Syy miksi sosiaalisesti älykkäät ovat usein hiljaisia

Vierailija kirjoitti:

Puhuminen on yhteisyyden ja kontaktin luomista, ei pelkästään tietojen vaihtoa. Tästä samaa mieltä tuon yhden alkupään kommentoijan kanssa.

Minusta hiljainen ja syrjäänvetäytyvä ihminen on sellainen melkein missä tilanteessa tahansa, ja syynä ei ole mikään erityinen sosiaalinen älykkyys vaan pikemminkin kömpelyys. Normaalit ihmiset sen sijaan ovat joissain tilanteissa hiljaisia ja toisissa aktiivisia. Päälle puhuvat pölöttäjät höpisevät kaikkialla liikaa, tajuamatta tilanteen nyansseja.

Toisin sanoen ääripäät ovat sosiaalisilta taidoiltaan heikkoja. Se, että vieraassa porukassa on hiljainen, jos itsellä ei ole keskustelun silloiseen aiheeseen annettavaa - se on normaalia ja sosiaalisesti älykästä. Ei se, että on etupäässä aina ja kaikkialla hiljainen tarkkailija.

Sosiaalisisesti älykkäällä ei välttämättä ole kiinnostusta osallistua keskusteluihin jos huomaa että keskustelu on typerä tai siihen osallistuvat ihmiset ovat typeriä. Monet "tuppisuut" muuttuvat hyvin sosiaalisiksi kun tilanne sen sallii. On tietysti olemassa ihmisiä, jotka ovat aina hiljaa ja ovat tylyjä/epäkohteliaita lähes jokaisessa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhuminen on yhteisyyden ja kontaktin luomista, ei pelkästään tietojen vaihtoa. Tästä samaa mieltä tuon yhden alkupään kommentoijan kanssa.

Minusta hiljainen ja syrjäänvetäytyvä ihminen on sellainen melkein missä tilanteessa tahansa, ja syynä ei ole mikään erityinen sosiaalinen älykkyys vaan pikemminkin kömpelyys. Normaalit ihmiset sen sijaan ovat joissain tilanteissa hiljaisia ja toisissa aktiivisia. Päälle puhuvat pölöttäjät höpisevät kaikkialla liikaa, tajuamatta tilanteen nyansseja.

Toisin sanoen ääripäät ovat sosiaalisilta taidoiltaan heikkoja. Se, että vieraassa porukassa on hiljainen, jos itsellä ei ole keskustelun silloiseen aiheeseen annettavaa - se on normaalia ja sosiaalisesti älykästä. Ei se, että on etupäässä aina ja kaikkialla hiljainen tarkkailija.

Sosiaalisisesti älykkäällä ei välttämättä ole kiinnostusta osallistua keskusteluihin jos huomaa että keskustelu on typerä tai siihen osallistuvat ihmiset ovat typeriä. Monet "tuppisuut" muuttuvat hyvin sosiaalisiksi kun tilanne sen sallii. On tietysti olemassa ihmisiä, jotka ovat aina hiljaa ja ovat tylyjä/epäkohteliaita lähes jokaisessa tilanteessa.

Sosiaalisesti älykäs ihminen kykenee keskusteluun myös "typerän" ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhuminen on yhteisyyden ja kontaktin luomista, ei pelkästään tietojen vaihtoa. Tästä samaa mieltä tuon yhden alkupään kommentoijan kanssa.

Minusta hiljainen ja syrjäänvetäytyvä ihminen on sellainen melkein missä tilanteessa tahansa, ja syynä ei ole mikään erityinen sosiaalinen älykkyys vaan pikemminkin kömpelyys. Normaalit ihmiset sen sijaan ovat joissain tilanteissa hiljaisia ja toisissa aktiivisia. Päälle puhuvat pölöttäjät höpisevät kaikkialla liikaa, tajuamatta tilanteen nyansseja.

Toisin sanoen ääripäät ovat sosiaalisilta taidoiltaan heikkoja. Se, että vieraassa porukassa on hiljainen, jos itsellä ei ole keskustelun silloiseen aiheeseen annettavaa - se on normaalia ja sosiaalisesti älykästä. Ei se, että on etupäässä aina ja kaikkialla hiljainen tarkkailija.

Sosiaalisisesti älykkäällä ei välttämättä ole kiinnostusta osallistua keskusteluihin jos huomaa että keskustelu on typerä tai siihen osallistuvat ihmiset ovat typeriä. Monet "tuppisuut" muuttuvat hyvin sosiaalisiksi kun tilanne sen sallii. On tietysti olemassa ihmisiä, jotka ovat aina hiljaa ja ovat tylyjä/epäkohteliaita lähes jokaisessa tilanteessa.

