Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kahden lapsen äitinä järjettömän rankkaa
05.01.2016 |
Olen uupunut äiti kahdelle lapselle: 4v ja melkein 8 kk. Jos olisin tiennyt, kuinka paljon raskaampaa on kahden lapsen äitinä, olisi toinen lapsi jäänyt hankkimatta. Kaikki neuvolasta ja sukulaisista lähtien paapovat esikoisvauvojen perheitä, toisella kierroksella pitäisi sitten mukamas olla niin paljon helpompaa. "Kaksi menee siinä missä yksikin". "Kakkonen on oppinut sopeutumaan ja kulkee siinä sivussa mukana". Vaan ei meillä.
Molemmat lapsemme ovat syntyneet hieman etuajassa, rv 35-36. Ovat olleet hyväkuntoisia syntyessään, mutta voi miten uuvuttavaa syöminen on ollut. Kumpikaan ei ole ollut tarpeeksi vahva ruokailemaan suoraan rinnasta, ei edes kuukausien harjoittelun jälkeen. Ensimmäiset 4-5 kk olenkin siis pumpannut heille kaiken maidon - yhteensä jopa 4-5 tuntia päivässä.
Viime kerralla elämä helpottui tuon loputtua. Ja mikäs siinä oli yli puolivuotiaan kanssa. Yöt nukuttiin hyvin ja päivät menivät stressittä vaunulenkeillä, kahviloissa, vauvajumpissa ja matkustettiinpa me vauvan kanssa parikin kertaa kun se oli yhden vauvan kanssa niin helppoa.
Toisen kohdalla en odottanutkaan, että elämä olisi yhtä kiireetöntä. Mutta tämä on ihan helvettiä ja uuvuttavaa.
Toinen vauva on haastava temperamentti, ihan neuvolan sanojen mukaankin. 4 kk iässä alkoi itkuisuus ja huono nukkuminen. Syynä hampaat, jatkuvat infektiot ja korvatulehduskierre. Viimeisen 2 kk sisällä olemme syöneet jo kolme antibioottikuuria. Tulehdukset ovat olleet niin selviä tapauksia, ettei ole ollut vaihtoehtoa jäädä odottamaan tulehdusten parantumista itsestään. Ne ovat olleet niin itsepintaisia, että kestävät pahimmillaan viikkoja.
Koko 8 kk aikana emme ole nukkuneet yhtään kokonaista yötä. Tai kokonaista yötä emme edes villeissä unelmissamme odottaisikaan. Mutta kun ne "hyvät" yötkin, jolloin vauva herää itkemään 4-5 kertaa ovat harvinaisia. Veikkaisin, että vauva herää yössä noin 10-15 kertaa keskimäärin. Hän ei enää tarvitse yösyöttöjä, vaan herää itkemään - yleisimmin kipeitä hampaita tai korvia. Aina tassuttelukaan ei auta, vaan kuljetan vauvaa sylissäni ympäri asuntoa.
Mistään emme saa apua, enkä saa edes sympatiaa. Mies hoitaa heräämiset 2 viimeistä tuntia aamusta, minä muuten. Hän vain sanoo, että miten voin olla niin negatiivinen. Että lapsi voisi olla pahasti vammainenkin. No, näinkin on, mutta unen, levon ja oman ajan puutteessa olen täysin masentunut. Masennuslääkkeitä en halua alkaa syödä, koska oikea lääke olisi uni. Lisäksi pelkään rajuja aloitusoireita. Hoida siinä sitten hirveän ahdistuksen ja huimauksen keskellä kahta lasta.
