Lapseni ystävä haluaa olla meillä jokapäivä!

Meilläkin lapsella on kaveri, joka olisi varmasti heti muuttanut meille, jos lupa olisi annettu. Oli siis aamusta iltaan ja kysyi lähes aina voiko jäädä yöksi, arkena ja lomilla.

Tiedän hänen perheensä etäisesti, ja tiedän ettei kotona mitään vakavaa ongelmaa ole, ei siis väkivaltaa, alkoholismia jne.

Lapsia on liikaa ja aikaa ei ole kaikille, se tuntuu olevan ongelma. Isommat ovat siis vähän "heitteillä" ja ovat juuri tälläisiä jotka kiertelevät kyläpaikasta toiseen.

Meillä iski todella vaikea taloudellinen tilanne ja jouduttiin rajaamaan kyläilyjä, tänä johti siihen, että tämä lapsi etsi seuraavan kyläilypaikan jne. Huomaa, että lopulta kaikilla tulee raja vastaan ja kyläilyt rajoitetaan ja lapsi etsii uuden paikan ja kaverin. Lapsi on äärimmäisen sosiaalinen, muttei luo syviä ystävyyssuhteita, kaveri on se jonka luona saa olla eniten, muut unohtuu.

Otimme myös käyttöön ns.kotipäivät. Eli sovittiin joku päivä viikosta perheen kesken, jolloin meille ei saa tulla vieraita, eikä itse lähdetä kavereille. Se lievitti stressiä, kun tiesi, että ainakin yhtenä päivänä varmasti sai olla kotonakin ihan rauhassa perheen kesken.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa valitettavasti siltä että olot kotona eivät ole kovin hyvät jos tosiaan olisi teillä vaikka koko joululoman ja kukaan ei kaipaa kotiin. Pitäisikö sinun vaivihkaa kysyä tältä kaverilta asiasta? Tai lähettää wilma-viesti huolestasi opettajalle?

Vähän ot, mutta: kun lukee ketjuja, joissa lapsilla on ongelmia kaverisuhteissa, poikkeuksetta joku ehdottaa yhteydenottoa opettajaan, vaikka koululla ei olisi mitään tekemistä asian kanssa. Toisaalta taas paasataan, kuinka vanhempien kuuluisi itse kasvattaa eikä sysätä vastuuta koululle. Ettekö te vanhemmat enää nykypäivänä tunne lastenne kavereiden perheitä ollenkaan? Kannattaa tutustua. Silloin voi pelisäännöt tehdä selviksi. Pyydä ap kaverilta sen äidin tai isän puhelinnumeroa, soita ja keskustele asia selväksi. Eiköhän siinäkin jo saa vähän käsitystä, onko jotain huolenaihetta. 

Meidän poika on juuri tuollainen kyläluuta. En tiedä miksi, mutta ei juuri viihdy kotona, vaan heti aamusta on menossa kavereille ja kun soitan syömään, alkaa tinkiminen että ei nyt, saanko olla vielä jne.

Pyrin kyllä suitsimaan tätä yletöntä kyläilyä ja pyhäpäivinä pitelen vaikka hihasta kiinni ettei lähde, mutta on vaan niin kova hinku muualle. Meillä on kaikki hyvin kotona ja kaverit ovat tervetulleita meille, mutta mieluiten on muualla. Toki meillekin saa tulla ja tuleekin, toivotan aina kaverit tervetulleiksi.

Vierailija kirjoitti:

Meidän poika on juuri tuollainen kyläluuta. En tiedä miksi, mutta ei juuri viihdy kotona, vaan heti aamusta on menossa kavereille ja kun soitan syömään, alkaa tinkiminen että ei nyt, saanko olla vielä jne.

Pyrin kyllä suitsimaan tätä yletöntä kyläilyä ja pyhäpäivinä pitelen vaikka hihasta kiinni ettei lähde, mutta on vaan niin kova hinku muualle. Meillä on kaikki hyvin kotona ja kaverit ovat tervetulleita meille, mutta mieluiten on muualla. Toki meillekin saa tulla ja tuleekin, toivotan aina kaverit tervetulleiksi.

No opeta lapsellesi sitten tapoja!

Ei kenelläkään luuhata tuntitolkulla. Vaikka kaveriperheistä ei tulisikaan suoraa puhelua, että nyt loppui meillä loisiminen, niin jokainen TÄYSIJÄRKINEN ymmärtää, ettei kenellekkään mennä lapsipuoleksi ja riippakiveksi.

