Lue keskustelun säännöt.
Törpöt vieraat ruokapöydässä - vertaistukiketju
Pakko päästä purkamaan kiukutusta ja mielellään kuulisin myös samankaltaisia kertomuksia hieman pölvästeistä ruokavieraista? Kuka kaatoi punaviinipullon pitkin perintötuukia ilman anteeksipyyntöä, kuka antoi lapsensa närppiä koristeet kakun päältä, kuka tyhjensi suolapurkin lautaselleen ennen maistamista? Kaikki mehevimmät ja vähemmänkin mehevät tarinat jakoon vain!
Minun tämänpäiväinen vierasärsytykseni syntyi serkkuni perheen vierailtua meillä ohikulkumatkallaan. Tapaaminen oli sovittu ja olin myös kysellyt etukäteen, onko jotain ruokarajoitteita tai erityismieltymyksiä. Ei kuulemma ole. No minä sitten tein keittiöremontin keskellä (lue liesi vaatehuoneessa, jääkaappi olohuoneessa yms.) mahdollisimman helppoa eli perheemme suosikkilaatikkoruokaa janssoninkiusausta ja mahdollisista mieltymyseroista johtuen myös kinkkukiusausta tarjolle. Salaatti ja muut lisukkeet päälle.
Janssoninkiusaus oli lastemme herkkua. Ei kuulemma ole enää. Syynä ei varmaan ole laisinkaan se, että vähän vanhemmat (lastemme ihailemat) pikkuserkut yököttelivät koko ruokailun ajan tarjoiluille. Eikä siinä vielä mitään, mutta heidän vanhempansa ei kertaakaan sanoneet, ettei ole kovin sopivaa yökötellä tarjotulle ruualle, etenkään, kun itse ei ollut pakko olla inhokkiaan metriä lähempänä.
Kommentit (1143)
Vierailija kirjoitti:
Menin käymään äidin luona satojen kilometrien päähän. Ostin grillattavaksi naudan pihvejä. Siinä ulkona grillaillessa omalle perheelleni, tuli vanhempi veli myös äidin luo.
Ihan ensitöikseen hän meni ottamaan pihvin grillistä kysymättä edes, saako ottaa.
No olin niin hämmentynyt, että ei edes kysytä, kenen pihvit nämä on ja saako ottaa. Seuraavaksi menee äiti rohmuamaan pihvin ja siinä sitten katson suu auki röyhkeyttä. Siis eikö nää oo ruokaa saaneet säännöllisesti? Käytöstavat on luolamiestasoa. Veti todella sanattomaksi.
Toinen tapaus oli, kun vuosien päästä menin runsaine ruokinen käymään samassa paikassa. Mutsi oli syöttänyt aikuisille miehille minun eväät alta aikayksikön. Miesystävälleen, aikuisille veljelle ja veljenpojalle.
Sen jälkeen en ole päästänyt tuota porukkaa ruokapöytääni. Ovat kyllä kutsuneet itseään kylään, mutta se ei sovi.
Jaa. Itse menet äitisi luo majoitettavaksi ja käytät hänen grilliään, mutta ei yhtä pihviä voi hänelle suoda vaan ainoastaan omalle perheelle grillaillaan? Samaa mieltä kyllä siitä, että sillä veljellä ei ollut mitään asiaa kajota pihveihin lupaa kysymättä, mutta eivät sinunkaan tapasi vaikutusta tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen aikuinen tytär on törkeistä törkein. On aina ensimmäisenä ruokapöydässä mutta vahingossakaan ei koskaan auta ruoanlaitossa, kattamisessa tms vaikka sitä pyytäisi apuun! Jos tulee yllättäen miehensä kanssa ja kahvin kanssa tarjottavaa ei juuri ole niin saatan halkaista tarjolle viimeiset kaksi pullaa että kaikille riittää. Niin eikö tämä nappaa omalle lautaselleen siitä heti kaksi puolikasta! Olen joskus yllättänyt penkomassa meidän keittiön kaappeja, jonkun sipsipussin toivossa. Jos jotain juhlia on niin tämä kerää kaiken ylijääneen syötävän mukaansa kotiinsa jos ei sitä kiellä.
