Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kahden lapsen äitinä järjettömän rankkaa
05.01.2016 |
Olen uupunut äiti kahdelle lapselle: 4v ja melkein 8 kk. Jos olisin tiennyt, kuinka paljon raskaampaa on kahden lapsen äitinä, olisi toinen lapsi jäänyt hankkimatta. Kaikki neuvolasta ja sukulaisista lähtien paapovat esikoisvauvojen perheitä, toisella kierroksella pitäisi sitten mukamas olla niin paljon helpompaa. "Kaksi menee siinä missä yksikin". "Kakkonen on oppinut sopeutumaan ja kulkee siinä sivussa mukana". Vaan ei meillä.
Molemmat lapsemme ovat syntyneet hieman etuajassa, rv 35-36. Ovat olleet hyväkuntoisia syntyessään, mutta voi miten uuvuttavaa syöminen on ollut. Kumpikaan ei ole ollut tarpeeksi vahva ruokailemaan suoraan rinnasta, ei edes kuukausien harjoittelun jälkeen. Ensimmäiset 4-5 kk olenkin siis pumpannut heille kaiken maidon - yhteensä jopa 4-5 tuntia päivässä.
Viime kerralla elämä helpottui tuon loputtua. Ja mikäs siinä oli yli puolivuotiaan kanssa. Yöt nukuttiin hyvin ja päivät menivät stressittä vaunulenkeillä, kahviloissa, vauvajumpissa ja matkustettiinpa me vauvan kanssa parikin kertaa kun se oli yhden vauvan kanssa niin helppoa.
Toisen kohdalla en odottanutkaan, että elämä olisi yhtä kiireetöntä. Mutta tämä on ihan helvettiä ja uuvuttavaa.
Toinen vauva on haastava temperamentti, ihan neuvolan sanojen mukaankin. 4 kk iässä alkoi itkuisuus ja huono nukkuminen. Syynä hampaat, jatkuvat infektiot ja korvatulehduskierre. Viimeisen 2 kk sisällä olemme syöneet jo kolme antibioottikuuria. Tulehdukset ovat olleet niin selviä tapauksia, ettei ole ollut vaihtoehtoa jäädä odottamaan tulehdusten parantumista itsestään. Ne ovat olleet niin itsepintaisia, että kestävät pahimmillaan viikkoja.
Koko 8 kk aikana emme ole nukkuneet yhtään kokonaista yötä. Tai kokonaista yötä emme edes villeissä unelmissamme odottaisikaan. Mutta kun ne "hyvät" yötkin, jolloin vauva herää itkemään 4-5 kertaa ovat harvinaisia. Veikkaisin, että vauva herää yössä noin 10-15 kertaa keskimäärin. Hän ei enää tarvitse yösyöttöjä, vaan herää itkemään - yleisimmin kipeitä hampaita tai korvia. Aina tassuttelukaan ei auta, vaan kuljetan vauvaa sylissäni ympäri asuntoa.
Mistään emme saa apua, enkä saa edes sympatiaa. Mies hoitaa heräämiset 2 viimeistä tuntia aamusta, minä muuten. Hän vain sanoo, että miten voin olla niin negatiivinen. Että lapsi voisi olla pahasti vammainenkin. No, näinkin on, mutta unen, levon ja oman ajan puutteessa olen täysin masentunut. Masennuslääkkeitä en halua alkaa syödä, koska oikea lääke olisi uni. Lisäksi pelkään rajuja aloitusoireita. Hoida siinä sitten hirveän ahdistuksen ja huimauksen keskellä kahta lasta.
Päiväsaikaan en saa levättyä. Vauva nukkuu päiväunia noin 2-3 x 45 min. Nämäkin ajat hän saattaat havahtua tuon tuosta. Lisäksi kotona on kiukutteleva 4-vuotias, joka joskus ihan tahallaan herättää vauvan omilla kiukuillaan. Lähteminen ulos on tuskaa varsinkin näin talvella, kun saa taistella kiukuttelevan esikoisen kanssa ja vauva huutaa samaan aikaan vaunuissa. Kotona ryömivät vauva vaatii jatkuvaa valvomista. Huutaa helposti turhautumistaan. Esikoisen kanssa ei ehdi oikein keskittyä tekemään mitään. Onneksi esikoisella on osa-aikainen hoitopaikka rakkaalla perhepäivähoitajalla. Saa edes siellä ikäistään seuraa, mielekästä tekemistä ja huomiota. Minäkin yritän näitä antaa, mutta harvoin se onnistuu. Kaiken lisäksi tunnen huonoa omaatuntoa esikoisen päivähoidosta, totta kai. Asiaa ei helpota se, kuinka suppea näkemys arvostelijoilla on perheemme tilanteesta.
