Luetellaan "ennen vanhaan" asioita

Vierailija kirjoitti:

Jos halusi vaihtaa televisiossa kanavaa tai säätää ääntä, piti jaksaa nousta soffalta, käppäillä sinne töllön luo, vääntää nappuloita ja sitten takaisin soffalle.

Meillä piti telkan takaa vaihtaa johto toiseen kun vaihto toiselle , niistä kahdesta kanavasta

Auton merkin tunnisti kaukaa kun kaikki oli eri näköisiä

Sekki vihko taskussa kuljettiin vielä 80 luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ravintolassa hovimestari otti ovella vastaan ja ohjasi vapaaseen pöytään. Nyky käytännöstä en tiedä koska en käy ravintoloissa.

Saadakseen ravintolassa  drinkin (sen aikasella kielellä paukun) piti selvittää ensin portsari, sitten hovimestari ja sitten vielä tarjoilija. Jos koko tämä yli-ihmisten trio oli sitä mieltä, että anniskella voi, asiakas oli hyvin tyytyväinen ja joi vodka-spritensä hyvillä mielin.

Ja yökerhoon mennessä ei välttämättä päässyt enää sisälle, jos meni vasta kahdeksalta.

ennen vanhaan miehet oli rautaa ja naiset oli hattaraa

Vierailija kirjoitti:

En ole edellinen, mutta olen syntynyt 1963 ja viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni Kainuun kunnassa maaseudulla. Meille tuli sähköt aika pian syntymäni jälkeen ja lankapuhelin 1973. Sisävessa meille tuli 1996, jolloin olin jo 12v asunut muualla. Naapurissa oli talo, jonne sähköt tulivat vasta joskus 1980-luvun lopulla.

Sisävessa ja puhelin eivät todellakaan olleet tuolla 70-luvulla yleisiä. Molemmat alkoivat yleistyä 70-80-luvun taitteessa. Muistan tapauksen vuodelta 77, kun naapurin tyttö juoksi meille, että pitäisi saada palokunta, kun isällä kulotus lähti käsistä. Ko. isä oli töissä paikallisella puhelinlaitoksella, mutta heillä ei ollut kotona puhelinta :-)

Olen myös vuosikertaa -63, ja kummivanhemmilleni Savon sydänmaille tuli sähköt vasta 70-luvulla. Muistan kuinka siellä ennen sähköjä olimme öljylampun valossa. Vessa tuli taloon vasta joskus 80-luvun lopulla.

Isovanhempani asuivat Hämeessä vessattomassa ja vesijohdottomassa taloudessa 90-luvun alkuun, jolloin lopulta muuttivat kaupunkiin. Sähkö sinne kyllä tuli, ja kaikenlaisia sähköhärveleitä oli runsaasti. Mutta esim. peseytyminen hoidettiin puilla lämmitettävässä saunassa.

Ja kun lähdin 80-luvulla opiskelemaan, ei meillä soluasunnossa alkuun puhelinta ollut. Se olisi ollut kallis hankinta. Lennättimessä käytiin soittamassa, mitä tarpeen oli. Sitten hankittiin yhteinen vuokrapuhelin keittiön pöydälle ja viereen vihko, johon soitot kirjattiin ja kirjausten perusteella lasku jaettiin kolmeen pekkaan. Ja voi sitä tuskaa, kun itse odotti tärkeää puhelua, ja kämppis langan perässä höpöttelee jotain joutavia!

90-luvun alkupuolella naureskeltiin tuttavapiirin ensimmäiselle jupille, joka oli hankkinut kännykän. Sellainen liki tiiliskiven kokoinen möhkäle, jolla soittaminen oli älyttömän kallista. Eikä sillä kai paljon muuta pystynyt kuin soittamaan ja ottamaan puheluita vastaan.

-80-luku: Kotona oli lankapuhelin, jossa mutsi tietenkin juorusi aina sukulaisten kanssa tuntitolkulla. Muutenkin tuli harvoin soitettua, ennemmin lähdettiin kaverin kotiovelle kysymään tuleeko se ulos. Ulkona sitten hypittiin hyppistä, twistiä tai puhuttiin pojista, ja talvella mentiin pulkka- tai liukurimäkeen. Siis vielä Yläasteaikanakin. Lukiota kohden alettiin jo käymään kahvilassa kaverien kanssa. Telkkareita oli vaan yksi, ja sitä katottiin koko perhe. Yleisimmät arkiruoat kotona oli makaronilaatikko, maksalaatikko, peruna ja yksinkertainen jauhelihakastike, hernekeitto jne, juomana maito tai joskus mehu. Mitään itämaista ei ollut paitsi yhdessä pk-seudun ensimmäisistä kiinalalaisista ravintoloista, jossa käytiin ehkä kerran vuodessa. Eksoottisin juttu taisi olla pizza, ja nimenomaan Saarioisten läpäreet. 

