Onko masennus mielisairaus?

Masennus ei yksin riitä diagnoosiksi eli siinä mielessä se ei ole mielisairaus...

Mielialahäiriöiden yksi alaluokitus on kai s. "Masennustila", joten kyllä masennusta ihan oikeana mielenterveyden häiriönä käsittääkseni pidetään, Suomessakin.

Ns. "Masennustila" oli tarkoitukseni kirjoittaa yllä, näppis liian nopea...

Ei se välttämättä ole mitenkään reaktiivista, ja siksi siihen määrätäänkin lääkkeitä. Jos se olisi "vain" olosuhteiden tai kovien kokemusten aiheuttamaa, niiden muuttaminen/prosessointi olisi ainoa tie paranemiseen.

Mutta monelle on hyötyä aivokemiaan vaikuttavasta lääkityksestä. Parasta on toki yhdistelmä terapiaa ja lääkkeitä.

Vastoinkäymiset elämässä eivät masenna kaikkia. Ja kaikilla masentuneilla ei ole vastoinkäymisiä elämässä.

Toki osa masentuneista - eivät kaikki todellakaan! - mielellään syyttävät ulkopuolisia sairaudestaan, koska sen myöntäminen, että oma pääkoppa tuottaa pahaa oloa on aika pelottavaa.

Sen suhteen, onko masennus sairaus vai ongelma en osaa sanoa - minusta se on suht jonninjoutava kysymys. Minusta masennuksessa on kyse sairaudesta, josta hyvällä hoidolla parannutaan, ja joka on kumminkin vakavimmillaan henkeä uhkaava, lamaannuttava sairaus eikä mikään pikku "tahdonvoimalla ja kaverille kilauttamalla" ratkeava ongelma. Moni kärsii masennuksesta vuosia ja se uusiutuu herkästi.

Mielisairaus on kai käsitteenä jo vanhentunut. Nykyisin ei ole enää mielisairaaloita, vaan mieltä pyritään hoitamaan - ei haukkumaan siitä, että se on sairastunut.

Masennusdiagnoosilla "pääsee" tai paremminkin joutuu myös sairauseläkkeelle, jos masennus on pahanlaatuista. Joten kyllä se masennus ihan oikea sairaus on.

Ei mikään mukava sairaus kuitenkaan.

Ja eivätkö aika monet muutkin sairaudet ole samalla tavoin reaktiivisia?

Ei kaikkien muidenkaan reaktiivisten sairauksien syyt löydy sen sairastavan ihmisen itsensä sisältä.

- Eli mitä oikein tarkoitit Ap?

Kyllä masennus on ihan ICD-10-luokituksesta löytyvä diagnoosi eli mielenterveyden häiriö siinä missä ahdistuneisuushäiriöt, syömishäiriöt, persoonallisuushäiriöt jne. Mitään sairauksia ei siellä "mielisairauksiksi" enää luokitella, puhekielinen "mielisairaus" viitannee lähinnä skitsofreniaan, bipolaariseen mielialahäiriöön ja muihin joissa psykoosi voi kuulua oireistoon. Mielisairauksiksi niitäkään ei virallisesti kutsuta.

Ihan ehdottomasti on mielisairaus. Yksi tyypillisimmistä sellaisista.

Vierailija kirjoitti:

Mielisairaus on kai käsitteenä jo vanhentunut. Nykyisin ei ole enää mielisairaaloita, vaan mieltä pyritään hoitamaan - ei haukkumaan siitä, että se on sairastunut.

Tätä logiikkaa en ymmärrä. Mitä haukkumista on sairaudessa? Eikö pikemminkin ole vapauttavaa ajatella, että masennus ei ole henkilökohtainen valinta tai luonteenpiirre, vaan sairaus, johon voi kuka tahansa sairastua, ja joka on hoidettavissa?

Mä näen, että tuollaisessa sairaus-sanan välttelyssä on pikemminkin kyse siitä, että vastuutetaan yksilöitä enemmän ja vähennetään yhteiskunnan roolia palveluiden tarjoajana.

