Luetellaan "ennen vanhaan" asioita

Lapsuudessani meidän kylällä ei sunnuntaisin jaettu sanomalehteä postilaatikkoon, vaan lehden saattoi käydä noutamassa aamupäivällä postilta, myöhemmin linja-autoaseman kahvilasta. Lehdenhaku on meidän lasten tehtävä. Usein meitä lähti iso lauma yhdessä postille / linja-autoasemalle.

Sukkahousuista ei ollut tietoakaan. Tarvittiin sukkanauhalliset liivit ja pitkät sukat, aluksi villaiset tai puuvillaiset, myöhemmin myös kreppiset. Talvellakin tytöt käyttivät hametta ja alushousujen päälle puettiin joko raappahousut (samaa materiaalia kuin colleget nyt!) tai villahousut. Aina oli pelko, että villahousujen pitemmät lahkeet näkyisivät hameen alta. Usein housun lahkeet nousivat niin ylös, että reidet jäivät paljaiksi. Kyllä palelsi!

Aikuiset ja lapset käyttivät talvella huopatöppösiä. Nyt niitä näkee enää silloin tällöin pikkulapsilla.

Kirjaston kirjoissa oli takasivulla liimattu lappunen, johon virkailija merkitsi palautuspäivän ja asiakkaan numeron. Aina ei ollut edes kirjastokorttiakaan, mutta numerot muistettiin ulkoa, ja jos oli unohtanut, niin numero löytyi helposti kortistosta. Eikä kirjastossa saanut puhua ääneen, vain kuiskaamalla. Kirjastonhoitaja piti kovan kurin! Lapset eivät saaneet lainata aikuisten kirjoja, ei ainakaan kaikkia. Myöhemmin takasivun lappu korvattiin paperisella taskulla, johon laitettiin kortti, jossa oli samat tiedot. 

Hesarin henkilökohtaista osastolla oli päiväkahvi-ilmoituksia. Nimimerkki pannukuumana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut nettiä eikä edes lankapuhelimia, vaan käveltiin kaupalle tai huoltoasemalle (noin 3 km) soittamaan, jos oli jotain välttämätöntä asiaa.

Pikkukylässä oli pankkikonttori ja postitoimisto, mutta kaupassa ei ollut kylmätiskiä, vaan pilaantuvat elintarvikkeet säilytettiin kellarissa, josta kaupantäti ne pyynnöstä nouti. Kaupassa ei ollut myöskään kassakonetta, vaan täti laski hinnat kynällä puotipaperin kulmaan.

Paperiset laskut maksettiin pankin konttoriin, eikä niistä mennyt mitään ylimääräistä maksua. Isällä oli shekkivihko, jolla hän maksoi ostokset.

Autoissa ei ollut turvavöitä, ja kaikkialla poltettiin tupakkaa.

Ei ollut sisävessaa eikä vesijohtoa, vaan käytiin ulkohuussissa navetan takana, ja vesi kannettiin joesta ämpärillä.

Ei ollut myöskään sähköjä, radio toimi patterilla ja iltaisin hämärän tullessa sytytettiin Tilley-kaasulamppu. Joskus Tilleyn sukka meni rikki ja sitten istuttiin kynttilänvalossa, kunnes saatiin hankituksi uusi sukka.

 

 

Kuvaavatko nämä todellakin samaa ajankohtaa? Ei sähköä, ei turvavöitä, mutta isällä shekkivihko kuitenkin. Käyttöshekit tulivat kuluttajien käyttöön joskus 1970-luvun alussa, jolloin Suomi oli jo hyvin sähköistetty ja turvavyöt käytössä.

Kyllä nuo kaikki 1970-luvun muistoja ovat, 60-luvusta en muista mitään. Turvavyön käyttöpakko tuli etuistuimille 1975 ja taakse vasta 80-luvulla, ja meidän pieneen mökkiin saatiin sähköt vielä sitäkin myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan karkit ostettiin kioskilta siten,että osoitettiin sormella,monellako markalla mitäkin laatua laitetaan ja kioskin myyjä latoi ne sinne pussiin..ja viisi markkaa oli tässä jo iso summa.Limukkapulloissa oli sellaiset korkit,että niistä sai viiltohaavoja sormiin,jos ei ollut tarkkana.

