Syy miksi sosiaalisesti älykkäät ovat usein hiljaisia

Vierailija kirjoitti:

Puheripulista kärsivät vievät kaiken tilan ja vaihtavat aihetta sitä tahtia, että päälle puhumista välttävä kohtelias ihminen ei ehdi keskusteluun mukaan. Omaa ääntään rakastava vain tarinoi ja tarinoi, mutta harvoin heittää palloa toiselle KYSYMÄLLÄ tämän näkökulmaa ja asettumalla itse kuuntelemaan. Btw. dialogin muotoihin soisi perehdyttävän jo alakoulussa.

Joidenkin ihmisten on vaikea sietää hiljaisuutta ja tuollainen jatkuva paapatus on rasittavaa. Itselle tulee aina hengästynyt ja ärtynyt olo, kun joku kaappaa seurueessa koko tilan.  Ko ihmistyyppi harvoin on kiinnostunut muiden asioista, vaan omat ansiot ja itsensä kehuminen ovat pääosassa.

Toinen ääripää, nämä seurassa vaikenevat, ovat oma lukunsa. En heitäkään pitäisi aina sosiaalisesti lahjakkaina. Jos henkilö ei halua kertoa esim omasta henkilökohtaisesta elämästään mitään, miten tällaiseen ihmiseen voi tutustua? Mietin, onko hän ylimielinen, kun ei halua jakaa mitään? Itselle tulee samanlainen "panttaamisen " fiilis ja sitä alkaa tällaisen vaikenevan seurassa kontrolloida omia puheitaan. Onko tästä muilla kokemusta?

41, kyllä! Siinä tulee hyvin helposti olo, ettei toinen viihdy seurassasi eikä luota sinuun, kun ei halua kertoa mitään eikä muotoilla mielipiteitään julki. Ei siinä, kyllä saa toki olla varautunut,mutta ei siinä puhekumppanille tule intiimi ja luotettu/pidetty olo. Varsinkaan jos sen toisen on tuntenut jo pidempään, eikä silti minkäänlaista avautumista tapahdu.

Mutta joo, semmoinen jatkuva pölötys on myös raskasta, pöpisijä imee ikäänkuin hapen ympäriltään.

4

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puheripulista kärsivät vievät kaiken tilan ja vaihtavat aihetta sitä tahtia, että päälle puhumista välttävä kohtelias ihminen ei ehdi keskusteluun mukaan.

Tunnistan tyypin. Kun hänen selityksensä hetkeksi taukoaa ja itse hengittää sisään aloittaakseen oman puheenvuoronsa, tuolla tulee mieleen vielä yksi juttu ja pälätys jatkuu. Seuraavan tauon tullen omassa mielessä onlähinnä "no joo, antaa olla, ei maksa vaivaa palata siihen mitä olin sanomassa" ja silloin seuralainen onkin jo siirtynyt uuteen aiheeseen.

Puheliaat ihmiset ovat usein kuitenkin ihan hyviksiä. Nopeasti puhuva verbaalikko tuntee kyllä myös nahoissaan ilkeät katseet ja kyräilyn. Ajatus menee Linnanmäen vuoristoradalla ja sitten tuleekin mieleen apropoo sitä sun tätä. Palopuheita ja rönsyilyä. Anteeksi joo puhuin päälle, mutta en tehnyt sitä pahuuttani. Sitten eristäydyn, tulee halu olla puhumatta kenenkään kanssa. Häpeä. Että on liian tajuissaan siitä että muut ärsyyntyvät! Ja kun saapuu taas paikalle, niin jotkut osoittavat mieltään ignooreemalla minut. Ovat täysin kuin olisin ilmaa. T, nainen toiselta planeetalta (joka kirjoitti teille myös Sel-ko-kie-li-set uutiset).

Vierailija kirjoitti:

Haukottelu ei btw aina metkitse pitkästymistä, se on vain aivojen tapa korjata vähentynyttä hapen saantia. Jos vaikka keskustelukaverisi pidättää hengitystä kuunnellessaan juttujasi. :D ei mulla muuta.

Ei muuten ole hapen saantiin yhteydessä. Vanha uskomus joka ei pidä paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haukottelu ei btw aina metkitse pitkästymistä, se on vain aivojen tapa korjata vähentynyttä hapen saantia. Jos vaikka keskustelukaverisi pidättää hengitystä kuunnellessaan juttujasi. :D ei mulla muuta.

Ei muuten ole hapen saantiin yhteydessä. Vanha uskomus joka ei pidä paikkaansa.