4

Itsellä oli todella rankat pari vuotta, läheisiä kuoli, muutto uudelle paikkakunnalle, rajua työpaikkakiusaamista, stressin aiheuttama ihosairaus, puutostila. Aiemmin iloinen ja aktiivinen ihminen muuttui sulkeutuneeksi, elämänilottimaksi. Aloin saada paniikkikohtauksia ja mieli oli musta. Liikaa ikäviä asioita lyhyessä ajassa käsiteltäväksi ilman tukiverkkoa.

Kävin jopa psykiatrin juttusilla..

Sain uuden työpaikan ja muutin toiselle paikkakunnalle ja samalla loppui masennus, ahdistus ja kurja olo! Ei lääkitystä vaan maisemanvaihdos ja tuntuu aivan uskomattomalta, että elämä voi olla näin mutkatonta ja helppoa! Työpaikalla minua kunnioitetaan ja jopa kehutaan, mikä tuntuu hullunkuriselta aiempaan verrattuna!

Ymmärrän täysin, jos ihmiset joutuvat syömään lääkkeitä masennukseensa, mutta itselläni auttoi muutto muualle :)

En tiedä kuinka monen korviin se sana "mielisairaala" sitten kuulostaa jotenkin positiiviselta. Sellaiselta, että tekee mieli työpaikallakin kertoa suureen ääneen, kuinka "palasin juuri mielisairaalasta"?

Tämä nyt ihan vain esimerkkinä siitä, miksi kyseinen sana on haluttu poistaa käytöstä, vaikka toki se mieli yhä tänä päivänäkin sairastaa, esim. masennusta.

Omasta mielestäni on ainakin hieman ikävä rinnastaa mielenterveyden häiriöt suoraan siihen, että joku ihminen on oikeasti mieleltään sairas. Kun mieli on todella sairas, tulee itselläni mielleyhtymä psykopaattiin ym. todella negatiivisella tavalla sairaaseen ihmiseen.

Käsittääkseni tätä tarkoitettiin tuossa yllä.

Niinpä.

Jopa psykoosi (jonka riski kasvaa usein esim. masentuneella) on vielä lähtökohtaisesti ihan terveen ihmisen reaktio vaikeisiin asioihin, tilanteeseen, menneisyyteen, ihmisiin tms.

Psykopatia taas on parantumaton sairaus, joka usein luo vain pahaa ympärilleen.

Ainakin ennen sanottiin, että esim. bipolaarinenkin on mielialahäiriö, joten eiköhän masennus mene enemmän mielenterveydellisen ongelman puoleen kuin mielisairauden. Sen sijaan esimerkiksi psykoosi on mielisairaus. Kyllä mielenterveyden huollossa on pidempään jo ajateltu niin, että kuka tahansa voi masentua joko lyhyt- tai pitkäaikaisesti esim. lapsuuden ongelmien tai nykyolosuhteiden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä masennus on ihan ICD-10-luokituksesta löytyvä diagnoosi eli mielenterveyden häiriö siinä missä ahdistuneisuushäiriöt, syömishäiriöt, persoonallisuushäiriöt jne. Mitään sairauksia ei siellä "mielisairauksiksi" enää luokitella, puhekielinen "mielisairaus" viitannee lähinnä skitsofreniaan, bipolaariseen mielialahäiriöön ja muihin joissa psykoosi voi kuulua oireistoon. Mielisairauksiksi niitäkään ei virallisesti kutsuta.

Tahdostariippumattoman hoidon yksi kriteereistä on "epäily mielisairaudesta", joten kyllä se virallinenkin terni on. Mielisairaalla tässä kohdassa tarkoitetaan käytännössä psykoottista tilaa.

