Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapseni ystävä haluaa olla meillä jokapäivä!
03.01.2016 |
Onko muilla samaa ongelmaa?
Joka päivä hän soittaa ja kysyy saako tulla meille. Usein saa, mutta poika ei aina jaksaisi, on introvertti luonteeltaan.
Olen neuvonut poikaa sanomaan suoraan, jos ei halua kaveria meille. Välillä sanookin. Ikinä ei yhteydenottaja ole lapseni. Ei hän ehdi, kun toinen soittaa aina ensin.
Minua ei haittaa vaikka meillä olisikin yksi ylimääräinen 10 - vuotias, mutta poikaa selvästi ärsyttää. Kaverin tultua jaksaa ihan hyvin seuraansa, mutta kaipaa kuitenkin myös yksinäisyyttä. Nyt joululomalla tilanne on aivan riistäytynyt käsistä. Kaveri asuisi meillä, jos saisi.
Ihmettelen tällaisten lasten vanhempia, jotka laskevat lapsensa moneksi tunniksi päivittäin luuhaamaan kylässä.
En tunne pojan vanhempia, kyseessä on luokkakaveri.
Muilla samanlaista ongelmaa?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Ruokaa tarjotaan, jos on sellaista, joka helposti monistuu useammalle (pastaa, keittoa tms). Jos on ostettu vaikka jokaiselle omat pihvit, todetaan että nyt ei ole varattu ylimääräistä, mutta esim leipää on tervetullut pöytään syömään. Kaverit ovat aina mukavia ja kohteliaita, jos nyt joku öykkäri löytyisi, niin ehkä rajoitettaisiin tulemisia.
Kuinka pieniä pihvejä teillä syödään, jos niistä ei ole varaa leikata vieraalle omaa palaa? Kyllä me leikataan omistamme vieraalle, jos on varattu kolme pihviä ja tuleekin ylimääräinen lapsi syömään. Lapsi ei muutenkaan yleensä jaksa syödä omaansa kokonaan, harvoin minäkään. 3/4-pihviä riittää hyvin. Ainoa joka siinä kärsii on mies, joka ei saa meidän muiden jämäpaloja :-D
Minä olen kokenut nuo ruokailutilanteet myös hyviksi tilaisuuksiksi kokeilla uusia makuja. Jostain syystä tytön kaveri ei ollut vielä 12-vuotiaanakaan maistanut graavilohta ja pääsi meillä maistamaan ensimmäistä kertaa. Hän oli isovanhempiensa nähnyt sitä syövän, mutta hänelle ei koskaan ollut tarjottu, mitä ihmettelen kyllä kovasti. No meillä sitten maistoi ja tykkäsi! Ja jotain muutakin on maistanut meillä ensimmäistä kertaa. Samaten olemme käyneet muutaman kerran ravintolassa niin että hän on päässyt harjoittelemaan tilaamista. En itsekään omassa lapsuudenperheessäni päässyt koskaan ravintolaan ja muistan miten pelottavalta se tuntui mennä ensimmäistä kertaa aikuisena. Minusta on vain mukava, että pystyy tarjoamaan jollekin lapselle tällaisia harjoittelumahdollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokaa tarjotaan, jos on sellaista, joka helposti monistuu useammalle (pastaa, keittoa tms). Jos on ostettu vaikka jokaiselle omat pihvit, todetaan että nyt ei ole varattu ylimääräistä, mutta esim leipää on tervetullut pöytään syömään. Kaverit ovat aina mukavia ja kohteliaita, jos nyt joku öykkäri löytyisi, niin ehkä rajoitettaisiin tulemisia.
Kuinka pieniä pihvejä teillä syödään, jos niistä ei ole varaa leikata vieraalle omaa palaa? Kyllä me leikataan omistamme vieraalle, jos on varattu kolme pihviä ja tuleekin ylimääräinen lapsi syömään. Lapsi ei muutenkaan yleensä jaksa syödä omaansa kokonaan, harvoin minäkään. 3/4-pihviä riittää hyvin. Ainoa joka siinä kärsii on mies, joka ei saa meidän muiden jämäpaloja :-D
Täh? En ole tuo sama, mutta kyllä meillä jokainen itse syö pihvinsä. Silloin kun lapset oli pieniä niistä jäi ylimääräistä, mutta nyt kyllä kaikki pihvit menee teinien suuhun hujauksessa eikä meinaa riittääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on sellaiset vanhemmat joita paetaan kaverin luo. Mun kaveri pakeni remmiä, silitysrautaa ja rikottua viinapulloa. Onneksi meillä sai olla.
Tätä minä vähän pelkäänkin..