Lopeta jo tuo ylimielinen kommentointi. Annat meistä ujoista todella ikävän kuvan. Minä en ainakaan väitä salamana analysoivani kanssaihmisistäni, että he ovat typeriä. Olen hiljainen, koska lämpenen hitaasti, enkä uskalla ilmaista mielipiteitä vieraiden ihmisten kuullen. En siksi, että ajattelisin muiden olevan typerämpiä kuin minä itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhuminen on yhteisyyden ja kontaktin luomista, ei pelkästään tietojen vaihtoa. Tästä samaa mieltä tuon yhden alkupään kommentoijan kanssa.

Minusta hiljainen ja syrjäänvetäytyvä ihminen on sellainen melkein missä tilanteessa tahansa, ja syynä ei ole mikään erityinen sosiaalinen älykkyys vaan pikemminkin kömpelyys. Normaalit ihmiset sen sijaan ovat joissain tilanteissa hiljaisia ja toisissa aktiivisia. Päälle puhuvat pölöttäjät höpisevät kaikkialla liikaa, tajuamatta tilanteen nyansseja.

Toisin sanoen ääripäät ovat sosiaalisilta taidoiltaan heikkoja. Se, että vieraassa porukassa on hiljainen, jos itsellä ei ole keskustelun silloiseen aiheeseen annettavaa - se on normaalia ja sosiaalisesti älykästä. Ei se, että on etupäässä aina ja kaikkialla hiljainen tarkkailija.

Sosiaalisisesti älykkäällä ei välttämättä ole kiinnostusta osallistua keskusteluihin jos huomaa että keskustelu on typerä tai siihen osallistuvat ihmiset ovat typeriä. Monet "tuppisuut" muuttuvat hyvin sosiaalisiksi kun tilanne sen sallii. On tietysti olemassa ihmisiä, jotka ovat aina hiljaa ja ovat tylyjä/epäkohteliaita lähes jokaisessa tilanteessa.

Kaikkiin älykkyyden laatuihin pätee se, että kun oikein huolellisesti kätkee älynsä, on ihan samasa pisteessä kuin se, jolla sitä ei ole ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisesti lahjakas ei ole yleensä se, joka pälättää eniten, eikä se tuppisuukaan. Sosiaalisesti lahjakas on se, joka antaa hiljaiselle mahdollisuuden kertoa omat kuulumisensa, kääntää keskustelun vaarattomaan aiheeseen jos joku meinaa tahattomasti järjestää konfliktin, se joka huomaa toisten pitkästymisen ja pystyy myös tekemään sille jotain.

Lahjakkuuden ohella tuo vaatii toki motivaatiota, eikä kukaan jaksa aina nähdä vaivaa saadakseen toisille kivan keskustelun. Mutta pelkästään se, että huomaa toisten viat sosiaalisessa kanssakäymisessä ei ole lahjakkuutta sen enempää kuin että taidekriitikko olisi lahjakas huomatessaan mitä maalarin olisi pitänyt tehdä toisin.

Muuten ihan hyvää ajattelua, mutta vertaus kriitikosta ja taidemaalarista ontuu - nehän ovat kaksi eri ammattia ja näin ollen tarkastelevat samaa kohdetta (esim. taulu) eri näkövinkkeleistä eli täydentävät toisiaan. Oli sitten niitä "lahjoja" tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisesti lahjakas ei ole yleensä se, joka pälättää eniten, eikä se tuppisuukaan. Sosiaalisesti lahjakas on se, joka antaa hiljaiselle mahdollisuuden kertoa omat kuulumisensa, kääntää keskustelun vaarattomaan aiheeseen jos joku meinaa tahattomasti järjestää konfliktin, se joka huomaa toisten pitkästymisen ja pystyy myös tekemään sille jotain.

Lahjakkuuden ohella tuo vaatii toki motivaatiota, eikä kukaan jaksa aina nähdä vaivaa saadakseen toisille kivan keskustelun. Mutta pelkästään se, että huomaa toisten viat sosiaalisessa kanssakäymisessä ei ole lahjakkuutta sen enempää kuin että taidekriitikko olisi lahjakas huomatessaan mitä maalarin olisi pitänyt tehdä toisin.