Parisuhde - mikä se on? Meillä ei miehen kanssa enää ole sellaista. Iltaisin mies tulee kotiin ja antaa 95 % huomiostaan esikoiselle, loput vauvalle. Käytännön syistä elämä on mennyt sellaiseksi, että mies "vahingossa" nukahtaa sohvalle ja siellä nukkuu yönsä. Seksiä ei ole huvittanut harrastaa toisen lapsen synnytyksen jälkeen. Meillä ei ole yhteistä aikaa, koska esikoisen nukuttaminen saattaa kestää tunnin, parikin. Jos vanhemmat keskustelevat esim. ruokapöydässä, esikoinen keskeyttää tahallaan aina. Jopa 5 min keskustelu tuntuu utopistiselta.
Tätäkö on muillakin kahden lapsen vanhemmilla? Jos blogimaailmaa on uskominen, niin ei. Juurikin luin Kaitaliinan blogia, jossa vauva heräsi parina yönä KERRAN, ja se oli lähes katastrofi. Perhe matkustelee vauvan kanssa Aasian viidakoissa. Meillä lentomatka edes Tukholmaan ei onnistuisi, koska todennäköisesti silloinkin olisi päällä korvatulehdus.
Vertaistukea, pliis. Ja yhden lapsen vanhemmat, kyllä teillä on oikeasti helppoa! Tiedän, inhosin tätä kommenttia itse aikanani, mutta miksei toista lasta suunnitteleville oikeasti voi avoimesti puhua siitä, miten rankkaa elämä on pahimmillaan kun lapsia on useampia. Ja en voi muuta kuin tuntea suurta sympatiaa niitä kohtaan, joilla on vielä enemmän lapsia, mahdollisesti vammaisia vielä. En ymmärrä miten he pärjäävät. Onko kyse sitten tuurista lasten temperamenttien suhteen? Sillä toisen kohdalla en enää tunne epävarmuutta äitiydestä ja lasten hoitamisesta. Luulisi, että varmuus toisi edes jotain helpotusta. Vaan eipä tuo. Ja nukkuminenkaan tuskin helpottuu, koska kyseessä taitaa olla kuopuksen herkempi temperamentti. Hän todennäköisesti on herkkä heräilemään vielä vuosia. Mutta mitäs teet? Neuvolassa surkutellaan tilannetta ja toivotetaan jaksamista. Mutta siihen se jää.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Mietin vaihtoa päiväkotiin, vaikka yleensähän perhepäivähoito on pienelle lapselle se lempeämpi vaihtoehto.
Joitain hyviä neuvoja olet jo saanutkin. Mielestäni 4,5-vuotias on kyllä jo tarpeeksi iso päiväkotiin, siellä saisi oikeasti ikäistään seuraa ja puuhaa. Eivätkä kaikki päiväkodit ole mitään helvetin esikartanoita, vaikka toki tiukkaa on kun koko ajan säästetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensiapuna nukkukaa kumpikin vuorotellen yö hotellissa. Yksikin kokonainen yö saa ihmisen taas toimintakuntoon.
Toiseksi asenne kuntoon. Tämä on nyt tätä ja te jaksatte tämän ajan läpi yhdessä. Pari vuotta ja lapset leikkivät kahdestaan. Oma aika lisääntyy. Kohta teitä ei oteta mukaan, vaikka haluaisittekin.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla allerginen vauva, allergia aiheuttaa paitsi vatsavaivoja ja levottomuutta, myös korvatulehduksia. Osta erikoiskorviketta, tai tavallista mutta herkkävatsaisille tarkoitettua. Ja mene allergialääkärille tai osaavalle lastenlääkärille.
Terkkarissa ja lääkärissä jankataan että maitoallergiaa/laktoosiongelmaa ei voi olla tuon ikäisellä. Sitä kuitenkin on joten tee parin viikon kuuri jossa otat kaikki maitotuotteet lapselta pois. Muutoksen huomaat kyllä pian jos on maidosta johtuvaa.. Kokeile sitten vaikka laktoosittomalla josko oireet vielä pysyy poissa.
