Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kahden lapsen äitinä järjettömän rankkaa
05.01.2016 |
Olen uupunut äiti kahdelle lapselle: 4v ja melkein 8 kk. Jos olisin tiennyt, kuinka paljon raskaampaa on kahden lapsen äitinä, olisi toinen lapsi jäänyt hankkimatta. Kaikki neuvolasta ja sukulaisista lähtien paapovat esikoisvauvojen perheitä, toisella kierroksella pitäisi sitten mukamas olla niin paljon helpompaa. "Kaksi menee siinä missä yksikin". "Kakkonen on oppinut sopeutumaan ja kulkee siinä sivussa mukana". Vaan ei meillä.
Molemmat lapsemme ovat syntyneet hieman etuajassa, rv 35-36. Ovat olleet hyväkuntoisia syntyessään, mutta voi miten uuvuttavaa syöminen on ollut. Kumpikaan ei ole ollut tarpeeksi vahva ruokailemaan suoraan rinnasta, ei edes kuukausien harjoittelun jälkeen. Ensimmäiset 4-5 kk olenkin siis pumpannut heille kaiken maidon - yhteensä jopa 4-5 tuntia päivässä.
Viime kerralla elämä helpottui tuon loputtua. Ja mikäs siinä oli yli puolivuotiaan kanssa. Yöt nukuttiin hyvin ja päivät menivät stressittä vaunulenkeillä, kahviloissa, vauvajumpissa ja matkustettiinpa me vauvan kanssa parikin kertaa kun se oli yhden vauvan kanssa niin helppoa.
Toisen kohdalla en odottanutkaan, että elämä olisi yhtä kiireetöntä. Mutta tämä on ihan helvettiä ja uuvuttavaa.
Toinen vauva on haastava temperamentti, ihan neuvolan sanojen mukaankin. 4 kk iässä alkoi itkuisuus ja huono nukkuminen. Syynä hampaat, jatkuvat infektiot ja korvatulehduskierre. Viimeisen 2 kk sisällä olemme syöneet jo kolme antibioottikuuria. Tulehdukset ovat olleet niin selviä tapauksia, ettei ole ollut vaihtoehtoa jäädä odottamaan tulehdusten parantumista itsestään. Ne ovat olleet niin itsepintaisia, että kestävät pahimmillaan viikkoja.
Koko 8 kk aikana emme ole nukkuneet yhtään kokonaista yötä. Tai kokonaista yötä emme edes villeissä unelmissamme odottaisikaan. Mutta kun ne "hyvät" yötkin, jolloin vauva herää itkemään 4-5 kertaa ovat harvinaisia. Veikkaisin, että vauva herää yössä noin 10-15 kertaa keskimäärin. Hän ei enää tarvitse yösyöttöjä, vaan herää itkemään - yleisimmin kipeitä hampaita tai korvia. Aina tassuttelukaan ei auta, vaan kuljetan vauvaa sylissäni ympäri asuntoa.
Mistään emme saa apua, enkä saa edes sympatiaa. Mies hoitaa heräämiset 2 viimeistä tuntia aamusta, minä muuten. Hän vain sanoo, että miten voin olla niin negatiivinen. Että lapsi voisi olla pahasti vammainenkin. No, näinkin on, mutta unen, levon ja oman ajan puutteessa olen täysin masentunut. Masennuslääkkeitä en halua alkaa syödä, koska oikea lääke olisi uni. Lisäksi pelkään rajuja aloitusoireita. Hoida siinä sitten hirveän ahdistuksen ja huimauksen keskellä kahta lasta.
Päiväsaikaan en saa levättyä. Vauva nukkuu päiväunia noin 2-3 x 45 min. Nämäkin ajat hän saattaat havahtua tuon tuosta. Lisäksi kotona on kiukutteleva 4-vuotias, joka joskus ihan tahallaan herättää vauvan omilla kiukuillaan. Lähteminen ulos on tuskaa varsinkin näin talvella, kun saa taistella kiukuttelevan esikoisen kanssa ja vauva huutaa samaan aikaan vaunuissa. Kotona ryömivät vauva vaatii jatkuvaa valvomista. Huutaa helposti turhautumistaan. Esikoisen kanssa ei ehdi oikein keskittyä tekemään mitään. Onneksi esikoisella on osa-aikainen hoitopaikka rakkaalla perhepäivähoitajalla. Saa edes siellä ikäistään seuraa, mielekästä tekemistä ja huomiota. Minäkin yritän näitä antaa, mutta harvoin se onnistuu. Kaiken lisäksi tunnen huonoa omaatuntoa esikoisen päivähoidosta, totta kai. Asiaa ei helpota se, kuinka suppea näkemys arvostelijoilla on perheemme tilanteesta.