Vai haluaisitko itse elättää yhtä ylimääräistä kersaa jatkuvasti?

Ihme käkiä täällä.

No meillä on juuri tuollainen lapsipuoli, mutta kyläily on kyllä molemminpuolista. Tytöt ovat olleet bestiksiä jo ekalta luokalta lähtien, nyt ovat jo yhdeksännellä luokalla. Tässä ajassa on tultu jo niin tutuksi puolin ja toisin, ettei tunnu edes siltä että kotona olisi joku vieras. Ei haittaa vaikka koti on sotkussa ja voin itse olla vaikka yöpaidassa, jos pidän pyjamapäivää. Jos tehdään ruokaa yhdessä, niin lainalapsi osallistuu ruuanlaittoon siihen missä omakin. Jos keittiö tarvitsee raivausta, niin lainalapsi auttaa siivoamisessa siinä missä omakin. Ja saa toki ruokaa siinä missä omakin. Silloin kun muutettiin, lainalapsi auttoi rakennuspölyn pyyhkimisessä ja tytön huoneen seinän maalasivat tytön kanssa kahdestaan. Tämä oli jo vähän niin kuin työtä ja ostin hänelle jonkun Nintendo DS pelin palkaksi.

Minusta on hienoa, että tytöllä on tuollainen bestis, jonka kanssa viihtyy noin hyvin. Ovat molemmat introverttejä ja välillä se yhdessäolo on sitä, että istuvat hiljaa vierekkäin ja lukevat kumpikin omaa kirjaansa. Uskoisin, että tämä ystävyys säilyy aikuisuuteen saakka. Ja kun meillä on vain yksi lapsi, niin ihan hyvin sopii toinen lapsi siihen lisäksi pyörimään. 

Mitä niin hienoa siellä kotona on, että siellä pitäisi kykkiä päivät pitkät? Mielestäni on vaan ihan hyvä, mitä enemmän joku haluaa olla jossain muualla kuin neljän seinän sisällä, eikä siinä ole välttämättä mistään sen kummemmista ongelmista kyse. Mutta jos ei halua vastaanottaa vieraita, niin mielestäni poikasi pitää opetella sanomaan asia ihan itse sille kaverilleen. Kyllä sekin ymmärtää, jos ei ihan koko ajan ja joka päivä halua olla hänen seurassaan. Noin sosiaalisella kaverilla on varmasti jotain muitakin osoitteita mihin mennä, jos niikseen tulee.

Minä en ollenkaan ymmärrä, miksi lasten kaverit koetaan jotenkin ongelmallisina? Meillä viihtyvät hyvin lasten kaverit, meillä iso talo ja oma rauha, kun taas moni asuu pienemmässä tilassa - ihan luonnollista, että täällä silloin luuhaavat enemmän. Ruokaa tarjotaan, jos on sellaista, joka helposti monistuu useammalle (pastaa, keittoa tms). Jos on ostettu vaikka jokaiselle omat pihvit, todetaan että nyt ei ole varattu ylimääräistä, mutta esim leipää on tervetullut pöytään syömään. Kaverit ovat aina mukavia ja kohteliaita, jos nyt joku öykkäri löytyisi, niin ehkä rajoitettaisiin tulemisia.

Mitä hienoa siinä on, että väkisin ollaan vain perheen kesken? Tai rajoitetaan, että kaveri saa olla vaikka 2-3 tuntia, jos on loma-aika, eikä kiirettä mihinkään? Toki sellaista perheen aikaa on hyvä olla, mutta kyllä nuo päälle 10-vuotiaat rehellisesti parhaiten viihtyvät ikätoverien - ei vanhempien - kanssa ja niin kuuluukin olla.

Itse enemmän ihmettelen, kun lasten kavereille soitellaan tyyliin "olet ollut jo 3 tuntia pois kotoa, nyt kotiin", eivätkä kuitenkaan ole tekemässä mitään perheen kesken. Mitä ihmettä, miksei lapsi saisi olla kylässä? Kyllä me häädämme, jos alkaa olla vaivaksi tai haluamme olla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Itse enemmän ihmettelen, kun lasten kavereille soitellaan tyyliin "olet ollut jo 3 tuntia pois kotoa, nyt kotiin", eivätkä kuitenkaan ole tekemässä mitään perheen kesken. Mitä ihmettä, miksei lapsi saisi olla kylässä? Kyllä me häädämme, jos alkaa olla vaivaksi tai haluamme olla rauhassa.