Kahden kanssa on paljon rankempaa kuin yhden, olen ihan samaa mieltä. Meillä ikäeroa on 6 vuotta, ja silti pari ekaa vuotta olivat rankkoja. Uskon, että teilläkin helpottaa, kun lapset kasvavat. Nyt yrität vaan madaltaa aitaa: esimerkiksi siirrä vauva korvikkeeseen, yritä lempeää unikoulua tms. ja aivan ehdottomasti miehen kanssa kerran kuussa parisuhdeilta ilman lapsia vaikka lastenvahti palkkaamalla, jos muuten ei onnistu.
Tsemppiä! Uskon, että tilanteenne on parempi jo parin vuoden päästä!
Ja allergioiden lisäksi ne korvat täytyy saada kuntoon. Ajattele itse kuinka vaikea on nukkua taikka juoda jos korvat koko ajan mädästä tukkeessa. Jos teillä ei ole vakuutusta, on tuubitus varmaan liian kallia yksityisellä ( muuten kannatan ehdottomasti). Mutta olisko teillä varaa käydä yhdellä käynnillä kunnon korvalääkärillä. Hän voi laittaa lähetteen eteenpäin. Meillä on ollut esikoinen sekä allergialapsi että korvakierteinen. Ja tuota tuubitusta voin ehdottomasti suositella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile antaa kipulääkettä yötä vasten, auttaisiko.Tietysti tuo itkun ja yöheräilyn syy on syytä selvittää (allergia?).
Voi, jos olisin siellä, antaisin sinulle kunnon rutistuksen! Todella kurja tilanne, joka kroonisen väsymyksen vuoksi näyttäytyy vielä synkempänä. Nyt tärkeä asia: jokaisella kunnalla on lapsiperheiden kotipalvelu. Sieltä voi sovitusti tilata ammatti-ihmisen, joka tulee kotiinne auttamaan, mitä ikinä tarvitsettekin. Esim. kun esikoinen on hoidossa, voi kotipalvelun työntekijä tulla ja viedä vauvan vaunulenkille ja saat nukkua. Tai ihan mitä vain. Joissakin kunnissa palvelu on ihan ilmainen, toisissa maksaa pienen summan. Toisissa kunnissa sinne hakeudutaan neuvolan kautta, toisissa kunnissa voi itse soittaa suoraan ja sopia. Katso, miten sinun kunnassasi toimitaan! Se voi olla todella tärkeä jaksamiseen vaikuttava tekijä, jos tiedät, että saat esim. joka viikko yhtenä päivänä nukkua / tehdä jotain omia juttuja. Sinä tarvitset ja ansaitset apua ja helpotusta tilanteeseesi! Olet hyvä äiti! Sinun täytyy pitää itsestäsi huolta sekä itsesi että lastesi ja miehesi takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väsyneenä sitä käy läpi niitä kamalimpia vaihtoehtoja, mietit kehitysvammaa jne. Mutta paljon todennäköisempi juttu on joku lievä suolistoallergia yhdistettynä lapsen herkkä-ärtyisyyteen. Noista vaivoista pääsette ohi suht nopeasti! Yritä saada nukuttua yksi-kaksi yötä, vaikka unilääkkeillä hotellissa, sen jälkeen elämä näyttää ihan toisenlaiselta. Tai mene sukulaisreissulle ilman lapsia, lapsille vaikka palkattu hoitaja viikonlopuksi? Omaan jaksamiseen kannattaa panostaa. Minäkin itkin väsymystä toisen lapsen jälkeen, rukoilin äitiäni toiselta paikkakunnalta apuun. Ei tullut, sanoi menevän ohi. Ja myöhemmin sanoi, että minulla taisi olla synnytyksen jälkeinen masennus... Ei ollut kuin kidutuksen laaduista kamalin, älytön unenpuute. Parani kun palkkasin hoitajan kotiin pariksi illaksi. Sain mennä nukkumaan vauvan kanssa, hoitaja nukutti vanhemman. Mies tietty parin viikon työreissulla tuolloin kun vauvan unirytmit meni pyllylleen.