Parisuhde - mikä se on? Meillä ei miehen kanssa enää ole sellaista. Iltaisin mies tulee kotiin ja antaa 95 % huomiostaan esikoiselle, loput vauvalle. Käytännön syistä elämä on mennyt sellaiseksi, että mies "vahingossa" nukahtaa sohvalle ja siellä nukkuu yönsä. Seksiä ei ole huvittanut harrastaa toisen lapsen synnytyksen jälkeen. Meillä ei ole yhteistä aikaa, koska esikoisen nukuttaminen saattaa kestää tunnin, parikin. Jos vanhemmat keskustelevat esim. ruokapöydässä, esikoinen keskeyttää tahallaan aina. Jopa 5 min keskustelu tuntuu utopistiselta.
Tätäkö on muillakin kahden lapsen vanhemmilla? Jos blogimaailmaa on uskominen, niin ei. Juurikin luin Kaitaliinan blogia, jossa vauva heräsi parina yönä KERRAN, ja se oli lähes katastrofi. Perhe matkustelee vauvan kanssa Aasian viidakoissa. Meillä lentomatka edes Tukholmaan ei onnistuisi, koska todennäköisesti silloinkin olisi päällä korvatulehdus.
Vertaistukea, pliis. Ja yhden lapsen vanhemmat, kyllä teillä on oikeasti helppoa! Tiedän, inhosin tätä kommenttia itse aikanani, mutta miksei toista lasta suunnitteleville oikeasti voi avoimesti puhua siitä, miten rankkaa elämä on pahimmillaan kun lapsia on useampia. Ja en voi muuta kuin tuntea suurta sympatiaa niitä kohtaan, joilla on vielä enemmän lapsia, mahdollisesti vammaisia vielä. En ymmärrä miten he pärjäävät. Onko kyse sitten tuurista lasten temperamenttien suhteen? Sillä toisen kohdalla en enää tunne epävarmuutta äitiydestä ja lasten hoitamisesta. Luulisi, että varmuus toisi edes jotain helpotusta. Vaan eipä tuo. Ja nukkuminenkaan tuskin helpottuu, koska kyseessä taitaa olla kuopuksen herkempi temperamentti. Hän todennäköisesti on herkkä heräilemään vielä vuosia. Mutta mitäs teet? Neuvolassa surkutellaan tilannetta ja toivotetaan jaksamista. Mutta siihen se jää.
Kommentit (75)
Kaikki mikä voi itseään helpottaa, kannattaa tehdä. Esimerkkinä ei kannata väkisin pumpata maitoa kun korvikkeitakin on olemassa. Esikoinen osaksi ajaksi hoitoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kaksi lasta. Ikäero 1,5 v. Kaikki sujui hyvin. Ekat kuukaudet oli täysin vauvan ehdoilla.
Mieti asiaa vähän eteenpäin. Vauva on kohta jo iso. Hiukan perspektiiviä
Toinen lapsi ei synny enää äidille ja isälle, toinen lapsi syntyy perheeseen. Millaiset sisarusten välit ovat?
Mulle oli iso haaste vääntää rautalangasta esikoiselle, että tämä rääpäle ei ole leikkikalu eikä sen vinkuuttaminen ole hauskaa - että hän ei sitä ehkä vielä tajua mutta eräänä päivänä se konttaava kiusankappale on kallisarvoisinta mitä hänellä elämässä on.
8kk ikäinen ja 4 v voivat jo leikkiä yhdessä. Meillä jaksettiin leikkiä sellaista, että isompi kokosi tornin, jonka pienempi kaatoi - ja sitten naurettiin.
Päiväunet olis sulle tosi tärkeät. Itse olen niitä torkkunut siten, että makasin lattialla ja lapset istuivat ja kiipeilivät päälläni. Uni ei ole mitään syvää, virkistävää unta vaan sellaista koiranunta, äitiunta.