Onneksi siinä yhessä limupullossa oli takuukorkki, joka oli helppo avata. Muistan muuten vielä miten hienoa oli kun saatiin ensimmäinen väritelkkari, vuosi oli -71 tai -72. Lisäksi ällötti kaupungeissa ne usein kusenhajuiset puhelinkopit.

Ennen pillutkin olivat karvaisia

Kaukopuhelu käytiin soittamassa lennättimestä. Puhelinkioskista pystyi soittamaan vain lähipuhelun eli saman suuntanumeron alueelle menevän puhelun. Jos halusi soittaa vaikka Oulusta Helsinkiin niin piti mennä lennättimeen ja soittaa sieltä. Puhelu maksettiin sitten lopuksi lennättimen kassalle ja puhelut olivat tosi lyhyitä, koska ne olivat kalliita. Lapsuuteni lennättimessä on nykyään Hesburger :-)

Mustavalkotelevisiomme kanavaa vaihdettiin hakemalla oikea taajuus pyöritettävistä nappuloista. Sen jälkeen olikin helpotus, kun kanavaa vaihdettiin kaukosäätimellä ja tarvitsi ainoastaan käydä korjaamassa antennia parempaan asentoon kanavan vaihtamisen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Autoissa ei ollut turvavöitä, ja kaikkialla poltettiin tupakkaa. 

Tämä. Ja sitten sitä tupakkaa sai ostaa alaikäisetkin.

Alkoholi sen sijaan oli tiukasti säädeltyä. Alkossa ei ollut palvelua, vaan jonotettiin tiskille, jossa piti äkeälle myyjälle äkkiä kuiskata, mitä haluaa. Ravintolassa ei saanut olutta ilman että tilasi myös voileivän. Ei ollut baaritiskejä, vaan piti istua omassa pöydässä ja koettaa viittaamalla tms. konstein herättää tarjoilijan huomio, kun halusi lisää juotavaa. Juoman kanssa ei saanut siirtyä pöydästä toiseen. Kukaan ei juonut ravintolassa keskiolutta, nelosta sen piti olla.

Huoltoasemilta sai bensaa ja huollon autolleen, mutta ei olutta.

Kaikki jätteet tungettiin samaan roskikseen. Muutamat koululaiset tosin kiertelivät ovikelloja soitellen paperia keräämässä. Toimittivat sen itse keräyspisteeseen ja ansaitsivat näin taskurahaa.

Maaseudulla heinä tehtiin seipäälle sen sijaan että olisi kääritty valkoiseen muoviin. 

Kissoja ei leikattu ja saivat juosta vapaana kaupungissakin. Myös irtokoiria näki.

Kaukopuheluja varten piti ensin soittaa keskukseen, joka hoiti puhelun yhdistämisen. Limua myytiin 1/3 litran lasipulloissa, joissa oli irti repäistävä metallikorkki.

Ruokakaupat menivät arki-iltaisin viideltä kiinni. Jokaisessa pikkukaupassakin oli lihatiski, josta ostettiin myös makkarat, jotka siivutettiin siivutuskoneella pitkästä pötköstä. Yhteen aikaan myytiin maitoa muovipussissa, mutta sitä ei onneksi kestänyt kauan. 

Televisio oli mustavalkoinen ja isossa osassa maata näkyi vain yksi kanava. Lähetykset alkoivat alkuillasta ja päättyivät ennen puolta yötä. Kaikki katsoivat Syksyn sävelen, Euroviisut ja Missi Suomi -kilpailun. Myös Lauantaitanssit oli suosittu. Radiosta kuului vain Yleisohjelma ja Rinnakkaisohjelma.

Ravintolassa hovimestari otti ovella vastaan ja ohjasi vapaaseen pöytään. Nyky käytännöstä en tiedä koska en käy ravintoloissa.

Meillä oli vielä 70-80-lukujen vaihteessa auto, jossa oli käynnistysveivi keulassa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut nettiä eikä edes lankapuhelimia, vaan käveltiin kaupalle tai huoltoasemalle (noin 3 km) soittamaan, jos oli jotain välttämätöntä asiaa.

