Miten korvata kiusaamilleni ihmisille tekoni?

60, no harmi jos näet asian näin. Itse en kuitenkaan näe olevani ollenkaan jalo, vaan päinvastoin. Olin (olen?) paskamainen ihminen, joka haluaisi vain hyvittää paskamaiset tekonsa. En myöskään hae huomiota, enkä ymmärrä mistä sait tämän käsityksen. Enkä edes kaipaa mitään sädekehää, vaan enemmänkin ansaitsisin kaiken kuran, mitä haluatte päälleni kaataa.

Syy, miksen ole vielä "konkreettisesti tekemässä" mitään, on se, että kysyin täältä olisiko se kannatettavaa. Jos kaikki olisivat olleet sitä mieltä, että "älä ainakaan ota yhteyttä tai pyydä anteeksi, turhia muistoja tulee mieleen!", niin en edes olisi tehnyt mitään.

Nyt aion kuitenkin mennä pyytämään Facessa anteeksi, kerron miksi tein niin ja sanon, etten odota anteeksiantoa, ymmärrän olevani kusipää.

ap

Vierailija kirjoitti:

En voi olla toteamatta, että tämä koko ketju haiskahtaa jonkun narsistisen henkilön sirkukselta. Epäaitous paistaa joka kohdasta ja pahasti, ja epäilemättä tuo on hetken päästä kiusaamassa ihmisiä täällä palstan muissa ketjuissa tai vaikka työpaikallaan, missä nyt tilaisuuksia tulee hänen aikuisen elämässään tuleekaan. :( Sori, mutta tämä aloitus haisee ja pahasti. Jos sä oikeasti haluaisit yhtään mitään muuta kuin huomiota ja suitsutusta tuosta feikistä "jaloudestasi", niin sä et jankuttaisi täällä sivutolkulla itsestäänselvyyksistä, vaan olisit jo tekemässä jotain hyvää asian eteen irl, ilman yllesi luomaa parannuksen tehneen sädekehää. Täysin epäaito koko ketju, miten te muut ette näe sitä?

TÄH!? :D

Vierailija kirjoitti:

38, kiitos viestistäsi! Alan todellakin kallistua tuohon suuntaan, sittä lähetän anteeksipyynnön Facessa.

Kaiken lisäksi tuokin oli aivan LOISTAVA idea, että voisin pitää jonkun kampanjan tai sitten tietoiskun. En todellakaan halua kenellekään käyvän kuten minulle ja kiusatuilleni.

ap

älä ainakaan anteeksipyynnössä ala itkemään nyyhkytarinaa miten sinullaki oli rankkaa siksi kiusasit

Äh, facessa... :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että tämä on väärin, mutta toivon todella että jokaisen koulukiusaaja lapsi joutuisi itse kiusatuksi ja ehkä sitten nämä ääliöt tajuavat minkälaisen helvetin se tekee ihmisen koko elämästä, miten lapsen kiusaaminen vaikuttaa koko perheeseen ja miten se voi mahdollisesti pysyvästi tuhota ihmisen koko elämän, mielenterveyden ja minäkuvan.

Miten voi joku toivoa toiselle ja vielä lapselle pahaa? Jos itse olet joutunut kohteeksi, niin paraneeko olosi, jos kohtalontovereita olisi vielä useampi.

Ei, mutta näin kiusaaja ehkä tajuaisi mitä on itse tehnyt, kun joutuu katsomaan vierestä jonkun toisen tekevän omalle lapselleen täysin saman asian. Omalla olollani ei ole tämän asian kannalta mitään väliä, mutta kunhan kiusaaja vaan itse joutuisi kohtaamaan kiusaamisen ja sen vaikutukset silmästä silmään. Ehkä vasta sitten he voivat ymmärtää oikeasti ja aidosti mitä se kiusaaminen on ja mitä se aiheuttaa.

66, joo, en ajatellutkaan. Vaikka lapsuuteni olikin paska, uskon, että kiusatuilla oli surkeampi - minun takiani.

ap

Kyllä mä olisin ihan kiitollinen anteeksipyynnöstä! Eli aina kannattaa yrittää. Se tieto, että se ihminen katuu, olisi itelle aika kallisarvoista. Nyt en osais kuvitellakaan että yläasteaikainen kiusaajani katuisi mitään.

