Miten korvata kiusaamilleni ihmisille tekoni?

Pyydä anteeksi. Kirje on hyvä. Älä selittele, pyydät vaan anteeksi että teit pahaa hänelle. Kyllä anteeksipyyntö voi auttaa sitä ihmistä paljon, usko pois.

Minua kiusattiin 6 vuotta lapsena ja vielä aikuisiällä jouduin erään porukan pahanpuhumisen kohteeksi. Kukaan ei ole tullut pyytämään anteeksi, no annan anteeksi sen heille kuitenkin. Mulla on nyt hyvä, tasapainoinen, mielenkiintoinen elämä ja katse tulevaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen myös kiusannut muutamaa tyyppiä ala- ja yläasteella. Syy toiminnalleni oli se, että kotona oli vaikeaa, narsistisesti häiriintyneet vanhemmat, joilta opin huonoja tapoja. Tosin vanhempani lyttäsivät minua koko lapsuuden, joten minusta ei ikinä kasvanut mitään ylimielistä narsistia ja menestyjää, vaan minusta tuli alisuoriutuja ja mielenterveysongelmainen, joka kuitenkin yrittää koko ajan selviytyä elämässään, päästä eteenpäin, ottaa itsestään vastuuta, opiskella, käydä terapiassa jne. Enemmän minä olen kuitenkin itse kokenut kiusaamista ala- ja yläaste aikoina. Johtuen siitä, miten huonot kotioloni tulivat esiin koulussa, huonot vaatteet (vaikka vanhemmillani olisi ollut varaa parempiin, muttei heitä kiinnostanut kuin oma elämänsä ja lapset olivat riesa), alistumistaipuinen luonne/rooli/opittu käyttäytymismalli. Pistin siis pahaa kiertoon, mitä sain koeka muilta ihmisiltä, omilta vanhemmiltani ja luokkatovereiltani, itseäni "heikompiin". Lapset osaa tosiaan olla ilkeitä. Monien tyttöjen ja poikien kanssa kiusattiin toisiamme vuorotusten. Toisen kiusa oli päästävä sopivan tilanteen tullen kostamaan. Jotkut uhriutuivat ja väittivät syyn olevan vain toisessa, eivätkä halunneet nähdä omaa osuuttaan asioihin. Tämän tyyppinen käytös oli kuitenkin pientä.

Joskus 18-vuotiaana aloin vasta ymmärtää sitä, miten olin kiusannut etenkin yhtä luokkalaistani tyttöä 7-luokalla. Vaihdoin onneksi koulua 7.lk jälkeen ja tämä tyttö jäi siten minun osaltani rauhaan. Tosin itseäni kiusattiin seuraavassa koulussa niin paljon, että joudun psykiatriselle osastolle hoitoon sen ja kotitilanteeni aiheuttaman itsetuhoisuuteni vuoksi.

Kiusaamismuistoni kummittelevat minua edelleen, syyllisyyden tunto on kova. Haluaisin myös pyytää etenkin tältä yhdeltä tytöltä anteeksi, mutta en uskalla. Muistan muutaman tytön, joidenka kiusaamisen olen itse teini-iässä kokenut kaikista pahimmalta tuntuvaksi, enkä todellakaan haluaisi heitä nähdä enää ikinä, enkä suostuisi keskustelemaan heidän kanssaan mistään. He ovat hyvin vastenmielisiä henkilöitä minulle. Pelkään, että kiusaamani tyttö tai nykyisin nuori nainen kokee minut samalla tavalla, enkä siksi uskalla ottaa yhteyttä. 

Ihan kamalia nää kiusaus jutut. Toivon, että nykyteinit kykenisivät ymmärtämään, että heidän harjoittamansa kiusa toisia ikätovereitaan kohtaan kostautuu heille itselleen mahdollisesti heidän aikuistuessaan, kamalina ja alati vaivaavina syyllisyydentuntoina. Lapsillekin tätä voi selittää, siis ala-astelaisille, mutta he eivät välttämättä vielä ymmärrä asioita niin hyvin, kuin ehkä teini-ikäisiltä voisi jo olettaa.

