Hulluin/erikoisin sääntö, jonka tiedät jossain perheessä olevan?

Vierailija kirjoitti:

Äiti tykkäsi piipata minun ja sisareni tukkaa. En tiedä mikä juttu se oli, mutta minun tukka käännettiin sillä raudalla aina ulospäin ja siskolla sisäänpäin.

No tää on kyllä aika kummallinen:olkis kiva tietää, mikä peruste äidilläsi tähän oli! :D :D :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun työkaverilla oli sääntö lapsilleen, että verhoihin ei saa koskea. Niitä ei saanut siirrellä ikkunan eteen vaan ne piti vaan roikkua paikallaan. Heti mylväisi että ei saa koskea verhoihin. Kertoi tätä siis minulle, en ole ollut näkemässä. 

Suu auki kuuntelin, että mitä hittoa.

Ymmärrän jos kieltää ettei niissä saa roikkua, jos olisi roikuttu, mutta ettei saa edes koskea. 

Meillä ei saa koskea verhoihin, olitko meillä? Syy tähän se, että vanhassa talossa ikkunalasien läpi tulee paljon enemmän kuumuutta ja kylmää ja verhot ovat ikkunoissa syystä, eivätkä vain koristeena, eri vuodenaikoina eri tavalla. On myös inhottavaa, kun verhoja vedellään miten sattuu, eikä sitten laiteta koskaan takaisin kuten kuuluu. 

On myös niitä, jotka pelkästään esteettisistä syistä haluaa kieltää verhoihin koskemisen ja ymmärrän kyllä senkin, verhot ovat iso ja näkyvä osa sisustusta.

Meillä ei saa koskea verhoihin, koska olen asennellut ne niin kuin pitää, eikä ole mitään syytä vetää niitä ikkunan eteen. Verhot ovat osa sisustusta, kuin kehys ikkunalle. Luovat viihtyvyyttä ja hyvää tunnelmaa. Niihin ei kosketa!

Olet kyllä aivan kujalla, jos luulet, että verhojen tarkoitus on kehystää ikkunaa, eikä ole mitään syytä vetää niitä ikkunan eteen. No pitäähän jotkut lippalakkiakin väärinpäin päässään.

Meillä ainakin sivuverhot ovat todellakin vain koriste ja osa sisustusta.  Varjostukseen ja valon määrän säätelyyn käytetään sälekaihtimia, rullaverhoja, laskosverhoja tai lamelleja. ;)

Niihin kankaisiin sivuverhoihin ei todellakaan kosketa: niihinhän jää sormista likaa ja ihorasvaakin! :O

Vierailija kirjoitti:

Eräässä uusio perheessä yksi lapsi sai syödäkseen vain  jos ruokaa jäi muiden ruokailijoiden ruokailtua, ja hänen piti aina syödä vasta sitten  kun muut olivat poistuneet pöydästä. 

Kai tästä perheestä on tehty / tehtiin lasu?!?!

Vierailija kirjoitti:

Paljon tuttuja juttuja tässä ketjussa. Muutamia omia lapsuudenmuistoja:

- Pitää pysyä omassa huoneessa ellei kutsuta erikseen esim. syömään keittiöön. Vessassa sai käydä.

- Olohuoneeseen tai muihin asunnon tiloihin ei ollut asiaa.

- Joulut ym. pyhät eivät olleet lapsille mitään juhlia. Väkinäinen hymy huulilla sai avata sen paketin kun käskettiin. Sitten takaisin omaan huoneeseen.

- Ulkoilupakko. Joka päivä, säästä riippumatta. Tietyt kellonajat.

- Ruokaa sai ruokailuaikoihin. Keittiöön ei ollut asiaa kuin ruokailuaikoihin.

- Jos "valehtelit" sait remmiä. Epäilys valehtelusta riitti syyksi.

Minusta tuli silti ihan normaali hyvin menestynyt ihminen. Äitipuolen kanssa en ole tekemisissä, kotoa muutin pois 16-vuotiaana. Jokainen voi miettiä miksi...

Aivan järkyttävää!!! :'(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä niitä perheitä, jotka eivät tarjoa lasten vieraileville kavereille ruokaa. Muistan vieläkin kun tultiin kaverini kanssa koulusta, ja vain häntä huudeltiin syömään. Oli kauheeta odottaa toisen huoneessa yksin ja kauhee nälkä..

Jos saan lapsia niin pidän siitä huolen, ettei kukaan kaveri jää yksin huoneeseen odottelemaan.

Koska se johti aina siihen että lapsi tuli meille vain käymään ja ruoka-aikaan. Sitten taas kavereiden kanssa ulos (ei meidän lasten kanssa).

Minä yksinhuoltajaäitinä olisin kyllä halunnut tarjota ruokaa myös lapseni kavereille, jos sattuivat olemaan samaan aikaan kylässä, kun oli ruoka-aika.

