Lue keskustelun säännöt.
Hulluin/erikoisin sääntö, jonka tiedät jossain perheessä olevan?
Tästä oli keskustelu demi.fi:ssä joskus vuonna nakki ja kivi ja siellä sai hyvät naurut joten ajatettelin tehdä tännekin :)
Tämä ei ole omani mutta joku kirjoitti sinne että hänen tuttavaperheessään oli sellainen sääntö etteivät tytöt (teinejä) saaneet käyttää mitään hajusteita, siis edes deodoranttia. Syystä että vanhemmat eivät halunneet että he tutustuvat poikiin ja hyväntuoksuisena se onnistuisi helpommin :D
Kommentit (3002)
Vierailija kirjoitti:
Toi lumihanki sääntö on hulluuden huippu. Miten sitä hankee vahditaan?
Mun täytyy myöntää, että jos ollaan menty lasten kanssa aikaisin aamulla ulos kun koko yön on satanut lunta, niin mulle on joskus tullut mieleen, että voi voi, nyt naapurit eivät saa nähdä kaunista, koskematonta hankea...olen ehkä vähän liian syyllisyysherkkä. En kyllä ole kieltänyt lapsia leikkimästä lumella :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä oliko tämä sääntö, mutta naapuriperhe lähti aia keväisin Pohjanmaalle "katsomaan tulvia". En tiedä mitä muuta tekivät siellä tai oliko heillä siellä sukulaisia tms. mutta meille ainakin annettiin tuo syy, "katosmaan tulvia". En vieläkään tiedä onko tämä ihan yleinen hupi?
On! Ehdottomasti! Me käytiin nuorempana oikein autolla kavereiden kanssa hyppimässä veden takia suljetulla tienpätkällä. Vettä oli siis joku 3cm ja kengät kastui, mutta ne näkymät!
t. Etelä-Pohjanmaalta kotoisin oleva
Meidän lapsen leikkikaverin perheessä on hyvin erikoisia sääntöjä:
- mitään eläinperäistä ei käytetä, ei edes liimaa.
- valoja pidetään vain yhdessä huoneessa kerrallaan (eli koko perhe istuu aina samassa huoneessa pimeällä)
- koko perhe nukkuu samassa huoneessa patjoilla lattialla. Aamulla patjat kerätään lattialta pinoon seinän vierelle. Lakanoita yms ei ole.
- lapsilla ei ole leluja tai kirjoja. Isä pitää heille sen sijaan "juttutuokioita". Lapseni on kuunnellut pari ja ne käsittelivät luonnosta saatavia ruokakasveja, Afrikkakaisten orjuutta (en oikein tajunnut kontekstia lapseni kertomasta) ja ilmastonmuutoksen vaikutusta Tyynellävaltamerellä ( samoin vähän hämäräksi jäi)
- alkoholi, kahvi ja tee ovat kaikki kiellettyjä aineita
- mitään puhdistusaineita ei käytetä, veteen sekoitetaan etikkaa ja sillä siivotaan.
- pesukonetta ei ole, vaatteet pestään käsin muoviämpärissä, etikkavedellä huuhdellaan.
- tv:tä ja radiota ei ole, ja vain perheen isä ja äiti saavat käyttää tietsikaa, koska työkseen "kirjoittavat nettiin".
- wc-paperi on jotain revittyjä ilmaisjakelulehtiä tai Vihreää lankaa, joka on ainoa perheem tilaama lehti.
- shampoota ei saa käyttää, vain jotain kuulemma tosi inhottavaa keltaista mönjäsaippuaa (minun lapsen mukaan)
Vierailija kirjoitti:
- Auton pyyhkijöitä ei saa pitää "automaatti asetuksella", vaan joka kerran pitää kädellä napauttaa jotta pyyhkijä pyyhkäisee kerran. ja vaan sillon kun on todella tarpeellista... pyyhkijät kuulemma kuluu. Mitä varten ne on sitten tarkoitettu käytettäväksi josse auton tuulilasin pyyhintää varten? olisihan se ihan jeba nähdä eteensäkin ja keskittyä ajoon jos on haastava sää.
- jos ulkona ustui puiston penkillä/kivellä/missä vaan mikä on ulkona, sisätiloissa ei enään saa istua minnekään vaan housut pitäisi vaihtaa.