Itse antaisin mitä vaan, jos voisin mennä ajassa taaksepäin ja poistaa ne kohdat, kun olen kiusannut jotain henkilöä ja etenkin ne kohdat, kun olen kiusannut jotakuta ilman mitään syytä, siis kiusauksen uhri on ollut viaton ja olen purannut häneen sitä pahaa oloa, jonka olen muualta sisälleni saanut. Toisaalta myös ymmärrän itseäni ja käytöstäni (tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että hyväksyn sen), olin vasta lapsi ja nuori ja kokenut itse hyvin kovia. Yritän opetella antamaan itselleni anteeksi ja ymmärtämään itseäni enemmän ja tietenkin ottamaan menneestä opiksi. 

Olet juuri sitä, mistä kiusaaja lähtee, omasta perheestä, kasvatuksesta ja kotiolosuhteista. Tämän ymmärrän, pidän jopa selvyytenä. Se keissi on eri asia, jolle tosin mun mielestä kaipaisit ymmärtävää ympäristöä, jos sitä itse vaadit, rohkenet olla the, sua alistetaan niin kauan kun itse siihen suostut ja uskot siihen pieneen maailmaan, mihin sut on suostuteltu, pakotettu, ehdollistettu. Jos sulle jäi joku tunne itelläs, ettei vastannut nota argumentteja, niin mieti ja anna tulla enemmän.

Mikään ei oikeuta perusteluiksi, että oli vasta lapsi ja plääplää. Ne, joita kiusasit, eivät anna armoa sun tyhmille puheille tai länkytyksille, sama asia uudestaan, mutta kuviot vähän eri, aikuinen vastaan pa*** tekevä aikuinen, voi tulla yllätten vastaan vaikka lääkärikäynillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

73, vika ei ollut kummassakaan kiusatussa, vaan omassa käyttäytymisessäni. Jos ette pysty uskomaan, että kiusaajakin voi tuntea katumusta ILMAN että haluaa kiillottaa "sädekehäänsä", niin se on oma ongelmanne.

ap

Aivan varmasti, tottakai. Ei kukaan usko että kiusaaja tuntee tunteita, kuten tavallinen ihminen. Harmittaa vain lastesi puolesta kun heillä on tuollainen äiti.

Kiusaajahan se vasta tunteekin.

Mistä muuten päättelet, että a.p on nainen?

Oletko a.p?

Mua on haukuttu kiusaajaksi erään katkeron toimesta, mutta mielestäni en ole sellainen ollut, enkä varsinkaan ole enää.

Enkä ole mitään aloittanut nuorena, vain puolustautunut.

Eli mä en koe, että mulla olisi mitään anteeksi pyydettävää edes. Jos jollain on, niin kyllä se on aivan toinen henkilö.

Hänen anteeksipyyntönsä jälkeen voisin pahoitella OMAA käytöstäni.

Mutta parempi kun pysyy erittäin kaukana.

En kaipaa häneltä EDES anteeksipyyntöä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoa, joka on tehnyt huomion, että palstalla on alkanut hengailemaan enemmän surkimuksia, jotka perusteettomasti toivottelevat muille kuolemaa.

No nyt oli kyllä hyvin ylilautalaisia katkeroita kuvaava lause :D Kenties sieltä jokin muuttoaalto suuntautunut tänne /mamma/:n myötä.

t. lautailen joskus itsekin.

Anteeksi OT, jatkakaa.