Miten enemmän ajatelet niitä huonoja puolia huonoja asioita..enemmän se vaikuttaa arkee. yritä ota rennosti,älä pientä asioista välittää. Usko mua se pikku hiljaa helpottaa!! Mietiä ja nautia niitä hyviä hetkia!!ne on sen arvoinen! Esim. Vauva kävelee eka kerta jne. tietenkin huonoja päivä on mutta älä anna se vaikuttaa niin paljon. Olen itse ensikoisen kanssa valvonut ensimmäisen vuosi ja kun hän täytti vuoden kaikki oli pikku hiljaa helpompi. Koita jaksaa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet palaamassa 4 kk:n kuluttua töihin, niin HAE PÄIVÄHOITOPAIKKAA HETI! Sen saamiseen voi mennä jopa 3 kk, etkä varmasti halua aloittaa samaan syssyyn sekä työntekoa että lasten totuttelemista päivähoitoon. Oletan että pienempikin on menossa päiväkotiin ja ensisijaisesti tarvitsisit heille paikat samasta päiväkodista.
Tuo nykyinen järjestely perhepäivähoitajalta ei todellakaan kuulosta ihanteelliselta. Ei pelkkä perhepäivähoitaja tarkoita sitä, että lapsella on tilaa ja arki hallussa. Se, että ko. perhepäivähoitajalla on tarjolla vain käytösoireilevan lapsen seuraa, ei auta sinun lastasi lainkaan, eikä myöskään se, että hoitopäiviä on silloin tällöin ja voi olla pitkiäkin taukoja. Lapsen kannalta selkeät, pysyvät rutiinit ovat parasta, samoin 4-vuotias tarvitsee sellaista ikäistään seuraa, jonka kanssa viihtyy ja on turvallista olla. Perhepäivähoitaja voi olla pienemmälle lapselle hyvä ratkaisu, mutta teidän tapauksessanne tämä kyseinen perhepäivähoitaja ja nykyinen hoitoaikajärjestely luultavasti stressaavat 4-vuotiastanne ja osa kotioireilusta voi johtua siitäkin.
Äläkä nyt hyvä ihminen missään nimessä vello paskamaisissa fiiliksissä sen vuoksi, että sinä tarvitset unta. On ihan ok jos mieskin on välillä väsynyt ja minusta on NORMAALIA, jos joku tuttava kommentoi, että vauvan isä näyttää väsyneeltä!!! Se ei ole keneltäkään pois, jos jaatte heräilytaakkaa ja suotte toisillenne unimahdollisuuksia joko öisin tai päivisin. Se, että sinä et saa nukuttua jos vauva huutaa yöllä isän kanssa, kertonee siitä että a) sinä olet aivan liian väsynyt ja yliherkistynyt vauvan äänille ja b) et ehkä täysin voi luottaa siihen, että isä hanskaa yöhoidon. Meillä
mies on välillä mennyt yöhuutavan lapsen kanssa saunaan lueskelemaan lehteä ja syöttämään lasta, koska siellä saa oven kiinni ja huuto kuuluu makuuhuoneeseemme vähemmän. Kaikenlaisia kummallisia ratkaisuja saa ja voi tehdä, kunhan ne eivät aiheuta turhaa lisäkuormitusta perheelle ja ymmärtää, että tilanne on vain väliaikainen.
Maitoallergisen lapsemme kanssa me molemmat valvoimme ihan helvetin paljon, ei tullut mieleenkään miettiä että väsyttääkö. No väsytti, ihan vitusti, eikä sitä lapsen huutoa meinannut kestää, mutta pakko oli.
Marketista saa muuten HA-merkinnällä varustettuja korvikkeita, joissa maitoproteiinia on käsitelty maitoallergian ehkäisemiseksi. Niitäkin voi kokeilla ja katsoa onko vaikutusta, mutta jos vauvallanne sattuu olemaan maitoallergia, ei tuokaan korvike sovi. Maitoallergia testataan pienillä lapsilla yleensä altistuksella, eli vältetään pari viikkoa maitoproteiinia ja sitten lääkärin valvonnassa aletaan antaa vähän kerrallaan ja katsotaan tuleeko oireita. Ihotestit eivät noin pienillä yleensä anna juuta eikä jaata tiedoksi. Maitoallergia voi myös aiheuttaa korvatulehduskierrettä. Sinuna veisin lapsen yksityiselle, jos kunnallisella ei ole vielä löydetty syytä vauvan oireisiin.
