Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hulluin/erikoisin sääntö, jonka tiedät jossain perheessä olevan?
Tästä oli keskustelu demi.fi:ssä joskus vuonna nakki ja kivi ja siellä sai hyvät naurut joten ajatettelin tehdä tännekin :)
Tämä ei ole omani mutta joku kirjoitti sinne että hänen tuttavaperheessään oli sellainen sääntö etteivät tytöt (teinejä) saaneet käyttää mitään hajusteita, siis edes deodoranttia. Syystä että vanhemmat eivät halunneet että he tutustuvat poikiin ja hyväntuoksuisena se onnistuisi helpommin :D
Kommentit (3002)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei saanut kiroilla mikä oli tietysti oikein hyvä sääntö, MUTTA aina jos kiroili niin joutui antamaan viikkorahastaan kolme markkaa jokaiselle sisarukselle (meitä on neljä) Viikkoraha oli kolmekymmentä markkaa.
Aika nopeasti opettelimme keinot joilla saa muut sisarukset niin raivon partaalle että varmasti pääsee ärräpäitä :D Tämä tietysti suunniteltiin niin että jompikumpi vanhempi oli kuuloetäisyydellä. Ja rahaa ropisi.
Ehkä järkevämpi tapa olisi ollut, että se raha menee vanhempien jemmaan. Ei sillä, hyvä lapsuus meillä oli.
Tajuttoman iso viikkoraha teillä kyllä oli! Siis 120 markkaa kuussa (ja vanhempien kukkarosta 480 yhteensä neljälle lapselle). Meillä oli kyllä 90-luvulla nuorimmille 3 markkaa ja isommille 6 markkaa....
Lestaadiolaisista kun täällä on kovin puhuttu niin mulla on hyvä esimerkki vanhoillislestadiolaisiata. Olen käynyt ala-asteen koulussa jossa puolet oli lestadiolaisia, kenelläkään heistä ei ollut telkkaria kotona koska sen katsominen oli syntiä, jota en kuitenkaan ymmärtänyt kun kaikilla melkeen oli tietokoneet. Osa lapsista tuli usein mun luokse katsomaan tvtä. Koulussa he eivät saaneet soittaa soittimia koska sekin on syntiä (soittivat kuitenkin salaa) ja housuja ei tietenkään tytöt saaneet käyttää (toki ylä-asteella sitäkin tekivät salaa). Kuitenkin kaikki laiton oli ok, kuten alaikäiselle tupakan osto ja alaikäiset saivat ajaa autolla autotiellä, koska jos jotain tapahtui niin se oli Jumalan tahto. Ja pahimpia koulukiusaajia olivat lestadiolais lapset ala-asteella ja hakkasivat yhden ei uskovaisen pojan koulussa. Ja heidän vanhemmat ei tietenkään asiaan puuttuneet. Pari kertaa muutama lestadiolais lapsi tuli silmämustana kouluun ku oli jäänyt kiinni jostain syntisestä ( housujen käyttö tai jotain vastaavaa). Surullista. Ja tää kaikki on tapahtunut 2000-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei saanut kiroilla mikä oli tietysti oikein hyvä sääntö, MUTTA aina jos kiroili niin joutui antamaan viikkorahastaan kolme markkaa jokaiselle sisarukselle (meitä on neljä) Viikkoraha oli kolmekymmentä markkaa.
Aika nopeasti opettelimme keinot joilla saa muut sisarukset niin raivon partaalle että varmasti pääsee ärräpäitä :D Tämä tietysti suunniteltiin niin että jompikumpi vanhempi oli kuuloetäisyydellä. Ja rahaa ropisi.
Ehkä järkevämpi tapa olisi ollut, että se raha menee vanhempien jemmaan. Ei sillä, hyvä lapsuus meillä oli.
Tajuttoman iso viikkoraha teillä kyllä oli! Siis 120 markkaa kuussa (ja vanhempien kukkarosta 480 yhteensä neljälle lapselle). Meillä oli kyllä 90-luvulla nuorimmille 3 markkaa ja isommille 6 markkaa....
Muistat varmaan väärin? Minä sain 100mk viikkorahaa, emmekä olleet kovin varakkaita. Eihän se vastaa kuin 17€ entisellä kurssilla. 6mk olisi yksi euro?