Päiväsaikaan en saa levättyä. Vauva nukkuu päiväunia noin 2-3 x 45 min. Nämäkin ajat hän saattaat havahtua tuon tuosta. Lisäksi kotona on kiukutteleva 4-vuotias, joka joskus ihan tahallaan herättää vauvan omilla kiukuillaan. Lähteminen ulos on tuskaa varsinkin näin talvella, kun saa taistella kiukuttelevan esikoisen kanssa ja vauva huutaa samaan aikaan vaunuissa. Kotona ryömivät vauva vaatii jatkuvaa valvomista. Huutaa helposti turhautumistaan. Esikoisen kanssa ei ehdi oikein keskittyä tekemään mitään. Onneksi esikoisella on osa-aikainen hoitopaikka rakkaalla perhepäivähoitajalla. Saa edes siellä ikäistään seuraa, mielekästä tekemistä ja huomiota. Minäkin yritän näitä antaa, mutta harvoin se onnistuu. Kaiken lisäksi tunnen huonoa omaatuntoa esikoisen päivähoidosta, totta kai. Asiaa ei helpota se, kuinka suppea näkemys arvostelijoilla on perheemme tilanteesta.
Parisuhde - mikä se on? Meillä ei miehen kanssa enää ole sellaista. Iltaisin mies tulee kotiin ja antaa 95 % huomiostaan esikoiselle, loput vauvalle. Käytännön syistä elämä on mennyt sellaiseksi, että mies "vahingossa" nukahtaa sohvalle ja siellä nukkuu yönsä. Seksiä ei ole huvittanut harrastaa toisen lapsen synnytyksen jälkeen. Meillä ei ole yhteistä aikaa, koska esikoisen nukuttaminen saattaa kestää tunnin, parikin. Jos vanhemmat keskustelevat esim. ruokapöydässä, esikoinen keskeyttää tahallaan aina. Jopa 5 min keskustelu tuntuu utopistiselta.
Tätäkö on muillakin kahden lapsen vanhemmilla? Jos blogimaailmaa on uskominen, niin ei. Juurikin luin Kaitaliinan blogia, jossa vauva heräsi parina yönä KERRAN, ja se oli lähes katastrofi. Perhe matkustelee vauvan kanssa Aasian viidakoissa. Meillä lentomatka edes Tukholmaan ei onnistuisi, koska todennäköisesti silloinkin olisi päällä korvatulehdus.
Vertaistukea, pliis. Ja yhden lapsen vanhemmat, kyllä teillä on oikeasti helppoa! Tiedän, inhosin tätä kommenttia itse aikanani, mutta miksei toista lasta suunnitteleville oikeasti voi avoimesti puhua siitä, miten rankkaa elämä on pahimmillaan kun lapsia on useampia. Ja en voi muuta kuin tuntea suurta sympatiaa niitä kohtaan, joilla on vielä enemmän lapsia, mahdollisesti vammaisia vielä. En ymmärrä miten he pärjäävät. Onko kyse sitten tuurista lasten temperamenttien suhteen? Sillä toisen kohdalla en enää tunne epävarmuutta äitiydestä ja lasten hoitamisesta. Luulisi, että varmuus toisi edes jotain helpotusta. Vaan eipä tuo. Ja nukkuminenkaan tuskin helpottuu, koska kyseessä taitaa olla kuopuksen herkempi temperamentti. Hän todennäköisesti on herkkä heräilemään vielä vuosia. Mutta mitäs teet? Neuvolassa surkutellaan tilannetta ja toivotetaan jaksamista. Mutta siihen se jää.
Kommentit (75)
Osaan samaistua, meillä on täällä ekaluokkalainen, koht 2 vuotta täyttävä ja vauva jolla on koliikki. Mies on töissä melkein joka päivä iltaan asti, painaa töitä myös pyhät ja melkein kaikki viikonloput, käytännössä olen siis yksinhuoltaja. Olen niin väsynyt etten enää edes tunne itseäni, ja parisuhde on kyllä koetuksella. Lohdutan itseäni hokemalla että tää kaikki on vain väliaikaista, lapset kasvaa koko ajan. Ja joka päivä ajattelen kuitenkin miten onnellinen olen lapsistani, he ovat mulle kaikki kaikessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äkkiseltään kun luin, niin pari pointtia...
Olet ehkä ollut vähän liian tunnollinen tuon maitohomman kanssa... 4-5h päivässä pumppaamiseen on järjetön määrä!!