Vierailija kirjoitti:
Siskon mies kärttää joka juhlien jälkeen loput täytekakut mukaansa, koska heillä kuulemma "riittää halukkaita syöjiä". Kysyy, voisinko pakata tupperwaren säilytysrasioihin, jotka lupaa aina palauttaa myöhemmin. Säilytysrasiat ovat jääneet sille tielleen, joten nykyisin sanon, että edellisetkin tupperit on palauttamatta ja pakkaan kakut kertakäyttövuokiin.
Hieman röyhkeää mun mielestä, että kakkuja ei jätetä juhlien järjestäjille, vaan vaaditaan kotipakettiin loput.
Miksi annat?? Sano että haluatte syödä kakkunne itse.
Ihme moukkia. Ihan käsittämätöntä.
Onneks en ole ikinä törmännyt mihinkään käsittämättömään käytökseen missään juhlissa.
Tietysti sitten itse olen joutunut tiukan mulkoilun kohteeksi, kun en pidä makeasta. Otan kyllä suolaista tarjottavaa kahvin kanssa, mutta eräs sukulaisrouva näkee kovasti vaivaa, kun en koskaan kajoa makeaan. En kertakaikkiaan käsitä, miksi syömiseni tai syömättä jättämiseni jaksaa kiinnostaa.
Minun aikuinen poika on kohta viisikymmentä jo ja on kaikki vuodet käyttänyt kotiani kuin omaansa. Hän täyttää varastotilani omilla tavaroillaan, ruoka maistuu aina vaikka välillä sanookin olevan mautonta, mutta syö aina kaiken kaapeista ja tuo kaverinsakin vaikka yökylään syömään kaiken eikä kysy lupia. Hän ajelee autoni bensat loppuun eikä tankkaa. Tuo lapsenlapseni minulle hoitoon mutta ei maksa heidänkään ruokia tai kuluja. Kaikki tietää minä olen hyvin pienituloinen eläkeläinen, silti aikuinen poika on kuin loinen kotonani. En uskalla kieltää häntä mutta minulla ei ole varaa elättää häntä. Miten tämän saisi loppumaan ilman että menetän lapsenlapseni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun aikuinen poika on kohta viisikymmentä jo ja on kaikki vuodet käyttänyt kotiani kuin omaansa. Hän täyttää varastotilani omilla tavaroillaan, ruoka maistuu aina vaikka välillä sanookin olevan mautonta, mutta syö aina kaiken kaapeista ja tuo kaverinsakin vaikka yökylään syömään kaiken eikä kysy lupia. Hän ajelee autoni bensat loppuun eikä tankkaa. Tuo lapsenlapseni minulle hoitoon mutta ei maksa heidänkään ruokia tai kuluja. Kaikki tietää minä olen hyvin pienituloinen eläkeläinen, silti aikuinen poika on kuin loinen kotonani. En uskalla kieltää häntä mutta minulla ei ole varaa elättää häntä. Miten tämän saisi loppumaan ilman että menetän lapsenlapseni?
Älä osta kaappiin yhtään ylimääräistä ruokaa, siis jääkaappiin tai kuivatarvikekaappeihin
Tankkaa vain viisi litraa kerrallaan.
Älä pidä käteistä kotona
Se onkin sitten vaikein asia, miten pojan saa ymmärtämään, että sinulla ei ole rahaa.
Tämä on pahinta taloudellista väkivaltaa, mistä olen pitkään aikaan lukenut.
Auttaisiko diakonia (taloudellinen neuvonta), pankki, velkaneuvoja (ennenkuin velkaannut pojan takia).
Ei tuolla pojallakaan kaikki ole kunnossa, jos yöpyy kavereineen äidillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menin käymään äidin luona satojen kilometrien päähän. Ostin grillattavaksi naudan pihvejä. Siinä ulkona grillaillessa omalle perheelleni, tuli vanhempi veli myös äidin luo.
Ihan ensitöikseen hän meni ottamaan pihvin grillistä kysymättä edes, saako ottaa.
No olin niin hämmentynyt, että ei edes kysytä, kenen pihvit nämä on ja saako ottaa. Seuraavaksi menee äiti rohmuamaan pihvin ja siinä sitten katson suu auki röyhkeyttä. Siis eikö nää oo ruokaa saaneet säännöllisesti? Käytöstavat on luolamiestasoa. Veti todella sanattomaksi.
Toinen tapaus oli, kun vuosien päästä menin runsaine ruokinen käymään samassa paikassa. Mutsi oli syöttänyt aikuisille miehille minun eväät alta aikayksikön. Miesystävälleen, aikuisille veljelle ja veljenpojalle.
