Lue keskustelun säännöt.
Hulluin/erikoisin sääntö, jonka tiedät jossain perheessä olevan?
Tästä oli keskustelu demi.fi:ssä joskus vuonna nakki ja kivi ja siellä sai hyvät naurut joten ajatettelin tehdä tännekin :)
Tämä ei ole omani mutta joku kirjoitti sinne että hänen tuttavaperheessään oli sellainen sääntö etteivät tytöt (teinejä) saaneet käyttää mitään hajusteita, siis edes deodoranttia. Syystä että vanhemmat eivät halunneet että he tutustuvat poikiin ja hyväntuoksuisena se onnistuisi helpommin :D
Kommentit (3002)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh. Huvittaa kun en saanut myöskään katsoa mitään mihin ikä ei riittänyt, mutta Bondeja sain tosiaan myös katsoa ala-asteella... Ikinä en saanut mitään selvää vastausta miksi näin :D
Eikä, minulla on tuossa asiassa kohtalontoveri! ;D
Tai ehkä olet siskoni 🤔😏
Sielunsisko vähintään. xD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hauska ketju. On se vaan aina niin hauskaa päivitellä ihmisten outouksia. Mutta ei kai vain osaa ole hieman väritetty. Onko tosiaan saatu "hirveitä raivareita" ja "huudot" jos joku ei ole osannut perheen sääntöä noudattaa.
Kaverini kerran puhui, miten "mutsi sitten huusi siskolle", kun tämä oli tehnyt jotain kiellettyä. Paitsi että minäkin kuulin sen "huudon", ja se oli aivan rauhallisella äänellä tehty perustelu, miksi asiaa ei sopinut tehdä. Suorastaan malliesimerkki, miten toilaillutta lasta pitäisi puhutella.
Taikka ihan äskettäin se rouva, joka oli "saanut haukut" mieheltään, kun oli mennyt tilaamaan jonkin huijaustyyppisen kuukausitilauksen. "Haukut" olivat siis toteamus, ettei sellaisiin pidä ryhtyä. Taas normaalilla puheäänellä.
Joten en ihan usko, että jokainen näistä hullun kuuloisista tapauksista on aivan niin hullu. Ja entä jos oudon kuuloiselle säännölle on jokin aivan oikea syy, joka ei ehkä vain ole ulkopuolisten tiedossa? Ja ehkä asia on koko perheelle okei?
kaverini muotitietoinen äiti valitsi tälle vaatteet vielä yläasteella ja pakotti myös meikkaamaan, kun alkoi tulla finnejä.
Alapeukutan jokaisen viestin joka liittyy lettuihin tai miesten kusemisasentoon vaikka olisinkin samaa mieltä kirjoittajan kanssa.
Tää lessujen juttu että telkkarista ei saa katsoa mutta tietokoneen kautta saa katsoa yleareenoista yms. samat ohjelmat.?! Tuttujen lestojen kodissa litteä tietokone kirjahyllyssä ja sohva edessä, katsovat siitä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alapeukutan jokaisen viestin joka liittyy lettuihin tai miesten kusemisasentoon vaikka olisinkin samaa mieltä kirjoittajan kanssa.
Taidat sit hakeutua palstalle kändellä, täppärillä, läppärillä, pöytäkoneella, duunin koneella, kirjaston koneella ja vielä naapurinkin kändellä päästäksesi peukuttelemaan tarpeeksi, jos joku sanoo jotain lettuihin kusemisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullinen sivustaseuraaja kirjoitti:
Toinen ääripää näihin suurimpaan osaan muita tarinoita:
Eräässä perheessä lasten ei tarvitse yleensä tehdä oikeastaan mitään. Kauhean laiskoja narisijoita, mitään kotitöitä ei tehtäis, jos joku joskus erehtyykin pyytämään. Joskus kauhealla patistuksella tai anelulla jotain, sentään, mutta sittenkin se on aivan kauhean pöyristyttävää, jos joku kehtaakin vaatia tekemään edes pienintäkään hommaa..!