Huimaus voi johtua niska-hartia jumituksesta. Koita alkaa harrastaa jotain liikuntaa. Ei juoksua, mulla se aloitti tuon huimauksen...
Tsemmppiä.
Kuullostaa siltä, että sinulla on post partum masennus. Kannattaa hakea siihen apua vaikka neuvolan kautta. Koko perheen tilanne paranee, kun saat itsesi kuntoon. Masennuksesi vaikuttaa kaikkeen etenkin lasten käytökseen (ja kehitykseen) sekä parisuhteeseen. Suurimman palveluksen lapsillesi teet hakemalla apua ! Ei tarvitse olla urhea ja vaan kestää.
Ei sillä ole väliä onko muilla helppoa vai vaikeaa ja kuinka monta lasta siihen tarvitaan. Me ollaan kaikki yksilöitä, jos naapurin Minna pärjää iloisen 10 alle 10-vuotiaan kanssa ei sillä ole sinun kanssasi mitään tekemistä. Vastaavasti sukulaiset ja tutut voivat olla ihan yhtä väsyneitä yhden lapsensa kanssa kuin sinä kahden. Tiedän kyllä kuinka rasittavaa on kuunnella muiden rankkuuden päivittelyä, jos itseä ei huomioida. Meillä anoppin mielestä miehen siskoilla ja miehellä on aina niin rankkaa, olivat työssä tai kotona. Minä vaan hänen mielestään suunnilleen lepäilen joko kotona tai töissä, missä satun olemaankin.
Jos tuo kuopus olisi esikoinen, olisi sulla rankkaa yhden lapsenkin kanssa...
Meille tuli kolmas lapsi ja jo ennen synnytystä olivat tiedossa seuraavat seikat:
- vauva tulee syömään vain pullosta, koska kahden muun lapsen kohdalla imetys oli niin hirveätä toskaamista ja silti piti antaa pulloa, eli olin aivan naatti, kun joka kerta piti sekä imettää että antaa pulloa ja lapsi huusi nälkäänsä ja syömisvaikeuksia
- 5-vuotias jatkaa kokopäivähoidossa päiväkodissa, koska se on tuttu paikka ja tiesin että tulen olemaan itse niin väsynyt vauvan kanssaa, että luultavasti en pystyisi tarjoamaan isommalle lapselle kaikkea mitä hän tarvitsee. Kokopäivähoitopaikka ihan jo senkin vuoksi, että lapsi saa sekä ohjattua toimintaa että vapaata leikkiä kavereiden kanssa, plus vauvan kanssa liikkeelle pääseminen on aina arpapeliä ja stressaan vähemmän, jos tiedän ettei päiväkodille ole pakko ehtiä "ruokailun jälkeen, muttta ennen päiväunia" -rakosessa. Pystyn kuitenkin pitämään lapsella ns. vapaapäiviä hoidosta ja usein olen hakemassa aikaisemmin eli välipalan jälkeen, vaikkakin silloin on yleensä "ihan väärä aika mulla on leikit kesken höh". En koe huonoa omaatuntoa siitä, että perheellämme ei ole sukulaisten ja kaverien muodostamia tukiverkostoja naapurissa, vaan tukiverkostomme on julkinen päivähoito.
