Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Bipo-tyyppinen puoliso on uuvuttava yli 40-vuotiaanakin.. (purkautumista)
03.01.2016 |
Mies ei oe saanut diagnoosia, mutta kaksisuuntaista on ehditty epäillä taannoin terapiakäynneillä, kun haki apua elämässä sattuneeseen kriisiin.
Mutta mutta. Taas näköjään alkoi vaihe, kun sulkeutui itseensä, muuttui hitaaksi, umpimiliseksi, etäiseksi. Ei vastaa ystävällisiinkään kysymyksiin mitään tai murahtaa epämääräisiä. Sulkeutuu omaan maailmaansa pelin äärelle tai nukkuu. Käy töissä kuin kone, hoitaa lapset koska niin kuuluu tehdä. Sen verran kuin on pakko.
Taas olen ilman puolisoa yhden ajanjakson, kun kukaan ei vastaa keskusteluun, ei katso päin, ei puhuttele, ei ehdota itsekään edes pizzalla käymistä. On vaan ihmisen kuori.
Itse jään tunnetyhjiöön ja se on kamalaa, kun vielä toissapäivänä toinen oli iloinen, nauravainen, halaileva. Rakasteli mielellään, kutitti ja leikitti lapsia, suunnitteli kesälomaa... ja lähti vaikka puolikkaasta sanasta mukaani ostoksille, hakemaan harrastutarvikkeitani. *PAM!* ja luukku on kiinni. Nenän edestä suljettiin taas ovi, eikä sitä ennen tapahtunut yhtään mitään.
Yhtä varmasti kuin nämä laskukaudet tulevat yhä uudelleen, tulee myös uusi nousukausi. Mies herää, hymyilee, innostuu. Urheilee kanssani, puhuu, halaa, suutelee, rakastaa. Hetkeksi menee joskus liiankin innokkaaksi ja silloin pollaan ostamassa kirjahyllyä, sohvaa... Uuvuttavaa sekin, kun näen milloin höyryä on liikaa ja itsellä on oltava jalat maassa. Pelkään, että tekee noina aikoina harkitsemattomia tekoja mm. netissä.
- Minulla on omat selviytymiskeinoni, mutta välillä tähän niin uupuu. Ei jaksaisi yhä uudelleen tulla hylätyksi ja taas kohta olla uusi rakastumisen kohde. En jaksa sitä, että mies itse ei näe miten ne ajat vaihtelevat ja miten erilainen on, vaikka näistä on puhuttukin. Jos jotakin voisin elämästä muuttaa, niin se olisi tämä ikuinen, edestakainen mielialamylläkkä, joka vaikuttaa ihan kaikkeen.
Miten te muut jaksatte mielenterveys- tai persoonallisuusongelmaisen ihmisen kanssa elämistä??
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kannabisreseptiä on todella vaikea saada Suomessa.
Kannabis kuitenkin auttaa heti akuutisti kovaan masennukseen tuomalla hyvän olon. Sääli ettei sitä saa lääkkeeksi helposti vaan pitää rikkoa lakia. Seuraavana päivänä voi olla prempi olo tai sitten ei niin otetaan lisää.
Tuota.. ei kiitos. Mies itse on erittöin huumevastainen, suhtautuu suorastaan vihamielisesti, eikä niiden käyttö sovi minunkaan pirtaani. Lääketiede on samoilla linjoilla "Kannabiksen käyttö lisää maanisten jaksojen pituutta 33, suurentaa tiheäjaksoisuuden riskiä 34 ja lisää maanisten oireiden esiintymisen todennäköisyyttä 35."
Ote on tuosta linkistä, jonka liitin mukaan. ap
Vaikea auttaa vaikeasti sairasta jos ei lääkkeet kelpaa tai edes kokeilunhalua ei löydy.
Monet ovat saaneet apua kannabiksesta masennukseen ja kaksisuuntaiseen. Myös psykoosissa ja adhd:ssa apu on eräillä löytynyt. Sopivaa lääkettä pitää etsiä ja kokeilla.
Paha auttaa jos on asennevammainen ja vihamielinen. Teille ei siis kelpaa mahdollinen apu? Mielenkiintoista tavallaan että valittaa jaksat ja miehesi jaksaa olla synkkä, kun lääkkeitä löytyy pilvinpimein. Kannabis on ehkä helpoin siinä mielessä että se vaikuttaa heti ja sen saatavuus on helppo jos kehtaa lähteä kyselemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkoholisimi ja mielenterveysongelmat ovat sairauksia. Sairaat, vammaiset ja erilaisetkin hmiset ovat ihmisiä, eivät sikoja.