- kylppärin seinät ja lattia piti kuivata suihkun jälkeen
Kyllä meilläkin kuivataan lastalla suihkun jälkeen lattia ja seinät. Tai, minä pyyhkäisen seinätkin, mutta ne ei ole niin tärkeällä sijalla. Meillä on pieni kylppäri/vessa, joten näin on pakkokin tehdä. Lapsi (12v) joskus unohtaa, ja huomautan asiasta kun vessaan mennessäni kävelen vahingossa sukilla märälle lattialle :P
Ihan asiallinen juttu. Jos kyseessä on rotukissoja/koiria yms. niin se on ihan fiksua. elukat sairastuu kun vieraat ihmiset niitä koskettelee.
MM. kissa näyttelyissähän EI saa koskea toisten kissoihin, ihan vaan siinä pelossa et elukka sairastuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ja siskoni olemme avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia ja kasvatti-isällemme olimme kamala häpeä. Näin ollen meillä oli säännöt, että jos "hienompaa väkeä" tuli kylään niin meidän piti mennä navettaan piiloon. Myös jos lähdimme jonnekin niin meidät laitettiin pakettiauton takaosaan, ettei kukaan nähnyt meidän olevan kyydissä.
Tietyille ihmisille jouduimme valehtelemaan että meidät on adoptoitu.
Ruokapöytään emme päässeet koskaan samaan aikaan kuin kasvatti-isä, äiti ja kolme sisarustamme. Vaikka aina valmistimme ruuan. Saimme sen jälkeen syödä mitä jäljelle jäi ja sitten siivota pöydän. Jälkiruokaa emme saaneet mutta jouduimme sen aina myös valmistamaan.
Liekö tarvetta mainita että sekä minä että siskoni olemme aikuisiällä hakeutuneet terapiaan, siskolla myös lääkitys.
Kuulostaa aivan hirveältä, ihan keskiaikaista meininkiä :( Mikä vuosikymmen kyseessä?
530, 60-lukua oli. Kyllä on terapia tullut tarpeeseen, niin kamala lapsuus. Muutamia hyviä hetkiä muistan mutta nekin laskettavissa kahden käden sormin. Emme siskon kanssa pitäneet mitään yhteyttä heihin kun muutin 17-vuotiaana omilleni ja otin 15-vuotiaan siskon mukaan. Pääsivätpähän häpeästä.
t: Avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi joka sai hävetä itseään koko lapsuuden
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverillani, tyttö, oli muutamia vuosia vanhempi isoveli. Isoveli sai pelata vaikka koko viikonlopun putkeen tietokoneellaan, mutta kaverini hätisteltiin aina ulos. Tätä jatkui aina ala-asteelta lukioikään asti. Joskus onnistuimme hetken pelaamaan koneella, kunnes käsky kävi..
En tiedä onko tämä ja mainittu, mutta minua pännii suunnattomasti jos paistan lettuja ja joku tulee syömään välistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli lapsuudessa tasan yksi sääntö ja se oli, että isää on toteltava kaikessa. Jos isä käski jotain, oli kyseinen asia hoidettava välittömästi. Tämä koski kaikkea naisväkeä perheessä eli äitiä ja meitä siskoja. Veljeä meillä ei ollut ja tämä selkeästi harmitti isää. Jos ei totellut tai jälki ei ollut isää miellyttävää, joutui nurkkaan häpeämään ja miettimään, miten seuraavalla kerralla homma hoituu paremmin sekä sai piiskaa. Muutaman kerran oli tilanne, jossa jokaisessa olohuoneen nurkassa seisoi joku; yhdessä äitimme ja kolmessa muussa me sisarukset jokainen omassamme kuuntelemassa isämme nuhdesaarnaa ja odottamassa vuoroamme päästä isän syliin piiskattavaksi. Tapahtuma-aika siis 1960- ja 1970-luvut.
Ei saisi, mutta tämä sai kyllä nauramaan. Voi kamala.
En ymmärrä, mitä hauskaa tuossa oli! Ei todellakaan ollut kivaa seistä nurkasta ja kuunnella toisen parkumista, kun isä piiskasi ja miettiä, onko seuraavana oma vuoro!