Sen jälkeen en ole päästänyt tuota porukkaa ruokapöytääni. Ovat kyllä kutsuneet itseään kylään, mutta se ei sovi.
Jos olitte grillaamassa äitisi luona niin eikö olisi ollut ihan kohteliasta tuoda myös äidille pihvi? Vai oliko teillä mukana oma grilli sekä hiilet/kaasu/puut, että olitte täysin omavaraisia siellä grillaillessanne?
Samaa mieltä siitä, että jos ette ollut kutsunut ketään syömään niin muita ei olisi tarvinnut ruokkia. Mutta äidille olisi pitänyt pihvi olla varattuna.
Mä käsitin että pihvit haettiin suoraan grillistä nappaamalla vain mitään kysymättä. Mun mielestä ei ole ok. Lisäksi äidillä ei näytä olevan kunnioitusta toisen ruokaa kohtaan kun jakaa lapsensa perheen ruuat muille. Itse asiassa tiedän tuon, koska minullakin on veli joka omistaa venhempiemme kaiken, mielestään.
Ajaa heidän autoa, ei tankkaa sitä vaan isä tankkaa hänelle, käyttää kaikkea laitetta kuin omaansa, kysymättä, esim. säilöi homeista tavaraa puoli vuotta vanhempiemme peräkärryssä kun ei viitsinyt viedä kaatikselle, ja vanhempani vuokrasivat itselleen kärryn jos tarvitsisvat.
Kun lapset ovat veljelläni, (on siis eronnut) niin hän vain kuskaa ne vanhemmillemme, ja lapset ja hän itse täysihoidetaan mummolassa sen ajan kun lapset ovat. Omat rahansa hän juo ja ostelee mitä huvittaa.
Jos menisin vanhemmillemme käymään oman perheeni kanssa, ja ostaisin jukurttia ja muroja ja maitoa sen verran että meille riittää (kun ei vanhempani tuollaisia syö), ettei kaapi tulisi meidän ruuistamme ihan täyteen, niin jos veljeni pelmahtaisi lastensa kanssa paikalle niin kyllä äitini antaisi heidän eteensä kaikki meidän ruokamme syötäväksi, ja minä joutuisin takaisinn kauppaan ostamaan uudet, vaikka veljeni asuu 3km päästä mummolasta, ja voisi syöttää lapsensa kotona omaan piikkiinsä, tai tuoda heille omat ruokansa.
Mä taas olen kasvanut siihen, että se jaetaan mikä on. Vaikea nähdä tilannetta, jossa itse mussuttaisin jugurttia sisarukseni lasten katsellessa vieressä. Jäisin ennemmin itse ilman ja lähtisin sinne kauppaan tarvittaessa, tai lähettäisin sisarukseni. Nälkäisten yllätysvieraiden saapuessa jaettaisiin grillistä se mikä on ja kaiveltaisiin lisäksi esiin sitä mitä sattuu suinkin olemaan, tai haettasiin lisää. Törppöä tietysti marssia kysymättä ottamaan, mutta jos tuollainen tilanne omisi jo etukäteen odotettavissa, varaisin ehkä jo valmiiksi reilummin. Usein kotonain varaudun siihen, että lapsella voi olla kaveri tai täysi-ikäiset lapset poikkeaa ilmoittamatta. Sivu
Se veli ei jaa koskaan mitään. Paikka on syrjässä. En voi pitkän matkalaisena lähteä heti ajelemaan kauppaan kymmenien kilometrien päähän ostamaan lisää ruokaa vain siksi, että röyhkeät veljet vetelee mun eväät naamaansa. Lisäksi se veli asuu kaupan vieressä ja tuli sieltä kaupan vierestä sinne mutsille. Aina tyhjin käsin.
Mikä se minä olen syöttämään aikuisia miehiä, joiden kanssa en ole koskaan tekemisissä edes.