Näistä lapsista on tullut ja lopuistakin tulossa todellisia uusavuttomia.Yhdellekin lapsista äiti alkoi vasta ehkä ½ - 1 v. ennen täysi-ikäisyyttä puhumaan, että pitäISI oppia asioita, jotta osaa sitten kotoa lähdettyä. Joutui silloin tällöin sitten hoitamaan jonkun yksittäisen homman itsenäisesti: esim. tekemään (puolivalmistellun) ruoan valmiiksi muille tai imuroimaan, ennen kuin nämä tulivat töistä ja koulusta. Mutta siis... Aivan pientä pierrystä, verrattuna siihen, että yksin asuessa pitäisikin yhtäkkiä osata todellakin itsenäisesti ottaa kaikki huomioon ja tehdä ihan kaikki itse! :(
Tuskinpa joku puoli vuotta "pientä opettelua" vastaa samaa, kuin että olisi pikkuhiljaa jo pienestä pitäen opetellut hoitamaan kaikenlaisia kotitöitä! Niin, että niistä olisi tullut automaattista, helppoa rutiinia, jota ei tarvitse erikseen miettiä eikä tehdä sen suurempaa numeroa. Sen sijaan nyt tilanne on se, että kaiken voi unohtaa ja jättää kokonaan hoitamatta, koska *nari-nari vali-vali* - "ei nyt vaan oikeesti millään jaksa tehdä yhtään mitään"! Elämänhallinta on täysin olematonta, tulevaisuudensuunnitelmia ei ole, päihteet houkuttavat... Todella surullista seurattavaa, kun nuori toisensa jälkeen tästä perheestä ajautuu tuuliajolle.
Nuorimmainen puolestaan on täysin piloille hemmoteltu "pikkuvauva" ja toisaalta taas oppinut isommiltaan ikäistään rumemmat puheet, teinimäisen vastaansanomisen ja ikäisekseen älyttömän huonon käytöksen. Eikä kukaan oikeasti laita rajoja! :( Toruvinaan kyllä ollaan, mutta kun käytös jatkuu siitä huolimatta, niin sitten suljetaan silmät ja ohitetaan koko juttu. Sen kummempia seurauksia tai rangaistuksia ei mistään ylilyönneistä ja tempauksista yleensä tule.
Et taida tietää mitä perheessä tapahtuu. Kukaan ei joudu tuuliajoille ellei ole joutunut kotitöitä tekemään.
Ne kyllä osaa ilmankin, jos on nähnyt tehtävän tai itse joskus jotain pientä tehtävän.
Itsekään en tehnyt kotona mitään ja äkkiä ne on oppinut. Lapsenkaan eivät paljoa tee. Osaavat kyllä.
Ha toinen asia. Kasvatus ei vaadi rangaistuksia!Oletko mieheni äiti? Voin kertoa, ettei ole ihan helposti oppinut ja vieläkin on hidas ja epävarma. Ja tämä on tosi, kotonaan ei ole koskaan joutunut tekemään muuta kuin pitämään omat tavarat järjestyksessä.
Jospa jännittä sinua. Eli mies täysin omassa kodissa tekisi kotitöitä.
Onhan niitä sellaisia jotka elävät vaikka jätevuoren alla eivätkä tajua siivota, mutta tuo kuullostaa siltä, että mies ei ole elänyt tarpeeksi yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei kotona vieraiden aikaan saanut kävellä normaalisti, vaan piti sievästi sipsutella. Monta kertaa sain äidiltä moitteet, kun olin "rymistellyt ja tömistellyt" niin että hän sai hävetä silmät päästään. Ikinä en oikein ymmärtänyt miten olisi pitänyt kävellä, että äitiä ei olisi hävettänyt, ja miten ihmeessä ihan normaalia, rauhallista kävelyä voidaan pitää rynnistelynä ja tömistelynä. Ihan omakotitalossa asuttiin, niin ei edes voitu naapureita häiritä.
- Nukkumaanmenoaika oli lukion alussakin viimeistään klo 22, loma-aikoina sai kukkua keskiyöhön
- Arkena ei saanut käyttää hametta, koska kuulemma juhlavaate
- Koulusta kotiin tultua vaihdettiin meilläkin ns. kotivaatteet (tätä sääntöä noudatan edelleen, koska kulahtaneissa pierukuteissa on mukavan rentoa)
- Sunnuntaisin syötiin vähän hienompaa ruokaa Arabian astioista
- Naisten tupakointia ja oluenjuontia paheksuttiin, vaikkei sentään kielletty
- Yläasteella tietokonetta sai käyttää tunnin per päivä
- Itsenäisyyspäivänä koko perheen käskettyä viihdettä oli katsoa Tuntematon, jouluisin Joulurauhan julistus ja Lumiukko. Poikkeuksetta, jos vain olosuhteet sallivat. Aikuisiällä en katso noista enää yhtäkään.