T: alkuperäisen lainauksen kirjoittaja
Mun lapsuudenkodissa oli tällasia hassuja sääntöjä:
Päiväpeitolla pedatulla sängyllä ei saanut istua tai maata,
kalaruokaa ei saanut tehdä (hajun takia),
Suihkun jälkeen lattia ja seinät piti kuivata lastalla,
Kavereita ei mielellään saanu kutsua meille, tai max yksi kerrallaan,
Mehun juominen oli kielletty (se lihottaa)
En ole traumatisoitunut, mutta meillä on lähes aina mehua ja lähes joka päivä lasten kaverit on tervetulleita kyläilemään, parhaimmillaan on ollut 12 lasta samaan aikaan yökylässä.
Terveisiä tutuille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvanut läheisriippuvaisen äidin kanssa 90-luvulla. Isäni sai hädin tuskin kuulemma pitää minua sylissä. Hän teki pitkää työpäivää, niin yleensä olimme äidin kanssa kahdestaan. Joskus mummo tuli meille minua "hoitamaan" mutta äiti poistui korkeintaan toiseen huoneeseen järjestämään kaappia tms.
Päiväuniani en ikinä nukkunut yksin, äiti joko luki kirjaa vieressä tai sitten pukkasi minua vaunuissa ympäri kylää niin kauan aikaa että olin saanut unet nukuttua. Ja jos nukuin pihalla vaunuissa, äiti istui vieressä.Ensimmäisen kerran olin ilman äitiäni silloin kun aloitin esikoulun. Siihen asti olimme yhdessä käytännössä 24/7. Äiti soitti esikouluun tunnin-parin välein ja kysyi kuulumisiani, joskus hoitajat joutuivat pyytämään minut puhelimeen että saatiin äiti vakuutettua siitä että minulla on kaikki okei.
Osasin itse 3. luokalla alkaa vaatimaan yökyläilyä joten pitkän harkinnan jälkeen äiti antoi minun mennä mummolaan. Hän vei minut sinne iltapäivällä ja loppujen lopuksi haki minut pois juuri ennen kuin aloin nukkumaan. Vaikka minulla oli kaikki hyvin.
Se taisi olla myös 3. luokka kun pääsin ensimmäisen kerran kaverille leikkimään. Tätä suunniteltiin viikkoja. Muistan että äiti itki sen aamun kun olin sinne lähdössä. Häntä ahdisti se, ettei hän tuntenut kaverini perhettä tarpeeksi hyvin. Vaikka hän oli sinne soitellut monta kertaa ennen kyläilyä ja olimme siellä myös yhdessä käyneet kerran aiemmin. Lopulta kuitenkin sain jäädä sinne yksin leikkimään. Se oli mahtava tunti :D
Tässä vaiheessa äitini hoksasi että jotakin on hänessä todellakin vikana ja aloitti terapian. Joten outoudet alkoivat pikku hiljaa loppumaan.
Nykyään olen parikymppinen ja asun 300km päässä äidistäni. Hän soittaa minulle joka päivä ja Whatsapp viestejä tulee yleensä 5-20 päivässä. Ja hänellä on pakkomielle tarkkailla Whatsappista että milloin olen ollut viimeksi paikalla, sen avulla voi kuulemma varmistaa että olen hengissä ilman että täytyy aina soittaa/laittaa viestiä. Käynkin aika usein siellä "paikalla", ettei äiti huolestu. Mutta eipä tuo haittaa, hän selvisi minun muutostani hengissä, enköhän minä selviä tästä.
Terve tunnistajille! :)
Helpottavaa kuulla, että jollain muullakin on läheisriippuvainen äiti... Olen nyt 33-v. ja äiti on yhteydessä noin 30 kertaa viikossa, lisäksi hän toivoo että oltaisiin enemmän yhteydessä. Mutta minulla ei paukut riitä eli poden samaan aikaan huonoa omaatuntoa voimien loppuun kulumisesta ja riittämättömyyden tunteesta. En uskalla tästä sanoa mitään hänelle, kun on niiiiiin todella yliherkkä (tämän tiedostaa itsekin).