Sama! Ja jotkut äidit myös käyttävät perusteluna, ettei lapsi voi tulla tänään, koska eilenkin oli samassa paikassa kylässä. Eikä enää puhuta mistään päiväkoti-ikäisistä, vaan koululaisista, jotka kyllä osaavat valita kaverinsa.

Tuntuu kummalliselta, että lasten sosiaalisia suhteita rajoitetaan, kun kuitenkin kyseessä hyvät kaverisuhteet, ei mitään ongelmalapsia.

Meillä lapset eivät kutsu itseään kylään. Toki menevät mielellään, jos kaverit pyytävät ja varsinkin vanhemmalla lapsella on yksi sellainen kaveri, joka on jatkuvasti pyytämässä heille. Jos lapseni soittavat kavereilleen, he pyytävät näitä meille tai ulos.

Ja mitä tulee tuohon, että lapsia ollaan 3 tunnin päästä soittelemassa kotiin, niin jatkuvastihan täälläkin on kirjoituksia, joissa valitetaan, kun vieraat eivät älyä lähteä ja vanhempia ei kiinnosta. Lapseni saavat olla kylässä pidempäänkin, mutta haluan varmistaa, että se sopii myös kavereiden vanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän poika on juuri tuollainen kyläluuta. En tiedä miksi, mutta ei juuri viihdy kotona, vaan heti aamusta on menossa kavereille ja kun soitan syömään, alkaa tinkiminen että ei nyt, saanko olla vielä jne.

Pyrin kyllä suitsimaan tätä yletöntä kyläilyä ja pyhäpäivinä pitelen vaikka hihasta kiinni ettei lähde, mutta on vaan niin kova hinku muualle. Meillä on kaikki hyvin kotona ja kaverit ovat tervetulleita meille, mutta mieluiten on muualla. Toki meillekin saa tulla ja tuleekin, toivotan aina kaverit tervetulleiksi.

No opeta lapsellesi sitten tapoja!

Ei kenelläkään luuhata tuntitolkulla. Vaikka kaveriperheistä ei tulisikaan suoraa puhelua, että nyt loppui meillä loisiminen, niin jokainen TÄYSIJÄRKINEN ymmärtää, ettei kenellekkään mennä lapsipuoleksi ja riippakiveksi.

Vai haluaisitko itse elättää yhtä ylimääräistä kersaa jatkuvasti?

Ihme käkiä täällä.

Missä minä sanoin että lapseni saa olla kylässä tuntikausia? Kirjoitin, että HALUAISI olla kavereilla, mutta soitan kyllä kotiin (esim. syö aina kotona), ja myöskin kiellän menemästä, jos koen että on ollut jossakin kyläpaikassa "liikaa". Lisäksi kannustan kutsumaan kavereita meille.

Päivittäin siis opetan lapselleni että kylässä ei luuhata jatkuvasti, mutta en siis ole vielä saanut tuota hänen HALUAAN olla kylässä pois. Se on eri juttu sitten, SAAKO hän olla kavereilla aamusta iltaan.

No on siinä aika avuton aikuinen, jos ei osaa lapsen kavereille sanoa nätisti, että nyt olisi aika lähteä kotiin, kun syömme/menemme saunaan/vietämme perheen omaa aikaa/vauva pitää laittaa unille/mikä tahansa syy. Tai että tänään/nyt/huomenna ei sovi tulla, mutta joku toinen kerta tervetuloa.

Sitten hiljaa jurmutetaan, paheksutaan tai kirjoitetaan vauva-palstalle, kuinka kaverilla on huonot kotiolot. Huoh.

Olen seurannut sivusta omien lasteni kavereita (11v, 13v) ja eniten harmitusta ja riitoja puhelimessa aiheuttaa, kun soitellaan kotiin syömään tiukkoihin aikoihin juuri kesken parhaiden jutteluiden, pelien, ulkotouhujen tms. Sitten kaveri on puoli tuntia poissa ja juoksee äkkiä takaisin.

Vähän voisi joustaa, ainakin niiden isojen lasten kanssa. Kyllä itsekin haluaisin syödä aina koko perheen kesken, mutta jos nyt lapsilla on hyvät jutut menossa jossain kyläpaikassa, joka ei ihan naapurissa ole, voin kyllä joustaa ja syövät sitten kun tulevat.

