Lue keskustelun säännöt.
Luetellaan "ennen vanhaan" asioita
Mulla tuli esim. mieleen vanhan systeemin netti, joka oli sidoksissa lankapuhelimeen. Eli jos halusi soittaa jonnekkin ja joku oli netissä, kuului aina sama rätisevä ja korkeä ääni. Tyypillisin huuto oli " kuka on netissä mun pitää soittaa"
Kertokaa hyvät ihmiset mitä teille tulee mieleen :)
Kommentit (544)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jouluina oli hienoa, kun tuli paljon piirrettyjä telkkarista (mm. Samu Sirkan joulutervehdys). Nykyään lastenohjelmia tulee joka aamu monelta kanavalta, ja monissa kodeissa on lisäksi maksukanavia tai lastenohjelmia katsotaan netin kautta.
N84
Nykyään lastenohjelmia on kyllä runsaasti mutta ovat täyttä sontaa
Ei vanhat ole mihinkään kadonneet. Aina välillä huomaa että telkkarissa pyörii niitä piirrosohjelmia ja lasten elokuviakin joita itse katsoi 70 luvulla telkkarista. Lastenohjelmat ovat varsin käteviä, kun niitä voi kierrättää, muttaman vuoden välein on uusi sukupolvi jotka eivät ole sitä ennen nähneet. Uudet tulee tähän lisäksi ja tarjonta kasvaa kaiken aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koululaiset tungettiin taksiin päällekkäin ja sylikkäin, niin paljon kun vain saatiin sopimaan. Meitä kuskattiin kauempana olevaan hammaslääkäriin ja uimahalliin.
Ennenvanhaan tosiaan koululaisten hammaslääkärikäynnit hoidettiin koulun toimesta. Kouluun tuli lista jonka mukaan mentiin hammaslääkäriin ja syrjemmästä sinne mentiin koulun järjestämällä kyydillä.
Nykyään vanhemmat varaa tarkastusajat hammaslääkäristä, ilmoittaa kouluun poissaoloista ja järjestää itse kuljetukset.
t. vm-71
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan lapset eivät roikkuneet tietokoneiden tai älypuhelimien ääressä tuntikausia joka päivä jo taaperoina, vaan oltiin ulkona kesät talvet aamusta iltaan. Ei ollut kaupasta ostettuja leluja, vaan leluina oli käpyjä, kiviä ja keppejä. Näin ainakin minun lapsuudessani 1980-luvulla.
Paitsi me kirjatoukat vai miksi meitä kutsuttiin. Me istuimme koulussa välitunnitkin jossain sivussa kirjaa lukemassa.
Vierailija kirjoitti:
Kaupoissa oli vähemmän valinnan varaa, elämä oli jotenkin yksinkertaisempaa.Ei tarvinnut vertailla eri ominaisuuksia ja laatuja.Ei ollut paljoa kodinkoneita silti kerettiin kyläillä ,ja viettää aikaa lukien ,käsiyöitä tehden ja radion ja tv.n ääressä koko perheen kesken.Yleensä aterioitiin samaan aikaan koko perhe,ei ollut mikroja ei pitsoja.
70 luvulla kaupassa oli suunnilleen jokaista elintarviketta yhtä sorttia ja sillä siisti. Sai valita että syökö nakkeja vai lenkkiä, ellei jompi kumpi sitten ollut loppunut, ei tarvinnut valita kymmenistä kilpailevista tuotteista mieleistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Ne jotka olivat tosissaan alkoholisoituneita, osasivat tehdä alkoholinsa itse.
Sitä harjoiteltiin jo ennen alkoholisoitumista. Meillä tehtiin itse viiniä ja olutta ja poltettiin viinaakin, vaikka se tietysti oli laitonta. Isäni oli opettaja, ja mukana puuhassa oli hänen työkavereitaan eli muita opettajia. Että sellaisia kansankynttilöitä vanhaan hyvään aikaan :)
Isoisäni kuoli 1984. Asui malla pohjosessa. Hautajaisten jälkeen pappi tuli muistokahville ja kävi saunan takana tupakalla ja ryypyillä muiden miesten kanssa ja lähti illalla autolla, vaikka oli selvästi kännissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tupakointikulttuuri oli aivan erilainen, varsinkin vielä 80-luvulla. Isä pyysi joskus, että käypä reippaana tyttönä pyörällä kioskilla ja hae hänelle aski punaista Norttia (North State). Minähän kävin ja auliisti myytiin aina jopa ekaluokkalaiselle, kun sanoin, että tämä tulee isälle. Palkinnoksi sain yleensä ostaa jonkun tikkarin vaihtorahalla.