Pikkukylässä oli pankkikonttori ja postitoimisto, mutta kaupassa ei ollut kylmätiskiä, vaan pilaantuvat elintarvikkeet säilytettiin kellarissa, josta kaupantäti ne pyynnöstä nouti. Kaupassa ei ollut myöskään kassakonetta, vaan täti laski hinnat kynällä puotipaperin kulmaan.

Paperiset laskut maksettiin pankin konttoriin, eikä niistä mennyt mitään ylimääräistä maksua. Isällä oli shekkivihko, jolla hän maksoi ostokset.

Autoissa ei ollut turvavöitä, ja kaikkialla poltettiin tupakkaa.

Ei ollut sisävessaa eikä vesijohtoa, vaan käytiin ulkohuussissa navetan takana, ja vesi kannettiin joesta ämpärillä.

Ei ollut myöskään sähköjä, radio toimi patterilla ja iltaisin hämärän tullessa sytytettiin Tilley-kaasulamppu. Joskus Tilleyn sukka meni rikki ja sitten istuttiin kynttilänvalossa, kunnes saatiin hankituksi uusi sukka.

 

 

Herran tähden, miten vanha oikein olet? Minä olen syntynyt vuonna 1953, enkä muista aikaa ettei olisi ollut lankapuhelinta tai sisävessaa, sähköistä nyt puhumattakaan.

Olen maalla lapsuuteni ja Nuoruuteni viettänyt.

Meidän kunnassa lähipuhelutkin kulkivat keskuksen kautta. Kunnassa oli noin 30 kylää, joissa jokaisessa samat numerot. Piti soittaessa tietää numeron lisäksi alue "saako Pihlajapuro 26" tai "Taivalmäki 7". Keskus ärsyyntyi, jollei tiennyt numeroa vaan pyysi "keskustaan Koistiselle".

Vauva -palstan alkuaikoina kaikki viestit menivät sensuurin läpi ja uusia viestejä ilmestyi vain pari kertaa viikossa. Sitten vastaukset "vapautuivat" eli ne tulivat heti näkyviin, mutta aloitukset menivät edelleen toimituksen läpi. Sitten nekin alkoivat tulla heti näkyviin.

Kiitos näistä. Tulee ihanan nuori olo! T. N28

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vielä 70-80-lukujen vaihteessa auto, jossa oli käynnistysveivi keulassa.

Juu, tuli mieleen kun joku soitti poliisille ja sano että tuonne risteykseen on joku heittäny veivinsä. Poliisit meni ja kas siel oli auton käynnistysveivi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut nettiä eikä edes lankapuhelimia, vaan käveltiin kaupalle tai huoltoasemalle (noin 3 km) soittamaan, jos oli jotain välttämätöntä asiaa.

Pikkukylässä oli pankkikonttori ja postitoimisto, mutta kaupassa ei ollut kylmätiskiä, vaan pilaantuvat elintarvikkeet säilytettiin kellarissa, josta kaupantäti ne pyynnöstä nouti. Kaupassa ei ollut myöskään kassakonetta, vaan täti laski hinnat kynällä puotipaperin kulmaan.

Paperiset laskut maksettiin pankin konttoriin, eikä niistä mennyt mitään ylimääräistä maksua. Isällä oli shekkivihko, jolla hän maksoi ostokset.

Autoissa ei ollut turvavöitä, ja kaikkialla poltettiin tupakkaa.

Ei ollut sisävessaa eikä vesijohtoa, vaan käytiin ulkohuussissa navetan takana, ja vesi kannettiin joesta ämpärillä.

Ei ollut myöskään sähköjä, radio toimi patterilla ja iltaisin hämärän tullessa sytytettiin Tilley-kaasulamppu. Joskus Tilleyn sukka meni rikki ja sitten istuttiin kynttilänvalossa, kunnes saatiin hankituksi uusi sukka.

 

 

Herran tähden, miten vanha oikein olet? Minä olen syntynyt vuonna 1953, enkä muista aikaa ettei olisi ollut lankapuhelinta tai sisävessaa, sähköistä nyt puhumattakaan.

Olen maalla lapsuuteni ja Nuoruuteni viettänyt.

En ole edellinen, mutta olen syntynyt 1963 ja viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni Kainuun kunnassa maaseudulla. Meille tuli sähköt aika pian syntymäni jälkeen ja lankapuhelin 1973. Sisävessa meille tuli 1996, jolloin olin jo 12v asunut muualla. Naapurissa oli talo, jonne sähköt tulivat vasta joskus 1980-luvun lopulla.