Vauvasi temperamentti vaikuttaa tässä nyt enemmän kuin että on kaksilapsinen perhe. Meillä on monta lasta, mutta nuorimmainen on ollut aina erityisen vaativa, vauvasta asti. Ja kyllä on väsyttänyt. Lapsi on nyt 2,5 v ja rikkonaist yöt, kitinä ja äidissä roikkuminen jatkuvat edelleen. Minua ovat auttaneet omat harrastukset kodin ulkopuolella ja muut omat menot. En osaa enempää auttaa. Toivottavasti tilanteenne helpottuu pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toinen lapsi ei synny enää äidille ja isälle, toinen lapsi syntyy perheeseen. Millaiset sisarusten välit ovat?
Mulle oli iso haaste vääntää rautalangasta esikoiselle, että tämä rääpäle ei ole leikkikalu eikä sen vinkuuttaminen ole hauskaa - että hän ei sitä ehkä vielä tajua mutta eräänä päivänä se konttaava kiusankappale on kallisarvoisinta mitä hänellä elämässä on.
8kk ikäinen ja 4 v voivat jo leikkiä yhdessä. Meillä jaksettiin leikkiä sellaista, että isompi kokosi tornin, jonka pienempi kaatoi - ja sitten naurettiin.
Päiväunet olis sulle tosi tärkeät. Itse olen niitä torkkunut siten, että makasin lattialla ja lapset istuivat ja kiipeilivät päälläni. Uni ei ole mitään syvää, virkistävää unta vaan sellaista koiranunta, äitiunta.
"Mulle oli iso haaste vääntää rautalangasta esikoiselle, että tämä rääpäle ei ole leikkikalu eikä sen vinkuuttaminen ole hauskaa - että hän ei sitä ehkä vielä tajua mutta eräänä päivänä se konttaava kiusankappale on kallisarvoisinta mitä hänellä elämässä on."
Millaisia keinoja käytit? Remmiä pepulle? Arestiin kaappiin? Jos kerran oli NIIIIN iso haaste.
On meilläkin kaksi lasta 2v ikäerolla ja muistan tuon, mutta en koskaan kutsuisi toista lastani edes omalle lapselleni konttaavaksi kiusankappaleeksi.
Voi ap, yleensä se on niin päin, että esikoinen on tissitakiainen, epävakaa yöherättelijä, ja kakkoselle ei jää aikaa moiseen, koska hän syntyy perheeseen jossa on jo muutakin elämänmenoa johon sopeutua kuin itsestään. Kakkosellanne on siis jotain ongelmia mistä tilanteen kauheus johtuu. Tsemppiä asian selvittelyyn. Siis miten voisitte jaksaa ja onko lapsella jotain, mikä häntä kiusaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saisitko esikoista kylään jollekin kaverille? Facebookissa on äitiryhmiä joissa voi tutustua...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen lapsi ei synny enää äidille ja isälle, toinen lapsi syntyy perheeseen. Millaiset sisarusten välit ovat?
Mulle oli iso haaste vääntää rautalangasta esikoiselle, että tämä rääpäle ei ole leikkikalu eikä sen vinkuuttaminen ole hauskaa - että hän ei sitä ehkä vielä tajua mutta eräänä päivänä se konttaava kiusankappale on kallisarvoisinta mitä hänellä elämässä on.
8kk ikäinen ja 4 v voivat jo leikkiä yhdessä. Meillä jaksettiin leikkiä sellaista, että isompi kokosi tornin, jonka pienempi kaatoi - ja sitten naurettiin.
Päiväunet olis sulle tosi tärkeät. Itse olen niitä torkkunut siten, että makasin lattialla ja lapset istuivat ja kiipeilivät päälläni. Uni ei ole mitään syvää, virkistävää unta vaan sellaista koiranunta, äitiunta.
"Mulle oli iso haaste vääntää rautalangasta esikoiselle, että tämä rääpäle ei ole leikkikalu eikä sen vinkuuttaminen ole hauskaa - että hän ei sitä ehkä vielä tajua mutta eräänä päivänä se konttaava kiusankappale on kallisarvoisinta mitä hänellä elämässä on."
