Mies neuvoo ja opastaa jatkuvasti
Olemme olleet kolmisen vuotta yhdessä ja asuttu vuosi yhdessä. Minua on nyt pitkään vaivannut, että mies neuvoo minua yksinkertaisissa asioissa lähes päivittäin, kuten nyt esimerkiksi miten astiat tiskataan tai miten kaadetaan kissalle ruoka kuppiin.
Aluksi suhtauduin asiaan huumorilla, mutta pikkuhiljaa asia on alkanut ärsyttämään ja olen yleensä sanonut, että enköhän osaa, että anna olla. Nyt on sitten mitta tullut täyteen tätä vahtaamista ja olen alkanut vastaamaan hänelle todella tylysti että "no en kyllä tajua", jos mies on kysynyt että ymmärsitkö. Mies suuttui minulle, kun sanoin, että minähän täällä eniten kotitöitä ja ruokaa teen, että jos ei kelpaa niin tehköön itse ja että olen ennenkin pärjännyt vaikka hän ei ole ollut selän takana kyttäämässä ja varmaan kamala huoli miten töissäkään pärjään ilman hänen neuvojaan.
Ärsyttää vaan niin paljon! Onko kenelläkään muulla valivali-miestä ja miten pärjäätte? Vai pitäisikö tässä alkaa pakkailemaan laukkuja? Varmaan mies tulisi siihenkin kertomaan, että missä järjestyksessä tavarat pakataan.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
O. I. M!
Oi ihana miehettömyys!
No älä.
Vierailija kirjoitti:
Kuittaat vaan että "kyllä, isi".
Mun isä on just tollainen. Ikinä ei ole tehnyt esim. ruokaa mutta silti on koko ajan niskassa hengittämässä ja neuvomassa...
Tiedän kaksi suhdetta, joissa mies oli tuollainen. Molemmissa mies paljastui kontrolloivaksi. Mies tiesi joka asiassa, miten pitää elää.
Meillä on jotkut miehet tuollaisia töissä. Paitsi että silloin kun on nuorempi kollega kyseessä tulee mieleen, että kummanhan pitäisi neuvoa?!
Mansplainerit tietää aina kaiken paremmin riippumatta siitä, onko niillä itsellään asiasta kokemusta vai ei.
Minulle exä neuvoi kaikessa ja kaikesta. En kertakaikkiaan osannut mitään.
Kumma kyllä selvisin vaativassa ja raskaassa työssä. Synnytin yksin ja kestin raskaudet, mutta ruokkia en lasta osannut. Neuvoi jopa imettämisessä, vaikka synnytyksessäkään ei paikalla ollut.
Olin kertakaikkisen osaamaton tumpelo..
Nykysellään hoidan yritystä ja olen lasten yh. En ole itkenyt exän perään, enkä soitellut neuvoja. Huomasin, että pärjäänkin yllättävän hyvin ilman exää. Toivottavasti myös hän ilman minua.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kaksi suhdetta, joissa mies oli tuollainen. Molemmissa mies paljastui kontrolloivaksi. Mies tiesi joka asiassa, miten pitää elää.
Meillä mies tiesi miten raha-asiat kuuluu hoitaa - lopputuloksena aivan perseelleen mennyt taloudenpito, rahat eivät loppukuusta riittäneet edes ruokaan ja mies raivosi miten mulla on huonoliksanen duuni mikä pilaa niin q kaiken.
Mies arvosteli tapaani siivota ja miten tiskaaminen kuluttaa liikaa vettä. Samaten sen teki hiustenpesu, sheivaaminen ja pyykinpesu. Kun lopetin kaiken kolmen tekemisen ja varsinkin miehen perässä kävelemisen siivoten hänen jälkiään - mies piti mulle palaverin miten yleinen vointini näyttää huonommalta ja kuinka kämppämme räjähtää ihan hetkessä aivan kamalaksi.
Meillä mies tiesi, miten joka asiaan pitää pyyytää sisarensa mielipide. Se oli siis mielipide, mikä perustui luuloihin ja miehen kiukutteluihin, sekä henkilökohtaisten asioitteni luvatta puimiseen eli toisin sanoen aivan päin persettä arvioituihin juttuihin, koska mies ei osannut puhua totta tai kertoa koko totuutta. Lopputuloksena miehestä tuli entinen.
Siskon mies (ei suomalainen), tuli mökillä minua neuvomaan halkopinon teossa. Sattui meikällä olemaan vasara kädessä kun poistin siinä ohessa nauloja laudoista. Heristelin työkalua ja kerroin mielipiteeni. Nykyään neuvoo vähemmän.