- Hautausmaalla käydessä piti puhua kuiskaten, vähintään hyvin hiljaisella äänellä
- Jompikumpi vanhemmista tarkisti siivousjäljen omasta huoneesta
- Tämä on ehkä paras: wc-paperin ostaminen oli miespuolisten perheenjäsenten tehtävä. En muista, että äiti olisi kertaakaan itse omalla kauppamatkallaan hankkinut sitä, vaan joko isän tai veljen tehtävä oli hoitaa taloon kerralla niin suuri säkki, että riitti pitkäksi aikaa. Muistan tätä vain ihmetelleeni, enkä koskaan kysynyt. Kai se oli jokin kehtaamiskysymys. Äidin logiikalla tytöt eivät ilmeisesti käyneet vessassa. Tai ainakaan pyyhkineet. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräässä tutussa perheessä oli kaksi aivan eriskummallista sääntöä:
1. Perheen kodissa oli vain yksi suihku, ja neljä lasta ( 2, 5, 10 ja 12 ikäiset) joutuivat joka ilta menemään jonoon suihkun eteen ja suihkussa käännettiin seinään kiinnitetystä munakellosta yksi minuutti aikaa ja jos ei ollut kellon soidessa valmis, niin voi voi. Ja jos oli yövieraita (lapsia) niin jonon jatkoksi vain. Ja äiti valvoi toimitusta vieressä.
2. Perheen äiti tarkisti joka ilta säätiedotuksen ja kävi kiinnittämässä eteisen seinälle netistä tulostetut kuvat seuraavan päivän vaatteista ja ulkovaatteista. Ja sieltä kävivät sitten perheen lapset joka aamu katsomassa: Ahaa, tänään pitää laittaa t-paita, farkut.... ja isommat lapset käyttivät esim. koulussakin kurahousuja yms. joita pikkulasten piti käyttää päiväkodissa.
Huh-huh!
Ääritunteiden näyttäminen oli kiellettyä, poikkeuksen näyttivät tekevän isän ja mummon ajoittainen karjuminen ja raivoaminen. Ikäviltä huomautuksilta säästyi pidemmän päälle, kun yritti olla totaalisen sävytön sanan kaikissa merkityksissä.
Muistan yhä, kuinka opiskelemaan lähdettyäni kuulin luokkakaverini kertoman vitsin. En viitsinyt siinä tilanteessa hymyilyä enempää osoittaa pitäneeni siitä, mutta yksin ollessani sitten tuli naurettua niin että mahaan sattui ja silmät valuivat. Heti sen jälkeen iski kauhea häpeä ja hyvä ettei itku. Oli kuin olisin rikkonut jotain kuolemanvakavaa tabua... Ja niin tavallaan olinkin, ainakin mitä lapsuudenkotiini tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei mitään kummalisempia sääntöjä tainnut olla. Mutta usein toisteltiin että "perheen asioista ei saa puhua kavereille tai ulkopuolisille". Jollakin tapaa se ärsytti.
Vanhempien erotessa tämä kääntyi niin, että äiti käski olemaan puhumatta sen asioista isille, ja iskä että äitille ei hänen asioistaan puhuta.
Kumminkin sitten vittumaiseen sävyyn kyselivät usein minulta että "no, mites sillä isillä/äitillä asiat sujuu?" Ole siinä sitten ristitulessa lapsi parka. Pikkuhiljaa tuon myötä en enää uskaltanut puhua vanhemmilleni mistään ongelmista tai tunteistani. Enkä osaa puhua vieläkään, yli 10 vuotta eron jälkeen. Myös kavereille on vaikea tunnustaa omia ongelmia tai että kaipaisi tukea. Että kannustakaa lapsenne puhumaan avoimesti, on hirveetä välillä olla yksin ongelmiensa kanssa, kun vaan pelottaa saada suunsa auki.
Koko ketju tuli luettua, hirveesti tsemppiä teille jotka olette noita kamaluuksia joutuneet lapsena kokemaan!
N23
Vierailija kirjoitti:
Näin on närhen munat kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei nyt jos kukaan sanoo enää sanaakaan letuista niin räjähdän!
Ap
Ne on sitäpaitsi lättyjä.
Räiskäleiksi niitä meillä sanotaan!
Kotiseudullani Satakunnassa ne olivat plättejä. Stadissa ne ovat lettuja.