Mä tiedän, että tää on vähän kurjasti sanottu ja ymmärrän että sulla on rankkaa... Mun toinen syntyi elokuussa esikoisen ollessa 2,5-vuotias ja nelisen kuukautta oli välillä melkoista hulinaa, toinen uhmiksena uuden vauvan tultua perheeseen ja toinen muuten vaan, noh, vauva. Esikoinen kuoli vajaa kuukausi sitten yllättäen piilevään sairauteen, ja nyt antaisin mitä vaan että saisin sen tuittupään takaisin. Tää nyt ei tietenkään sua auta, kun sitä on vaikea käsittää ennen kuin on liian myöhäistä, ja ihan vilpittömästi toivon että saat apua jostain..
Lopeta se pumppaaminen ja anna pullosta korvike. Kyllä niilläkin kasvaa ihan hyviä, meillä kolme nuorta jo, kaikki vähäisen oman maidon takia pullolapsia. Sitten kun se vauva syö pullosta, joko saa antaa tuon ikäiselle vellejä ( ohjeet muuttuneet vuosien varrella, siksi kysyn) ? Annat illalla velliä ja sitten otat jonkun muutamaksi yöksi hoitamaan niitä lapsiasi, esimerkiksi äitisi tai anopin, jos pystyvät. Itse lähdet vaikka hotelliin nukkumaan. Ihmetellä täytyy, kun ennen vanhaan, kun ei ollut mitään pesukoneita, niin sitkeästi mentiin vaan, kun oli pakko..onko tämän päivän vanhemmat heikompaa tekoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän, että tää on vähän kurjasti sanottu ja ymmärrän että sulla on rankkaa... Mun toinen syntyi elokuussa esikoisen ollessa 2,5-vuotias ja nelisen kuukautta oli välillä melkoista hulinaa, toinen uhmiksena uuden vauvan tultua perheeseen ja toinen muuten vaan, noh, vauva. Esikoinen kuoli vajaa kuukausi sitten yllättäen piilevään sairauteen, ja nyt antaisin mitä vaan että saisin sen tuittupään takaisin. Tää nyt ei tietenkään sua auta, kun sitä on vaikea käsittää ennen kuin on liian myöhäistä, ja ihan vilpittömästi toivon että saat apua jostain..
Otan osaa menetyksesi johdosta. Kuitenkin, tämä on äärimmäisen kurjasti, ei vain vähän kurjasti sanottu. Voi olla rankkaa vaikka ei ole _rankkaa_. Syyllistäminen harvoin tuo mitään hyvää.
Se on vaan väliaikaista. Koita nukkua kunnolla, niin taas jaksaa. Eikö esikoista voi viedä tarhaan vähäksi aikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata potea huonoa omaatuntoa siitä, että esikoinen on hoidossa osa-aikaisesti. Minullakin on 10 kk vauva ja 2,5 vuotias, joka käy hoidossa arkiaamuisin 9-11.30. Vauva nukkuu aamupäikkärit tuon ajan jolloin saan vähän hengähtää.
Meillä viisi lasta, enkä koe tätä rankaksi, vaikka olen nukkunut kunnolla viimeksi 4v sitten. Meillä vielä tuo 5v heräilee 2* krt yössä, ja vauvasta puhumattakaan. Mies käy töissä, joten tottakai yö heräämiset kuuluu mulle, joka olen kotona! En käy missään, kaupassa joskus, ellei mies käy töistä tullessaan. En silti koe että jäisin jostain paitsi. Elämä on just niin rankkaa, kun sen tekee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 2 lasta, 2v ja 2kk. Minua on auttanut, kun toisen kanssa hahmottaa vauvavuoden lyhyyden paremmin. Olen laskeskellut, että vaikka heinäkuussa vauva on sen-ja-sen ikäinen, ja nukkuu varmaan jo paremmin. Tai oppii puhumaan ehkä jo silloin-ja-silloin, ja kommunikointi helpottuu. Eihän nämä haaveilut välttämättä toteudu, mutta minua ne ovat auttaneet jaksamaan.
Ihan ensimmmäisenä, lopeta pumppaaminen!! Toiseksi, kerroit että lapsi itkee öisin hammas tai korvakipua - silloin annetaan lääkettä! Jos ikenet kutiaa jo päivällä ja näyttää että hammas puhkeaa piakkoin, voi illalla jo antaa ennakoivasti lapselle läääkkeen, rauhottaa yöunta ja lapsella ei oo hankala olo.
Missä isovanhemmat?
Saahan 8kk jo kunnolla kiinteääkin ruokaa? Onko allergiat poissuljettu?
Äidin stressi ja väsymys heijastuu myös lapsiin..