Lapset usein viihtyvät jossain tietyssä paikassa parhaiten. Siellä voi olla enemmän tekemistä, isompi huone, mukavammat aikuiset, enemmän vapautta tai vähemmän tyhmiä sääntöjä, rauhallisempaa (ei pikkusisaruksia esim). Ei kyläilyjen tarvitse mielestäni mennä tasan, kunhan tietävät, että joka paikkaan ovat tervetulleita, eikä niin että jonkun vanhemmat aina kieltävät, ettei heille saa tulla (näitäkin on valitettavasti nähty).

Vierailija kirjoitti:

Lapset usein viihtyvät jossain tietyssä paikassa parhaiten. Siellä voi olla enemmän tekemistä, isompi huone, mukavammat aikuiset, enemmän vapautta tai vähemmän tyhmiä sääntöjä, rauhallisempaa (ei pikkusisaruksia esim). Ei kyläilyjen tarvitse mielestäni mennä tasan, kunhan tietävät, että joka paikkaan ovat tervetulleita, eikä niin että jonkun vanhemmat aina kieltävät, ettei heille saa tulla (näitäkin on valitettavasti nähty).

Yleensäkin se koti, johon kokevat olevansa tervetulleita...

Mitä ihmeen merkitystä noilla ruokailuilla on siinä mielessä, että lapset pitää häätää kavereiltaan syömään kotiinsa, kun äitinsä on saanut jonkun keskinkertaisen lihasopan hellalta pois? Saman pöperön kerkiää syömään myöhemminkin. Minulla ei ole lapsia ja syön justiinsa silloin kun itselläni sattuu olemaan nälkä, enkä ryntää väkisin esimerkiksi viideksi kotiin syömään, jos joku sattuu olemaan kesken vaikka kavereiden kanssa. Aivan sairas systeemi.

Vierailija kirjoitti:

Lapset usein viihtyvät jossain tietyssä paikassa parhaiten. Siellä voi olla enemmän tekemistä, isompi huone, mukavammat aikuiset, enemmän vapautta tai vähemmän tyhmiä sääntöjä, rauhallisempaa (ei pikkusisaruksia esim). Ei kyläilyjen tarvitse mielestäni mennä tasan, kunhan tietävät, että joka paikkaan ovat tervetulleita, eikä niin että jonkun vanhemmat aina kieltävät, ettei heille saa tulla (näitäkin on valitettavasti nähty).

Veikkaanpa, että sinä et ole juurikaan ollut se mieluisimman kyläpaikan emäntä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset usein viihtyvät jossain tietyssä paikassa parhaiten. Siellä voi olla enemmän tekemistä, isompi huone, mukavammat aikuiset, enemmän vapautta tai vähemmän tyhmiä sääntöjä, rauhallisempaa (ei pikkusisaruksia esim). Ei kyläilyjen tarvitse mielestäni mennä tasan, kunhan tietävät, että joka paikkaan ovat tervetulleita, eikä niin että jonkun vanhemmat aina kieltävät, ettei heille saa tulla (näitäkin on valitettavasti nähty).

Veikkaanpa, että sinä et ole juurikaan ollut se mieluisimman kyläpaikan emäntä..

Veikkaa mitä lystäät, pieleen meni. Meille lasten ystävät ovat tervetulleita ja vaikka vanhin on jo muuttanut pois kotoa, hänen ystävänsä käyvät välillä edelleen :)

#22: jos kohdistit viestisi (osittain)minulle, niin ikävä tuottaa pettymys, nimittäin en ole koskaan edes nähnyt wilmaa, olen vain kuullut sellaisesta puhuttavan. Kyse oli kuitenkin siitä että monilla lapsilla tosiaan on vakavia ongelmia perheissä joista ulkopuolisilla ei ole mitään tietoa, niin myöskään kukaan ei pysty pelastamaan näitä lapsia. Jos ilmaisee epäilynsä/huolensa opettajalle, voi tämä tarvittaessa puuttua asiaan jos esim. itselläänkin on ollut samansuuntaisia aavistuksia

T:17

Meillä oli noin 10v. sitten eräs tyttäreni ystävä todella usein. Melkein asui kanssamme. Kerrankin oli joulun aikaan kolme päivää peräkkäin. Lähti vasta aattoiltana kotiin. En välittänyt asiasta, annoin tytön olla meillä. Jälkeenpäin selvisi, että vanhemmat riitelivät jatkuvasti, lopulta erosivat. Myöhemmin tytön äiti kiitti, että olin antanut tytön olla niin usein kotonamme.