Onko sairas sika sellainen jolle ei kelpaa apu ja ei halua edes apua vaan nauttii kun läheiset kärsii toisen kärsimyksestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat harrastukset ja oma aika on ehdottoman tärkeä henkireikä. Minulle ehkä vaikeinta on ollut myöntää se, etteivät kaikki ns. Normaalielämään ja parisuhteeseen kuuluvat asiat ole mahdollisia tai saavutettavissa. Kuitenkin elämä on hyvää, vain odotuksia on joutunut muokkaamaan...ja niinhän käy kaikille, oli sairas tai terve.
8
sivusta huutelen, että eikö juuri näin voisi ajatella muustakin mt-ongelmasta, esim. alkoholismista?
Elämä alkoholistin puolisona voi olla hyvää, vain odotuksia joutuu muokkaamaan? Koska ihan samalla lailla juoppo vetäytyy viinapullojensa kanssa omaan todellisuuteensa ja jättää puolison selviytymään yksin, niin kuin te bipon kanssa elävät kerrotte. Ja molemmat ovat kaiketi sairauksia.
Jos alkoholistin puoliso kertoo noin nätisti puolisostaan, kuin 8 tuolla aiemmin, niin sian jättö on välitön suositus.
Tartuin viestiisi, koska mulla on omakohtaista kokemusta bipoa sairastavasta, joka hoitaa sairauttaan etupäässä päihteillä.
Olen niin väsynyt kuulemaan siitä, että esim.alkoholi ja huumeet tasaavat sitä maanisdepressiivistä mieltä, ts.ko. tautiin sairastunut ystäväni selittelee päihteidenkäyttöään juuri tällä diagnoosilla. Hän kun on sitä mieltä, että päihteet ja niiden vaikutuksen alla oleminen toimivat jotenkin itseterapiana, siis silloin kun masentaa, niin etsitään vähän piristettä sieltä pullosta, ja jos maniaa pukkaa, niin amfetamiinin voimin sitä jaksaa tehdä luovaa työtä vielä paremmin.
Ystäväni käsitykset omasta neroudestaan ovat välillä hieman hämmentäviä. Ilmeisesti monet luovaa työtä tekevät ihmiset ovat sairastaneet ko.sairautta, ja siitä on muodostunut jonkinlainen keppihevonen ystävällenikin: luovat ihmiset, jotka nerot sairastavat bipoa, johon nyt vaan kuuluu Sibeliusmaiset kosteat illat ja itsetuhoiset masennusta enteilevät puuskat ym. perseily tarvitsevat niitä päihteitä, välillä on sitten perinteistä delirium tremensiä muiden oireiden joukossa, kaikkihan liikkuu muutoinkin koko ajan oman navan ympärillä. Muiden pitäisi vain ymmärtää ja tukea, koska kellään muulla ei ole koskaan mitään yhtä tärkeää elämässään mitä tällä luomistuskista tai sekopäisestä elämäntyylistään kärsivällä'"nerolla" on.
Run while you still can, ap. Tuo ei ikinä lopu, lopulta tarjoat lapsillesi sairaan ympäristön varttua ja hyysäät samalla parantumatonta ihmistä ja uhraat oman onnesi siinä sivussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat harrastukset ja oma aika on ehdottoman tärkeä henkireikä. Minulle ehkä vaikeinta on ollut myöntää se, etteivät kaikki ns. Normaalielämään ja parisuhteeseen kuuluvat asiat ole mahdollisia tai saavutettavissa. Kuitenkin elämä on hyvää, vain odotuksia on joutunut muokkaamaan...ja niinhän käy kaikille, oli sairas tai terve.
8
sivusta huutelen, että eikö juuri näin voisi ajatella muustakin mt-ongelmasta, esim. alkoholismista?
Elämä alkoholistin puolisona voi olla hyvää, vain odotuksia joutuu muokkaamaan? Koska ihan samalla lailla juoppo vetäytyy viinapullojensa kanssa omaan todellisuuteensa ja jättää puolison selviytymään yksin, niin kuin te bipon kanssa elävät kerrotte. Ja molemmat ovat kaiketi sairauksia.
Jos alkoholistin puoliso kertoo noin nätisti puolisostaan, kuin 8 tuolla aiemmin, niin sian jättö on välitön suositus.
Tartuin viestiisi, koska mulla on omakohtaista kokemusta bipoa sairastavasta, joka hoitaa sairauttaan etupäässä päihteillä.