Höhö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei saanut kiroilla mikä oli tietysti oikein hyvä sääntö, MUTTA aina jos kiroili niin joutui antamaan viikkorahastaan kolme markkaa jokaiselle sisarukselle (meitä on neljä) Viikkoraha oli kolmekymmentä markkaa.
Aika nopeasti opettelimme keinot joilla saa muut sisarukset niin raivon partaalle että varmasti pääsee ärräpäitä :D Tämä tietysti suunniteltiin niin että jompikumpi vanhempi oli kuuloetäisyydellä. Ja rahaa ropisi.
Ehkä järkevämpi tapa olisi ollut, että se raha menee vanhempien jemmaan. Ei sillä, hyvä lapsuus meillä oli.
Tajuttoman iso viikkoraha teillä kyllä oli! Siis 120 markkaa kuussa (ja vanhempien kukkarosta 480 yhteensä neljälle lapselle). Meillä oli kyllä 90-luvulla nuorimmille 3 markkaa ja isommille 6 markkaa....
Muistat varmaan väärin? Minä sain 100mk viikkorahaa, emmekä olleet kovin varakkaita. Eihän se vastaa kuin 17€ entisellä kurssilla. 6mk olisi yksi euro?
Ei välttämättä muista väärin. Meilläkin oli tuota luokkaa, oli ihan hyvä opettaa, ettei raha kasva puussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Höhö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei saanut kiroilla mikä oli tietysti oikein hyvä sääntö, MUTTA aina jos kiroili niin joutui antamaan viikkorahastaan kolme markkaa jokaiselle sisarukselle (meitä on neljä) Viikkoraha oli kolmekymmentä markkaa.
Aika nopeasti opettelimme keinot joilla saa muut sisarukset niin raivon partaalle että varmasti pääsee ärräpäitä :D Tämä tietysti suunniteltiin niin että jompikumpi vanhempi oli kuuloetäisyydellä. Ja rahaa ropisi.
Ehkä järkevämpi tapa olisi ollut, että se raha menee vanhempien jemmaan. Ei sillä, hyvä lapsuus meillä oli.
Tajuttoman iso viikkoraha teillä kyllä oli! Siis 120 markkaa kuussa (ja vanhempien kukkarosta 480 yhteensä neljälle lapselle). Meillä oli kyllä 90-luvulla nuorimmille 3 markkaa ja isommille 6 markkaa....
Muistat varmaan väärin? Minä sain 100mk viikkorahaa, emmekä olleet kovin varakkaita. Eihän se vastaa kuin 17€ entisellä kurssilla. 6mk olisi yksi euro?
Ei välttämättä muista väärin. Meilläkin oli tuota luokkaa, oli ihan hyvä opettaa, ettei raha kasva puussa.
Jaa. Minä ja pikkuveli saatiin yläasteella kuukausirahaa just ton 360 kuussa, ja tää oli 90-luvun puolivälissä. Lukioaikana saatiin 400 mk kuussa kunnes alettiin saamaan opintotukea. Eikä oltu mitään rikkaita, vanhemmat vaan halusi opettaa rahan käyttöä, budjetointia ja sitä, että jos jotain isompaa halusi, jätti tuon rahan tilille säästöön.
Mistähän tuokin juttu on lähtenyt liikkeelle. Ensimmäisen kerran kuulin varmaan 40 vuotta sitten. Siis, ei todellakaan pidä paikkaansa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyyhin takapuolen oikealla kädellä ja avaan hanan vasemmalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höhö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei saanut kiroilla mikä oli tietysti oikein hyvä sääntö, MUTTA aina jos kiroili niin joutui antamaan viikkorahastaan kolme markkaa jokaiselle sisarukselle (meitä on neljä) Viikkoraha oli kolmekymmentä markkaa.
Aika nopeasti opettelimme keinot joilla saa muut sisarukset niin raivon partaalle että varmasti pääsee ärräpäitä :D Tämä tietysti suunniteltiin niin että jompikumpi vanhempi oli kuuloetäisyydellä. Ja rahaa ropisi.
Ehkä järkevämpi tapa olisi ollut, että se raha menee vanhempien jemmaan. Ei sillä, hyvä lapsuus meillä oli.