Muuten ihan hyvää ajattelua, mutta vertaus kriitikosta ja taidemaalarista ontuu - nehän ovat kaksi eri ammattia ja näin ollen tarkastelevat samaa kohdetta (esim. taulu) eri näkövinkkeleistä eli täydentävät toisiaan. Oli sitten niitä "lahjoja" tai ei.

Sehän vertauksen pointtina juuri oli, että kyseessä on kaksi eri ammattia. Ei kukaan väittäisi kriitikon osaavan maalata, jos hän osaa arvostella maalauksia. Miksi siis väitettäisiin ihmisen olevan sosiaalisesti lahjakas sillä perusteella, että hän näkee ja ymmärtää mitä muut tekevät väärin, pystymättä tai haluamatta noita tilanteita muuttamaan.

Ne on ärsyttäviä, jotka puhuvat vain itsestään ja omista asioista, ja muutenkin ovat jatkuvasti äänessä. Helposti voi sellaisessa tilanteessa päätyä kuuntelijan rooliin, koska ei kehtaa sanoa, että ei kiinnosta kuunnella pelkästään sinun asioita. Aina ei saa edes suunvuoroa, kun toisella menee niin lujaa... Kaikilla ei todellakaan ole sosiaalisia taitoja keskustelutilanteissa.

Ketjun aihe on tärkeä ja aina ajankohtainen - tällä hetkellä myös trendikäs.

En ainakaan huomannut että kommenteissa olisi kiinnitetty huomiota nonverbaaliin eli sanattomaan (eleet, ilmeet, kehon asento) viestintään, jonka kuitenkin tutkimusten mukaan ajatellaan olevan 80% viestinnästämme.

Tällä perusteella "tuppisuukin" voi hyvin läsnä vuorovaikutuksessa vaikka tämän ääntä ei niin rasitukseksi asti kuuluisikaan.

Tsemppiä kaikille arkuudesta johtuvalle hiljenemiselleen; rohkeutta voi harjoitella.

Itselläni helpotti kun sain sanottua ääneen, että inhoan ryhmäkeskusteluja ja otin tavoitteekseni ottaa osaa puheeseen säännöllisesti. Toimii!

Mä olen ihminen jolle saatetaan vittuilla tai olla täysin kuuntelematta mitä sanon. Mielestäni olen aina ollut sosiaalinen ja ystävällinen. Olen niellyt kaiken paskan jo pitkään!!! Nyt olen alkanut sanomaan takaisin. Osaan todellakin vittuilla, mutta on paha olo siitä että tilanne on mennyt niin pahaksi. Minulle vittuilee muutama itseäni vanhempi nainen. Olenko siis sosiaalisesti kyvytön vai onko vuorovaikutus normaalia vain tiettyjen ihmisten kanssa? Siis oikeasti on tehnyt mieli sanoa monta kertaa, että haistakaa itse paska. En ole teidän orja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisesti lahjakas ei ole yleensä se, joka pälättää eniten, eikä se tuppisuukaan. Sosiaalisesti lahjakas on se, joka antaa hiljaiselle mahdollisuuden kertoa omat kuulumisensa, kääntää keskustelun vaarattomaan aiheeseen jos joku meinaa tahattomasti järjestää konfliktin, se joka huomaa toisten pitkästymisen ja pystyy myös tekemään sille jotain.

Lahjakkuuden ohella tuo vaatii toki motivaatiota, eikä kukaan jaksa aina nähdä vaivaa saadakseen toisille kivan keskustelun. Mutta pelkästään se, että huomaa toisten viat sosiaalisessa kanssakäymisessä ei ole lahjakkuutta sen enempää kuin että taidekriitikko olisi lahjakas huomatessaan mitä maalarin olisi pitänyt tehdä toisin.

Muuten ihan hyvää ajattelua, mutta vertaus kriitikosta ja taidemaalarista ontuu - nehän ovat kaksi eri ammattia ja näin ollen tarkastelevat samaa kohdetta (esim. taulu) eri näkövinkkeleistä eli täydentävät toisiaan. Oli sitten niitä "lahjoja" tai ei.

Sehän vertauksen pointtina juuri oli, että kyseessä on kaksi eri ammattia. Ei kukaan väittäisi kriitikon osaavan maalata, jos hän osaa arvostella maalauksia. Miksi siis väitettäisiin ihmisen olevan sosiaalisesti lahjakas sillä perusteella, että hän näkee ja ymmärtää mitä muut tekevät väärin, pystymättä tai haluamatta noita tilanteita muuttamaan.

Mmm...