*Kotiseudullani Satakunnassa ei tuollaista sanaa ole eli lieneekö joku sisäpiirin väännös... ?*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki piti syödä lautaselta ja monesti istuimmekin veljen kanssa itkut kurkuissa keittiössä, kun isä kurkki meitä sohvalta olkansa yli . Vessaankaan ei saanut mennä, ennenkuin olo syöty ja pikkuveljeltä tuli paristi pissa housuun :( Kerran sitten minulta paloi pinna, uhkasin kakata lattialle.. ja tein sen. Äiti astui kakan päälle ja huusi, että minulla on vikaa päässä! Eihän äitikulta, tällä kasvatuksella?! Tuo ruokajuttu ei nimttäin ollut ainoa, muutakin oli... Minun ja veljen piti kuunnella iltasatu sohvalla, vaikka olimme jo sen ikäisiä ettei kumpaakaan olisi kiinnostanut (tyyliin 10 ja 7) eikä kyse ollut mistään rennosta yhdessä olosta, vaan meidän piti istua selät suorina ja hiljaa. Ja koulusta ei olisi saanut jäädä pois ellei tyyliin huuto-oksentanut kuin Manaajassa, kerran äitini ja opettajani tappelivat puhelimessa kun opettaja teki selväksi ettei halunnut minua luokkaan räkimään ja yskimään! Aloinkin sitten tehdä niin, että livahdin talonyhtiön kerhohuoneeseen nukkumaan ja hain lähikioskista herkkuja evääksi, opettaja oletti minun olevan kotona ja vanhemmat koulussa.
Tämä 70/80-luvulla.
Tuosta lestadiolaisten pyykikonejutusta, keväällä lapseni opettaja kertoi viidesluokkalaisille kun puhuttiin uskonnontunnilla erilaisista uskontosuuntautumuksista, niin ihan oikeasti kertoi että luullakseen he eivät käytä ikkunallisia pyykkikoneita! No, opettaja olikin lapselleni ilkeä ja muutenkin vähän outo hihhuli, lapset inhosivat häntä, mutta onneksi oli vain 4kk.
Vierailija kirjoitti:
Eräässä tutussa perheessä oli kaksi aivan eriskummallista sääntöä:
1. Perheen kodissa oli vain yksi suihku, ja neljä lasta ( 2, 5, 10 ja 12 ikäiset) joutuivat joka ilta menemään jonoon suihkun eteen ja suihkussa käännettiin seinään kiinnitetystä munakellosta yksi minuutti aikaa ja jos ei ollut kellon soidessa valmis, niin voi voi. Ja jos oli yövieraita (lapsia) niin jonon jatkoksi vain. Ja äiti valvoi toimitusta vieressä.
2. Perheen äiti tarkisti joka ilta säätiedotuksen ja kävi kiinnittämässä eteisen seinälle netistä tulostetut kuvat seuraavan päivän vaatteista ja ulkovaatteista. Ja sieltä kävivät sitten perheen lapset joka aamu katsomassa: Ahaa, tänään pitää laittaa t-paita, farkut.... ja isommat lapset käyttivät esim. koulussakin kurahousuja yms. joita pikkulasten piti käyttää päiväkodissa.
Huh-huh!
Juu, lapseni kaverin perhe on juuri tällainen kummallinen netistä tulostelija, koko talo täynnä jotain ihme ohjekuvia :D
Olen kasvanut koko lapsuuteni erittäin kovan kurin alaisena, tässä säännöt, joita meillä oli. Tapahtunut 70 ja 80 luvuilla.
- Kotiintuloaika oli aina kello 19 ja nukkumaanmeno klo 20. Niin kauan kun asuin kotona.
-Meillä syötiin aina vain 2 ruokaa, aamiainen ja illallinen. Aamiainen aina kello 7 koko perhe ja illallinen kello 17 koko perhe. Jos ei 5 vaille istunut pöydässä kädet pestynä, tuli marinaa ja marmatusta, eikä saanut ruokaa ollenkaan, vaan joutui seisomaan keittiön nurkassa muiden ruokailun ajan.
- Tytöillä piti aina olla hame tai mekko, meillä ei ollut housuja ollenkaan. Meitä oli minun lisäkseni kolme tyttöä ja yksi poika. (Olen tyttö) Tytöillä piti olla myös sisällä pienet sisäkengät.
- Vain isä sai vetää vessan, usein se vedettiin vain kerran päivässä ja vessassa haisi aina tosi pahalta.
- Vessapaperi oli keltaista, ohutta ja halpaa, ja sitä sai neljä arkkia päivässä aamupalan jälkeen. Tämä on ehkä järjettömin sääntö :D
- Yhtäkään kaveria ei saanut tulla meille, enkä saanut mennä kavereille tai kaverien pihoille, mutta päivässä piti ulkoilla kaksi tuntia valvonnan alaisena omalla pihalla.
- Kotiintuloaikana piti olla kotona, ei saanut myöhästyä minuuttiakaan.
- Ei meikkausta, hiustenlaittoa, deodoranttia tai kuukautissuojia, koulun vessapaperista piti taiteilla suojia :S.
- Äiti laittoi meidän hiukset joka aamu kahdelle letille. Ei poikkeuksia.