Puolustatko jotenkin kiusaamista, mä olen sitä vastaan. Ylilaudan olen käynyt tsekkaamassa, näen millaista jengiä siellä on, sen enempää kommentoimatta, ketään vähättelemättä. Seuraan kautta nettiä muutenkin uutisia, ihmisten aatemaailmaa, bbc ja på engelska forumit, kandeis sunkin niitä hakea. Näen myös, että sä yrität tolla kommentillas saavuttaa sitä, että mamma olis paska, ymmärtämätän ja niin helkkarin suppeatajuinen, että hyväksyy kiusaamisen, jopa lapsia kohtaan, kunhan itellä vaan olis hyvä olla. Mites, onko sulla omia lapsia, miten heitä kohtelet? Suhtautumises muita lapsia kohtaan? Mites sun mielestä, lasten kotikasvatus, mitä tollain yleensä ajattelet, vaikuttaako sun mielestä lapsen itsetuntoon, suhtautuumiseen muihin ihmisiin ja tulevaisuuteen?

On muakin kiusattu, mutta mitä ihmettä sitä koko elämää vatkaamaan.

Ei se, että olen siivooja johdu mitenkään siitä, että minua kiusattiin, vaan siitä, ettei mun rahkeet olis riittäneet enempään ilman kiusaamistakaan! :D

Ap

Tunteeni ovat hiukan ristiriitaiset. Osa minusta uskoo vielä hiukan Porvooseen tapauksessasi, mutta oikeastaan uskon sinua, joten lähden tästä kommentissani.

On hienoa, että tiedät tehneesi väärin. Tämä on kaikkein paras asia, tajuaa tehneensä väärin.

Minua kiusattiin yläasteella vuosikymmeniä sitten. Sanomiset eivät merkinneet mitään, mutta nyrkit ja potkut merkitsivät. Joka tapauksessa kun menin lukioon (kauas yläasteesta), niin oloni helpotti, enkä ole pahemmin mitään skitsoja asiasta saanut myös kylmän analyyttisen tutkiskelun ansiosta. Muistot ovat tietysti ikäviä, mutta jo väljähtäneitä.

En ole nähnyt yhtään kiusaajaani yläasteen jälkeen. Varmaankaan en heitä edes tunnistaisi. Kyseessä oli maaseutukunta, ja kiusaajat olivat tyhmiä, (vuosi)luokan tyhmimpiä. Uskon, että ovat jääneet mädäntymään kotikuntaansa. Itse olen viettänyt omasta mielestäni ihan hyvää ja mielenkiintoista elämää, opintoja, työskentelyä ulkomailla yms..

En tiedä, miten suhtautuisin kiusaajien anteeksipyyntöihin. No, ensinnäkään en usko, että vieläkin joku omituinen teini-ikäinen kunniakäsite + älylliset muut rajoitukset ei anna myöten tunnistaa omaa paskuuttaan. En usko, että heille olisi oikea omatunto kasvanut. Jos näin on, niin aikuisten maailmassa he ovat aika epämiellyttäviä ihmisiä, ja aivan varmasti kärsivät siitä. Ja sadisti minussa on hiukan hyvillään, joskin toisaalta heidän olemassaolonsa on oikeastaan aivan yhdentekevää minulle, tai no, kyllä se yhden av-postauksen arvoista ilmeisesti on :-) Kiusaajia oli 3, muita hyyyvin laimeasti porukkaan kuuluvia kiusasi parin hassun kerran näiden puolipakottamana, mutta näitä en laske oikeasti mukaan. Enintään uskon, että joku noista laimeasti mukanaolleista pyytäisi anteeksi, sillä 2 kolmesta oli enemmän kuin puolipsykopaatteja ja kolmas ei ollut minkään sorttinen ruudinkeksijä.

Jos joku kiusaajani olisi oikeasti kasvanut ihmisenä, niin se asia olisi ihan hienoa. Ei muuttunut ihminen ole sama ihminen kuin ennen. Ei häntä pidä sen toisen, pahan ihmisen tekemisistä rangaista. Joka tapauksessa en haluaisi mitään suoraa yhteydenottoa (en myös esmes edes ole fb:ssä). Sanotaan, että jos olisin pubissa (jossa olen nykyään tosi harvoin, mutta silti), ja kiusaaja moikkaisi, tarjoaisi bissen ja sanoisi olevansa pahoillaan, niin ... luulisin, että se olisi ok.