Muista väärin, jos siis 80 luvulla muistat isällesi ekaluokkalaisena tupakkaa hakeneesi. Tupakkalaki tuli 1977 ja silloin tuli 16 vuoden ikäraja tupakkatuotteille. Sen jälkeen ei todellakaan yksikään ekaluokkalainen saanut kioskilta kuin leikkitupakkaa. Sitä ennenhän sai tupakkaa ostaa vaikka alle kouluikäiset, koska minkäänlaista ikärajaa ei ollut, eli ei tarvinut perustella kenelle oli tupakka ostamassa. Itse olin mummolan naapurissa heinätöissä 70-luvun alussa ollessani joku 11 vuotias. Joka päivä ensimmäinen tehtävä oli käydä kyläkaupasta hakemassa isännälle pari toppaa Gold Dollaria. Omat ensimmäiset tupakkakokeilut tehtiin naapurin pojan kanssa joskus 10 vuotiaina. Ostettiin pikkuaski Bostonia kimppaan ja niitä sitten salaa metsässä pössyteltiin. Koskaan ei tupakointi edennyt kummallakaan kokeilua pidemmälle.
saatiinpa mekin hakea isosiskolle röökiä lähikaupasta (näitä ihania t-kauppoja, jossa oli vielä lihatiski ja irtokarkit ja jotka meni jo viideltä iltapäivällä kiinni) näin 90 luvun alussa.
Ihan oikein muistan. Olen syntynyt -77 ja nämä muistoni ovat 80-luvun alusta, lapsuuden asuinpaikastani, lähiöstä pääkaupunkiseudulla. Sitä en tiedä, kuinka yleistä tupakan myyminen lapsille oli, mutta moni muukin kaverini on muistellut käyneensä yhtä lailla tupakkaostoksilla. Kun lähestyimme teini-ikää, tupakkaa ei sitten enää myytykään, koska kioskin tädit arvelivat sen tulevan omaan käyttöömme. Lapsille, jotka sanoivat ostavansa tupakkaa vanhemmilleen, sitä kuitenkin myytiin. Oli sitten sallittua tai ei, tämä oli varsin yleinen käytäntö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inflaatio, ihana inflaatio, joka söi lainat!
Ja täystyöllisyys. Jos töitä halusit, niin sait, varsinkin jos koulutusta löytyi vähänkään enemmän kuin pakollinen oppivelvollisuus. Tosin 70-luvun puolivälissä oli olevinaan kansallinen hätätila, kun oli yhtäkkiä muutama kymmenen tuhatta suomalaista työttömänä. -Taitaa moni "kyllä töitä aina löytyy" -uskottelija elää edelleen tuossa menneessä kulta-ajassa...
Aika kultaa muistot. Miksi mentiin pilvin pimein Ruotsiin töihin, jos oli täystyöllisyys?
Minäkin olin siellä.
Ruotsin hyvien sosiaalietuuksien perässä tietenkin. Elintasopakolaiset.
-60 luvulla Suomessa puhuttiin massatyöttömyydestä ja ihmiset muutti Ruotsiin työn perässä. Suomessa oli tuollaoin pahimmillaan jopa lähes 30.000 työtöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikein muistan. Olen syntynyt -77 ja nämä muistoni ovat 80-luvun alusta, lapsuuden asuinpaikastani, lähiöstä pääkaupunkiseudulla. Sitä en tiedä, kuinka yleistä tupakan myyminen lapsille oli, mutta moni muukin kaverini on muistellut käyneensä yhtä lailla tupakkaostoksilla. Kun lähestyimme teini-ikää, tupakkaa ei sitten enää myytykään, koska kioskin tädit arvelivat sen tulevan omaan käyttöömme. Lapsille, jotka sanoivat ostavansa tupakkaa vanhemmilleen, sitä kuitenkin myytiin. Oli sitten sallittua tai ei, tämä oli varsin yleinen käytäntö.