En vaan voinut, koska olimme niin köyhiä, että hyvä, kun juuri ja juuri sain ruoan ja ruokarahat riittämään omalle lapselle! Eli pakon sanelema juttu: ei yksinkertaisesti ollut varaa ruokkia muita.

Jos oli joku yökyläkaveri, niin sitten tietysti oli pakko riittää hänellekin ilta- ja aamupalat.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sai laittaa juustoa ja makkaraa tai kinkkua/lohta leivän päälle mutta kun olin kaverini luona kylässä niin isänsä istui pöydän päässä ja sanoi 'että sitten kaikki muistaa että vain yhtä sorttia saa laittaa leivän päälle,' Näki varmaan että olin juuston jälkeen kurkottamassa kättä makkaran suuntaan :)

Ilmeisesti aika varattomia? Ei siis ollut ruokaa tuhlattavaksi asti, kun yhdelläkin leivänpäällisellä hyvin hengissä pysyy. Ei mitään kummallista tässäkään säännössä!

Meille ei saanut koskaan tulla kaverini kylään, kun olin lapsi, vaan jouduin aina menemään heidän luokseen tai tapaamaan heitä muuten jossain muualla kuin kotona. Syytä tähän ei sanottu muuten kuin, että "Meillä ei kaiken maailman kakarat luuhaamaan". Minä olen nuorin useammasta sisaruksesta ja vanhemmat sisarukset olivat 4-18 vuotiaita kun minä synnyin. Heidän kaverinsa kyllä saivat meillä käydä.

Tuttavaperheessä oli kielletty lapsilta television mainoskatkojen näkeminen. Kun televisiossa tuli mainoskatko niin TV meni kiinni. Lapset myös tottelivat. Sama asia radion kanssa. Mainoskatkoja ei kuunneltu ja piste.

Kuulostaa hauskalta ja oudolta mutta kun tätä oikeasti ajattele vähän syvemmin niin ei hullumpi sääntö.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperheessä oli kielletty lapsilta television mainoskatkojen näkeminen. Kun televisiossa tuli mainoskatko niin TV meni kiinni. Lapset myös tottelivat. Sama asia radion kanssa. Mainoskatkoja ei kuunneltu ja piste.

Kuulostaa hauskalta ja oudolta mutta kun tätä oikeasti ajattele vähän syvemmin niin ei hullumpi sääntö.

Niin että voidaan kyllä ilmaiseksi katsoa niitä ohjelmia, jotka on rahoitettu mainosrahoilla, mutta vastustetaan niitä mainoksia, joiden ansiosta ohjelmia voidaan kanavalla esittää.

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsuudessa jo kuuden vanhasta eteenpäin jokainen lapsi siivosi itse oman huoneensa ja jonkin osan taloa. Jälki piti olla toivottua ja kyllähän se lapsena tympi käyttää aina puolipäivää lauantaista kuuraamiseen. Pölyt, imurointi, moppaus, järjestely, petivaatteet ja kaikki matot kartanolle ja puhtaat tilalle. Ketutti kun muiden lasten äidit siivosivat lastensa huoneet. Aikuisena tosin oon ollu ihan kiitollinen tästä tavasta.

Köyhiä ei oltu, mutta yhtään mitään et saanut pyytää/haluta. Uusia vaatteita, karkkia tai ylipäätään edes karkkipäivää, limsaa, jäätelöä, viikkorahaa, ei mitään. Herkkuja kyllä löytyi, mutta kaikki oli "vierasvaroiksi". Omilleni muutettua ostin ensimmäiseksi jaffakeksipaketin ja varjelin sitä kuin suurtakin aarretta.

Mitä hemmettiä? Kyllä meillä on penskat siivonneet omat huoneensa itse ja osallistuneet kotitöihin jo reilusti alle 6 vuotiaina.  Ikinä en ole taaperoa vanhemman lapsen jälkiä siivonnut, enkä siivoa. En opeta lapsille, että äiti on joku piika ja palvelija.

ON!

Kaverilla on että jos pettää pitää käyttää kumia paljaalla vaan kotona..

Vierailija kirjoitti:

Jos perheen ajattelee laveana käsitteenä, niin sinkkuystäväni, jolla on kissoja. Sinne mennessä jokainen ohjataan ihan ensiksi vessaan pesemään kädet. Jos voit ensin mennä pesemään kädet, on se kommentti heti lyhyen tervehdyksen jälkeen.