Tällainen on oma vaatimaton kannanottoni.

Vierailija kirjoitti:

73, vika ei ollut kummassakaan kiusatussa, vaan omassa käyttäytymisessäni. Jos ette pysty uskomaan, että kiusaajakin voi tuntea katumusta ILMAN että haluaa kiillottaa "sädekehäänsä", niin se on oma ongelmanne.

ap

No ei ole mun ongelma, tuskin olen ainoa. Huolestuttavaa on, että he, jotka eivät tätä näe, edelleen suhtautuvat kaikkeen yhteiskunnassa negatiivisesti. Kotikasvatuksen jäänteet, joista he, joilla olisi mahdollisuus tehdä muutosta oravanpyörään, ovat niin painostettuina ja siihen uskoon tiivistetteyinä, että maailma on paska. Näin ei ole ja siitä voimme nauttia me, jotka heristettiin lahkeistamme kotikasvatuksen todelliset tarpeet, hyöty lapsesta.

Anna asian olla. Johan tästä ketjusta olet lukenut, että anteeksipyyntö olisi lisäkiusaamista. Unohda koko asia, sitähän tässä useampi kiusattu on pyytänyt. Toisaalla olen kyllä lukenut, että "ei ole koskaan edes anteeksi pyytänyt". No miksipä pyytäisi, jos siitä on kaikille osapuolille pelkkää haittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoa, joka on tehnyt huomion, että palstalla on alkanut hengailemaan enemmän surkimuksia, jotka perusteettomasti toivottelevat muille kuolemaa.

No nyt oli kyllä hyvin ylilautalaisia katkeroita kuvaava lause :D Kenties sieltä jokin muuttoaalto suuntautunut tänne /mamma/:n myötä.

t. lautailen joskus itsekin.

Anteeksi OT, jatkakaa.

Puolustatko jotenkin kiusaamista, mä olen sitä vastaan. Ylilaudan olen käynyt tsekkaamassa, näen millaista jengiä siellä on, sen enempää kommentoimatta, ketään vähättelemättä. Seuraan kautta nettiä muutenkin uutisia, ihmisten aatemaailmaa, bbc ja på engelska forumit, kandeis sunkin niitä hakea. Näen myös, että sä yrität tolla kommentillas saavuttaa sitä, että mamma olis paska, ymmärtämätän ja niin helkkarin suppeatajuinen, että hyväksyy kiusaamisen, jopa lapsia kohtaan, kunhan itellä vaan olis hyvä olla. Mites, onko sulla omia lapsia, miten heitä kohtelet? Suhtautumises muita lapsia kohtaan? Mites sun mielestä, lasten kotikasvatus, mitä tollain yleensä ajattelet, vaikuttaako sun mielestä lapsen itsetuntoon, suhtautuumiseen muihin ihmisiin ja tulevaisuuteen?

No voi nyt. En puolustele kiusaamista, mua ollaan itsekin kiusattu 3-6 lk joka minun onneksi jäi sitten kun vaihdettiin yläasteelle. Kommentti ei liittynyt kiusaamiseen mitenkään, vaan siihen että toivotellaan ihmisille kuolemaa, mikä taas on aika ylilautakulttuuria. Tosin en tiedä kuinka tosissaan se jengi on vai onko se vaan hassunhauska meemi siellä. Vaikka muakin on kiusattu, en herranje toivo kenellekään, edes kiusaajille, kuolemaa.

Ihan vaan FYI, kiusatuksi tuleminen ei tee kenestäkään psykopaattia tai empatiakyvytöntä. Masentuneeksi valitettavasti tekee ja sosiaalisia tilanteita pelkääväksi, mutta ei oikeasti persoonallisuushäiriöiseksi (mitä empatiakyvyn puute on). Se että jotakin on kiusattu ei oikeuta tätä rikolliseen toimintaan, eli esimerkiksi noihin itsemurhakehotuksiin. Sama asia oikeuttaa itsemurhakehotukset kiusaajille kiusatuksi joutumisella kuin kiusaamisen kiusaajan paskalla lapsuudella.