Olen syntynyt -71. Pari kaveria osti alaikäisenä tupakat paikallisesta kyläkaupasta sillä verukkeella että isä käski ostaa. Toimi sitä varmemmin mitä nuorempi ostaja oli. Ostivat oluttakin niin että soittivat ensin kauppaan isänään esiintyen ja sanoivat että poika tulee hakemaan olutta. Onnistui pari kertaa, mutta sitten kaupan täti oli käskenyt kertoa isälle että hakekoon itse krapulakaljansa, eikä niitä anneta enää lasten mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihme kun selvisin lapsuudesta hengissä. Autojen takapenkeillä ei tosiaan ollut turvavöitä, eikä ollut edes takaovia tai takana ikkunaa, että olisi voinut kuumalla ilmalla avata ikkunan. Yleensä etupenkillä istui aikuinen, jonka niskat olisivat menneet jumiin ilmavirrasta jos edessä olisi ikkuna avattu, joten lapset saivat läkähtyä rauhassa takapenkillä auringon porottaessa. Mitään ilmastointia ja viilennystä ei luonnollisesti ollut.
Kova halu oli nuorilla matkailla ja retkeillä, nähdä vähän "maailmaa" eli Suomea kesällä. Jos ja kun ei autoa saanut, niin lähdettiin pyöräilemään pitkin poikin Suomea teltta ja makuupussit mukana. Kuinka moni mahtaa vielä tuota nykyään harrastaa? Toki myös automaattikamera oli mukana, että reissulta sai oranssinsävyisiä kuvia.
Lapsia kuoli tapaturmaisesti 70 luvulla noin neljä kertaa enemmän kuin nykyisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tupakointikulttuuri oli aivan erilainen, varsinkin vielä 80-luvulla. Isä pyysi joskus, että käypä reippaana tyttönä pyörällä kioskilla ja hae hänelle aski punaista Norttia (North State). Minähän kävin ja auliisti myytiin aina jopa ekaluokkalaiselle, kun sanoin, että tämä tulee isälle. Palkinnoksi sain yleensä ostaa jonkun tikkarin vaihtorahalla.
Kun menin alle 10-vuotiaana yksin junalla mummolaan, oli lipunmyyjä kerran möhlinyt ja sain lipun tupakkavaunusta. Siellä sitten istuin 6 tuntia sakeassa tupakan- ja piipunsavussa ja perillä haisivat vaatteet ja hiukset ihan tupakalle. Ei sitä silloin hirveästi ihmetelty, eikä edes pahoiteltu. Nykyään tällaisesta tulisi somehepuli ja lipunmyyjä haastettaisiin oikeuteen lapsen terveyden tuhoamisesta. :-)
Itsekkin kuljin jo ekaluokkalaisena etelästä lappiin mummolaan kesäloman alussa yksin junalla. Kuinka moni vanhempi pistäisi nykypäivänä alle 10 vuotiaan yksin junalla monen sadan kilometrin matkalle?
Vierailija kirjoitti:
itse ollut 90 luvulla teini, ja uus kova juttu oli nää polttavat asemat, joilla pystyi kopioida levyjä. muistan maksaneeni 50markkaa suomipop 5 levystä, siis kopioidusta, kaverille :D
Kun minä olin teini niin kaksipesäinen c-kasettisoitin oli kova levy ja sillä pystyi kopioimaan kasetteja, laatu toki huononi, mutta auton kasettisoittimessa nauhat muutenkin venyi ja soi miten sattui, joten ei haitannut.
Myös tietokone (commondore 64) käytti massamuistina c-kasettia, niitäkin pystyi kopioimaan, ainakin aluksi, mutta sitten niihin taisi tulla jotain suojauksia eikä kopiot toimineet. Lerppuasema tuli myöhemmin, mutta se oli niin kallis, että ei sellaista viitsynyt hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan valmistumisen jälkeen mentiin töihin. Ja työpaikkoja riitti.
Oikein oikein ennen vanhaan äidit olivat kotona hoitamassa lapsia ja huushollia ja isät kävivät töissä.
Tiedä sitten mikä oli tuo sinun "oikein oikein ennenvanhaan". Maatalossa tekivät töitä niin isäntä ja emäntä, penskat olivat niissä työhommissa pienestä pitäen mukana ja hoituivat siinä samalla. Tai isompi sisarus komennettiin paimentamaan pienempiään.
Ja ennenvanhaan oli yksinhuoltajanaisiakin, joiden oli pakko käydä töissä. Lapsia sijoitettiin yleisesti sukulaisten hoitoon. Isäni asui jonkin aikaa isovanhemmillaan ja äitini tädillään.
Paremmissa perheissä oli piikoja. Meilläkin 60-luvulla kaupungissa oli aina kotiapulainen, vaikka ei mitään rikkaita edes oltu. Sellaisia 14 - 15 -kesäisiä plikkoja, yksin vastuussa lastenhoidosta kun äitini kävi töissä.