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä olen se kahden pienen lapsen äiti, jonka nuorimmainen on vaikeasti kehitysvammainen. Ei tämä äitiys ole mikään kilpailu, että kellä on rankinta, mutta tarvitsisit (kunnon yöunien lisäksi) ehkä vähän perspektiiviä asioille ja niiden "kurjuudelle". Vauvavuosi menee ohi kaikilla muilla kyllä aikanaan, mutta meillä se vaan jatkuu hamaan tulevaisuuteen. Että siihen suhteutettuna vaihtaisin kyllä osia kanssasi.
Kännykkä nytkin kädessä?
Kyllä on rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopeta se pumppaaminen ja anna pullosta korvike. Kyllä niilläkin kasvaa ihan hyviä, meillä kolme nuorta jo, kaikki vähäisen oman maidon takia pullolapsia. Sitten kun se vauva syö pullosta, joko saa antaa tuon ikäiselle vellejä ( ohjeet muuttuneet vuosien varrella, siksi kysyn) ? Annat illalla velliä ja sitten otat jonkun muutamaksi yöksi hoitamaan niitä lapsiasi, esimerkiksi äitisi tai anopin, jos pystyvät. Itse lähdet vaikka hotelliin nukkumaan. Ihmetellä täytyy, kun ennen vanhaan, kun ei ollut mitään pesukoneita, niin sitkeästi mentiin vaan, kun oli pakko..onko tämän päivän vanhemmat heikompaa tekoa?
Ennen tukittiin korvikkeilla vauvojen mahat täyteen ja opetettiin ettei huutoon vastata yöllä. Tiukka meininki jota nykyään ei noudateta. Oma äitini lähti töihin kun vauvat oli 2kk, sen jälkeen ei imetelty eikä valvottu, lapset huusi toisessa huoneessa mutta oppi äkkiä ettei kannata. Niitä vähäisiä omia maitoja tai edes halua yrittää taisi olla usseammassa huushollissa. Minusta turha verrata nykypäivään, etenkään nykyäitejä ylenkatsoen, me vellisukupolven lapset emme niin hirveän hienoa vauva-aikaa kokeneet.
Meillä meni toisinpäin, esikoinen oli tuollainen kuin teidän kuopus ja meidän kuopus taas on "helppo" tai normaali vauva ja imetys sujuu, hän herää keskimäärin 3 kertaa yöllä, on ollut kipeänä kyllä muttei pahasti. Silti olen tosi uupunut, kai sopeutuminen ottaa aikansa. Ja sekin kun ei oikein koskaan ole ollut aikaa levätä synnytyksen jälkeen, mies palasi heti töihin eikä tukiverkkoja ole, niin yksin sain luvan heti pärjätä. Itse ajattelin varata aikaa psykiatrisen sairaanhoitajan luo. Jos pääsisi vaikka vaan juttelemaan.
Vierailija kirjoitti:
No minä olen se kahden pienen lapsen äiti, jonka nuorimmainen on vaikeasti kehitysvammainen. Ei tämä äitiys ole mikään kilpailu, että kellä on rankinta, mutta tarvitsisit (kunnon yöunien lisäksi) ehkä vähän perspektiiviä asioille ja niiden "kurjuudelle". Vauvavuosi menee ohi kaikilla muilla kyllä aikanaan, mutta meillä se vaan jatkuu hamaan tulevaisuuteen. Että siihen suhteutettuna vaihtaisin kyllä osia kanssasi.
Voimia sinne! Meillä myös yksi keha noista 5:destä lapsesta. T. 10
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän, että tää on vähän kurjasti sanottu ja ymmärrän että sulla on rankkaa... Mun toinen syntyi elokuussa esikoisen ollessa 2,5-vuotias ja nelisen kuukautta oli välillä melkoista hulinaa, toinen uhmiksena uuden vauvan tultua perheeseen ja toinen muuten vaan, noh, vauva. Esikoinen kuoli vajaa kuukausi sitten yllättäen piilevään sairauteen, ja nyt antaisin mitä vaan että saisin sen tuittupään takaisin. Tää nyt ei tietenkään sua auta, kun sitä on vaikea käsittää ennen kuin on liian myöhäistä, ja ihan vilpittömästi toivon että saat apua jostain..
Osanottoni.
Voisit viedä esikoisen vaikka osa-aikaisesti tarhaan; hänellä olisi siellä seuraa ja sinulla helpompaa.