Millaisia keinoja käytit? Remmiä pepulle? Arestiin kaappiin? Jos kerran oli NIIIIN iso haaste.
On meilläkin kaksi lasta 2v ikäerolla ja muistan tuon, mutta en koskaan kutsuisi toista lastani edes omalle lapselleni konttaavaksi kiusankappaleeksi.
. Eihän tuon kirjoitta sille toiselle lapselle kertonut että pikkusisarus on kontttaava kiusankappale, opettele lukemaan... Ihan itselleen totesi. Ja kyllä mä puhun omistani riiviöinä, riehupettereinä etc... Ja joskus jopa ääneenkin, lapset tietävät että NE ei ole haukkumista vaan hellittelysanoja koska ne sanotaan sellaisella äänenSÄVYLLÄ josta erottaa sen...
Ja kyllä, se toinen lapsi on konttaava kiusankappale sille isommalle, sanot sinä mitä vaan....
Se miten asia hoidetaan onkin taas jo ihan toinen juttu...
Ap tarvitsee nyt unta keskeytyksettä ennen kuin menee niiin pitkälle että ei saa unta ilman lääkkrita..
Joten hopi hopi soittamaan kotipalveluun, suku läpi, naapurin sopivan ikäiset tytöt/pojat ja kaverit. Ei ole häpeä myöntää että nyt tarvitaan apua, häpeä on se että EI hae apua
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, yleensä se on niin päin, että esikoinen on tissitakiainen, epävakaa yöherättelijä, ja kakkoselle ei jää aikaa moiseen, koska hän syntyy perheeseen jossa on jo muutakin elämänmenoa johon sopeutua kuin itsestään. Kakkosellanne on siis jotain ongelmia mistä tilanteen kauheus johtuu. Tsemppiä asian selvittelyyn. Siis miten voisitte jaksaa ja onko lapsella jotain, mikä häntä kiusaa.
Se tässä on lisäkurjuutena. Kuunnella muiden juttuja siitä, miten kakkonen on niin helppo ja menee siinä sivussa muiden mukana. Kun tämän toisen kohdalla voin jo sanoa osaavani olla sellainen äiti, jollainen haluankin olla. Esikoisen kohdallahan tilanteen rankkuushan usein johtuu uuteen elämäntilanteeseen opettelusta, tottumattomuudesta yöheräilyihin, imetykseen, parisuhteeseen vanhempina, tunteeseen siihen, että vauva rajoittaa/kahlitsee. Mutta nyt nämä eivät ole ongelmana. Ja ensimmäiset kuukaudet menivät hyvin. Olin ja olen onnellinen lapsistani, tämä vaan on niin rankkaa.
Tänään meillä ei ole ollut hetkeäkään ettei jompikumpi olisi itkenyt. Ei hetkeäkään. Ja takana taas huonosti nukuttu yö.
Ap, meillä esikoinen (toistaiseksi ainoa lapsi, sattuneesta syystä) oli tuollainen kun sun kuopus, ja on edelleen 3,5-vuotiaana haastava monin tavoin. Että tsemppiä vaan! Mutta ei kannata yleistää, että yhden lapsen kanssa on aina helppoa...
Anna särkylääkettä ja lopeta pumppailu.
Voimia sinulle! Ärsyttää nuo kommentit "elämä on niin rankkaa kuin siitä itse tekee"... Joopa joo. Meille syntyi toinen lapsi esikoisen ollessa 2 v. Vauva ei todellakaan solahtanut perheen rytmiin, vaan valvoi yöt itkien. Päivät nukkui. Meni 2 kk kääntää vauvan rytmi oikein päin, ja sinä aikana olin tulla hulluksi. Esikoinen nukahti illalla klo 21, vauva heräsi klo 23 ja nukahti n. klo 05, esikoinen heräsi seitsemältä. Eli illalla sain nukkua 2 tuntia, aamuyöstä toiset 2 tuntia. Se oli ihan järjettömän raskasta. Ajan kanssa tilanne kuitenkin helpottui. Hae apua, sinun olisi tärkeää saada nukkua. Ja lohdutuksen sana: Tuo vaihe tulee menemään ohi. Pian teillä on jo helpompaa.
Alue: Aihe vapaa
Hyvä, että pääset töihin neljän kuukauden kuluttua. Sitten vain miehen kanssa vuoroyöt lasten hoidossa. Kyllä se siitä.