Olen niin väsynyt kuulemaan siitä, että esim.alkoholi ja huumeet tasaavat sitä maanisdepressiivistä mieltä, ts.ko. tautiin sairastunut ystäväni selittelee päihteidenkäyttöään juuri tällä diagnoosilla. Hän kun on sitä mieltä, että päihteet ja niiden vaikutuksen alla oleminen toimivat jotenkin itseterapiana, siis silloin kun masentaa, niin etsitään vähän piristettä sieltä pullosta, ja jos maniaa pukkaa, niin amfetamiinin voimin sitä jaksaa tehdä luovaa työtä vielä paremmin.
Ystäväni käsitykset omasta neroudestaan ovat välillä hieman hämmentäviä. Ilmeisesti monet luovaa työtä tekevät ihmiset ovat sairastaneet ko.sairautta, ja siitä on muodostunut jonkinlainen keppihevonen ystävällenikin: luovat ihmiset, jotka nerot sairastavat bipoa, johon nyt vaan kuuluu Sibeliusmaiset kosteat illat ja itsetuhoiset masennusta enteilevät puuskat ym. perseily tarvitsevat niitä päihteitä, välillä on sitten perinteistä delirium tremensiä muiden oireiden joukossa, kaikkihan liikkuu muutoinkin koko ajan oman navan ympärillä. Muiden pitäisi vain ymmärtää ja tukea, koska kellään muulla ei ole koskaan mitään yhtä tärkeää elämässään mitä tällä luomistuskista tai sekopäisestä elämäntyylistään kärsivällä'"nerolla" on.
Run while you still can, ap. Tuo ei ikinä lopu, lopulta tarjoat lapsillesi sairaan ympäristön varttua ja hyysäät samalla parantumatonta ihmistä ja uhraat oman onnesi siinä sivussa.
Totuushan on että usein päihteet toimivat kyseiseen tautiin, mutta annostus on väärä. Eli vedetään liikaa.
Totuus on että ne toimii. Eikä suinkaan kaikki vedä lääkitystään yli.
Mitähän näille kirjoittajille nykyään kuuluu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat harrastukset ja oma aika on ehdottoman tärkeä henkireikä. Minulle ehkä vaikeinta on ollut myöntää se, etteivät kaikki ns. Normaalielämään ja parisuhteeseen kuuluvat asiat ole mahdollisia tai saavutettavissa. Kuitenkin elämä on hyvää, vain odotuksia on joutunut muokkaamaan...ja niinhän käy kaikille, oli sairas tai terve.
8
sivusta huutelen, että eikö juuri näin voisi ajatella muustakin mt-ongelmasta, esim. alkoholismista?
Elämä alkoholistin puolisona voi olla hyvää, vain odotuksia joutuu muokkaamaan? Koska ihan samalla lailla juoppo vetäytyy viinapullojensa kanssa omaan todellisuuteensa ja jättää puolison selviytymään yksin, niin kuin te bipon kanssa elävät kerrotte. Ja molemmat ovat kaiketi sairauksia.
Jos alkoholistin puoliso kertoo noin nätisti puolisostaan, kuin 8 tuolla aiemmin, niin sian jättö on välitön suositus.
Tartuin viestiisi, koska mulla on omakohtaista kokemusta bipoa sairastavasta, joka hoitaa sairauttaan etupäässä päihteillä.
Olen niin väsynyt kuulemaan siitä, että esim.alkoholi ja huumeet tasaavat sitä maanisdepressiivistä mieltä, ts.ko. tautiin sairastunut ystäväni selittelee päihteidenkäyttöään juuri tällä diagnoosilla. Hän kun on sitä mieltä, että päihteet ja niiden vaikutuksen alla oleminen toimivat jotenkin itseterapiana, siis silloin kun masentaa, niin etsitään vähän piristettä sieltä pullosta, ja jos maniaa pukkaa, niin amfetamiinin voimin sitä jaksaa tehdä luovaa työtä vielä paremmin.
Ystäväni käsitykset omasta neroudestaan ovat välillä hieman hämmentäviä. Ilmeisesti monet luovaa työtä tekevät ihmiset ovat sairastaneet ko.sairautta, ja siitä on muodostunut jonkinlainen keppihevonen ystävällenikin: luovat ihmiset, jotka nerot sairastavat bipoa, johon nyt vaan kuuluu Sibeliusmaiset kosteat illat ja itsetuhoiset masennusta enteilevät puuskat ym. perseily tarvitsevat niitä päihteitä, välillä on sitten perinteistä delirium tremensiä muiden oireiden joukossa, kaikkihan liikkuu muutoinkin koko ajan oman navan ympärillä. Muiden pitäisi vain ymmärtää ja tukea, koska kellään muulla ei ole koskaan mitään yhtä tärkeää elämässään mitä tällä luomistuskista tai sekopäisestä elämäntyylistään kärsivällä'"nerolla" on.
