltä pyritään hoitamaan - ei haukkumaan siitä, että se on sairastunut.

Mielisairaus on silloin kun todellisuudentaju on hämärtynyt. Eli lähinnä psykooseissa

Muulloin on kyse mielenterveyden häiriöistä

Eli vasemmistoliiton kannattajat ja vihreät ovat siis diagnoosin mukaan mielisairaita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko syöpä, ruumis-sairaus?

Ei vaan somaattinen sairaus

Ryhdyn kutsumaan sitä ruumis sairaudeksi ja teen siitä termin kansankielessä.

Kerta on mielisairaus on vastaavasti myös sitten ruumis-sairaus!

Päätetään, että kaikki psykiatrian oppikirjaan pääsevä on mielisairautta. Psykiatria-kirjan uusimmasta painoksesta löytyy päihdehäiriöiden kohdalta tupakointikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko syöpä, ruumis-sairaus?

Ei vaan somaattinen sairaus

Ryhdyn kutsumaan sitä ruumis sairaudeksi ja teen siitä termin kansankielessä.

Kerta on mielisairaus on vastaavasti myös sitten ruumis-sairaus!

ruumissairaus; ei viivoja tuplakonsonatin kanssa

Masentuneella serotoniinia ei joko erity tarpeeksi tai niitä käsittelevät reseptorit eivät toimi kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielisairaus on kai käsitteenä jo vanhentunut. Nykyisin ei ole enää mielisairaaloita, vaan mieltä pyritään hoitamaan - ei haukkumaan siitä, että se on sairastunut.

Mielisairaus on silloin kun todellisuudentaju on hämärtynyt. Eli lähinnä psykooseissa

Muulloin on kyse mielenterveyden häiriöistä

Eli vasemmistoliiton kannattajat ja vihreät ovat siis diagnoosin mukaan mielisairaita?

puhumattakaan homeopatiaan, yksisarvisiin ja indigolapsiin uskovista

Vierailija kirjoitti:

Mielisairaus on kai käsitteenä jo vanhentunut. Nykyisin ei ole enää mielisairaaloita, vaan mieltä pyritään hoitamaan - ei haukkumaan siitä, että se on sairastunut.

Ei ole ainkaan lakitekstissä vanhentunut, pakkohoidossa voidaan pitää vain mielisairasta ihmistä. Mielisairauksia on,tai oli kun näitä 20 vuotta sitten tutkin, kaksi skitsofrenia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Vierailija kirjoitti:

Masentuneella serotoniinia ei joko erity tarpeeksi tai niitä käsittelevät reseptorit eivät toimi kunnolla.

Enimmäkseen ilmeisesti näin, mutta syy-seuraussuhde ei ole ihan yksikäsitteinen. SSRI-lääkitys toimii usein, mutta usein toimii myös esim. kognitiivinen psykoterapia ilman lääkitystä, ts. serotoniiniaineenvaihdunta korjautuu ilman siihen suoraan vaikuttavaa kemiallista interventiota, joten serotoniiniaineenvaihdunnan häiriöt voivat myös olla seurausta masennusta aiheuttavista ja ylläpitävistä tekijöistä, joita ei vielä kaikkia (etenkään geneettisiä/biologisia) tunneta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielisairaus on kai käsitteenä jo vanhentunut. Nykyisin ei ole enää mielisairaaloita, vaan mieltä pyritään hoitamaan - ei haukkumaan siitä, että se on sairastunut.

Ei ole ainkaan lakitekstissä vanhentunut, pakkohoidossa voidaan pitää vain mielisairasta ihmistä. Mielisairauksia on,tai oli kun näitä 20 vuotta sitten tutkin, kaksi skitsofrenia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Huoh, mitä järkeä tulla tänne kertomaan jotain 20 vuotta vanhaa? Kohta ilmestyy joku kertomaan että siellä oli homouskin, kun hän asiaa tutki... Katso vaikka ICD-10 ja DSM5, kuinka monta diagnoosia on nykyään siinä missä ennen "pärjättiin" noilla kahdella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielisairaus on kai käsitteenä jo vanhentunut. Nykyisin ei ole enää mielisairaaloita, vaan mieltä pyritään hoitamaan - ei haukkumaan siitä, että se on sairastunut.