Nakertaa tunteita, luottamusta, fiilistä tehdä mitään ylimääräistä kivaa.. Ymmärrä lopettaa ja vain nauttia mitä sulla on. Kiitos, ei lisättävää..
Vierailija kirjoitti:
Olemme olleet kolmisen vuotta yhdessä ja asuttu vuosi yhdessä. Minua on nyt pitkään vaivannut, että mies neuvoo minua yksinkertaisissa asioissa lähes päivittäin, kuten nyt esimerkiksi miten astiat tiskataan tai miten kaadetaan kissalle ruoka kuppiin.
Aluksi suhtauduin asiaan huumorilla, mutta pikkuhiljaa asia on alkanut ärsyttämään ja olen yleensä sanonut, että enköhän osaa, että anna olla. Nyt on sitten mitta tullut täyteen tätä vahtaamista ja olen alkanut vastaamaan hänelle todella tylysti että "no en kyllä tajua", jos mies on kysynyt että ymmärsitkö. Mies suuttui minulle, kun sanoin, että minähän täällä eniten kotitöitä ja ruokaa teen, että jos ei kelpaa niin tehköön itse ja että olen ennenkin pärjännyt vaikka hän ei ole ollut selän takana kyttäämässä ja varmaan kamala huoli miten töissäkään pärjään ilman hänen neuvojaan.
Ärsyttää vaan niin paljon! Onko kenelläkään muulla valivali-miestä ja miten pärjäätte? Vai pitäisikö tässä alkaa pakkailemaan laukkuja? Varmaan mies tulisi siihenkin kertomaan, että missä järjestyksessä tavarat pakataan.
Naiset tekee yleensä tuota. eli miehille normipäivä.
Miehellä on huono itsetunto ja yrittää pönkittää sitä avullasi. Kun vähättelee jonkun toisen kykyjä tehdä jokin asia oikein, tulee tunne siitä että itse osaa asian paremmin, vaikkei tajuaisi asiasta mitään.
Sanopa siis seuraavalla kerralla miehellesi, että "onko sulla noin huono itsetunto että sitä pitää pönkittää neuvomalla miten perunat kuoritaan"?
Voin vain kuvitella miten ärsyttävää tuollainen on. Minä saattaisin pari kertaa ottaa huumorilla, mutta ei minun pinna kestäis tommosta ja saisi kyllä kuulla kunniansa, aivan sama loukkaantuuko. Seuraavaksi hänelle siirrettäis kaikki kotityöt kun kerta on aikaa olla neuvomassa mitään tekemättä, mulla on muutakin tekemistä.
Harvaan (ei yhteenkään?) asiaan on just tasan yhtä tapaa tehdä. Ja se että oma tapa tuntuu parhaalta ja se pitää sata kertaa toistaa kun toinen tekee erilailla, ei jankuttamalla parane vaan omalla asennemuutoksella.
Ehkä se on vaan otettava härkää sarvista ja tehtävä kerralla selväksi kun ei kerta perille muuten mene?
Naiset eivät kestä neuvomista. Vaimo on kyllä neuvomassa, tai suorastaan määräämässä, miten asiat kuuluisi hänen mielestään tehdä. Mutta jos itse annan hänelle vinkin että miten miten minä tekisin jonku asian, niin hän loukkaantuu. Jos hän tekee selvän virheen ja sanoo miten se olisi pitänyt tehdä, niin hän suuttuu. Sitten jos seuraa sivusta ja tulee mokanneeksi, niin sitten se on minun syytä kun en ja sanonut mitään.
Ja tämä ei koske pelkästään vaimoani, vaan olen huomannut aivan saman töissä, mutta reaktiot ovat toki vähemmän raivokkaita, koska työyhteisössä ei käyttäydytä aivan kuten kotona.
Jepjep, kyllähän miehet tuppaavat antamaan neuvojaan, asiassa kuin asiassa. Pyysin sitten niitä tai en. Tyypillisimmät neuvot koskevat liikuntaa (liikun itse paljon ja miesystävikseni valikoituu pääsääntöisesti liikunnallisia, hyvinkin liikunnallisia, miehiä), taloutta (auto, luottokortit), kotitöitä (siivoaminen, ruoanlaitto) ja mikä hulvattominta, nukkumista (pitää mennä ajoissa nukkumaan!).