Minä en ole facebookissa, joten sieltä et minua tavoittaisi. Mulla riitti anteeksipyynnöksi se, kun yksi näistä tyypeistä tuli aikuisiällä vastaan. Moikkasi, mutta muuten katsoi alaspäin kuin olisi hävennyt koko olemassaoloaan. Se kertoi, että hän katuu ja on aikuistunut. Ihan hyvä perheenisä hänestä tuli, enkä minä toivo mitään pahaa. Nämä pahan toivojat ovat luultavasti vielä aika nuoria, joilla aika ei ole ehtinyt parantaa haavoja. Osa kiusaajista jäi ilkeiksi ihmisiksi aikuisenakin, mutta onneksi minulla ei ole mitään syytä olla heidän kanssaan tekemisissä. Sääli niitä, jotka ovat. 

67, jos Face ei ole tarpeeksi hyvä, niin mikä olisi sinusta parempi? :)

68, ymmärrän todellakin kiusaamisen vaikutukset ilman, että kumpikaan lapsistani kärsii. Jos en ymmärtäisi, niin en katuisi tai tuntisi näin valtavaa syyllisyyttä siitä, mitä tein.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

38, kiitos viestistäsi! Alan todellakin kallistua tuohon suuntaan, sittä lähetän anteeksipyynnön Facessa.

Kaiken lisäksi tuokin oli aivan LOISTAVA idea, että voisin pitää jonkun kampanjan tai sitten tietoiskun. En todellakaan halua kenellekään käyvän kuten minulle ja kiusatuilleni.

ap

älä ainakaan anteeksipyynnössä ala itkemään nyyhkytarinaa miten sinullaki oli rankkaa siksi kiusasit

Luuletko oikeasti että AP kykenee siihen? Ei se oikeasti mitään kadu, haluaa vaan itsellensä pienen synninpäästön että pääsee hymyilemään maailmalle kun on vähän kiillottanut sädekehäänsä. Kiusaajat eivät ole kykeneviä empatiaan, vaan vika on aina muissa.

Vierailija kirjoitti:

67, jos Face ei ole tarpeeksi hyvä, niin mikä olisi sinusta parempi? :)

68, ymmärrän todellakin kiusaamisen vaikutukset ilman, että kumpikaan lapsistani kärsii. Jos en ymmärtäisi, niin en katuisi tai tuntisi näin valtavaa syyllisyyttä siitä, mitä tein.

ap

Toivon vilpittömästi, että lapsesi joutuvat kiusatuiksi, erittäin rankasti. Mielellään niin että videoidaan ja ne jää someen ja nuo porsimasi äpärät eivät saa ikinä rauhaa siltä. Saattaisit ehkä sitten hieman sairaassa, paskamaisessa mielessäsi tuntea jotain katumuksen kaltaista.

Mä olen myös kiusannut muutamaa tyyppiä ala- ja yläasteella. Syy toiminnalleni oli se, että kotona oli vaikeaa, narsistisesti häiriintyneet vanhemmat, joilta opin huonoja tapoja. Tosin vanhempani lyttäsivät minua koko lapsuuden, joten minusta ei ikinä kasvanut mitään ylimielistä narsistia ja menestyjää, vaan minusta tuli alisuoriutuja ja mielenterveysongelmainen, joka kuitenkin yrittää koko ajan selviytyä elämässään, päästä eteenpäin, ottaa itsestään vastuuta, opiskella, käydä terapiassa jne. Enemmän minä olen kuitenkin itse kokenut kiusaamista ala- ja yläaste aikoina. Johtuen siitä, miten huonot kotioloni tulivat esiin koulussa, huonot vaatteet (vaikka vanhemmillani olisi ollut varaa parempiin, muttei heitä kiinnostanut kuin oma elämänsä ja lapset olivat riesa), alistumistaipuinen luonne/rooli/opittu käyttäytymismalli. Pistin siis pahaa kiertoon, mitä sain koeka muilta ihmisiltä, omilta vanhemmiltani ja luokkatovereiltani, itseäni "heikompiin". Lapset osaa tosiaan olla ilkeitä. Monien tyttöjen ja poikien kanssa kiusattiin toisiamme vuorotusten. Toisen kiusa oli päästävä sopivan tilanteen tullen kostamaan. Jotkut uhriutuivat ja väittivät syyn olevan vain toisessa, eivätkä halunneet nähdä omaa osuuttaan asioihin. Tämän tyyppinen käytös oli kuitenkin pientä.