- lastenhoitokuvioita on mietitty, eli jääkaapin ovessa on kotipalvelun ja MLL:n lastenhoidon yhteystiedot, lisäksi olen pyrkinyt etsimään samassa jamassa olevia perheitä, joiden kanssa voidaan vuorotella lastenhoidon kanssa edes silloin tällöin (sukulaiset asuvat kaukana, kavereistakaan ei oikein hoitoavuksi ole)
- vanhemmilla on omaa aikaa, eli molemmilla on yksi oma harrastus josta pidetään kiinni ja lisäksi koitetaan huomioida toista, vuorotella ja tehdä yhdessä, eli ei kilpailla siitä kumpi on väsyneempi tai vaihtanut enemmän vaippoja, samassa kusessa tässä ollaan molemmat
- puhelimessa on allergiasairaalan ja yksityisen lääkärikeskuksen allergialääkärin tiedot. Yhdellä lapsista huudon ja pätkänukkumisen syyksi paljastui maitoallergia, johon ei saatu neuvolan ja neuvolalääkärin kautta apua, vaan piti mennä omalla rahalla yksityiselle, jolloin alustavan diagnoosin sai 10 minuutissa ja toisen 10 minuutin aikana tehtiin jatkosuunnitelma
Kaikki mikä auttaa perhettänne jaksamaan, on vain hyvästä. Älä turhaan takerru siihen että asiat pitäisi tehdä tietyllä tavalla, vaan etsitte ne ratkaisut jotka auttavat perhettänne jaksaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Putket korviin, vaikka yksityisellä, nyt samantien. Ja ihan en saanut tolkkua, että imetätkö tuota kuopusta vielä? Jos kyllä, lopeta samantien ja ala syöttämään kunnon ruokaa. Vastustuskyky ja noi lääkekuuritkin kaipaa sen, että ruoka sisältää kaiken mahdollisen avun. Ja sitten: se 4v joko osa-aikaisesti pkotiin tai johonkin kerhoihin, tuon ikänen kaipaa jo muutakin kuin äidin & vauvan tissittelyn katsomista: säännöllistä ulkoilua, askartelua, samanikäisiä kavereita, ja keskeytymättömän päivälevon. Ja tsempiä, parisuhde tulee kyllä takaisin, aikanaan, nyt vaan malttia kummallekkin.
Taitaa olla allerginen vauva, allergia aiheuttaa paitsi vatsavaivoja ja levottomuutta, myös korvatulehduksia. Osta erikoiskorviketta, tai tavallista mutta herkkävatsaisille tarkoitettua. Ja mene allergialääkärille tai osaavalle lastenlääkärille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärrän sua. Unen ja levonpuute on yhtä helvettiä. Meillä on kolme lasta. Esikoinen ei nukkunut yhtään yötä normaalisti ennen kuin oli noin 1,5-vuotias. Fyysistä syytä ei löytynyt. Diagnoosi oli vain herkkäuninen lapsi. Oma katkonainen uniaikani oli yleensä 4 tai 5 tuntia ja tämä siis eri pituisissa pätkissä. Saimme toisen lapsen. Keskimmäisen lapsen vauva-aika meni täysin sumussa, väsymys vaikutti kaikkeen ja olin tuolloin jo aivan romuna. Poden huonoa omaatuntoa siitä, etten muista keskimmäisen vauva-ajan tärkeitä hetkiä. Esikoinen ja kuopuksemme ovat saaneet ihan eri tavalla huomiota kuin keskimmäinen ja tämä johtuu siitä valtavasta väsymyksestä, joka hallitsi elämääni ja arkeamme yli kahden vuoden ajan. Jotenkin ihmeellisesti sain suoritettua opiskeluni loppuun yliopistossa vaikka nyt jälkeen päin ihmettelen, että kuinka sekään onnistui. Lisäksi meillä on vanha omakotitalo, joka vaatii myös huoltoa ja hoitoa. Väsymyksen keskellä mies kävi töissä, minä opiskelin ja "vapaa-aika" meni kunnostustöissä. Jos voisin, niin kertoisin menneisyyden minälleni, että kaikki ylimääräinen pois alta ennen vauvoja ja lapsia, koska koskaan ei voi tietää minkälainen tapaus sieltä tulee.
Onko allergiat tutkittu? Kokeile maidotonta muutama päivä. Teet puuron kookosjuomaan, mitä saa kaupasta. Laitat vettä ruuan sekaan lisänesteeksi, jos ei suostu juomaan. Eikö ole ketään, kelle saisi esikoisen hoitoon esim. Päiväksi tai yöksi joskus, että saisitte nukkua edes vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvauksestasi päätellen esikoisen lisääntynyt agressiivisuus voi johtua kateudesta, koska vauva saa niin paljon huomiotasi tai seuran puutteesta. Kyllä minä laittaisin tuon ikäisen päiväkotiin, jossa hänellä olisi ikäistään seuraa ja aktiviteetteja, joita et nyt väsyneenä ehdi ja jaksa hänelle tarjota.