Homman nimi on kuitenkin se, että teet niin kuin teen. Olen timmissä kunnossa, talous on kunnossa ja nukun tarpeeksi 😂 Siivoaminen nyt on mitä on, mutta kun epäjärjestys alkaa häiritä, siivoan.
Saadessani neuvoja vaikkapa kokkaamiseen, näytän kuuntelevan ja ottavan opiksi (mitä ei siis tapahdu), ihastelen neuvoa ja pyydän havaintoesimerkin oppimisen tueksi. Noin yleensä saan eteeni itsetehtyä, usein hyvinkin herkullista ruokaa tai jopa lämpimäisiä.
Miehet 😍 (omilla asunnoilla kiitos!).
Vierailija kirjoitti:
Naiset eivät kestä neuvomista. Vaimo on kyllä neuvomassa, tai suorastaan määräämässä, miten asiat kuuluisi hänen mielestään tehdä. Mutta jos itse annan hänelle vinkin että miten miten minä tekisin jonku asian, niin hän loukkaantuu. Jos hän tekee selvän virheen ja sanoo miten se olisi pitänyt tehdä, niin hän suuttuu. Sitten jos seuraa sivusta ja tulee mokanneeksi, niin sitten se on minun syytä kun en ja sanonut mitään.
Ja tämä ei koske pelkästään vaimoani, vaan olen huomannut aivan saman töissä, mutta reaktiot ovat toki vähemmän raivokkaita, koska työyhteisössä ei käyttäydytä aivan kuten kotona.
Ai sä seisot töissä koko ajan vahtimassa mitä muut tekee ja neuvomassa? Siitähän tässä oli kyse. Neuvotaan kaikessa jatkuvasti.
Ymmärrän kyllä että muita vituttaa jos yksi ei tee itse mitään vaan puuttuu koko ajan muiden tekemisiin.
Tottakai töissä pitää neuvoa välillä. Mutta ne omat työtkin kannattas hoitaa. Ehkä ois parempi vastaanotto.
Se miten asia ilmaistaan vaikuttaa myös.
Miksi en ole nähnyt ensimmäistäkään miestä töissä neuvolassa vaikka ovat niin hyviä neuvomaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset eivät kestä neuvomista. Vaimo on kyllä neuvomassa, tai suorastaan määräämässä, miten asiat kuuluisi hänen mielestään tehdä. Mutta jos itse annan hänelle vinkin että miten miten minä tekisin jonku asian, niin hän loukkaantuu. Jos hän tekee selvän virheen ja sanoo miten se olisi pitänyt tehdä, niin hän suuttuu. Sitten jos seuraa sivusta ja tulee mokanneeksi, niin sitten se on minun syytä kun en ja sanonut mitään.
Ja tämä ei koske pelkästään vaimoani, vaan olen huomannut aivan saman töissä, mutta reaktiot ovat toki vähemmän raivokkaita, koska työyhteisössä ei käyttäydytä aivan kuten kotona.Ai sä seisot töissä koko ajan vahtimassa mitä muut tekee ja neuvomassa? Siitähän tässä oli kyse. Neuvotaan kaikessa jatkuvasti.
Ymmärrän kyllä että muita vituttaa jos yksi ei tee itse mitään vaan puuttuu koko ajan muiden tekemisiin.
Tottakai töissä pitää neuvoa välillä. Mutta ne omat työtkin kannattas hoitaa. Ehkä ois parempi vastaanotto.
Se miten asia ilmaistaan vaikuttaa myös.
Mistä tiedät vahtimiset ja kirjoittajan omien töiden hoitamiset? Vituttaa tuollainen ihminen , joka tulee tänne neuvomaan omien töiden hoidosta.
Vierailija kirjoitti:
Anna miehen tehdä kotityöt, jos hän mielestään osaa ne paremmin.
Tähänhän ne miehet vetoaa. Että jos vaimo pyytää että lasten vaaleita vaatteita ei pestäisi samassa koneessa miehen mustien vaatteiden kanssa, tai että "vessan pesu" käsittäisi muutakin kuin pytyn pesun sisältä ilman pesuainetta pelkällä harjalla, tai että reissuun pakatessa esim. lapsen vaipat tai lääkkeet tulisi mukaan myös, niin sit nostetaan kädet pystyyn että tee ite kun mikään ei kelpaa ja mennään nettiin itkemään nalkuttajavaimoa.
Olen myös sanonut, että jos kuuntelisit omia neuvojasi vähentäisit juomista ja pötsikin pienenisi. Ilkeää, tiedän, mutta mitta on täynnä tätä pelleä.