Sosiaalista lahjakkuutta on eritasoista ja eriytynyttä. Samoin harjaantuneisuus vaikuttaa potentiaalin ilmiasuun.

Yleistyksien vaara on juuri tuo: haukutaan liian iso pala, jolloin erityisyys hukkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisesti lahjakas ei ole yleensä se, joka pälättää eniten, eikä se tuppisuukaan. Sosiaalisesti lahjakas on se, joka antaa hiljaiselle mahdollisuuden kertoa omat kuulumisensa, kääntää keskustelun vaarattomaan aiheeseen jos joku meinaa tahattomasti järjestää konfliktin, se joka huomaa toisten pitkästymisen ja pystyy myös tekemään sille jotain.

Lahjakkuuden ohella tuo vaatii toki motivaatiota, eikä kukaan jaksa aina nähdä vaivaa saadakseen toisille kivan keskustelun. Mutta pelkästään se, että huomaa toisten viat sosiaalisessa kanssakäymisessä ei ole lahjakkuutta sen enempää kuin että taidekriitikko olisi lahjakas huomatessaan mitä maalarin olisi pitänyt tehdä toisin.

Muuten ihan hyvää ajattelua, mutta vertaus kriitikosta ja taidemaalarista ontuu - nehän ovat kaksi eri ammattia ja näin ollen tarkastelevat samaa kohdetta (esim. taulu) eri näkövinkkeleistä eli täydentävät toisiaan. Oli sitten niitä "lahjoja" tai ei.

Sehän vertauksen pointtina juuri oli, että kyseessä on kaksi eri ammattia. Ei kukaan väittäisi kriitikon osaavan maalata, jos hän osaa arvostella maalauksia. Miksi siis väitettäisiin ihmisen olevan sosiaalisesti lahjakas sillä perusteella, että hän näkee ja ymmärtää mitä muut tekevät väärin, pystymättä tai haluamatta noita tilanteita muuttamaan.

Mmm...

Sosiaalista lahjakkuutta on eritasoista ja eriytynyttä. Samoin harjaantuneisuus vaikuttaa potentiaalin ilmiasuun.

Yleistyksien vaara on juuri tuo: haukutaan liian iso pala, jolloin erityisyys hukkuu.

Siis haukataan, ei haukuta. Toivottavasti 😀!

Hei. Nyt Selkokieliset uutiset kusipäille! Katsokaa Yle 1. Ehkä teidänkin yleissivistys riittää ymmärtämään tämän. Puhuvat hitaaaasti että ymmärretään.

Vierailija kirjoitti:

Ketjun aihe on tärkeä ja aina ajankohtainen - tällä hetkellä myös trendikäs.

En ainakaan huomannut että kommenteissa olisi kiinnitetty huomiota nonverbaaliin eli sanattomaan (eleet, ilmeet, kehon asento) viestintään, jonka kuitenkin tutkimusten mukaan ajatellaan olevan 80% viestinnästämme.

Tai 93%, mutta se on myytti.

http://ubiquity.acm.org/article.cfm?id=2043156

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhuminen on yhteisyyden ja kontaktin luomista, ei pelkästään tietojen vaihtoa. Tästä samaa mieltä tuon yhden alkupään kommentoijan kanssa.

Minusta hiljainen ja syrjäänvetäytyvä ihminen on sellainen melkein missä tilanteessa tahansa, ja syynä ei ole mikään erityinen sosiaalinen älykkyys vaan pikemminkin kömpelyys. Normaalit ihmiset sen sijaan ovat joissain tilanteissa hiljaisia ja toisissa aktiivisia. Päälle puhuvat pölöttäjät höpisevät kaikkialla liikaa, tajuamatta tilanteen nyansseja.

Toisin sanoen ääripäät ovat sosiaalisilta taidoiltaan heikkoja. Se, että vieraassa porukassa on hiljainen, jos itsellä ei ole keskustelun silloiseen aiheeseen annettavaa - se on normaalia ja sosiaalisesti älykästä. Ei se, että on etupäässä aina ja kaikkialla hiljainen tarkkailija.

Sosiaalisisesti älykkäällä ei välttämättä ole kiinnostusta osallistua keskusteluihin jos huomaa että keskustelu on typerä tai siihen osallistuvat ihmiset ovat typeriä. Monet "tuppisuut" muuttuvat hyvin sosiaalisiksi kun tilanne sen sallii. On tietysti olemassa ihmisiä, jotka ovat aina hiljaa ja ovat tylyjä/epäkohteliaita lähes jokaisessa tilanteessa.