Ja itsestä täytyy huolehtia. Jos joku viiden lapsen äiti on juuttunut kotiin ja pärjää(?), niin meille muille on tärkeää nähdä ja kokea uusia asioita. Virkeä äiti on koko homman a ja o. Miehelle sanot, että nyt on äidin aika lähteä vähän tuulettumaan. Varaat vaikka hotellihuoneen yhdeksi yöksi, menet illalla teatteriin vaikka ystäväsi kanssa, sitten syömään ja pitkille unille. Runsaan hotelliaamiaisen ja pitkän lenkin jälkeen katseletkin jo uusin silmin ja seksikin miehen kanssa saattaa tulla mieleen.
Tosi ikäviä kommentteja täällä. Itse olen ollut aina huono nukkumaan ja lapset myös. Meillä on kaksi huonosti nukkuvaa lasta, joiden kanssa vasta nyt kun vanhempi on jo 8v tulee nukuttua kokonaisia öitä. Esikoisen kanssa esim. alkuun heräilin tunnin välein (useamman kuukauden ajan). Unenpuute oli todella rankkaa ja välillä tuntui että sekoan. Mutta jos yhtään helpottaa niin vielä joskus saat ap nukuttua sen kokonaisenkin yön ja sitten kaikki tuntuukin jo paljon valoisammalta. Ihminen tarvitsee unta eikä pahasta unenpuutteesta kärsivää kauheasti lohduta muiden kommentit siitä miten heillä on vielä rankempaa. Aina löytyy ihmisiä joilla menee vielä huonommin kuin itsellä, mutta eipä se minua ole ainakaan koskaan lohduttanut omista vaikeuksista selviämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa siltä, että sinulla on post partum masennus. Kannattaa hakea siihen apua vaikka neuvolan kautta. Koko perheen tilanne paranee, kun saat itsesi kuntoon. Masennuksesi vaikuttaa kaikkeen etenkin lasten käytökseen (ja kehitykseen) sekä parisuhteeseen. Suurimman palveluksen lapsillesi teet hakemalla apua ! Ei tarvitse olla urhea ja vaan kestää.
Ei sillä ole väliä onko muilla helppoa vai vaikeaa ja kuinka monta lasta siihen tarvitaan. Me ollaan kaikki yksilöitä, jos naapurin Minna pärjää iloisen 10 alle 10-vuotiaan kanssa ei sillä ole sinun kanssasi mitään tekemistä. Vastaavasti sukulaiset ja tutut voivat olla ihan yhtä väsyneitä yhden lapsensa kanssa kuin sinä kahden. Tiedän kyllä kuinka rasittavaa on kuunnella muiden rankkuuden päivittelyä, jos itseä ei huomioida. Meillä anoppin mielestä miehen siskoilla ja miehellä on aina niin rankkaa, olivat työssä tai kotona. Minä vaan hänen mielestään suunnilleen lepäilen joko kotona tai töissä, missä satun olemaankin.