Tajuttoman iso viikkoraha teillä kyllä oli! Siis 120 markkaa kuussa (ja vanhempien kukkarosta 480 yhteensä neljälle lapselle). Meillä oli kyllä 90-luvulla nuorimmille 3 markkaa ja isommille 6 markkaa....
Muistat varmaan väärin? Minä sain 100mk viikkorahaa, emmekä olleet kovin varakkaita. Eihän se vastaa kuin 17€ entisellä kurssilla. 6mk olisi yksi euro?
Ei välttämättä muista väärin. Meilläkin oli tuota luokkaa, oli ihan hyvä opettaa, ettei raha kasva puussa.
Jaa. Minä ja pikkuveli saatiin yläasteella kuukausirahaa just ton 360 kuussa, ja tää oli 90-luvun puolivälissä. Lukioaikana saatiin 400 mk kuussa kunnes alettiin saamaan opintotukea. Eikä oltu mitään rikkaita, vanhemmat vaan halusi opettaa rahan käyttöä, budjetointia ja sitä, että jos jotain isompaa halusi, jätti tuon rahan tilille säästöön.
Minäkin sain 90-luvulla 5mk viikkorahaa. Se sitten vähitellen iän myötä nousi aina vitosella. Siitä piti sitten itse säästää, jos halusi jotain ostaa. Aika kauan sain säästellä, että sain ostaa ekan cd-soittimeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverini äiti oli aivan vauhkona teepussien kanssa. Teepussia ei missään tapauksessa saanut laittaa suoraan mukista roskikseen, koska teepussi oli niin kuuma että olisi voinut sytyttää roskiksen tuleen.
Ei ne letut mihinkään jäähdy, kun tulikuuman letun laittaa jatkuvasti kasan päällimmäiseksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun lapsilla on sääntö että ovea ei laiteta kiinni, ei mitään ovia paitsi ulko-ovi. Olemme perhe, toisten kanssa voi ottaa rennosti. Lapset asuvat kahdessa huoneessa.
Tosi rentoa joo, ei mitään mahdollisuutta yksityisyyteen tai edes hiljaisuuteen :D
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveitä nämä jotkut säännöt täällä! Omassa lapsuuden perheessäni ei onneksi mitään erikoisempia sääntöjä ole, mutta pienempänä kun olin pikkusiskoni kanssa perhepäivähoidossa, oli siellä pakko nukkua päiväunet ja ne nukuttiin tyttö-poika-järjestyksessä, kaikki samassa leveässä sängyssä kylki kyljessä. Kiva siinä sitten oli joutua nukkumaan nuoremman pojan vieressä, joka kasteli sängyn lähes joka kerta. Sääntönä oli myös, että aina ennen kuin lähdetään ulos, on pakko käydä vessassa. Luultavasti tästä johtuen en vieläkään pysty lähtemään omaa pihaa kauemmas ellen ole vessassa käynyt. Sääntöjä oli paljon muitakin, mm. ettei maitoa saanut juoda ellei ole kaikki syöty. Hoitaja määräsi annosten koot eikä ikinä saanut jättää lautaselle mitään, muuten ei edes päässyt lähtemään pöydästä.
Tuo vessassa käynti ennen uloslähtöä on ihan maalaisjärkeä lasten kanssa. Sillä eliminoidaan se, ettei tarvitse esim. automatkalla pysähtyä huoltoasemalla sen takia, että yhdellä natiaisella on hätä. Tai ei tarvitse ruveta pihalla kolmenkympin pakkasessa kuorimaan tenavaa sieltä useamman vaatekerroksen alta ja pissittää milloin mihinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö näitä sijaisperheiksi haluavia testata mitenkään, että ovatko henkisesti kelvollisia hommaan? Esimerkiksi nuo kiihkouskovaisuuteen liittyvät hamepakot ja hiustenvärit eivät voi olla mielenterveydeltään tasapainoisen ihmisen sääntöjä.
Mikä vika on hamepakossa tai siinä, ettei saa värjätä hiuksiaan violetiksi, jos haluaa? Onhan se hyvä, että lapsesta tietää kumpaa sukupuolta hän on ilman, että tarvitsee kysyä, kun näyttää kuin ulkoavaruudesta tulleelta. Myös kesätyömarkkinoilla konservatiivinen ulkonäkö on vain hyvä asia.