Sosiaalisesti älykäs ihminen kykenee keskusteluun myös "typerän" ihmisen kanssa.

Kykenee, mutta ei välttämättä jaksa. 

On kuin lasten keskustelua koko ketju. 

Jatkakaa tai älkää, yksi lysti.

Puheripulista kärsivät vievät kaiken tilan ja vaihtavat aihetta sitä tahtia, että päälle puhumista välttävä kohtelias ihminen ei ehdi keskusteluun mukaan. Omaa ääntään rakastava vain tarinoi ja tarinoi, mutta harvoin heittää palloa toiselle KYSYMÄLLÄ tämän näkökulmaa ja asettumalla itse kuuntelemaan. Btw. dialogin muotoihin soisi perehdyttävän jo alakoulussa.

Vierailija kirjoitti:

On kuin lasten keskustelua koko ketju. 

Jatkakaa tai älkää, yksi lysti.

 

Voi olla, mutta taitaa olla ainoa lukemani ketju jossa ei ole loanheitto jo tähän mennessä täydessä käynnissä. Pisteet siitä!

Ja eri ihmisille on eri asiat tärkeitä!

Vierailija kirjoitti:

Puheripulista kärsivät vievät kaiken tilan ja vaihtavat aihetta sitä tahtia, että päälle puhumista välttävä kohtelias ihminen ei ehdi keskusteluun mukaan.

Tunnistan tyypin. Kun hänen selityksensä hetkeksi taukoaa ja itse hengittää sisään aloittaakseen oman puheenvuoronsa, tuolla tulee mieleen vielä yksi juttu ja pälätys jatkuu. Seuraavan tauon tullen omassa mielessä onlähinnä "no joo, antaa olla, ei maksa vaivaa palata siihen mitä olin sanomassa" ja silloin seuralainen onkin jo siirtynyt uuteen aiheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Puheripulista kärsivät vievät kaiken tilan ja vaihtavat aihetta sitä tahtia, että päälle puhumista välttävä kohtelias ihminen ei ehdi keskusteluun mukaan. Omaa ääntään rakastava vain tarinoi ja tarinoi, mutta harvoin heittää palloa toiselle KYSYMÄLLÄ tämän näkökulmaa ja asettumalla itse kuuntelemaan. Btw. dialogin muotoihin soisi perehdyttävän jo alakoulussa.

Tuo kyseleminen onkin yksi asia, josta erottaa sosiaalisesti taitavan. Osa ihmisistä tosiaan keskittyy vain omien asioidensa tai mielipiteidensä kuvailuun eikä sen lomassakaan kysy toisen ajatuksista kuin korkeintaan ohimennen. Fiksu keskustelija osaa kuitenkin myös syöttää eli tarjota toisellekin tilaisuuden viedä keskustelua eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puheripulista kärsivät vievät kaiken tilan ja vaihtavat aihetta sitä tahtia, että päälle puhumista välttävä kohtelias ihminen ei ehdi keskusteluun mukaan. Omaa ääntään rakastava vain tarinoi ja tarinoi, mutta harvoin heittää palloa toiselle KYSYMÄLLÄ tämän näkökulmaa ja asettumalla itse kuuntelemaan. Btw. dialogin muotoihin soisi perehdyttävän jo alakoulussa.

Tuo kyseleminen onkin yksi asia, josta erottaa sosiaalisesti taitavan. Osa ihmisistä tosiaan keskittyy vain omien asioidensa tai mielipiteidensä kuvailuun eikä sen lomassakaan kysy toisen ajatuksista kuin korkeintaan ohimennen. Fiksu keskustelija osaa kuitenkin myös syöttää eli tarjota toisellekin tilaisuuden viedä keskustelua eteenpäin.

Totta nuo. Sosiaalisesti taitava osaa toisaalta myös napata pallon ilmasta ilman, että heiltä vartavasiten kysytään mielipidettä. Keskustelussa kaikki osapuolet voivat kehittää aiheita eteenpäin, napata ja reagoida toisten sanomisiin. Sosiaalista kyvykkyyttä on se, miten tuohon "peliin" osaa osallistua luontevasti niin, että muillakin on siitä keskustelusta hyvä ja antoisa olo.

Ap kuvaa tilannetta, jossa joku katsoo muita nenänvarttaan pitkin ja kokee, että on muita fiksumpi ja aliarvostettu. Ja eristää itsensä siitä kommunikaatiosta sen takia. Ei minusta hyvä tilanne eikä merkki taitavuudesta.

4