Voi olla masennusta, joo, mutta sen on aiheuttanut 8 kuukauden nukkumattomuus. Ei synnytys. Tiedän eron siksi, että ensimmäisen kohdalla minulla tosiaan oli synnytyksen jälkeinen masennus. Se alkoi heti ja hormoonien vuoksi. Nyt olin todella onnellinen ja hyväntuulinen ensimmäiset 4-5 kuukautta, kun vauva oli vielä pieni ja heräsi ainostaan 3 tunnin välein yöllä syömään. Jaksoin hyvin jopa siitä huolimatta, että pumppasin maidot. Kuvittelin, että sittenhän tässä vasta lomaillaan, kun pumppaaminen loppuu ja aikaa vapautuu vaikka mille. Vaan sitten alkoi paha heräily, joka tosiaan on kestänyt noin 4 kk. Alkuun luulin, että ohimenevää se on, mutta ei ollutkaan. Vauva ei herää nälkäänsä, joten yösyöttöjien lopettamisellakaan tässä ei enää tilannetta paranneta. Ne ovat olleet loppu jo pari kuukautta, eikä vauva huoli yöllä ruokaa. Enemmänkin vauva itkee yöllä tuskaitkua. Joku sattuu tai vaivaa. Ilmeisesti vuorotellen korvat tai hampaat. Tai joku muu. Ilmeisesti vauvoja on erilaisia, ja jotkut harvat ovat aistiherkkiä. Pienikin epämukavuus tuntuu tuollaisesta vauvasta sietämättömältä. Toiselle vauvalle pieni kipu ei aiheuta järjetöntä itkua, toinen reagoi ihan mihin tahansa itkulla. Ja päiväsaikaan vauva taas on aivan valloittavasti hymyilevä tapaus. Toki kova temperamentti näkyy turhautumisitkua, eli jatkuvasti saa olla perässä ryömivän jäljillä ja siirtämässä pois esim. sähköjohdoista. Ja kun vauva on hetken rauhallinen, niin esikoinen pistää ranttaliksi. Esikoinen ei myöskään enää 4,5-vuotiaana nuku päikkäreitä. Eli ei mahdollisuutta nukkua minullakaan.
Miehen hoidettavaksi voisin antaa toki joksikin yöksi. Mutta herään itkuun vaikka nukkuisin korvatulpilla. Vedän ne korvista unissani. Lisäksi kannan huonoa omaatuntoa nukkumisesta. Kun mieskin vaikuttaa niin väsyneeltä. Ja ihastuttava kälyni (lapseton) tässä juuri ihmetteli minulle, että mitä miehelle on tapahtunut. Kun on niin kireä ja huumorintajuton nykyään. Että nukkuuko se parka tarpeeksi. Ja että minun pitäisi varmistaa, ettei mies esim. tietämättään havahdu syvästä unesta kun sekin heikentään unen laatua. Teki mieli vaan nauraa ja päälle itkeä. Että melkoisessa pumpulissa elää tämä kälyni kun tilittää miten rankkaa on kun hän herää öisin kissojensa liikkumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Onko allergiat tutkittu? Kokeile maidotonta muutama päivä. Teet puuron kookosjuomaan, mitä saa kaupasta. Laitat vettä ruuan sekaan lisänesteeksi, jos ei suostu juomaan. Eikö ole ketään, kelle saisi esikoisen hoitoon esim. Päiväksi tai yöksi joskus, että saisitte nukkua edes vähän.
Allergiat on testattu verikokein. Mitään ei noussut, tosin kuulemma allergioita voi silti olla. Maitoallergiaa varsinkin, siksi yritän antaa tuota pakastettua äidinmaitoa. Korvikkeesta vasta itku yltyykin.
Päivähoitopaikka on perhepäivähoidossa kolme päivää viikossa. Mutta esim. lomien aikaan sielläkin ollaan kiinni 3-4 viikkoa. Jonain viikkoina sattuu saldovapaita meidän hoitopäiviksi, joten käytännössä esikoinen on hoidossa noin pari päivää viikossa keskimäärin. Ja se seura siellä on kyllä kyseenalainen kysymys. Ainoa samanikäinen on käytöshäiriöinen lapsi. Mietin vaihtoa päiväkotiin, vaikka yleensähän perhepäivähoito on pienelle lapselle se lempeämpi vaihtoehto.
Kauhistuttaa myös se, että joudun palaamaan noin 4 kk päästä töihin. Sitä ennen joudun ehkä hakemaan uuden työn. Miten jaksan työnhaun ja uuden työn jos valvominen jatkuu? Esikoisen kohdalla töihinmenolla oli oman jaksamisen kannalta positiivinen vaikutus kun sain jotain muutakin tekemistä kuin kotona olemisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi vanhempi on koko ajan kotona? Tuon ikäisen paikka on ainakin muutaman tunnin muiden lasten seurassa.