Minua on kiusattu rankasti. Jos yhtään sinua auttaa niin olen antanut anteeksi aikoja sitten, tyhmiä kakaroita joista toivottavasti on kasvanut fiksumpia aikuisia. Minä ajattelen niin että ihminen joka tekee toisille pahaa vahingoittaa eniten itseään. Niinhän sinäkin nyt kärsit. Anna itsellesi anteeksi, kaikki tekevät virheitä elämässä.

Tietysti jos haluat ottaa yhteyttä ja pyytää anteeksi niin eiköhän se sosiaalisen median kautta onnistu. Sano että asia vaivaa ja haluat pyytää anteeksi. Minä ilahtuisin sellaisesta yhteydenotoista vaikken tosiaan sellaisia ole vaillakaan. Ei kiusaaminen enää vaikuta elämääni muuten kuin että yritän kasvattaa lapistani erityisen empaattisia etteivät he ainakaan kiusaisi muita.

Vierailija kirjoitti:

Hei,

Ap: Ota yhteyttä heihin ja pyydä anteeksi ja voit myös lahjoittaa (reilun) rahallisen summan (tai maksaa entisten kiusattujen lääkkeitä ja terapiakuluja). Joka tapauksessa ota heihin yhteyttä ja hyvitä tekosi. Kiusaaminen on rangaistavaa, oikeastaan sen pitäisi olla rikos, ja se vaikuttaa kiusattuihin jopa loppuelämän. P.S. Hienoa että haluat hyvittää tekosi. Kiusaaminen voi pilata monta mahdollista hienoa ihmispotentiaalia.

T. Entinen kiusattu ja vieläkin epävarma ja ahdistunut siksi (+käyn terapiassa)

Olen samoila linjoilla, että kiusaajan pitäisi ottaa yhteyttä pahoipitelijäänsä ja pyytää anteeksi. Varmaan ensisijainen ja ainoa, mitä jokaisen syyllistyvän pitäisi ainakin tehdä. Mutta noi lääkket ja terapiakulut, sattuu niin helkkaristi että oikeasti toi homma menee kyllä paljolti noin. Eikä se ole muutaman  vuoden keissi, se on koko elämän jatkuva painajainen. Olen samaa mieltä, että kiusaaminen pitäisi olla rangaistava rikos. Nykyään se on vain asia, josta äidit puhuvat, kun lasta/aikuistakin kiusataan, ja äidit tuomitsevat lastansa syyttäen, että koska olet pullukka, etkä laihduta (ruokavalion ja elämäntyylin äiti valitsee), niin siksi sinua kiusataan. Kaikissa kiusaamistapauksissa aina, jokaikisessä kerrassa, on syynä vanhemmat.  Vaikka sinne sossuun pystytkin vetämään sitä teatteria ja olemaan niin onneton vanhempi, niin tänne onneksi kerrot aina, mitä on jo tiedetty. Lippu salkoon lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

66, joo, en ajatellutkaan. Vaikka lapsuuteni olikin paska, uskon, että kiusatuilla oli surkeampi - minun takiani.

ap

Vaikea sanoa, kun en tiedä, miten sua on kohdeltu kotona.

Löytyykö peräti luunmurtumia vai mitä?

Kyllähän se jatkuva alistaminen ja piekseminen katkeroittaa.

On sellaistakin. Juuri puhuin erään henkilön kanssa, joka oli joutunut tällaisia lapsia käsittelemään.

Mattoon oli joutunut monesti toiset käärimään, ettei aiheuttaisi vaurioita itselleen tai muille. Ja nämä olivat tosiaankin pieniä lapsia..