Vierailija kirjoitti:
Murkkuikää lähentelevällä tyttärelläni on kaveri, joka asuu uusperheessä. Eli perheessä on isä, tämä tytär, isän uusi vaimo ja heidän yhteiset lapset. Joka ikinen päivä tämä tyttö komennetaan ulos kodistaan, säässä kuin säässä, eikä kotiin ole tulemista moneen tuntiin, jotta äitipuoli voi viettää aikaa omien lastensa kanssa.
Lasun paikka, oikeasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen vaan että miksi jotkut haluavat levittää aivan hatusta vedettyjä väitteitä koskien lestadiolaisia. Ei siis pidä todellakaan paikkaansa, niinkuin ei suurin osa muistakaan väitteistä joita lestadiolaisista levitetään.
Lestadiolaisia ei saa näköjään arvostella täällä lainkaan. Minun kirjoitukseni jo poistettiin, vaikka en edes maininnut lahkolaisia nimeltä, annoin vaan ymmärtää, että kaikki tietää kyllä kenestä puhutaan. Tästä lahkosta on kirjoitettu Suomessa kirjoja ja tehty elokuvia, Raha-automaattiyhdistys tukee Uskonnon uhreja, joten on aivan yleisessä tiedossa kuinka vinksahtaneita nämä seurakunnat ovat, mutta sanomatalo taitaa olla korrektiudessaan kaikenlaisen hyväksikäytön puolella. Siihenhän perustuu myös erään lähi-idässä ja afrikassa riehuvan ongelman arvostelemisen kieltäminen. Hyvä hyvä, se mistä ei kirjoiteta, sitä ei tapahdu!
Kaverin kotona oli tietty ovi, josta ei saanut kulkea sisälle, vaan ainoastaan ulos. Äiti oli tehnyt oikein lapun oveen: "reitti ulos, ei sisään". Lappu oli tietysti oven sisäpuolella ja kerran tulin siitä sisälle ja huomasin sen liian myöhään. Onneksi äiti ei ollut silloin kotona. Hän nimittäin suuttui tällaisista asioista silmittömästi.
Salatuista elämistä ei saanut katsoa niitä jaksoja jossa esiintyi minkäänlaista homojen välistä kanssakäymistä, vaikka pelkkä halaus tms. Perheen äiti varmisti tämän niin että nauhoitti ensin jaksot ja katsoi ne itse, ennen kun päätti että oliko jakso lapsilleen ok, lapset 15-17-vuotiaita.
Siis kaikki raiskaukset, murhat ja varastaminen/huumeet oli ihan fine, mutta homous kamalaa ja kiellettyä :D
Vierailija kirjoitti:
Kaverin kotona oli tietty ovi, josta ei saanut kulkea sisälle, vaan ainoastaan ulos. Äiti oli tehnyt oikein lapun oveen: "reitti ulos, ei sisään". Lappu oli tietysti oven sisäpuolella ja kerran tulin siitä sisälle ja huomasin sen liian myöhään. Onneksi äiti ei ollut silloin kotona. Hän nimittäin suuttui tällaisista asioista silmittömästi.
Voin arvata hyvin syyn tähän sääntöön.
Oletko sinä sen itse hoksannut, että miksi näin mahtoi olla?
Mies on paistanut lättyjä jo kolmena iltana peräkkäin, kun olen lukenut hänelle tätä ketjua. Nälkäinen av-mamma kiittää! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin kotona oli tietty ovi, josta ei saanut kulkea sisälle, vaan ainoastaan ulos. Äiti oli tehnyt oikein lapun oveen: "reitti ulos, ei sisään". Lappu oli tietysti oven sisäpuolella ja kerran tulin siitä sisälle ja huomasin sen liian myöhään. Onneksi äiti ei ollut silloin kotona. Hän nimittäin suuttui tällaisista asioista silmittömästi.
Voin arvata hyvin syyn tähän sääntöön.
Oletko sinä sen itse hoksannut, että miksi näin mahtoi olla?
En tiedä teistä muista, mutta mä en kyllä tajua tätä.
T:Ei kumpikaan aikaisemmista kirjoittajista
Kaveri ei saanut aikanaan joskus 15-16-vuotiaana kuunnella Mariskaa kun osassa biisejä on hieman rajumpia sanoituksia.
Akvaarion suhteen oltiin neuroottisia ja siihen ei saanut kukaan koskea ettei lasiin tule sormenjälkiä ja ruokkia sai ainoastaan perheen isä.