Joskus 18-vuotiaana aloin vasta ymmärtää sitä, miten olin kiusannut etenkin yhtä luokkalaistani tyttöä 7-luokalla. Vaihdoin onneksi koulua 7.lk jälkeen ja tämä tyttö jäi siten minun osaltani rauhaan. Tosin itseäni kiusattiin seuraavassa koulussa niin paljon, että joudun psykiatriselle osastolle hoitoon sen ja kotitilanteeni aiheuttaman itsetuhoisuuteni vuoksi.

Kiusaamismuistoni kummittelevat minua edelleen, syyllisyyden tunto on kova. Haluaisin myös pyytää etenkin tältä yhdeltä tytöltä anteeksi, mutta en uskalla. Muistan muutaman tytön, joidenka kiusaamisen olen itse teini-iässä kokenut kaikista pahimmalta tuntuvaksi, enkä todellakaan haluaisi heitä nähdä enää ikinä, enkä suostuisi keskustelemaan heidän kanssaan mistään. He ovat hyvin vastenmielisiä henkilöitä minulle. Pelkään, että kiusaamani tyttö tai nykyisin nuori nainen kokee minut samalla tavalla, enkä siksi uskalla ottaa yhteyttä. 

Ihan kamalia nää kiusaus jutut. Toivon, että nykyteinit kykenisivät ymmärtämään, että heidän harjoittamansa kiusa toisia ikätovereitaan kohtaan kostautuu heille itselleen mahdollisesti heidän aikuistuessaan, kamalina ja alati vaivaavina syyllisyydentuntoina. Lapsillekin tätä voi selittää, siis ala-astelaisille, mutta he eivät välttämättä vielä ymmärrä asioita niin hyvin, kuin ehkä teini-ikäisiltä voisi jo olettaa.

Itse antaisin mitä vaan, jos voisin mennä ajassa taaksepäin ja poistaa ne kohdat, kun olen kiusannut jotain henkilöä ja etenkin ne kohdat, kun olen kiusannut jotakuta ilman mitään syytä, siis kiusauksen uhri on ollut viaton ja olen purannut häneen sitä pahaa oloa, jonka olen muualta sisälleni saanut. Toisaalta myös ymmärrän itseäni ja käytöstäni (tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että hyväksyn sen), olin vasta lapsi ja nuori ja kokenut itse hyvin kovia. Yritän opetella antamaan itselleni anteeksi ja ymmärtämään itseäni enemmän ja tietenkin ottamaan menneestä opiksi. 

Tehtyä et saa tekemättömäksi - mahdollisesti aiheuttamasi ongelmat seuraavat läpi elämän. Voit yrittää pyytää anteeksi, mutta varaudu siihen ettet saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi olla toteamatta, että tämä koko ketju haiskahtaa jonkun narsistisen henkilön sirkukselta. Epäaitous paistaa joka kohdasta ja pahasti, ja epäilemättä tuo on hetken päästä kiusaamassa ihmisiä täällä palstan muissa ketjuissa tai vaikka työpaikallaan, missä nyt tilaisuuksia tulee hänen aikuisen elämässään tuleekaan. :( Sori, mutta tämä aloitus haisee ja pahasti. Jos sä oikeasti haluaisit yhtään mitään muuta kuin huomiota ja suitsutusta tuosta feikistä "jaloudestasi", niin sä et jankuttaisi täällä sivutolkulla itsestäänselvyyksistä, vaan olisit jo tekemässä jotain hyvää asian eteen irl, ilman yllesi luomaa parannuksen tehneen sädekehää. Täysin epäaito koko ketju, miten te muut ette näe sitä?

TÄH!? :D

Köh, mäkin köhin ja naureskelen katkerille tymille ämmille, jotka ovat älyä vastaan. Jotkut ne vaan elävät sellaisesssa ympäristössä, etteivät näe muutoksen mahdollisuutta omassa elämässään, siitähän se lähtis, myös että sekä ihmisyys että ulkomaailma avartuis. Multakin täh, enkä mene mukaan kitkerien akkojen maailmaan, isot :D:t perään kompaten täh D:tä.