Ei ole ainkaan lakitekstissä vanhentunut, pakkohoidossa voidaan pitää vain mielisairasta ihmistä. Mielisairauksia on,tai oli kun näitä 20 vuotta sitten tutkin, kaksi skitsofrenia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Huoh, mitä järkeä tulla tänne kertomaan jotain 20 vuotta vanhaa? Kohta ilmestyy joku kertomaan että siellä oli homouskin, kun hän asiaa tutki... Katso vaikka ICD-10 ja DSM5, kuinka monta diagnoosia on nykyään siinä missä ennen "pärjättiin" noilla kahdella.

IDC-10 on tuttu jo 20 vuoden takaa, huomous sieltä poistettiin jo 80 luvulla.

Diagnooseja on mutta ne eivät ole itsenäisiä mielisairauksia, skitsoaffektiivinen häiriö on tullut tuossa ajassa uutena, ja se on ainoa skitsofrenian ja kaksisuuntaisen veroinen uusi diagnoosi ja suurin osa skitsoaffektiivisista on aikaisemmin luokiteltu jompaan kumpaan noista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielisairaus on kai käsitteenä jo vanhentunut. Nykyisin ei ole enää mielisairaaloita, vaan mieltä pyritään hoitamaan - ei haukkumaan siitä, että se on sairastunut.

Ei ole ainkaan lakitekstissä vanhentunut, pakkohoidossa voidaan pitää vain mielisairasta ihmistä. Mielisairauksia on,tai oli kun näitä 20 vuotta sitten tutkin, kaksi skitsofrenia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Huoh, mitä järkeä tulla tänne kertomaan jotain 20 vuotta vanhaa? Kohta ilmestyy joku kertomaan että siellä oli homouskin, kun hän asiaa tutki... Katso vaikka ICD-10 ja DSM5, kuinka monta diagnoosia on nykyään siinä missä ennen "pärjättiin" noilla kahdella.

IDC-10 on tuttu jo 20 vuoden takaa, huomous sieltä poistettiin jo 80 luvulla.

Diagnooseja on mutta ne eivät ole itsenäisiä mielisairauksia, skitsoaffektiivinen häiriö on tullut tuossa ajassa uutena, ja se on ainoa skitsofrenian ja kaksisuuntaisen veroinen uusi diagnoosi ja suurin osa skitsoaffektiivisista on aikaisemmin luokiteltu jompaan kumpaan noista.

Miten muuten anorexia? Hengenvaaralliseen kuntoon päässyt kaiketi voidaan ottaa hoitoon tahdosta riippumatta, mutta se ei kai silti ole missään luettuna mielisairaudeksi?

Kyllä ne erilaiset syömishäiriötkin, kuten anoreksia ja bulimia, kuuluvat sinne samaan joukkoon, eli ihmisen mielen häiriötiloihin.

Ihan samalla tavoin ja samalla logiikalla kuin masennuskin, nykylääketieteen mukaan. Eli kyllä, siellä nykyisessä mielenterveyden häiriötilojen luokituksessa on mukana myös syömishäiriöt.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne erilaiset syömishäiriötkin, kuten anoreksia ja bulimia, kuuluvat sinne samaan joukkoon, eli ihmisen mielen häiriötiloihin.

Ihan samalla tavoin ja samalla logiikalla kuin masennuskin, nykylääketieteen mukaan. Eli kyllä, siellä nykyisessä mielenterveyden häiriötilojen luokituksessa on mukana myös syömishäiriöt.

Toki, mutta tarkoitin tätä "mielisairaus"-kiistelyä. Itse en näe mitään syytä luokitella että toiset mielenterveyden häiriöt ovat mielisairauksia ja toiset eivät. Jotkut täällä kuitenkin vetoavat siihen, että pakkohoitolaki koskisi mielisairauksia ja niitä ovat skitsofrenia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö. Tällä perusteella kai anoreksiakin olisi mielisairaus, koska siitäkin voi joutua "pakkohoitoon".

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli todella rankat pari vuotta, läheisiä kuoli, muutto uudelle paikkakunnalle, rajua työpaikkakiusaamista, stressin aiheuttama ihosairaus, puutostila. Aiemmin iloinen ja aktiivinen ihminen muuttui sulkeutuneeksi, elämänilottimaksi. Aloin saada paniikkikohtauksia ja mieli oli musta. Liikaa ikäviä asioita lyhyessä ajassa käsiteltäväksi ilman tukiverkkoa.