Sillä on varmaan neuroositasoinen bakteerikammo. Meillä oli töissä samanlainen ihminen, joka laittoi lappuja, että aloitathan työpäiväsi pesemällä kädet. Vessoissa oli desinfioivaa pesuainetta suihkepullossa, jolla oli tarkoitus pyyhkäistä hanat ja muut mihin on koskenut. Kertaakaan en pyyhkinyt mitään sillä sillä oxivirillä vai mikä lie ollut. Ruokailutilassa oli kylttejä, joissa ohjeistettiin paitsi omien jälkien raivaamisesta, myös siitä, että koskethan pintoihin ainoastaan puhtailla käsillä. Hän siellä jääkaapissa lähes päivittäin pyllisteli ja kahvoja pesi ja silti marmatti, että on sotkuista porukkaa. Tulostimen vieressä oli käsidesipullo. Se oli siis sitä aikaa, kun käsidesiä ei yleensä ollut tarjolla muualla kuin jossain sairaalassa. Me oltiin ihan perustoimistossa.

Vierailija kirjoitti:

Kaverilla on että jos pettää pitää käyttää kumia paljaalla vaan kotona..

Minulla menee juuri toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Jos perheen ajattelee laveana käsitteenä, niin sinkkuystäväni, jolla on kissoja. Sinne mennessä jokainen ohjataan ihan ensiksi vessaan pesemään kädet. Jos voit ensin mennä pesemään kädet, on se kommentti heti lyhyen tervehdyksen jälkeen.

Minäkin sanon noin vieraille, ehkä kirjoitat minusta. :D Sorry. Mutta en vain ymmärrä ihmisiä, jotka eivöt automaattisesti pese käsiään sisälle tullessaan. Sitten suoraan kahvipöytään. Koronan myötä aloin sanoa suoraan, jos näytti siltä ettei vieras mene oma-aloitteisesti käsipesulle.

Jos et kotonasi välitä, niin ajattele edes ystäviäsi, että et tartuta heihin kaikkea mitä ulkoa tuot mukanasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos perheen ajattelee laveana käsitteenä, niin sinkkuystäväni, jolla on kissoja. Sinne mennessä jokainen ohjataan ihan ensiksi vessaan pesemään kädet. Jos voit ensin mennä pesemään kädet, on se kommentti heti lyhyen tervehdyksen jälkeen.

Minäkin sanon noin vieraille, ehkä kirjoitat minusta. :D Sorry. Mutta en vain ymmärrä ihmisiä, jotka eivöt automaattisesti pese käsiään sisälle tullessaan. Sitten suoraan kahvipöytään. Koronan myötä aloin sanoa suoraan, jos näytti siltä ettei vieras mene oma-aloitteisesti käsipesulle.

Jos et kotonasi välitä, niin ajattele edes ystäviäsi, että et tartuta heihin kaikkea mitä ulkoa tuot mukanasi.

Suoraan kahvipöytään on eri asia. En ole yli 50 ikävuoden aikana astunut suoraan kahvipöytään. Karjalassa on tapana ensin seurustella ja sitten vasta juoda kahvit. Kahvien jälkeen vieraat usein tekevät lähtöä. En ole tuo alkuperäinen kirjoittaja, mutta pitäisin sitä töykeänä, jos vieras komennetaan käsipesulle. Minä pesen käteni yleensä siirtyessäni kahvipöytään, mutten todellakaan silloin kun tulen taloon sisälle. Osaan pestä käteni ja käydä pissalla, kun lähden kotoa. Miten ne kädet aikuisella ulkona muka likaantuu?

Vierailija kirjoitti:

44, pitääkö se paikkaansa että lestadiolaislapset ei saa katsoa pesukoneen rumpuun jos siellä pyörii alusvaatteita? :D Yksi tuttu väittää yhä kivenkovaan että jossain tuntemassaan perheessä oli näin mutta en jotenkin jaksa uskoa :D

Ap

Ainakin ku mä olin lapsi, niin yks uskovainen kaveri pysähtyi kuin seinään meidän pihaan tullessaan ja kääntyi kannoillaan, syy selvis myöhemmin, et meillä oli pihalla pyykkiteline täynnä naisten alusvaatteita :D  Oli säikähtänyt perinpohjaisesti ja luuli joutuvansa helvettiin, kun oli ehtinyt tulla jo pihaan asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun työkaverilla oli sääntö lapsilleen, että verhoihin ei saa koskea. Niitä ei saanut siirrellä ikkunan eteen vaan ne piti vaan roikkua paikallaan. Heti mylväisi että ei saa koskea verhoihin. Kertoi tätä siis minulle, en ole ollut näkemässä. 

Suu auki kuuntelin, että mitä hittoa.

Ymmärrän jos kieltää ettei niissä saa roikkua, jos olisi roikuttu, mutta ettei saa edes koskea. 

Meillä ei saa koskea verhoihin, olitko meillä? Syy tähän se, että vanhassa talossa ikkunalasien läpi tulee paljon enemmän kuumuutta ja kylmää ja verhot ovat ikkunoissa syystä, eivätkä vain koristeena, eri vuodenaikoina eri tavalla. On myös inhottavaa, kun verhoja vedellään miten sattuu, eikä sitten laiteta koskaan takaisin kuten kuuluu. 