Run while you still can, ap. Tuo ei ikinä lopu, lopulta tarjoat lapsillesi sairaan ympäristön varttua ja hyysäät samalla parantumatonta ihmistä ja uhraat oman onnesi siinä sivussa.
Voi miten tuttua! Hypoissa heiluva, tekotaiteellista paskaa suoltava kuningas, tai sitten ojanpohjalla omassa ulosteessaan ja oksennuksessaan maailmantuskaa ja eksistentiaaliahdistusta rypevä ihmisraunio. Mutta lääkkeitä ei syödä!
Inhoan bipoja, ei voi mitään.
Näitä lukiessa tuli mieleeni, että monikohan jatkaa suhdetta sen takia ettei toinen tapa itseään kuten uhkailee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitähän näille kirjoittajille nykyään kuuluu?
Huomenta, sattuu se kasi olemaan täällä....meille kuuluu varsin hyvää. Mies on saanut lopullisen työkyvyttömyyseläkkeen vuosien odotuksen jälkeen (2 sairaslomalla, 5 kuntoutustuella), ja ikä on nykyään tasannut niin, ettei lääkkeille ole ollut enää tarvetta. Ahdistuksesta suuri osa on poistunut erään somaattisen sairauden hoitotasapainon löydyttyä. Depikset ovat lyhempiä ja lievempiä, hypo meni taas äskettäin, oireili nukkumisvaikeuksina ("vuoronvaihto": mies menee nukkumaan aamulla, kun nousen ylös, mutta mihinkäs sitä eläkeläisellä kiire) ja siinä, että hammaslääkäriajan varaukseen meni neljättä viikkoa.
Noin muuten ollaan ison elämänmuutoksen edessä, lapsi on muuttamassa kotoa ja jäädään kaksin. Leikkasin työaikaani, että keretään reissaamaan yhdessä, ei mitään suureellista, mutta sellaisia rauhallisia keski-ikäisten retkeilyreissuja, molempien rakas harrastus.
Vierailija kirjoitti:
Inhoan bipoja, ei voi mitään.
Voi huoh tätä ihmisten yksinkertaisuutta. Me olemme kaikki erilaisia. Opetatteko lapsennekin vihaamaan erilaisuutta?
T. kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka ei käytä minkäänlaisia päihteitä ja on ollut miehensä kanssa yhdessä pian yli puolet elämästään, 17 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän näille kirjoittajille nykyään kuuluu?
Huomenta, sattuu se kasi olemaan täällä....meille kuuluu varsin hyvää. Mies on saanut lopullisen työkyvyttömyyseläkkeen vuosien odotuksen jälkeen (2 sairaslomalla, 5 kuntoutustuella), ja ikä on nykyään tasannut niin, ettei lääkkeille ole ollut enää tarvetta. Ahdistuksesta suuri osa on poistunut erään somaattisen sairauden hoitotasapainon löydyttyä. Depikset ovat lyhempiä ja lievempiä, hypo meni taas äskettäin, oireili nukkumisvaikeuksina ("vuoronvaihto": mies menee nukkumaan aamulla, kun nousen ylös, mutta mihinkäs sitä eläkeläisellä kiire) ja siinä, että hammaslääkäriajan varaukseen meni neljättä viikkoa.
Noin muuten ollaan ison elämänmuutoksen edessä, lapsi on muuttamassa kotoa ja jäädään kaksin. Leikkasin työaikaani, että keretään reissaamaan yhdessä, ei mitään suureellista, mutta sellaisia rauhallisia keski-ikäisten retkeilyreissuja, molempien rakas harrastus.
Kiva kuulla!
Terveisin kyselijä
Näitä kun lukee, niin ei kuin ihmetellä taloutta missä molemmilla bipo.
Kai siinä kuvitellaan pystävän tukemaan toista, mutta kuinka toteutuu sressitön elämä kummallekaan.
Alue: Aihe vapaa
Pitää testata. Kyllä se kuule toimii ja hyvin toimiikin.
Ennakkoluuloisuus lääkkeiden kohdalla ei toimi. Kokeilu toimii. Se on ainoa oikea tapa testata toimiiko. Kyseessä on kuitenkin vähähaittainen lääke jossa on lievät sivuoireet. Huume kannabis ei ole vaikka se listataan huumeiden listaan.