Allergioista vielä sen verran, että valitettavan monet lääkärit suoralta kädeltä torjuvat allergioiden mahdollisuuden. Etenkin julkiselta puolelta apua ei välttämät saa ilman selkeitä iho-oireita.
Meillä huonosti nukkuvan, itkuisen ja huonosti (kiinteitä) syövän vauvan kanssa saimme neuvolasta ja julkisen puolen lääkäreiltä osaksemme lähinnä vähättelyä. Neuvolassa alettiin ehdotella syyksi jo vuorovaikutusongelmaa ja tarjoilla ratkaisuksi psykologia.
Taustalla oli lopulta laajahkot ruoka-aineyliherkkyydet, jotka yksityinen hyvä lastenlääkäri totesi lapsen ollessa jo puolitoistavuotias. Siihen asti yöt heräiltiin tunnin välein. Kokonaan heräily ei ole loppunut, mutta oikealla ruokavaliolla tilanne on korjaantunut ihan huomattavasti. Julkisen puolen lääkärit kuorossa vakuuttelivat, ettei ainakaan allergioista voi tämän lapsen kohdalla olla.
Anteeksi, meni asian vierestä. Ajattelin vaan, että voi olla hyvä tietää tämäkin mahdollisuus huonounisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhempi on koko ajan kotona? Tuon ikäisen paikka on ainakin muutaman tunnin muiden lasten seurassa.
On siis perhepäivähoidossa muutaman päivän viikossa. Onneksi hoito taas jatkuu loppuviikosta. Tänään meidän piti lähteä käymään museossa. Pakkanen torppasi suunnitelmat, ja tuossa esikoinen huutaa minulle pettyneenä ja raivoissaan. Että hauska päivä tiedossa neljän seinän sisällä.. Vaan en uskalla lähteä liikenteeseen peläten että kuopuksen korvatulehdus puhkeaa taas pakkasella.
Vierailija kirjoitti:
Allergioista vielä sen verran, että valitettavan monet lääkärit suoralta kädeltä torjuvat allergioiden mahdollisuuden. Etenkin julkiselta puolelta apua ei välttämät saa ilman selkeitä iho-oireita.
Meillä huonosti nukkuvan, itkuisen ja huonosti (kiinteitä) syövän vauvan kanssa saimme neuvolasta ja julkisen puolen lääkäreiltä osaksemme lähinnä vähättelyä. Neuvolassa alettiin ehdotella syyksi jo vuorovaikutusongelmaa ja tarjoilla ratkaisuksi psykologia.
Taustalla oli lopulta laajahkot ruoka-aineyliherkkyydet, jotka yksityinen hyvä lastenlääkäri totesi lapsen ollessa jo puolitoistavuotias. Siihen asti yöt heräiltiin tunnin välein. Kokonaan heräily ei ole loppunut, mutta oikealla ruokavaliolla tilanne on korjaantunut ihan huomattavasti. Julkisen puolen lääkärit kuorossa vakuuttelivat, ettei ainakaan allergioista voi tämän lapsen kohdalla olla.
Anteeksi, meni asian vierestä. Ajattelin vaan, että voi olla hyvä tietää tämäkin mahdollisuus huonounisuuteen.
Miten allergiat lopulta diagnosoitiin? Kun me olemme käyneet allergiatesteissä yksityisellä, eli verikokeissa testattu runsas määrä ruoka-aineita. Mitään ei noussut, mutta kuulemma noilla testeillä ei aina nousekaan? Sanoi lääkäri. Kokeilemalla kuulemma selviää mikä ruoka-aine aiheuttaa allergiaa. Vielä en ole löytänyt syy-yhteyttä ruokien ja yöunien välillä. Ehkä kokeilen kuitenkin allergiakorviketta sitten.
Vielä jatkan tuohon äskeiseen allergiakommenttiini: suolisto-oireiset ruoka-aineyliherkkyydet eivät yleensä näy allergiatesteissä, koska allergiatestit mittaavat IgE-vasta-aineita. Suolisto-oireiset yliherkkyydet tuottavat IgG-vasta-aineita. Niitä taas ei ainakaan Suomessa virallisen lääketieteen puolella testata, koska testejä pidetään epäluotettavina.