Kävin jopa psykiatrin juttusilla..

Sain uuden työpaikan ja muutin toiselle paikkakunnalle ja samalla loppui masennus, ahdistus ja kurja olo! Ei lääkitystä vaan maisemanvaihdos ja tuntuu aivan uskomattomalta, että elämä voi olla näin mutkatonta ja helppoa! Työpaikalla minua kunnioitetaan ja jopa kehutaan, mikä tuntuu hullunkuriselta aiempaan verrattuna!

Ymmärrän täysin, jos ihmiset joutuvat syömään lääkkeitä masennukseensa, mutta itselläni auttoi muutto muualle :)

Niin... tai ehkä et ollut alkaa päälle masentunut, vaan ahdistunut ja alakuloinen?

Näitä sekoitetaan koko ajan. Eikä tietysti ihmekään, koska ammattilaisen hoitoa vaativan masennuksen ja ohimenevän, vahvan alakulon ja ahdistuneen mielialan välinen raja on veteen piirretty.

Joka tapauksessa hienoa, että elämänmuutos auttoi ja ennen kaikkea sinulla oli VOIMIA tehdä se. Monella masentuneella ei ole.

4

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveyden häiriöiden jakaminen "oikeiksi mielisairauksiksi" ja muiksi ei palvele ketään. Psykoottiset sairaudet ovat pääsääntöisesti potilaalle ja läheisille raskaampia ja ne ovat yleensä vaikeampia hoitaa, mutta kukaan ei hyödy siitä, että tehdään joku pesäero "oikeasti mieleltään sairaitten" ja muiden välillä, ikään kuin edellisten sairaus olisi jotenkin enemmän ok stigmatisoida. Useimmat mielenterveyden häiriöt ovat hoidettavissa. Myöskään "lievempien" häriöiden vähättely ei auta ketään. Hoitamaton masennus aiheuttaa Suomessakin sekä henkilökohtaista kärsimystä että kansantaloudellisia tappioita (mm. työkyvyn menetyksenä) yleisyytensä takia siinä missä psykoottiset sairaudetkin. Ei kai siitäkään kiistellä, onko jotenkin huonompi ihminen jos katkaisee kätensä verrattuna että jalkansa...

Täysin samaa mieltä, juuri näin itsekin ajattelen.

4

Vierailija kirjoitti:

sen myöntäminen, että oma pääkoppa tuottaa pahaa oloa on aika pelottavaa.

Miksi, vaikka jokatoisella suomessa nuppi reistaa, hoitajilla itselläänkin? :D

Onko se joku ihme, näin pohjoisessa ja kun sitä alkoakin käytetään "vähän" liikaa..

Näinpä. Mutta jotenkin ihmisille tuntuu olevan vaikeaa myöntää, että asiat, joita he pyörittelevät päässään, ovat sisäsyntyisiä, eikä niistä objektiivisesti ottaen voi välttämättä syyttää jotakuta muuta. Syntipukki on helpompi hyväksyä kuin se, että kyse on omasta ajattelusta ja mielestä.

Mitenkään väheksymättä myöskään ympäristön vaikutusta sairastumisessa ja paranemisessa siis.

Annan esimerkin. Mulla on omassa lähipiirissä henkilö, joka syytti kaikesta masennuksestaan sitä, mitä yksi toinen läheinen on kerran kännipäissään tokaissut. Ko. asiaa vatvottiin vuosia, ja se kävi kaikki ne vuodet masentuneen mielestä selitykseksi kaikelle masennukselle. En nyt sano, että aiheesta ei olisi voinut traumaa hänelle syntyä, mutta varmaan jokainen maalaisjärjellä ajatteleva tulee johtopäätökseen, että paraneminen ei edisty, jos kaikki kiertyy aina ja ikuisesti takaisin siihen, mitä "XX se silloin niin ikävästi mulle vittuili".

No, tuohon auttoi terapia ja lääkitys, mutta masentuneista osalla on tosiaan kova tarve projisoida sairautensa lähipiiriin. En se minä ole, se on toi mun ilkeä ja epäempaattinen puoliso/äiti/isä.

4