Ps. Ostin mutsin paikan, niin vielä kehtaavat kysellä ajanviettopaikkaa (lue täysihoitopaikkaa)täältä. No way.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin lapsi, 1970 luvulla, isäni sukulaiset maaseudulta tulivat tänne Vantaalle, " isoon kaupunkiin " vierailemaan. Äitini joutui passaamaan tätä 6 lapsista perhettä, joka odotti pääsevänsä valmiiseen pöytään. Eivät auttaneet missään. Mikään ei kelvannut.Maito oli liian laihaa, lihassa ei ollut tarpeeksi läskiä. Maalla kaikki oli paremmin, kuulemma. Äitini oli liian kiltti, ei kehdannut sanoa, että ei halunnut heitä passattavakseen, omien töidensä lisäksi. Kunnes eräänä päivänä hän sai raivokohtauksen ja sanoi isälleni, että joko hän lähtee tai nämä sukulaiset. Tämän jälkeen ei äitini tarvinnut enää passata isäni sukulaisia.
Kaikki negatiivinen kommentointi on törppöyttä. Jos ei kaikesta pidä, on kehitettävä taito olla syömättä ilman, että tekee asioista ison numeron. Se, että ei jostain ruoasta pidä, eikä suostu sitä syömään, ei ole ylpeyden aihe, eikä kenenkään muun ongelma.
Itsekin nirsoilen muutaman ruoka-aineen suhteen, joten olen kehittänyt eleettömän tavan jättää syömättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi, 1970 luvulla, isäni sukulaiset maaseudulta tulivat tänne Vantaalle, " isoon kaupunkiin " vierailemaan. Äitini joutui passaamaan tätä 6 lapsista perhettä, joka odotti pääsevänsä valmiiseen pöytään. Eivät auttaneet missään. Mikään ei kelvannut.Maito oli liian laihaa, lihassa ei ollut tarpeeksi läskiä. Maalla kaikki oli paremmin, kuulemma. Äitini oli liian kiltti, ei kehdannut sanoa, että ei halunnut heitä passattavakseen, omien töidensä lisäksi. Kunnes eräänä päivänä hän sai raivokohtauksen ja sanoi isälleni, että joko hän lähtee tai nämä sukulaiset. Tämän jälkeen ei äitini tarvinnut enää passata isäni sukulaisia.
Voin kuvitella, millainen painajainen se vierailu oli sun äidille.
Isän vaimo kirjoitti:
Miehen aikuinen tytär on törkeistä törkein. On aina ensimmäisenä ruokapöydässä mutta vahingossakaan ei koskaan auta ruoanlaitossa, kattamisessa tms vaikka sitä pyytäisi apuun! Jos tulee yllättäen miehensä kanssa ja kahvin kanssa tarjottavaa ei juuri ole niin saatan halkaista tarjolle viimeiset kaksi pullaa että kaikille riittää. Niin eikö tämä nappaa omalle lautaselleen siitä heti kaksi puolikasta! Olen joskus yllättänyt penkomassa meidän keittiön kaappeja, jonkun sipsipussin toivossa. Jos jotain juhlia on niin tämä kerää kaiken ylijääneen syötävän mukaansa kotiinsa jos ei sitä kiellä.
Miehesi tytär on kyllä röyhkeä ja ahne ihminen! Pitäisi vähintään kysyä, haluaako kaikki syödä oman puolikkaan pullansa vai saisiko hän syödä ylimääräisen puolikkaan? Sekin kertoo kyseisen ihmisen ahneudesta, että hän aina hamuaa kaiken juhlista ylijääneen syötävän itselleen, jos muut eivät pidä puoliaan. Ajattelee siis ainoastaan itseään. Itse en tulisi tuollaisen tyypin kanssa toimeen lainkaan! Sun on pakko sinnitellä, koska kyseessä miehesi tytär.
Tästä lähtien, jos esim. pullia ei ole tarpeeksi, laita valmiiksi kaikille omille lautasilleen omat puolikkaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, joskus närppii, kun pojan synttäreille teen hikihatussa sataa sorttia (no okei, en ihan), jotka laitetaan pöytään. Kutsu sukulaisille on kaikille samaan aikaan. Koska kaikki eivät mahdu pöytään kerralla, mutta tuleja ja tasoja on järjestetty kämppään.
Joka ainoa kerta, pojan pikkuserkkujen äiti istuttaa lapsosensa, itsensä ja miehensä "seisovaan pöytään", ja perhe viihtyy - kauan. Ja syö ja syä ja syö... Ei siinä mitään, mutta muut jäävät ihan oikeasti ilman, kun armas perhe tykkää jostain sortista, niin tyhjentävät koko vadin (joka oli kyllä mitoitettu 15:lle sivistyneelle). Viimeksi tämän perheen isä (aikuinen, ei siis pojat) riensi pöytään närppimään ennen kuin ketään oli pyydetty kahville. Samaisen perheen lapset myös haalivat sitä sun tätä ja rääpivät miten sattuu. Jämät näyttää oksennukselta. Jäljiltään saa pestä vaaleat tuolienpäälliset suklaasta (äitinsä ei kiellä, ei opasta, kun ksekittyy itse NAUTTIMAAN).