:D

73, vika ei ollut kummassakaan kiusatussa, vaan omassa käyttäytymisessäni. Jos ette pysty uskomaan, että kiusaajakin voi tuntea katumusta ILMAN että haluaa kiillottaa "sädekehäänsä", niin se on oma ongelmanne.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mä olen myös kiusannut muutamaa tyyppiä ala- ja yläasteella. Syy toiminnalleni oli se, että kotona oli vaikeaa, narsistisesti häiriintyneet vanhemmat, joilta opin huonoja tapoja. Tosin vanhempani lyttäsivät minua koko lapsuuden, joten minusta ei ikinä kasvanut mitään ylimielistä narsistia ja menestyjää, vaan minusta tuli alisuoriutuja ja mielenterveysongelmainen, joka kuitenkin yrittää koko ajan selviytyä elämässään, päästä eteenpäin, ottaa itsestään vastuuta, opiskella, käydä terapiassa jne. Enemmän minä olen kuitenkin itse kokenut kiusaamista ala- ja yläaste aikoina. Johtuen siitä, miten huonot kotioloni tulivat esiin koulussa, huonot vaatteet (vaikka vanhemmillani olisi ollut varaa parempiin, muttei heitä kiinnostanut kuin oma elämänsä ja lapset olivat riesa), alistumistaipuinen luonne/rooli/opittu käyttäytymismalli. Pistin siis pahaa kiertoon, mitä sain koeka muilta ihmisiltä, omilta vanhemmiltani ja luokkatovereiltani, itseäni "heikompiin". Lapset osaa tosiaan olla ilkeitä. Monien tyttöjen ja poikien kanssa kiusattiin toisiamme vuorotusten. Toisen kiusa oli päästävä sopivan tilanteen tullen kostamaan. Jotkut uhriutuivat ja väittivät syyn olevan vain toisessa, eivätkä halunneet nähdä omaa osuuttaan asioihin. Tämän tyyppinen käytös oli kuitenkin pientä.

Joskus 18-vuotiaana aloin vasta ymmärtää sitä, miten olin kiusannut etenkin yhtä luokkalaistani tyttöä 7-luokalla. Vaihdoin onneksi koulua 7.lk jälkeen ja tämä tyttö jäi siten minun osaltani rauhaan. Tosin itseäni kiusattiin seuraavassa koulussa niin paljon, että joudun psykiatriselle osastolle hoitoon sen ja kotitilanteeni aiheuttaman itsetuhoisuuteni vuoksi.

Kiusaamismuistoni kummittelevat minua edelleen, syyllisyyden tunto on kova. Haluaisin myös pyytää etenkin tältä yhdeltä tytöltä anteeksi, mutta en uskalla. Muistan muutaman tytön, joidenka kiusaamisen olen itse teini-iässä kokenut kaikista pahimmalta tuntuvaksi, enkä todellakaan haluaisi heitä nähdä enää ikinä, enkä suostuisi keskustelemaan heidän kanssaan mistään. He ovat hyvin vastenmielisiä henkilöitä minulle. Pelkään, että kiusaamani tyttö tai nykyisin nuori nainen kokee minut samalla tavalla, enkä siksi uskalla ottaa yhteyttä. 

Ihan kamalia nää kiusaus jutut. Toivon, että nykyteinit kykenisivät ymmärtämään, että heidän harjoittamansa kiusa toisia ikätovereitaan kohtaan kostautuu heille itselleen mahdollisesti heidän aikuistuessaan, kamalina ja alati vaivaavina syyllisyydentuntoina. Lapsillekin tätä voi selittää, siis ala-astelaisille, mutta he eivät välttämättä vielä ymmärrä asioita niin hyvin, kuin ehkä teini-ikäisiltä voisi jo olettaa.