Että mitä vikaa on siinä, että lapselle opetetaan kuinka tietyn värinen tukka "houkuttelee paholaista"?
Mieheni veljen perheessä näkyy olevan sääntönä että ei yövieraita, ei ainakaan sukulaisia.
Ja tilanne on ollut useammankin kerran tällainen: Olemme viettäneet esim. joulua, pääsiäistä tai muuta juhlaa heidän luonaan, mukana meidän lisäksi miehen ja veljensä äiti. Pitkä joulu/juhla-ateria seurusteluineen ja juomineen vierähtää helposti aamukahden-kolmen kieppeille tai myöhempäänkin. Eipä muuta kuin jossain kohti aamuyötä taksilla kohti anoppilaa, vaikka isossa talossa on vierashuone ja isoja sohvia, joille voisi siis mielestäni oikein hyvin oikaista vaikka sitten lyhyillekin yöunille. Sääntö on niin itsestäänselvä, ettei mies tai tämän äiti edes pidä sitä ihmeellisenä vaan yöllä lähdetään pois kuin siinä ei olisi mitään ihmeellistä.
Sääntö ei kuitenkaan toimi kaikkiin suuntiin. Kyseinen perhe yöpyy kyllä meidän luona ihan sujuvasti täällä päin käydessään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kaikki ulkonasyöminen pannassa - siis ihan kaikki. Ei saanut kädä kavereiden kanssa missään ruokapaikassa, eikä perheen kanssa käyty koskaan. Tässä siis ruoaksi laskettiin myös kahvilassa käyminen. Jos oli sitä mieltä, että tarvitsee koulun jälkeen jotain syötävää tai juotavaa, pitää se ottaa kotoa mukaan. Tämä siis koski ihan kaikkea muualla kuin kotona tai kaverin luona tapahtuvaa syömistä. Emme siis saaneet torilla makkaraa, emme jäätelökioskista jäätelöä (kaupasta sai ostaa tuutin tai vastaavan ja syödä ulkona), emme päässeet pitseriaan, emme yhtään minnekään. Kyse ei ollut rahasta vaan nuukuudesta.
Meillä tämä ei ollut sääntö, mutta tapa. Ainakun kävimme ulkona syömässä niin käytiin Rossassa perhepannupizzalla. siis AINA ! Pannupizza oli edullinen lapsiperheelle syötäväks (iso pannupizza n 20 e) ja kylkeen salaattipöytä... Tekisi mieli verestää muistoja syömällä pannupizzaa, mut niitä ei enää myydä XD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kaikki ulkonasyöminen pannassa - siis ihan kaikki. Ei saanut kädä kavereiden kanssa missään ruokapaikassa, eikä perheen kanssa käyty koskaan. Tässä siis ruoaksi laskettiin myös kahvilassa käyminen. Jos oli sitä mieltä, että tarvitsee koulun jälkeen jotain syötävää tai juotavaa, pitää se ottaa kotoa mukaan. Tämä siis koski ihan kaikkea muualla kuin kotona tai kaverin luona tapahtuvaa syömistä. Emme siis saaneet torilla makkaraa, emme jäätelökioskista jäätelöä (kaupasta sai ostaa tuutin tai vastaavan ja syödä ulkona), emme päässeet pitseriaan, emme yhtään minnekään. Kyse ei ollut rahasta vaan nuukuudesta.
Meillä tämä ei ollut sääntö, mutta tapa. Ainakun kävimme ulkona syömässä niin käytiin Rossassa perhepannupizzalla. siis AINA ! Pannupizza oli edullinen lapsiperheelle syötäväks (iso pannupizza n 20 e) ja kylkeen salaattipöytä... Tekisi mieli verestää muistoja syömällä pannupizzaa, mut niitä ei enää myydä XD
Olisin hyppinyt riemusta, jos olisin päässyt edes kerran syömään tuollaista. Mutta en niin en. Ensimmäisen kerran taisin syödä ulkona, kun lähdin opiskelemaan yliopistoon.