- Suihkussa käytiin kerran viikossa saunan yhteydessä. Ei pesuaineita. Ja meillä oli vielä ulkosauna, kun asuttiin maalla ja kuupalla piti pestä. Ai niin, ja pyyhettä säilytettiin talossa, eikä sitä saanut ottaa mukaan saunalle. Oli aivan hirveän noloa teininä juosta talolle alasti. Vain kengät oli jalassa. Vaikka olisi ollut pakkasta. "Tenavat karaistuu"
- Ruoka piti aina syödä loppuun. Piste. Jos ei klo 20 mennessä ollut syönyt, niin jäljellä oleva ruoka laitettiin rasiaan ja jääkaappiin, ja se oli sitten sinun seuraavan päivän ruokasi.
- Kotitöitä piti tehdä aina. Oli säännöllisiä vuorotöitä, ja sitten äiti saattoi laittaa tekemään jotain hommaa. Voisin karkealta kädeltä sanoa, että lapset tekivät meillä 90% kotitöistä.
- Ei rintaliivejä tai aluspaitoja. Äiti ompeli meidän vaatteet (myös alkkarit) ja ne vaihdettiin "suihkun" yhteydessä. (Myös alkkarit)
- Ei kantakävelyä vaan siistiä sipsuttelua.
- Ei saa sanoa vanhemmille vastaan missään.
- 15 min päivässä piti lukea isän valitsemaa kirjaa.
- Päiväkirjat ja kirjeet luettiin ja niistä saatettiin pitää kuulusteluja.
- Me kaikki neljä nukuimme kerrossängyissä samassa huoneessa, huoneen ovea ei saanut laittaa kiinni.
- Äiti vahti meidän pesulla käyntiä. Lavuaarissa ei saanut pestä kasvoja.
- Rangaistuksina oli seisomista nurkassa useita tunteja, usein takapuoli paljaana, sekä sellainen, että piti pitää isän vanhaa, virttynyttä villapaitaa kaksi viikkoa, myös koulussa. Kyseistä paitaa ei pesty ikinä.
- Peittoa tai tyynyä ei sänkyyn saanut, se oli "turhaa hemmottelua"
- Piti nukkua aina alasti. Aina.
- Ei koruja. Puhumattakaan lävistyksistä tai tatuoinneista.
Vanhempani harvoin huusivat, mutta tiukalla äänellä käskivät aina. Heillä oli sairas kontrollin tarve, ja olen muun muassa kerran joutunut äitini halusta lukion ekalla kouluun pelkissä sukkahousuissa. Joskus teinityttöjä laitettiin kotona kulkemaan ilman alaosaa alapää paljaana, ja isä leikkasi joskus häpykarvojamme. Jos heiltä erehtyi kysymään, mikä oli sääntöjen tarkoitus, vastaus oli aina: Lapset on lapsia ja lapsilla pitää olla rajoja ja sääntöjä. Vanhemmat puhuivat aina tiukalla äänellä lapsille. No, tästä seurauksena molemmat siskoni ovat tehneet itsemurhan.
Ei saa leikata varpaankynsiä itse, se on äidin tehtävä. ;DDD
Tässä on 115 sivua (luin läpi) väitelty vessan hanasta, eikä kukaan ole vielä sanonut oleellisinta.
Tottahan vessan hanassa on bakteereja, tietysti. Ulkopuolella. Mutta vedessä, joka sieltä otetaan, ei ole. Ei siinä suuttimessa niitä kakkabakteereja ole. Vesi juostessaan jatkuvasti huuhtelee suutinta puhtaaksi. Lieneekö talossa mitään muuta paikkaa, jota yhtä ahkerasti huuhdellaaan?
Teoriassa tietysti voit saada käsiisi vessabakteereja, kun käyt vessan hanaa käyttämässä. Mutta niitä kyllä löytyy mitä ihmeellisimmistä paikoista muutenkin... Jos ruvetaan tutkimaan, ulosteperäisiä bakteereja löytyy suunnilleen mistä vaan, mihin ihmiset koskevat! (Ei kannattaisi edes ruveta tutkimaan, liian ällöä kun selviää...) Tietokoneiden näppäimistöt ja hiiret esimerkiksi ovat tosi pahoja... Mutta ei niistä yleensä sairastu. Panikoitukaamme sitten, kun on esim. vatsatautia tai kihomatoja liikkeellä.
Ja mielestäni jos on ihan isolle porukalle laittamassa ruokaa, voisihan sitä kyllä tosiaan välillä pestä kätensä sen jälkeen, kun on ottanut vettä yleisestä vessasta ja kosketellut siellä paikkoja.