Itse antaisin mitä vaan, jos voisin mennä ajassa taaksepäin ja poistaa ne kohdat, kun olen kiusannut jotain henkilöä ja etenkin ne kohdat, kun olen kiusannut jotakuta ilman mitään syytä, siis kiusauksen uhri on ollut viaton ja olen purannut häneen sitä pahaa oloa, jonka olen muualta sisälleni saanut. Toisaalta myös ymmärrän itseäni ja käytöstäni (tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että hyväksyn sen), olin vasta lapsi ja nuori ja kokenut itse hyvin kovia. Yritän opetella antamaan itselleni anteeksi ja ymmärtämään itseäni enemmän ja tietenkin ottamaan menneestä opiksi. 

Juujuu, ihan varmasti, oli niin rankkaa. Joten piti pilata toisten elämä. Olet alhaisinta mahdollisinta ihmissaastaa.

Hei,

Ap: Ota yhteyttä heihin ja pyydä anteeksi ja voit myös lahjoittaa (reilun) rahallisen summan (tai maksaa entisten kiusattujen lääkkeitä ja terapiakuluja). Joka tapauksessa ota heihin yhteyttä ja hyvitä tekosi. Kiusaaminen on rangaistavaa, oikeastaan sen pitäisi olla rikos, ja se vaikuttaa kiusattuihin jopa loppuelämän. P.S. Hienoa että haluat hyvittää tekosi. Kiusaaminen voi pilata monta mahdollista hienoa ihmispotentiaalia.

T. Entinen kiusattu ja vieläkin epävarma ja ahdistunut siksi (+käyn terapiassa)

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoa, joka on tehnyt huomion, että palstalla on alkanut hengailemaan enemmän surkimuksia, jotka perusteettomasti toivottelevat muille kuolemaa.

No nyt oli kyllä hyvin ylilautalaisia katkeroita kuvaava lause :D Kenties sieltä jokin muuttoaalto suuntautunut tänne /mamma/:n myötä.

t. lautailen joskus itsekin.

Anteeksi OT, jatkakaa.

Vierailija kirjoitti:

73, vika ei ollut kummassakaan kiusatussa, vaan omassa käyttäytymisessäni. Jos ette pysty uskomaan, että kiusaajakin voi tuntea katumusta ILMAN että haluaa kiillottaa "sädekehäänsä", niin se on oma ongelmanne.

ap

Aivan varmasti, tottakai. Ei kukaan usko että kiusaaja tuntee tunteita, kuten tavallinen ihminen. Harmittaa vain lastesi puolesta kun heillä on tuollainen äiti.

Olin itse kiusattu, ja en varmaankin anteeksipyyntö parantaisi oloani, vaikka anteeksi en luultavasti voisikaan antaa. Toisaalta minun kohdallani kiusaajat eivät varmasti tule pyytämään anteeksi :)

Mielestäni on ap:lta rohkeaa uskaltaa alkaa toimimaan asian suhteen. Vaikka ap joskus nuorena onkin kiusannut muita, voi hän nykyään olla hyvin empatiakykyinen ja mukava ihminen, näin ainakin uskon.

En ymmärrä "tapa ittes" kommentteja. Enkä varsinkaan kommentteja, joissa toivotaan kiusaajien lasten joutuvan kiusatuiksi. Omaa oloani ei ainakaan paranna yhtään se, että joku muukin (varsinkaan  viaton) joutuu käymään läpi samanlaisia asioita, joita itse kävin läpi ollessani kiusattu.

Olen vielä nuori, ja baarissa tulee käytyä muutaman kerran vuodessa. Jos näen tällöin entisen kiusaajani, ilta menee tavallaan pilalle, kaikki muistot nousevat pintaan. Tekisi mieli kaataa juomat kiusaajani päälle - tämä onkin pahin asia, jonka heille toivon tapahtuvan :) Toisaalta omalla kohdalla asiaa parantaa se, että koen saavuttaneeni elämässä paljon ja saaneeni paljon asioita joita tavoittelin. Kiusaajani ovat pärjänneet elämässään huonommin, ainakin näin omasta näkövinkkelistäni katsottuna (tiedä sitten miten he itse kokevat tilanteen), Ehkä jollain tapaa olen tyytyväinen tähän... Jos tietäisin kiusaajieni katuvan tekojaan, en varmasti olisi heille yhtä katkera ja se jollain tavalla voisi auttaa käsittelemään tapahtuneita.