Parhaiten nämä yliherkkyydet saadaan selville ruokapäiväkirjan avulla. Ongelma voi olla teidän tapauksessanne, että herkimmät lapset saavat yliherkkyysoireita myös äidinmaidon välityksellä (tämän osa lääkäreistä tosin kieltää), ja pakastetusta maidosta et tietenkään tiedä mitä olet lypsämisaikaan syönyt.
Rankkaa on sulla, sympatiaa ja empatiaa.
Pariin asiaan puutun: sano sille kälylles että tässä olis 2 lasta vailla yöhoitoa otatko nyt vai viikon päästä? Että te saisitte nukkua ja miehesikin saisi sen huumorinsa takaisin...
Oikeasti sun täytyy pyytää apua, joko kavereilta, sukulaisilta tms. Kerrot KAUNISTELEMATTA että nyt on univelka niin iso että tarviitte jeesiä. Jos ei muuta niin edes silloin kun esikoinen on hoidossa niin joku tulisi ja veisi nuoremman ulos jotta saat nukuttua tai edes levättyä hiljaisuudessa.
Meillä on isoveli 1v 5kk vanhempi kuin kaksoset eli mulla oli kolme alle 2v kun nuo kuopukset syntyivät. Hyvä tuuri meillä kävi kun kellään ei ole ollut allergioita koliikkia, tulehduksia (nuhaa tms) kuin max kerta vuoteen eli uhan tavallisen helpot lapset. Mun pelastukseksi tuli yläkerran ihana tyttö, silloin 16v, joja otta pienemmät vaunulenkeille ja muutenkin hoisi heitä kun oli tarvis. Monesti tuli koulun jäljeen meille ja otti KOKO katraan pihalle toviksi. Sain tehtyä ruokaa rauhassa.
Mies oli ja on vieläkin se joka meillä siivoaa, leikkii lasten kanssa etc. Siis todellakin osallistuu. Tuo ihana naapurin tyttö edelleenkin ottaa nuo 10 ja 9 v lapset uimaan etc. Pelastava enkeli
Toinen asia: miten kylmästä tulee korvatulehdus? Kun eikös se vaadi joko viruksen tai bakteerin? Toki kylmä edistää tartuntoja mutta ei ne korvaan hyppää jos lapsi on vaunuissa eikä kukasn rääpi räkäisillä käsillä.
Onko lapselta tutkittu poskionteloiden ahtaus? Ahtaat onkalot edistää tulehduksen kulkua kun eritteet ei pääse valumaan vaan jäävät ns. kiinni
Tärkeintä olis sun nyt saada UNTA edes sen yhden yön verran.
Alue: Aihe vapaa
Silloin on turha toitottaa perspektiivistä kun joku on pitkään jatkuneen nukkumattomuuden vuoksi todella uupunut. Sanooko joku esim pahasta unettomuudesta kärsivälle työkaverille että vähän perspektiiviä? Että mitä nillität?
Unenpuute on hengenvaarallista ja laskee elämänlaatua todella paljon. Altistaa tapaturmille, masennukselle jne. Kenen muun kohdalla tahansa se otetaan tosissaan mutta pienen lapsen äidille se onkin vain asenneongelma?
Jatkuvassa unenpuutteessa pienikin vastoinkäyminen aiheuttaa ärtymystä ja epätoivoa. Huutoa ei kestä ja se että saa huutavan vauvan nukkumaan hetkeksi ja uhmaikäinen pirulainem käy sen ihan tahallaan herättämässä on tosi väsyneenä kestämätöntä. Ja toinen vanhempi ei pysty käsittämään sitä kuinka paljon toisen ihan terve vauva voi huutaa.
Aloittaja: sinun täytyy saada nukkua. Hommaa korviketta ja jätä lapset miehelle yöksi ja mene itse johonkin vaikka motelliin yöksi.