Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei kaipaa äitiään ?
02.01.2016 |
Epävarma äiti täällä morjens....
Ihmettelen miksi lapseni (1v3kk) ei vaikuta kaipaavan minua eli äitiään. Olen hoitanut häntä kotona ja isä ollut hyvin mukana (joskin nähnyt työn vuoksi iltaisin tosi vähän, lähinnä viikonloppuisin). Ei ole ollut hoidossa muilla kuin isoäidillään ja silloinkin vain muutamia tunteja. Eli sinänsä tottunut siihen että olen aina läsnä.
Olen ihmetellyt kun kaikkien muiden samanikäisten lasten äidit (vaikka hekin kotona olleet ettei hoitokuluista voi olla kyse) puhuvat kuinka on taas niin kova äitivaihe tms. Ei meillä ole sellaista näkynyt...pari viikkoa oli joskus syksyllä etten saanut mennä vessaan ilman että tuli itku, mutta muuten ei _mitään_ sellaista. Ei itke perääni jos poistun toiseen huoneeseen tai isoäidille jäädessäkään. Isän ollessa läsnä leikkii mieluusti isän kanssa ja silloin on ihan sama olenko maisemissa vai en - ei kysele perään, etsi tms. Muut tosiaan puhuvat ettei isä kelpaa "äitivaiheessa" ollenkaan yms.
Ja vaikka ajattelen, että lapseni on tullut luottavaiseksi kun olen ollut aina saapuvilla ja luottaa että palaan, tuntuu silti jotenkin epävarmalta... Olenko kuitenkin ollut jotenkin huono (en keksi parempaakaan sanaa) tai jotain kun perääni ei itketä tai muuten osoiteta kaipausta. Kun olen ollut pois jonkin aikaa ja palaan niin iloisena touhuilee ja hymyilee minulle muttei mitään syliinryntäystä tms kaipausmerkkiä.
Puhukaapa järkeä ja kertokaa mietteitänne miten on - mistä johtuu tämä?
Kommentit (12)
Yksikään lapsenlapseni ei ole itkenyt äidin - tai isän perään jäädessään meille, siinäkään vaiheessa, jolloin yleensä on se takertumisvaihe.
Minusta lapsesi käytös kertoo enemmänkin siitä, etä hän tuntee elämässään turvallisuutta. Jos perusturvallisuus on kunnossa, on mukava tutkia maailmaa muidenkin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpö höpö :)
Olet ollut hyvä äiti, kun lapsesi on itsevarma eikä pelkää että hylkäät hänet. Omasta mielestäni tuo on vain hyvä asia. Ja kun mainitsit että on kuitenkin ollut huomattavissa lyhyitä vaiheita tuosta normaalista "eroahdistuksesta", niin en olisi huolissani. Lapsessasi, tai sinussa ei ole mitään vikaa!
Omat lapseni ovat myös aina olleet tosi reippaita, eikä mitään äidin lahkeessa roikkujia. Pienemmällä (nyt 2,5.v) on ollut vähän enemmän tota äidin perään haikailua, mutta kaiken kaikkiaan aika vähän.
Tiedän kyllä lapsia, joilla tuo äidin perään oleminen menee vähän överiksi, ja omalla kokemuksella se saattaa johtua äidin ylisuojelevasta käytöksestä ja siitä että jatkuvasti tekee itsestään lapselle niin tärkeän (tai kaikki lapsen puolesta), että lapsi ei opi itsevarmuutta tai omatoimisuutta ja sen vuoksi sitten itkeskelee äidin perään. Toki siis äidin (normaali) kaipuu on ihan luonnollista mutta ei sen puutekaan mitenkään epänormaalia ole.
Eli, ole huoleti vaan. :)
Kiitos vastaajille!
Mukava kuulla, ettei omani ole ainoa, joka ei niin perään huutele!
Ap
Uskon, että paljon on kiinni lapsen luonteesta. Mun lapsi on aina ollut menevä, sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, ei ujo. Olin myös huolissaan, kun hän oli taapero, kun ei ollut ikävä mua eikä harmittanut jäädä outoonkaan paikkaan. Semmoinen reipas se nykyäänkin on, kouluikäisenä. Jossain vaiheessa kai tajusin, että kyllä se musta tykkää, vaikka ei osoita sitä lahkeessa roikkumalla.
Luonnekysymys ja ikäkausikysymys. Se, että lapsi takertuu yksivuotiaana kovasti, saattaa enteillä erittäin reipasta 4-5-vuotiasta, jos häntä ei turhaan yritetä "karaista". Takertuvaisuus ei välttämättä ole arkuutta, vaan se voi olla myös yhdenlainen päättäväisyyden merkki: äiti (tai isä) tänne ja heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Googleta kiintymyssuhdeteoria.
Turvallisesti kiinnittyneiden ei tarvitse ripustautua vanhempaansa, koska luottavat äidin tulevan takaisin.
Lapset on erilaisia, itsellä on kolme ja heistä keskimmäinen oli todella takertunut minuun (isänsä halasi minua niin poika löi isäänsä). Kuopus taas vastasyntyneestä saakka rauhoittui parhaiten ja kaipasi eniten isäänsä. Samalla tavalla kotihoidettuja ovat kaikki kolme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meilläkään ole mitään takertumisvaihetta ollut kummallakaan lapsella. En ole osannut pitää sitä mitenkään erikoisena. Enemmänkin olen ihmetellyt niitä, joiden lapset roikkuvat koko ajan äidissä. Johtuisiko siitä, että meilläkin isä on osallistunut lasten hoitoon paljon.
Kyllä se laps rekisteröi jatkuvasti, missä sä menet ja ootko paikalla.
Tietysti mä oon jäävi sanomaan tähän paljon mitään, kun meillä hyvä kiintymyssuhde.
Ei takerru, mutta heti huomataan, kun äiti puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos perusturvallisuus on kunnossa, on mukava tutkia maailmaa muidenkin kanssa.
Äidin osuutta liioitellaan. Ei noin pieni lapsi osaa kaivata tiettyä henkilöä pitkään, tottuu muihin helposti.