En tiedä, joko pitä jättää tämä perhe kutsumatta tai sitten pyytää heidät 2 tuntia myöhemmin tyhjäämään jämät ...
Eihän se suvun kesken ole niin muodollista, mutta jotain tapoja odottaisin. Minä en kehtaisi oman pentuni tyhjätä koko pitsavatia tai kaikkia väkerrettyjä leivoksia, kun on muitakin syöjiä.
Meillä on myös tällainen sukulaisperhe. He siis tulevat synttäreille ihan syömään. Perheen isä on tosi suuriruokainen, vetää piirakanpalasia ihan surutta armottomat määrät. Äiti samoin. Kaksi tyttöään eivät kyllä paljoa syö, mutta lastaavat tavaraa lautaselle senkin edestä. Ne sitten jäävät syömättöminä lautasille. Poika on 12-vuotias ja viime synttäreille olin ostanut lapsille Lidlin pikkupizzoja (ei niille piirakat kelpaa), niin poika kehuskeli syöneensä 20 pizzaa + tietysti muut herkut päälle. Minun on pakko mitoittaa tarjottavat tuon perheen vuoksi paljon korkeammiksi kuin oikeasti olisi aihetta. Ihan uskomatonta, niin kuin eivät olisi eläissään ruokaa saaneet. Emäntänä minusta on hienoa, että tarjottavat maistuu. Kohteliaisuushan se on. Mutta kun isää varten saa varata puoli peltiä piirakkaa (+ kaiken muun vielä päälle, se piirakka yksistään ei riitä), niin on se jo aivan liikaa. Syömään jos ollaan menossa, niin sitten syödään. Mutta juhlissa ei ole tarkoitus yhden perheen koko pöytää tyhjentää.
Menkää te heille synttäreille ja tehkää samoin. Syökää pöytä tyhjäksi tai ainakin lappaatte lautasillenne ja sorkitte.
Sitten sanotte viattomasti, että ei kai me nyt vaan rohmuttu liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi, 1970 luvulla, isäni sukulaiset maaseudulta tulivat tänne Vantaalle, " isoon kaupunkiin " vierailemaan. Äitini joutui passaamaan tätä 6 lapsista perhettä, joka odotti pääsevänsä valmiiseen pöytään. Eivät auttaneet missään. Mikään ei kelvannut.Maito oli liian laihaa, lihassa ei ollut tarpeeksi läskiä. Maalla kaikki oli paremmin, kuulemma. Äitini oli liian kiltti, ei kehdannut sanoa, että ei halunnut heitä passattavakseen, omien töidensä lisäksi. Kunnes eräänä päivänä hän sai raivokohtauksen ja sanoi isälleni, että joko hän lähtee tai nämä sukulaiset. Tämän jälkeen ei äitini tarvinnut enää passata isäni sukulaisia.
Voin kuvitella, millainen painajainen se vierailu oli sun äidille.
Yleensähän asetelma on ollut toisin päin. Maalle on ihana tulla lepäämään ja valmiiseen pöytään, ettei ollut harkittu kosto tämmöisestä vierailusta.
Kesken heinätöiden meillä ilmestyi sukulaisperhe pellolle kyläilemään ja jakamaan eväitä. Eihän nyt puku päällä ja pikkukengillä töihin voinut osallistua mutta kahvit ja eväät kumminkin maistui. Vit tuilivat vielä kuinka hikistä ja likaista puuhaa niin kauniina päivänä, ennemmin menisivät uimaan niillä helteillä. Jaksoivat kuitenkin nälissään tarpoa nahkakegissä pitkin sänkipeltoa.
Vierailija kirjoitti:
No, joskus närppii, kun pojan synttäreille teen hikihatussa sataa sorttia (no okei, en ihan), jotka laitetaan pöytään. Kutsu sukulaisille on kaikille samaan aikaan. Koska kaikki eivät mahdu pöytään kerralla, mutta tuleja ja tasoja on järjestetty kämppään.