Meillä sai osallistua vain juhliin, joissa käymisestä saattoi jäädä voitolle eli lähellä asuvien kavereiden ja sukulaisten juhlissa käytiin viemällä sinne halpa lahja, jonka arvo jäi selvästi alle tarjottavien arvon. Eli jotain halpaa krääsää, jota löytyi omasta kaapista. Samoin juhlapukeutumiseen ei satsattu, koska se olisi pienentänyt "voittoa". Isä sanoi aina tytöille, että "teidän tyttöjen on helppoa pukeutua juhliin. Vedätte vain jonkun hameen tai mekon päällenne, käytettähän niitä arkenakin silloin tällön. Valitsette vain jonkun niistä. Kyllä se välttää". Hän sitten itse laittoi farkut ja yhden varmaan 20 vuotta vanhan kaluspaidan ja sen päälle omissa riippijuhlissaan olleen kravatin ja siinä se.
Tämä sama päti myös silloin, kun itse järjesti juhlia; niihin piti lahjojen takia kutsua mahdollisimman paljon vieraita ja tarjoilut tehtiin mahdollisimman halvalla. Mihinkään sellaisiin juhliin ei saanut osallistua, joista tulee kuluja, mutta joista ei voi hyötyä mitään eli koulujen illalla olleet joulujuhlat piti skipata, koska niihin menemisestä olisi tullut kuluja, mutta mitään lahjoja yms. ei olisi saanut. Samoin lukiossa ei saanut osallistua sen enempää vanhojen tansseihin kuin penkkareihinkaan. Ylioppilasjuhlat toki piti pitää, jotta saa mahdollisimman paljon lahjoja.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni veljen perheessä näkyy olevan sääntönä että ei yövieraita, ei ainakaan sukulaisia.
Ja tilanne on ollut useammankin kerran tällainen: Olemme viettäneet esim. joulua, pääsiäistä tai muuta juhlaa heidän luonaan, mukana meidän lisäksi miehen ja veljensä äiti. Pitkä joulu/juhla-ateria seurusteluineen ja juomineen vierähtää helposti aamukahden-kolmen kieppeille tai myöhempäänkin. Eipä muuta kuin jossain kohti aamuyötä taksilla kohti anoppilaa, vaikka isossa talossa on vierashuone ja isoja sohvia, joille voisi siis mielestäni oikein hyvin oikaista vaikka sitten lyhyillekin yöunille. Sääntö on niin itsestäänselvä, ettei mies tai tämän äiti edes pidä sitä ihmeellisenä vaan yöllä lähdetään pois kuin siinä ei olisi mitään ihmeellistä.
Sääntö ei kuitenkaan toimi kaikkiin suuntiin. Kyseinen perhe yöpyy kyllä meidän luona ihan sujuvasti täällä päin käydessään.
Tajusin, että meillä toimitaan ihan samalla tavalla. Miehen veli ja äiti asuvat toisella paikkakunnalla ja aina siirrytään jouluna yöllä anoppilaan.
Perusteltua, koska anoppi nukkuu paremmin omassa kodissaan (monilla vanhemmilla ihmisillä sama) ja näkee toista poikaansa, eli miestäni harvemmin koska asumme toisella paikkakunnalla. Häntä ensisijaisesti olemme tervehtimässä ja siksi hänen luonaan yövymme.Minustakin mukava viettää näin vähän enemmän aikaa keskenään anopin kanssa.
Ja tietysti miehen veljen perhe yöpyy meillä kun tulevat meidän asuinkaupunkiimme, täällä ei heillä ole muita sukulaisia.
Alue: Aihe vapaa
Meillä oli kaikki ulkonasyöminen pannassa - siis ihan kaikki. Ei saanut kädä kavereiden kanssa missään ruokapaikassa, eikä perheen kanssa käyty koskaan. Tässä siis ruoaksi laskettiin myös kahvilassa käyminen. Jos oli sitä mieltä, että tarvitsee koulun jälkeen jotain syötävää tai juotavaa, pitää se ottaa kotoa mukaan. Tämä siis koski ihan kaikkea muualla kuin kotona tai kaverin luona tapahtuvaa syömistä. Emme siis saaneet torilla makkaraa, emme jäätelökioskista jäätelöä (kaupasta sai ostaa tuutin tai vastaavan ja syödä ulkona), emme päässeet pitseriaan, emme yhtään minnekään. Kyse ei ollut rahasta vaan nuukuudesta.