Ennenvanhaan asuttiin ahtaammin. Meillä oli tuo kotiapulainen ensin kaksiossa, sitten kolmiossa. Tai jos ei ollut kotiapulaista, oli kolmiossa nelihenkisen perheen lisäksi alivuokralaisia. Alivuokralaiset ovatkin nykyään tainneet kadota melkein kokonaan. Mutta ehkä niitä taas tulee, kun lama syvenee ja on pakko ruveta säästämään asumiskuluista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tämä ei ole niin "ennenvanhaan", mutta tänään joku keski-iän ylittänyt mies puhui bussissa älykortista. Piti hetki oikein kaivella muistia, että mikä se onkaan, kunnes muistin että sehän oli bussikortin nimitys joskus millenniumin aikoihin. Hymyilytti, kuinka sitä sanaa käyttivät yhteen aikaan kaikki joukkoliikennettä käyttävät, mutta nyt en ollut sanaa kuullut vuosikausiin.
Junaliput oli sellaisia pahvihärpäkkeitä, joihin konnari teki rei'ittimellä reiän tarkastuksen yhteydessä. Bussikortit olivat samoin pahvisia, ne työnnettiin sellaiseen koneeseen, joka leimasi seuraavalle vapaalle riville matkustuspäivämäärän ja kellonajan. Bussia vaihtaessa piti työntää sitten se pahvikortti kuskin nenän eteen ja lausua reippaasti "vaihto".
Ensimmäisessä vaikituisessa työpaikassani oli vielä pahviset kellokortit käytössä. Ulko-oven vieressä oli lokerikko, jotta oli jokaiselle oma lokero omaa pahvista postikortin kokoista kellokorttia varten. Kortti käytettiin koneessa aamulla tullessa ja illalla poistuessa ja kone leimasi siihen kellonajan. Kellokortti laitetiin tuntikortin mukana palkanlaskentaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulussa hammashoitajallaoli jättimäiset hammasproteesit joita harjasi malliksi jättimäisellä harjalla. Sitten harjaamann omilla läpinäkyvästä muovista tehdyillä halpisharjoilla ilman tahnaa ja lopuksi punatabletit naamaan. Hammashoitaja kurkisteli kidat läpi ja jos punaista oli jäänyt niin harjaus huono ja joutui uusimaan. Silloin myös harja meni ruman punaisen väriseksi ja pysyi sellaisena loppuvuoden telineessä.
Ennenvanhaan ei ollut joka lapsella omaa huonetta. Meilläkin oli vain yksi yhteinen lastenhuone velipojan kanssa, vieläpä aika pieni sellainen.
Ja tosiaan saattoi olla kotiapulaisia tai alivuokralaisia. Oli ihan normaalia, että perheen kanssa samassa asunnossa asuu muita aikuisia, jotka eivät edes ole sukua.
Markkinoilla oli torin takaosassa telttoja, joissa esiintyi strippareita. Siellä oli aina miehiä ja humalaisia, eikä äidin kanssa menty sinne lähelle. Kerran näin kaukaa, että teltan sisällä oli muovituoleja rivissä eli ilmeisesti miehet siellä istui ja katsoi kuinka joku markkinoita kiertävä nainen strippasi. Muistaakseni näitä oli talvellakin. Aika siis seiskytluku.
Vierailija kirjoitti:
Koululaiset tungettiin taksiin päällekkäin ja sylikkäin, niin paljon kun vain saatiin sopimaan. Meitä kuskattiin kauempana olevaan hammaslääkäriin ja uimahalliin.
Varmaan ennätys oli, kun opettaja vei meitä tyttöjä kevätjuhlaharjoitukseen isommalle koululle, jossa juhlat pidettiin; open kuplavolkkariin tungettiin 12 tyttöä. Oltiin silloin ekaluokkalaisia muistaakseni. Matkaa ei tosin ollut kuin pari kilometriä. Vuosi oli 1968.
Lankapuhelimesta kuunneltiin levyuutuuksia (muistaakseni numero oli 030), kunnes jäätiin kiinni kun puhelinlasku oli kasvanut.
Koululaiset tungettiin taksiin päällekkäin ja sylikkäin, niin paljon kun vain saatiin sopimaan. Meitä kuskattiin kauempana olevaan hammaslääkäriin ja uimahalliin.