Selittäisi kyllä miksei poika ikinä pyydä lastani heille.
Eli kehotanko poikaani nyt vaan jaksamaan kaveria, ettei tarvitse kotona olla ottamassa turpaan?
Hirveä tilanne.
Jos kyselisit joskus pojalta, että miten menee ja mitenkä vanhemmat jakselevat?
Lapsen luokkakaveri haluaa viettää aikaansa kaverin (=poikasi) kanssa ja varsinkin näin loma-aikaan joka päivä ja olisi koko päivän. Ahaa, luokkakaverin perheessä on jotain vikaa, hän pakenee kotioloja.
Siis mammat, ihan oikeasti?
Meidän ekstroverttimme luuhaisi kaiket päivät kavereilla, varsinkin näin loma-aikaan, kun harrastukset eivät pyöri. Miksikö? Haluaa seuraa, kaverit ovat tärkeitä. Kavereilla on sellaisia leluja, mitä kotona ei ole. Kotona olemme tarkkoja ruutuajan ja ikärajojen kanssa (myös lasten kavereiden meillä ollessa), kavereilla vanhemmat eivät ole niin tarkkoja.
Kannattaa myös vanhempana ymmärtää, että lapsen kasvaessa ja kehittyessä kavereiden merkitys kasvaa ja korostuu.
Ja ap:lle - jos teille ei sovi, niin sano se. Ei vaadi suuria ponnistuksia sanoa "tänään meille ei käy" tms.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen luokkakaveri haluaa viettää aikaansa kaverin (=poikasi) kanssa ja varsinkin näin loma-aikaan joka päivä ja olisi koko päivän. Ahaa, luokkakaverin perheessä on jotain vikaa, hän pakenee kotioloja.
Siis mammat, ihan oikeasti?
Meidän ekstroverttimme luuhaisi kaiket päivät kavereilla, varsinkin näin loma-aikaan, kun harrastukset eivät pyöri. Miksikö? Haluaa seuraa, kaverit ovat tärkeitä. Kavereilla on sellaisia leluja, mitä kotona ei ole. Kotona olemme tarkkoja ruutuajan ja ikärajojen kanssa (myös lasten kavereiden meillä ollessa), kavereilla vanhemmat eivät ole niin tarkkoja.
Kannattaa myös vanhempana ymmärtää, että lapsen kasvaessa ja kehittyessä kavereiden merkitys kasvaa ja korostuu.
Ja ap:lle - jos teille ei sovi, niin sano se. Ei vaadi suuria ponnistuksia sanoa "tänään meille ei käy" tms.
Todella juuri näin! Höllätkää vähän sitä sairasta kontrollinhaluanne, lapsetkin viihtyvät kanssanne paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse enemmän ihmettelen, kun lasten kavereille soitellaan tyyliin "olet ollut jo 3 tuntia pois kotoa, nyt kotiin", eivätkä kuitenkaan ole tekemässä mitään perheen kesken. Mitä ihmettä, miksei lapsi saisi olla kylässä? Kyllä me häädämme, jos alkaa olla vaivaksi tai haluamme olla rauhassa.
Onko joku aikuinen ihminen näin tyhmä?? Kyse on käytöstavoista. Vierailulla käydään, vierailulta lähdetään ja tuolla käytöksellä ne toisen lapsen vanhemmat tekevät selväksi, mikä on heidän näkemyksensä vierailuihin. Ts. he olettavat, ettei teidänkään lapsi luuhaa heillä "yli kolmea tuntia". Onhan aikuisillakin käytöstavat, ettei kyläreissuilla loputtomiin notkuta vaan jutellaan, juodaan kahvit ja lähdetään kotiin. Koti on aina koti ja vieraat alkaa haista, jos liian kauan ovat. Kotona pitää saada olla 100% rennosti ja se ei välttämättä onnistu, jos on vieraita lapsia talossa. Lisäksi se hälinä, sotkeminen jne. On ihanaa, että lapsella on kavereita, mutta ei sitä voi väittää, ettei siitä vaivaa tule. Jotenkin vaan oma koti sotkeentuu, keittiö sotkeentuu jne. Jos lapset ovat koko päivän muualla, niin täällähän siistiä ja rauhallista. Vastavuoroisuutta kiitos!