On myös niitä, jotka pelkästään esteettisistä syistä haluaa kieltää verhoihin koskemisen ja ymmärrän kyllä senkin, verhot ovat iso ja näkyvä osa sisustusta.

Meillä ei saa koskea verhoihin, koska olen asennellut ne niin kuin pitää, eikä ole mitään syytä vetää niitä ikkunan eteen. Verhot ovat osa sisustusta, kuin kehys ikkunalle. Luovat viihtyvyyttä ja hyvää tunnelmaa. Niihin ei kosketa!

Olet kyllä aivan kujalla, jos luulet, että verhojen tarkoitus on kehystää ikkunaa, eikä ole mitään syytä vetää niitä ikkunan eteen. No pitäähän jotkut lippalakkiakin väärinpäin päässään.

Verhot ovat osa sisustusta, eikä niihin kosketa, koska ne on aseteltu kehystämään ikkunaa. Valon määrää voi säädellä esim. kaihtimilla, ei niitä verhoja vedellä edestakaisin. Tuntuu ajatuksenakin ihan sopimattomalta, mutta makunsa kullakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos perheen ajattelee laveana käsitteenä, niin sinkkuystäväni, jolla on kissoja. Sinne mennessä jokainen ohjataan ihan ensiksi vessaan pesemään kädet. Jos voit ensin mennä pesemään kädet, on se kommentti heti lyhyen tervehdyksen jälkeen.

Minäkin sanon noin vieraille, ehkä kirjoitat minusta. :D Sorry. Mutta en vain ymmärrä ihmisiä, jotka eivöt automaattisesti pese käsiään sisälle tullessaan. Sitten suoraan kahvipöytään. Koronan myötä aloin sanoa suoraan, jos näytti siltä ettei vieras mene oma-aloitteisesti käsipesulle.

Jos et kotonasi välitä, niin ajattele edes ystäviäsi, että et tartuta heihin kaikkea mitä ulkoa tuot mukanasi.

Suoraan kahvipöytään on eri asia. En ole yli 50 ikävuoden aikana astunut suoraan kahvipöytään. Karjalassa on tapana ensin seurustella ja sitten vasta juoda kahvit. Kahvien jälkeen vieraat usein tekevät lähtöä. En ole tuo alkuperäinen kirjoittaja, mutta pitäisin sitä töykeänä, jos vieras komennetaan käsipesulle. Minä pesen käteni yleensä siirtyessäni kahvipöytään, mutten todellakaan silloin kun tulen taloon sisälle. Osaan pestä käteni ja käydä pissalla, kun lähden kotoa. Miten ne kädet aikuisella ulkona muka likaantuu?

Ovenrivoista, ovikellosta, ulkovaatteista, ratista, omasta laukusta ja meikeisyä, kenkien riisumisesta, hissin napista, kaupan tavaroista ja maksuvälineistä, omasta nenästä korvasta silmästä suusta päänahassa, eläinten turkista, 20 vuotta sitten pestystä kammasta vuosi sitten pestyn takin taskussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sellainen sääntö, että lettuja ei syödä ennen kuin kaikki on paistettu. Paistajana mua ärsyttää, jos se lettupino ei kasva vaan siitä tullaan hakemaan sitä mukaa kun valmistuu :)

Miehelläni oli tämä sääntö, kunnes ymmärsi että mikä järki niitä kylmiä lettuja on enää pastamisen lopuksi syödä.

Nyt syödään heti paiston jälkeen.

 

Kylmiä?? Kyllä ne siinä pinossa kuule jopa kuumina pysyvät. Meilläkin paistetaan ensin kaikki letut, ja kaikki käydään yhdessä sitten pöytään syömään. Ja kyllä saa muuten jäähdytellä niitä lettuja hiukan ettei suu pala.

Jos ei kylmiä niin ainakin lötköjä...heti paistamisen jälkeen lätyt ovat rapeimmillaan ja parhaimmillaan, ei tulisi mieleenkään odottaa siihen saakka että kaikki on paistettu :D

Meillä kahden hengen taloudessa lättyjen syöminen on kiinni paikasta. Kotona hellalta ei ole suoraa näköyhteyttä ruokapöytään, niin paistetaan mitä syödään ensin, sitten vasta yhdessä pöytään.

Mökillä taas pöytä on lähellä ja näköetäisyydellä niin silloin voi aloitella jo kun lätyt vielä paistuvat, pöydästä sitten käydään kääntämässä seuraavaa potilasta.

Nuotiolle myös voi syödä heti. Pointti siis siinä että yhteinen herkuttelutilanne, ei niin että toinen syö ensin yksin ja sitten paistaja yksin.

Tylsähän se yksin on herkutella!