Mielenterveyden häiriöiden jakaminen "oikeiksi mielisairauksiksi" ja muiksi ei palvele ketään. Psykoottiset sairaudet ovat pääsääntöisesti potilaalle ja läheisille raskaampia ja ne ovat yleensä vaikeampia hoitaa, mutta kukaan ei hyödy siitä, että tehdään joku pesäero "oikeasti mieleltään sairaitten" ja muiden välillä, ikään kuin edellisten sairaus olisi jotenkin enemmän ok stigmatisoida. Useimmat mielenterveyden häiriöt ovat hoidettavissa. Myöskään "lievempien" häriöiden vähättely ei auta ketään. Hoitamaton masennus aiheuttaa Suomessakin sekä henkilökohtaista kärsimystä että kansantaloudellisia tappioita (mm. työkyvyn menetyksenä) yleisyytensä takia siinä missä psykoottiset sairaudetkin. Ei kai siitäkään kiistellä, onko jotenkin huonompi ihminen jos katkaisee kätensä verrattuna että jalkansa...

Oletko ap tehnyt tutkimusta/onko sinulla esittää linkki johonkin luotettavaan tutkimukseen, kun osaat sanoa että vain pienellä osalla on masennus ilman "ulkoista syytä"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä masennus on ihan ICD-10-luokituksesta löytyvä diagnoosi eli mielenterveyden häiriö siinä missä ahdistuneisuushäiriöt, syömishäiriöt, persoonallisuushäiriöt jne. Mitään sairauksia ei siellä "mielisairauksiksi" enää luokitella, puhekielinen "mielisairaus" viitannee lähinnä skitsofreniaan, bipolaariseen mielialahäiriöön ja muihin joissa psykoosi voi kuulua oireistoon. Mielisairauksiksi niitäkään ei virallisesti kutsuta.

Tahdostariippumattoman hoidon yksi kriteereistä on "epäily mielisairaudesta", joten kyllä se virallinenkin terni on. Mielisairaalla tässä kohdassa tarkoitetaan käytännössä psykoottista tilaa.

Totta, tässä kohtaa lainsäädännön terminologia laahaa perässä verrattuna siihen, miten lääketieteellistä nomenklatuuria on haluttu uudistaa. Puhumattakaan siitä, että terveydenhuollon ammattilaisetkin saattavat puhua edelleen pakkohoitolaista, josta heti tulee mielleyhtymä remmeillä sidottuun psykoosipotilaaseen. Tätä taustaa vasten on toki ymmärrettävää, että esim. masennusdiagnoosin saanut haluaa tehdä pesäeroa mielisairaisiin...

Ihan en ymmärrä, mitä ap ajaa takaa, mutta ilmeisesti sitä, että masennus olisi vain vihan, surun tai kiukun tapainen tunnereaktio johonkin ulkoiseen tapahtumaan tai asiantilaan? Näin ei ole silloin, kun masennuksen diagnostiset kriteerit täyttyvät (löytyy googlaamalla, ei riitä pelkkä alakuloinen fiilis), vaan mielenterveyden häiriönä masennuksella on paljon yhteistä monien muiden mielenterveyden häiriöiden kanssa. Monissa on takana samoja biologisia (esim. serotoniiniaineenvaihdunta) ja psykososiaalisia tekijöitä ja useimmat syntyvät geneettisten tekijöiden ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta, eikä yksittäisen potilaan kohdalla useimmiten (jos koskaan) voida osoittaa yhtä selittävää syytä. Mielenterveyden häiriöillä on myös suuri komorbiditeetti, eli esim. masennus ja ahdistuneisuus voivat esiintyä yhdessä, tai jompikumpi tai molemmat ja vaikkapa syömishäiriöt, mikä edelleen kertoo näiden taustalla vaikuttavista yhteisistä tekijöistä.

sen myöntäminen, että oma pääkoppa tuottaa pahaa oloa on aika pelottavaa.

Miksi, vaikka jokatoisella suomessa nuppi reistaa, hoitajilla itselläänkin? :D

Onko se joku ihme, näin pohjoisessa ja kun sitä alkoakin käytetään "vähän" liikaa..

Onko syöpä, ruumis-sairaus?