Ei se luuhaaminen tarkoita välttämättä yhtään mitään ongelmaa kotioloissa. Suurin osa lapsista menee mielellään kylään, kun siellä on jotain uutta ja jännää, oma koti on tylsä. Ei se silti sitä poista, että vanhempien pitää vähän katsoa sitä, että ollaan kummassakin paikassa. Ärsyttävintä on, kun vieras lapsi sanoo äitilleen kärttäen, ettei halua lähteä kotiin. Tekisi mieli sivusta huomauttaa, että me olemme isäntäväkeä ja me päätämme nämä asiat. Jotkut äidit vielä siitä omine lupineen lupailee lisäaikaa, vaikka esimerkiksi itse saatan olla ihan hiljaa siinä vierellä. Jos lapsen oleminen sopii meille, niin sanon, että "voi meillä toki vielä olla, jos vaan teille käy". Jos olen hiljaa, se tarkoittaa, että kotiin vaan. Tämä on ihan perussosiaalista koodistoa. Jos ei pyydetä jäämään vaan ollaan hiljaa, niin silloin pitää tajuta lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa no mun kaveri oli päivittäin meillä koska hänen vanhempansa oli töissä ja mun huone oli isompi kuin hänen niin pystyi sotkemaan enemmän. Sitten kun hän muutti, sain toisen kaverin jonka luona usein olin koska heillä taas oli isompi piha ja metsää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse enemmän ihmettelen, kun lasten kavereille soitellaan tyyliin "olet ollut jo 3 tuntia pois kotoa, nyt kotiin", eivätkä kuitenkaan ole tekemässä mitään perheen kesken. Mitä ihmettä, miksei lapsi saisi olla kylässä? Kyllä me häädämme, jos alkaa olla vaivaksi tai haluamme olla rauhassa.
Onko joku aikuinen ihminen näin tyhmä?? Kyse on käytöstavoista. Vierailulla käydään, vierailulta lähdetään ja tuolla käytöksellä ne toisen lapsen vanhemmat tekevät selväksi, mikä on heidän näkemyksensä vierailuihin. Ts. he olettavat, ettei teidänkään lapsi luuhaa heillä "yli kolmea tuntia". Onhan aikuisillakin käytöstavat, ettei kyläreissuilla loputtomiin notkuta vaan jutellaan, juodaan kahvit ja lähdetään kotiin. Koti on aina koti ja vieraat alkaa haista, jos liian kauan ovat. Kotona pitää saada olla 100% rennosti ja se ei välttämättä onnistu, jos on vieraita lapsia talossa. Lisäksi se hälinä, sotkeminen jne. On ihanaa, että lapsella on kavereita, mutta ei sitä voi väittää, ettei siitä vaivaa tule. Jotenkin vaan oma koti sotkeentuu, keittiö sotkeentuu jne. Jos lapset ovat koko päivän muualla, niin täällähän siistiä ja rauhallista. Vastavuoroisuutta kiitos!
Hirveän hyvät käytöstavat sinulla, kun toista kutsut tyhmäksi.
Oikeasti, lapset eivät ole mitään miniaikuisia, joiden täytyy mennä aikuisen sosiaalisen normin mukaan. Kaverin isäntä tai emäntä on se oma lapsi, en minä tai mieheni. Jos lapseni haluaa, että kaveri meillä on, ja meillä ei ole mitään akuuttia muuta, tottakai kaveri saa olla. Eri asia jos on hirveän vaivalloisesta lapsesta kyse, mutta en kyllä noita reilusti kouluikäisiä koe yhtään vaivalloisina. Pois lähdetään, kun talo alkaa rauhoittua iltapuuhiin, ellei olla yökylästä sovittu.
Kannattaa opetella olemaan rento niiden lasten kavereiden kanssa. Tulee teini-iästäkin aika paljon helpompaa, kun teinit kokevat että kotiin on tervetullut kavereiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse enemmän ihmettelen, kun lasten kavereille soitellaan tyyliin "olet ollut jo 3 tuntia pois kotoa, nyt kotiin", eivätkä kuitenkaan ole tekemässä mitään perheen kesken. Mitä ihmettä, miksei lapsi saisi olla kylässä? Kyllä me häädämme, jos alkaa olla vaivaksi tai haluamme olla rauhassa.
Onko joku aikuinen ihminen näin tyhmä?? Kyse on käytöstavoista. Vierailulla käydään, vierailulta lähdetään ja tuolla käytöksellä ne toisen lapsen vanhemmat tekevät selväksi, mikä on heidän näkemyksensä vierailuihin. Ts. he olettavat, ettei teidänkään lapsi luuhaa heillä "yli kolmea tuntia". Onhan aikuisillakin käytöstavat, ettei kyläreissuilla loputtomiin notkuta vaan jutellaan, juodaan kahvit ja lähdetään kotiin. Koti on aina koti ja vieraat alkaa haista, jos liian kauan ovat. Kotona pitää saada olla 100% rennosti ja se ei välttämättä onnistu, jos on vieraita lapsia talossa. Lisäksi se hälinä, sotkeminen jne. On ihanaa, että lapsella on kavereita, mutta ei sitä voi väittää, ettei siitä vaivaa tule. Jotenkin vaan oma koti sotkeentuu, keittiö sotkeentuu jne. Jos lapset ovat koko päivän muualla, niin täällähän siistiä ja rauhallista. Vastavuoroisuutta kiitos!