Sisävessa ja puhelin eivät todellakaan olleet tuolla 70-luvulla yleisiä. Molemmat alkoivat yleistyä 70-80-luvun taitteessa. Muistan tapauksen vuodelta 77, kun naapurin tyttö juoksi meille, että pitäisi saada palokunta, kun isällä kulotus lähti käsistä. Ko. isä oli töissä paikallisella puhelinlaitoksella, mutta heillä ei ollut kotona puhelinta :-)

Oli jouluna lunta. Aina.

Ennen vanhaan ei tiedetty ihmisoikeuksista mitään ja kukaan ei ottanut vakavasti ajatustakaan demokratiasta. Nykyään on kaikki huonommin, kiitos internetin ja kaiken maailman hippien :(

Vierailija kirjoitti:

Ravintolassa hovimestari otti ovella vastaan ja ohjasi vapaaseen pöytään. Nyky käytännöstä en tiedä koska en käy ravintoloissa.

Saadakseen ravintolassa  drinkin (sen aikasella kielellä paukun) piti selvittää ensin portsari, sitten hovimestari ja sitten vielä tarjoilija. Jos koko tämä yli-ihmisten trio oli sitä mieltä, että anniskella voi, asiakas oli hyvin tyytyväinen ja joi vodka-spritensä hyvillä mielin.

60-luvulla maitoa myytiin muovipusseissa, ja niistä pusseista äiti sitten virkkasi mattoja.

70-luvulla kirjastossa lainaustiskillä kuvattiin ensin kirjastokortti, sitten kukin kirja erikseen ja sitten lopuksi vielä kirjastokortti.

Tupakkaa poltettiin sisällä ja automatkoilla. Molemmat vanhemmat polttivat kuin korsteeni. Ikkunoita autossa ei saanut avata, ettei isällä veto ota niskoihin.

Ei ollut videoita, ei astianpesukoneita eikä mikroaaltouuneja.

6-ja 7-vuotiaina hoidettiin siskon kanssa vauva-ikäistä veljeä yöllä kotona, kun vanhemmat meni tansseihin ja juopottelemaan. Eikä kukaan edes meinannut tehdä lastesuojeluiloitusta.

6-vuotiaat kaverukset kulkivat kahdestaan tarhaan ja takaisin kaupungin keskustassa parin kilometrin matkan.

Vierailija kirjoitti:

Ennen pillutkin olivat karvaisia

Näin oli, ja kainalot myös. Näkee kun katselee jotain sen ajan pin up -kuvia filmitähdistä, kyllä niillä on kainalokarvat. Naisillakin.

Miehelle oli ihan ok olla laittamatta tukkaansa. Riitti että kerran puolessa vuodessa leikkuutti ja muun ajan kampasi vettä apuna käyttäen taaksepäin. Aikamoisia rasvalettejä olivatkin. 

Naisissa taas oli niitä, joiden mielestä avioituneen naisen kuuluu peittää päänsä julkisella paikalla. Esim. junassa talvisaikaan täti saattoi kyllä riisua takkinsa, mutta istui karvalakki päässä. (Ihan vanhaan aikaan jos mennään niin miehetkin käyttivät hattua tai lakkia läpi kesän ja myös sisällä, mutta tätä en muista itse vaan juttu on valokuvista ja kertomuksista tuttu).

Puuta uitettiin nippuina pitkin vesistöjä. Hinaajan vetämä tukkilautta olikin sisävesillä mitä tavallisin näky. Rautatieasemilla ei ollut jalankulkijoille yli- tai alikulkuja, vaan kulkuväylät olivat samassa tasossa kiskojen kanssa. Junia vetivät dieselveturit ja ratapölkyt haisivat kreosootilta. Junan vessa huuhtoi paskat suoraan kiskoille. Vaunusta aina puolet oli tupakkaosastoa. Busseissakin sai tupakoida. Helsingin lähiliikenteessä konduktööri tarkasti joka ikisen matkalipun, ja ratikoissa oli lipunmyyjät erikseen.

Naisia ei ollut pappeina, poliiseina eikä sotilaina, eikä kovin monia ministerinäkään.