Joka ainoa kerta, pojan pikkuserkkujen äiti istuttaa lapsosensa, itsensä ja miehensä "seisovaan pöytään", ja perhe viihtyy - kauan. Ja syö ja syä ja syö... Ei siinä mitään, mutta muut jäävät ihan oikeasti ilman, kun armas perhe tykkää jostain sortista, niin tyhjentävät koko vadin (joka oli kyllä mitoitettu 15:lle sivistyneelle). Viimeksi tämän perheen isä (aikuinen, ei siis pojat) riensi pöytään närppimään ennen kuin ketään oli pyydetty kahville. Samaisen perheen lapset myös haalivat sitä sun tätä ja rääpivät miten sattuu. Jämät näyttää oksennukselta. Jäljiltään saa pestä vaaleat tuolienpäälliset suklaasta (äitinsä ei kiellä, ei opasta, kun ksekittyy itse NAUTTIMAAN).
En tiedä, joko pitä jättää tämä perhe kutsumatta tai sitten pyytää heidät 2 tuntia myöhemmin tyhjäämään jämät ...
Eihän se suvun kesken ole niin muodollista, mutta jotain tapoja odottaisin. Minä en kehtaisi oman pentuni tyhjätä koko pitsavatia tai kaikkia väkerrettyjä leivoksia, kun on muitakin syöjiä.
Seuraaavalla kerralla kutsu tuntia myöhemmäksi, tai ei ollenkaan kutsuta
Nippa nappa parikymppisenä minä ja kaverini olimme maalta muuttaneet opintojen perässä Helsinkiin kämppiksiksi. Ekana opiskelukesänä kutsuimme viikonlopuksi käymään yhteisen ystävämme maasedulta. Olimme vähän lapsellisen innoissamme kun olimme emännöimässä ekaa kertaa. Vaikka itse pakon edessä olimme tosi niukalla opisekelijabudjetilla (tyyliin kotona vain kaurapuuroa, Lidlin mansikkahilloa, halvinta margariinia ja näkkileipää), päätimme tarjota vieraallemme "hotelliaamupalan". Saimme jostain rahaa sen verran säästöön, että ostimme viikonlopppuvieraamme aamu-ja iltapaloja varten sämpylöitä, juustoa, leikkeleitä, kurkkua ja paprikaa leivän päälle, hedelmiä, mysliä ja jugurttia sekä jotain makeita keksejä. Nämä olivat meille itsellemme myös siis ihan ylellisyyttä, ja vilpittömästi koimme, että meillekin on tulossa "hotelliaamupala-viikonloppu".
Noo miten kävi. Vieraamme kyllä söi tarjottaviamme pääosin ihan mielellään, joskin jugurtista kommentoi että litran jugurttipakkaukset ovat mielestään ällöttäviä, olisi pitänyt olla yksittäispakattuja tietynlaisia jugurtteja. Erityistä kiitosta tai ihastelua (kuten olimme naiveina "hotelliaamiaisesta" odottaneet saavamme) ei tullut. Ruoka kyllä maittoi hyvin. Esim. kun olimme laittaneet sämpylöitä tarjolle ajatuksella yksi per pää, hän huoletta söi 2.5 sämpylää, kävi siis itse hakemassa sämpyläpussista lisää kun pöydästä tarjottavat sämpylät loppui.
Kaveri viihtyi Helsingissä niin hyvin, että sunnuntaina päätti, että ei vielä maltakaan lähteä takaisin kotiin ja vähän kuin ilmoitti meille, että on vielä seuraavan viikonkin kun hänellä on lomaa. Onneksi hän ei mitään Helsinki-turistiopaspalvelua meiltä toivonut, vaan pärjäsi pääkaupungissa ihan itsekseenkin. Mutta eihän meillä enää ollut tietenkään varaa tarjota kaverille sellaisia ruokia, joihin oli tottunut. Eikä kaverilla välähtänyt päässä sen vertaa, että olisi ruokkinut itse itsensä! Ensimmäisenä hän rouskutteli kahdessa päivässä myslipaketin loppuun siinä missä me kämppiksen kanssa syötiin puuroa. Siinä vaiheessa olikin jo kaikki "hotelliaamiaisen" tarjottavat loppuneet. Kaveri itsekin "joutui" syömään loppuviikon puuroa Lidlin mansikkahillolla ja sitä yökki. Kerrottiin, että lähin Alepa on ihan kulman takana ja että sieltä saa vaikka mitä. Jostain kumman syystä näin ei tehnyt, mutta päivisin oli käynyt sitten Mäkkärissä tms. paikoissa syömässä. Samoin iltaisin söi omia karkkeja, joista ei tarjonnut.