Kyllä se tulehduskierre pitäisi myös saada loppumaan. Neuvolasta tai lääkäriltä saat ohjeita vastustuskyvyn kohentamiseen.
Meillä onneksi lapset ovat nukkuneet hyvin, eikä antibioottia vaativia tulehduksiakaan ole vielä ollut, vaikka vanhempi on ollut kaksivuotiaasta lähtien päivähoidossa. Me katsoimme parhaaksi pitää lapsen hoidossa edelleen. Isä vie hänet aamulla puoli yhdeksäksi(aamiainen kotona) ja me vauvan kanssa haemme hänet pienen päiväunien jälkeen.
Meillä taas on niin päin, että isä on enemmän illalla vauvan kanssa ja meillä esikoisen kanssa on omat juttumme, käymme kerran viikossa uimassa ja usein monissa lastentapahtumissa. Isä vaunulenkkeilee joka ilta ennen pesuja ja unia.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta se pumppaaminen ja anna pullosta korvike. Kyllä niilläkin kasvaa ihan hyviä, meillä kolme nuorta jo, kaikki vähäisen oman maidon takia pullolapsia. Sitten kun se vauva syö pullosta, joko saa antaa tuon ikäiselle vellejä ( ohjeet muuttuneet vuosien varrella, siksi kysyn) ? Annat illalla velliä ja sitten otat jonkun muutamaksi yöksi hoitamaan niitä lapsiasi, esimerkiksi äitisi tai anopin, jos pystyvät. Itse lähdet vaikka hotelliin nukkumaan. Ihmetellä täytyy, kun ennen vanhaan, kun ei ollut mitään pesukoneita, niin sitkeästi mentiin vaan, kun oli pakko..onko tämän päivän vanhemmat heikompaa tekoa?
Joo, pumppaamisen olen lopettanut jo kuukausia sitten. Maitoa on pakastimessa vielä pariksi kuukaudeksi. Vaan vauvahan on päättänyt jo pari kuukautta sitten, ettei hän juo nesteitä ollenkaan. Eli ei maitoa, velliä, korviketta, vettä mistään, ei pullosta, ei mukista. Lääkeruiskulla olen yrittänyt syöttää huonolla menestyksellä. Lääkärit ovat sanoneet, että ei se janoon kuole, kun kuitenkin syö soseita ja puuroja.
Esikoinen on tosiaan alkanut olla kovakourainen. Saa olla koko ajan silmä tarkkana, vaikka esikoinen hyvin ymmärtää, ettei vauvaa nostella, kieritellä jne. Eräänä päivänä yritti astua kengällä pään päälle. Saattaa myös hyökätä minua hakkaamaan. Erään sukulaisen mukaan luonne on muuttunut huomattavasti.
Osanottoni lapsensa menettäneelle/menettäneille. Se on varmasti ihan eri planeetalta kuin tämä meidän elomme. Olen oikeastaan liiankin tietoinen siitä, että meillä ovat asiat ns. hyvin. Ehkä tämä tietoisuus vaan lisää morkkista ja tuskaa. Kun ei saisi myöntää, että raskasta on.
Joku kommentoi, että heillä on pienempi ikäero ja elämä helppoa. Ikään kuin että asenteesta se on kiinni. Sanon, että tuollainen äiti ei ole kokenut haastavatemperamenttisia lapsia. Se kun muuttaa asian täysin. Totta kai vauva-aikaan "kuuluu" väsymys, ja sen jaksaa lyhyen aikaa. Minäkin jaksoin 6-7 kk. Mutta tässä vaiheessa yöt yleensä edes vähän paranevat. Meillä ne ovat menneet huonompaan päin jo 4 kuukauden ajan. Siinä se suuri ero. Yleensä elämä alkaa helpottaa vauvan kasvaessa. Meillä se on vaikeutunut ja on vaikea nähdä, että mitään ihmemuutosta tapahtuisi pitkään aikaan. Pelkään vastakkaista. Ja toki pelkään, että vauvalla ei ole kaikki kunnossa, kun itkuisuutta ja huonoa nukkumista on vielä pitkälle koliikki-iän jälkeen näin paljon. Että ei se ole helppoa ravata lääkärissä etsimässä syitä tähän ja samalla mielessä on huoli jostain vakavammasta.
Alue: Aihe vapaa
Nykyään on kunnilla velvollisuus järjestää kotiapua (ennaltaehkäisevä apu)joen kannattaa ottaa yhteys kunnan palveluohjaajaan.