Äklöttää. Juurihan eräässä lataamossa, sairaalassa, vasta nyt käsitettiin yleisen reaktion vuoksi, että mattoihin kääriminen on sairainta väkivaltaa lapsille. Suomen hourula jäljessä pahasti 40 vuotta,  mitä teki lapsia kohtaan about 2010 jälkeen. Asia, josta ei tietenkään ole puhuttu, paitsi sisäpiireissä. He, jokta käärivät, laitettiin ulos rahan takia, vähemmällä väkimäärällä kääritään, eli lapsia kohdellaan sairaimmalla väkivallalla.

Et voi tehdä mitään. Mieluummin ole piilossa jos suinkin voit. Kiusatun elämä meni pieleen juuri sinun takiasi. Älä kaivele niitä asioita ainakaan kiusatulle, pilaat viimeisetkin mielenterveyden rippeet. Se, että saisit synninpäästön kiusaamisesta, ei tuo kiusatulle niitä aikoja takaisin, jolloin pilasit kaiken. Unohda koko asia ja luota, että edestä löydät sen mitä taaksesi jätät, ts. elämä tarjoaa sen minkä ansaitset eli et vielä ole kohdannut sitä mikä sinun osaksesi kuuluu 

.

.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että tämä on väärin, mutta toivon todella että jokaisen koulukiusaaja lapsi joutuisi itse kiusatuksi ja ehkä sitten nämä ääliöt tajuavat minkälaisen helvetin se tekee ihmisen koko elämästä, miten lapsen kiusaaminen vaikuttaa koko perheeseen ja miten se voi mahdollisesti pysyvästi tuhota ihmisen koko elämän, mielenterveyden ja minäkuvan.

Kyllä on todellakin väärin!! Miksi lapsen pitäisi kärsiä??

Et voi varmaankaan heille suoraan korvata, mutta muista heitä rukouksissa ja puolusta jatkossa muista  kiusattuja, kun sellaisiin esim. työpaikoilla törmäät ja anne herkille ihmisille myötätuntoasi. Palstalaisista moni ei haluaisi antaa sinulle anteeksi, mutta minusta sinun tulee antaa itsellesi anteeksi, et voi tehtyä saada kuitenkaan enää tekemättömäksi. Pienenä lohdutuksena voisin myös sanoa, ettei kaikista kiusatuista tule mielenterveyspotilaita, tunnen läheltä kolme aika rankasti koulukiusattua ja heistä on kasvanut mitä ihanimpia ja empaattisimpia ihmisiä ja he ovat hyviä parisuhteessa ja muutenkin rakkaudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että tämä on väärin, mutta toivon todella että jokaisen koulukiusaaja lapsi joutuisi itse kiusatuksi ja ehkä sitten nämä ääliöt tajuavat minkälaisen helvetin se tekee ihmisen koko elämästä, miten lapsen kiusaaminen vaikuttaa koko perheeseen ja miten se voi mahdollisesti pysyvästi tuhota ihmisen koko elämän, mielenterveyden ja minäkuvan.

Miten voi joku toivoa toiselle ja vielä lapselle pahaa? Jos itse olet joutunut kohteeksi, niin paraneeko olosi, jos kohtalontovereita olisi vielä useampi.

Ei, mutta näin kiusaaja ehkä tajuaisi mitä on itse tehnyt, kun joutuu katsomaan vierestä jonkun toisen tekevän omalle lapselleen täysin saman asian. Omalla olollani ei ole tämän asian kannalta mitään väliä, mutta kunhan kiusaaja vaan itse joutuisi kohtaamaan kiusaamisen ja sen vaikutukset silmästä silmään. Ehkä vasta sitten he voivat ymmärtää oikeasti ja aidosti mitä se kiusaaminen on ja mitä se aiheuttaa.

Ehkä suurin osa kiusaajista ymmärtää tehneensä väärin ilman, että tämän lapset joutuvat kokemaan tällaista. Järkyttävää ajattelua toivoa lasta joutuvaksi kiusauksen kohteeksi, jotta saisi kostettua vanhemmalle.

Vaikka rahalla. Mieti millaista summaa vastaan olisit aikoinaan ottanut vastaan samanlaista kiusaamista kuin itse teit, ja maksa sellainen summa kiusatuille.