Hirveän hyvät käytöstavat sinulla, kun toista kutsut tyhmäksi.
Oikeasti, lapset eivät ole mitään miniaikuisia, joiden täytyy mennä aikuisen sosiaalisen normin mukaan. Kaverin isäntä tai emäntä on se oma lapsi, en minä tai mieheni. Jos lapseni haluaa, että kaveri meillä on, ja meillä ei ole mitään akuuttia muuta, tottakai kaveri saa olla. Eri asia jos on hirveän vaivalloisesta lapsesta kyse, mutta en kyllä noita reilusti kouluikäisiä koe yhtään vaivalloisina. Pois lähdetään, kun talo alkaa rauhoittua iltapuuhiin, ellei olla yökylästä sovittu.
Kannattaa opetella olemaan rento niiden lasten kavereiden kanssa. Tulee teini-iästäkin aika paljon helpompaa, kun teinit kokevat että kotiin on tervetullut kavereiden kanssa.
Jep, tämän on moni teinin vanhempi huomannut kantapään kautta. Paljon mukavampaa, että ne teinit lojuvat oman valvovan silmän alla, kuin ties missä. Jos jo pienempänä ovat kavereiden vanhempiin tutustuneet, ja mukaviksi todenneet, mielellään tulevat sitten teineinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on naapurissa samanlainen kyläluuta. Perään ei kotoa kysellä. Onneksi on samalla kadulla myös toinen kyläpaikka joten luuhaa välillä myös siellä. Sanomattakin selvää että vastavuoroisuutta ei juuri ole, heille ei kummasti koskaan sovi vaikka puheiden tasolla asiasta välillä jutellaankin. Välillä mietin onko tällä tytöllä kotona kaikki kunnossa, kun ei kertakaikkuaan viihdy siellä.
Älkää niitä lapsia haukkuko ja syytelkö. Ei se teidänkään "kyläluuta" (ihan hirveä tapa kutsua kenenkään lasta tuolla nimityksellä!) ole saanut vanhempiaan valita.
Minä olen myös ollut se "ottolapsi" silloisen parhaan kaverini perheessä ja onneksi sain olla ja kutsuivat itse reissuille ja kylään. Kaipa ne tiesivät, ettei mua missään muuallakaan kaivattu tai haluttu. Mut haluttiin pois jaloista omassa kotonani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi viihtyy kavereillaan = huonot kotiolot. Oikeasti, yrittäkää edes olla vähän vähemmän vainoharhaisia.
Kyllä nuo ongelmallisten perheiden lapset erottuu lasten kavereissa. Ei soitella perään oli kuinka myöhä tahansa. Jäävät yökylään ilma, että paljon kotiin ilmoittelevat. Aina on nälkä kun tulevat. Yksi kaveri on jolle aina tarjoan jotain syötävää kun tulee meille, eikä ole mikään pulska tapaus. Surullistahan tuo on. Sitten on "hyvien" perheiden lapsia jotka eivät kerta kaikkiaan viihdy kotona, ja osassa vanhemmatkin tuntuvat työntävän hankalaksi kokemiaan lapsia kavereille oman "laatuajan" toivossa. Eipä siinä, ihan kiva kun lapsilla on kavereita ja viihtyvät niiden kanssa meillä ja tietää mitä touhuavat mutta ymmärrän apn ongelmaa.
Alue: Aihe vapaa
Huh, me otamme (vanhempien luvalla) lasten ystäviä mukaan mökille, reissuille, huvipuistoihin, kauppareissuille, luistelemaan, laskettelemaan, mitä nyt milloinkin. Ja nautin siitä, että lapsilla on mieluisaa seuraa. Paljon mukavampaa, että lapsilla on ystäviä kuin että ei olisi. Omat lapset ovat saaneet taas kulkea ystävien perheiden mukana vaikka missä. Ihan käsittämätön ajatus olisi, että lapsen pitäisi joka ruualle vaikka tulla kotiin tai että kaverit lähetettäisiin pois syömisten ajaksi. Toki nämä ovat jo vähän isompia, 9- ja 12-vuotiaat, ettei sillä tavalla tarvitse hoitaa enää, kuten vaikkapa pienempää.