Oli helpotus, kun hän torstai-iltana viimein päätti hypätä iltajunaan. Mitään kiitoksia ei kuulunut missään vaiheessa. Pahinta tässä oli kuitenkin se, että jälkikäteen tuo kaveri oli maaseudun yhteisille tutuillemme juorunnut eteenpäin, että olemme ihan persaukisia ja yritimme sitä pimittää viikonlopun verran, mutta sitten totuus kuitenkin tuli ilmi. Siis jumalauta, miten hölmö kaveri! Ei yhtään tajunnut, että halusimme olla hienotunteisia ja siksi emme kertoneet hänelle, että viikonlopputarjoamisemme oli ollut meiltä iso taloudellinen ponnistus, koska olimme halunneet hemmotella ystäväämme ja vierastamme. Ja sitten kiitokseksi p:n puhuminen selän takana, miten yritämme olla "hesalaisia ja olevinaan".
Entinen poikaystäväni oli tällainen huonotapainen törppö vieras. Omien sanojensa mukaan hän oli "inhorealisti", oikeasti moukka. Esim. mielestäni peruskäytöstapoja on, että kylässä ruoasta aina kiitetään ja sanotaan jotain kohteliasta, eikä missään nimessä ainakaan arvostella tai nyrpistellä nenää! Jos ruoka ei maistu, kieltäytyminen pitää tehdä hienotunteisesti. Olin aina kuvitellut lapsesta saakka noiden olevan ihan kaikille selviä peruskäytöstapoja. Mutta tuo poikaystäväni (silloin 25v) esim. lapsuudenkodissani kylässä ollessaan kommentoi mm. seuraavasti
- no hyhhyh tää näyttää siltä, että on tullut jonkun peräpäästä (suklaamoussesta)
- en kyllä syö tuota jos siinä on lakkahilloa (täytekakusta)
- haisee hikisille sukille (pastan kanssa tarjottavasta parmesanista, jota ei ollut pakko laittaa omaan annokseen)
- ai tämäkö on nyt jonkun mielestä hienoa, maistuu pilaantuneelle etikalle (aidosta shampanjasta)
Ja sitten toisaalta, jos hän jostain tykkäsi, ei puhettakaan siitä että olisi voinut kehua. Jos jostain tykkäsi, saattoi rohmuta häikäilemättä vaikka puolet täytekakusta, ja kun jälkikäteen tästä hänelle huomautin, oli vastaus vaan "olisivat hankkineet isomman kakun". Arvata saattaa, että ei ollut tosiaan kovin pitkää poikaystäväni.
Juhannuksena sillit, mansikat, salaatit ja lohi jää syömättä. Vieraille maistuu vain makkara ja sipsit ja voipottu.
Jatkossa teen nuo ensin mainitut herkut vain omalle perheelle ennen juhannusta ja vieraiden kanssa grillataan makkaraa.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi, 1970 luvulla, isäni sukulaiset maaseudulta tulivat tänne Vantaalle, " isoon kaupunkiin " vierailemaan. Äitini joutui passaamaan tätä 6 lapsista perhettä, joka odotti pääsevänsä valmiiseen pöytään. Eivät auttaneet missään. Mikään ei kelvannut.Maito oli liian laihaa, lihassa ei ollut tarpeeksi läskiä. Maalla kaikki oli paremmin, kuulemma. Äitini oli liian kiltti, ei kehdannut sanoa, että ei halunnut heitä passattavakseen, omien töidensä lisäksi. Kunnes eräänä päivänä hän sai raivokohtauksen ja sanoi isälleni, että joko hän lähtee tai nämä sukulaiset. Tämän jälkeen ei äitini tarvinnut enää passata isäni sukulaisia.
Monesti kaupunkilaisille oli itsestään selvää mennä maalle, lapsuuskotiin täysihoitoon, koska eihän se itse kasvatettu ruoka mitään maksa.
Joo ei tollainen törppöily kyllä mistään lapsettomuudesta ole kiinni, vaan siitä, että ollaan vaan veemäisiä ihmisiä ilman käytöstapoja. Ei tarvitse yrittääkään ymmärtää, sillä mitään tekosyytä moiseen käytökseen ei ole.