-90-luku: Jos halusi kuunnella musiikkia ulkona, vaikka reissussa, piti ottaa joko kasettisoitin kuulokkeilla (walkman) mukaan, tai sitten ison porukan kanssa otettiin mankka, kasettiradio-soitin. Sen sai toimimaan miljoonalla paristolla ja se söikin niitä huippuvauhtia. Ravintoloihin pääsi aika helposti alaikäisenä ja monet väärensi paperiset henkkarit itse. Jatkoille tuntemattomien kanssa lähtiessä ei tarvinnut koskaan miettiä, että joku olisi yrittänyt tehdä jotain pahaa (vai kävikö itellä vaan hyvä tuuri). Tv-videot muuttui lähes pelkiksi tanssikoregrafioiksi ja tissit ja perseet ilmaantuivat. Pikkuhiljaa kaikki muukin muuttui jotenkin seksuaaliseksi ja tietynlainen viattomuus katosi. Vielä 90-luvun puoliväliin pk-seudun baareissa oli sikäli vapautunut fiilis, että kaikki oli samalla viivalla ja kuka vaan jutteli kenen tahansa kanssa. Sitten meno jotenkin muuttui, tuli jotain jenkkihapatus-vip-tyyppisiä baareja, joissa oli omat klikkinsä. Ekan kännykän sain kaverilta halvalla (Nokian banaani) vasta -99. Kännyköitä oli ollut jo vuoden pari yleisesti näkyvillä, ja aluksi suurin osa ärsyyntyi ja pyöritteli silmiään, kun joku kailotti vaikka bussissa. Kännykkä toimi pitkään 2000-luvullekin vielä ihan vaan puhelimena, jota ei ollut tarpeen räplätä kokoajan. 

Ennenvanhaan kaupassa juustonpala leikattiin isosta tahkosta käsin puunappuloiden väliin pingoitetulla teräslangalla. Maito mitattiin omaan kannuun tonkasta tai maitokaapista pitkävartisella litran mitalla. Nallekarkit oli "pennin karkkeja". Appelsiineja sai vain talvella vähän aikaa. Joulun aikaan oli kaupassa päärynöitä.

Jos sattui kuulemaan radiosta hyvän kappaleen piti pitää toista rammaria koko ajan varuilla jos sattuis kuulumaan uudestaan ja saamaan nauhalle. En tarkemmin selitä, luulen, että jotka samaa harrastaneet ymmärtää mitä haen takaa.

Vierailija kirjoitti:

Naisia ei ollut pappeina, poliiseina eikä sotilaina, eikä kovin monia ministerinäkään.

800 metriä oli pisin matka, jolla naiset saivat kilpailla yleisurheilukipailuissa. Hiihtää 10 kilometriä (vaikka minäkin jo tyttönä sivakoin pidempiä lenkkejä). Ihan omituiselta tuntui, kun 70-luvun lopulla luokalle tuli tyttö, joka pelasi - jääkiekkoa! Seiväshyppy, kolmiloikka, moukarinheitto, maraton, paini, nyrkkeily, mäkihyppy - itsestään selvää oli, etteivät naiset tuollaisia lajeja harrasta.

Toisaalta sitten narun hyppääminen oli tyttöjen juttu. Vielä jääkiekkoilevaa tyttöä isompi järkytys minulle oli valokuva nyrkkeilijästä, siis miehisestä miehestä, joka treeneissään hyppää narua. Kuinka se kehtaa!

Kelanaihurilla kuunneltiin musiikkia ..

Mikrofooni radion eteen kun nauhoitettiin radiosta kelanauhalle

Vierailija kirjoitti:

Kuvaavatko nämä todellakin samaa ajankohtaa? Ei sähköä, ei turvavöitä, mutta isällä shekkivihko kuitenkin. Käyttöshekit tulivat kuluttajien käyttöön joskus 1970-luvun alussa, jolloin Suomi oli jo hyvin sähköistetty ja turvavyöt käytössä.

No ei todellakaan olleet turvavyöt vielä 1970-luvun alussa yleisesti käytössä :). Shekkejä oli kyllä.

Mutta muistatteko sen vähän myöhemmän ajan (80-luvulla?), kun laskun tiedot täytettiin lomakkeelle, jollaisia sai pankista (yleensä otettiin iso vihko kerralla), ja sitten sujautettiin täytetty lomake kuoreen ja jätettiin laatikkoon, en nyt muista oliko se postilaatikko ihan vain, vai oliko näille jotain omia laatikkojaan. Tuolla tavoin minä opiskeluaikoina vähät laskuni maksoin, mutta harmikseni en enää muista tarkemmin, mikä se systeemi oikein olin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvaavatko nämä todellakin samaa ajankohtaa? Ei sähköä, ei turvavöitä, mutta isällä shekkivihko kuitenkin. Käyttöshekit tulivat kuluttajien käyttöön joskus 1970-luvun alussa, jolloin Suomi oli jo hyvin sähköistetty ja turvavyöt käytössä.

No ei todellakaan olleet turvavyöt vielä 1970-luvun alussa yleisesti käytössä :). Shekkejä oli kyllä.

Mutta muistatteko sen vähän myöhemmän ajan (80-luvulla?), kun laskun tiedot täytettiin lomakkeelle, jollaisia sai pankista (yleensä otettiin iso vihko kerralla), ja sitten sujautettiin täytetty lomake kuoreen ja jätettiin laatikkoon, en nyt muista oliko se postilaatikko ihan vain, vai oliko näille jotain omia laatikkojaan. Tuolla tavoin minä opiskeluaikoina vähät laskuni maksoin, mutta harmikseni en enää muista tarkemmin, mikä se systeemi oikein olin.

Pankin seinässä oli luukku johon laskut tiputettiin.

Pankkikortti minulla oli jo vuonna -82

Oli hupina kuunnella ihmisten kännykkäpuheluita, poliisia, palokuntaa, taksia ja ambulanssia. Radiosta tulikin vielä Göstan ohjelma. Kaveriksi muutama karhu....

Vierailija kirjoitti:

Kelanaihurilla kuunneltiin musiikkia ..

Mikrofooni radion eteen kun nauhoitettiin radiosta kelanauhalle

Tytötkö noin tekivät? Kyllä pojat osasivat ottaa musiikin ASA-radiosta Philips-magnetofoniin ihan oikealla DIN-johdolla.

Lapsuudessa kirjastossa kirjojen takakannen sisäpuolella oli tasku ja taskussa pahvinen kortti, johon virkailija leimasi lainaispäivän ja kirjoitti käsin palautuspäivän. Oi niitä aikoja!

Nimimerkillä: nainen-85

Autojen puskurit olivat heppoisia kaarevia metallilistoja, ja aikamoisia peltipurkkeja ne olivat muutenkin. 

Ruokajuomana oli maito. Kevytmaito eli sininen maito oli se vähärasvaisempi vaihtoehto, joka tuli uutuutena punaisen rinnalle. Meillä tosin oltiin edistyksellisiä ja tarjottiin vaihtoehtoja toisinaan jäävettä. Pannukahvin ja kahvinkeittimien väliin sijoittuu aika, jolloin tehtiin kyllä suodatinkahvia, mutta niin, että vesi lämmitettiin kannussa ja siitä ihan käsipelillä valutettiin suodattimen läpi toiseen pannuun. Palasokeria käytettiin yleisesti. Oli erikseen pehmeämpi kahviin liukeneva palamerkki ja sitten kovempi merkki niille, jotka halusivat ryystää kahvinsa sokeripalan läpi.

Kaikilla aikuisilla oli joko tekohampaat tai (etenkin maaseudulla) todella huonot omat. Tekohampaiden kiinnitys- ja puhdistusaineita sekä harjoja mainostettiin yleisesti lehdissä ja telkkarissa. Kouluhammaslääkäri ei puuduttanut, kun paikkasi hampaita.

Kertakäyttöisiä kuukautissiteitä ei ollut. Sen sijaan oli paksuja kankaisia pestäviä siteitä, joiden kummassakin päässä oli naru, jolla ne kiinnitettiin erityisesti tätä tarvetta varten oleviin alushousuihin, joissa oli jokin koukku tms. sille narulle.

Naiset nukkuivat papiljotit päässä, jotta tukka oli aamulla kihara.

Joulukuusenkoristeet ja muutkin joulukoristeet askarreltiin itse. 

Joka aterialla piti syödä leipää.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan kun tilasi Anttilasta, joko soitettiin sinne tilauspalveluun ja lueteltiin ne tuotteet ja tuotenumerot tai sitten kirjoitettiin tilauskuponkiin ja se lähetettiin. Katsottiin paperisesta kuvastosta, mita haluaisi tilata. Onko niitä luetteloitakaan enää? Etelänmatkatkin tilattiin puhelimella, kupongilla tai käytiin oikein matkatoimistossa. 

Ja tällaista ostelua pidettiin nolona. Kenkien ostamista kokoa sovittamatta ei voinut edes ajatellakaan. Uskomatonta miten nopeasti asiat ovat nettikauppojen myötä muuttuneet. Nykyään on kummallista käydä (vaate)liikkeissä.

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin kohtaa ehkä nelikymppisen ennenvanhaan on ihan eri, kuin vaikka 18-vuotiaan.

Puhumattakaan 60-70 v ja siitä ylöspäin "ennen vanhaan" :)