Ei niin, vaan aivojen lämpötilan säätelystä, ainakin uusimman teorian mukaan.

http://www.iltalehti.fi/terveys/2011112914843501_tr.shtml

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puheripulista kärsivät vievät kaiken tilan ja vaihtavat aihetta sitä tahtia, että päälle puhumista välttävä kohtelias ihminen ei ehdi keskusteluun mukaan.

Tunnistan tyypin. Kun hänen selityksensä hetkeksi taukoaa ja itse hengittää sisään aloittaakseen oman puheenvuoronsa, tuolla tulee mieleen vielä yksi juttu ja pälätys jatkuu. Seuraavan tauon tullen omassa mielessä onlähinnä "no joo, antaa olla, ei maksa vaivaa palata siihen mitä olin sanomassa" ja silloin seuralainen onkin jo siirtynyt uuteen aiheeseen.

Puheliaat ihmiset ovat usein kuitenkin ihan hyviksiä. Nopeasti puhuva verbaalikko tuntee kyllä myös nahoissaan ilkeät katseet ja kyräilyn. Ajatus menee Linnanmäen vuoristoradalla ja sitten tuleekin mieleen apropoo sitä sun tätä. Palopuheita ja rönsyilyä. Anteeksi joo puhuin päälle, mutta en tehnyt sitä pahuuttani. Sitten eristäydyn, tulee halu olla puhumatta kenenkään kanssa. Häpeä. Että on liian tajuissaan siitä että muut ärsyyntyvät! Ja kun saapuu taas paikalle, niin jotkut osoittavat mieltään ignooreemalla minut. Ovat täysin kuin olisin ilmaa. T, nainen toiselta planeetalta (joka kirjoitti teille myös Sel-ko-kie-li-set uutiset).

No ei niitä sinun Linnanmäki kiekuroitasi välttämättä pysty kukaan seuraamaan. Hyvä ihminen, jos tunnet "ilkeät katseet ja kyräilyn" etkö pysty pysähtymään hetkeksi ja eläytymään hetkeksi keskustelukumppaneiden fiiliksiin? Mieti, onko tämä diipadaapa, mitä suustani suollan, toisista mielenkiintoista? Mieti, puhunko koko ajan itsestäni, omista vaivoistani, omista erinomaisuudestani ja erikoisuudestani? Jos vastaus on KYLLÄ, olet luultavasti energiasyöppö, jonka seurassa kukaan ei voimaudu vaan uupuu. Jatkossa ihmiset alkavat välttää seuraasi, koska sinua ei vain jakseta kuunnella. Sel-ko-kie-li ei auta, jos sisältö on moskaa.

Vierailija kirjoitti:

On kuin lasten keskustelua koko ketju. 

Jatkakaa tai älkää, yksi lysti.

 

Mielestäni tämä yksi niistä ketjuista, joissa perustellaan mielipiteitä.. Kiinnostavampaa luottevaa kuin moni muu ketju.

Ihan parasta pitkään aikaan - tää keskustelu voi oikeasti hyödyttää monia! Eli komppaan 47:aa.

ihan hauska ketju.

sen nyt sanoisin, että oon alottajan kanssa eri linjoilla. väitän, että sosiaalisesti lahjakas ihminen kykenee keskustelemaan niin, ettei keskustelukumppani ikävysty. ihminen, joka on sosiaalisesti lahjattomampi, ei välttämättä kykene keskusteluun, joka olisi miellyttävä ja kiinnostava.

hyvä ihmistuntija voi olla - jos kykenee näkemään, että parempi olla hiljaa, kun ei muita kuitenkaan kiinnosta - mutta sosiaalista lahjakkuutta se ei luonnollisestikaan takaa.

Minä olen kyllä hiljainen, mutta juurikin siitä syystä, että suurin osa ihmisistä ja heidän juttunsa eivät oikeasti kiinnosta. Jaksan kuunnella ainoastaan ihmisiä, joista pidän tai välitän. Pidän tätä huonona ja itsekkäänä piirteenä itsessäni, enkä todellakaan koe olevani sosiaalisesti lahjakas. Toisaalta olen luonteeltani yksinäinen susi, joten ihmiskontaktien puute ei lainkaan haittaa, päinvastoin, mutta olisin kyllä parempi ihminen, jos jaksaisin kiinnostua muista. Minulla on myös todella surkea nimimuisti, mikä varmaan johtuu samasta asiasta, noloa :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puheripulista kärsivät vievät kaiken tilan ja vaihtavat aihetta sitä tahtia, että päälle puhumista välttävä kohtelias ihminen ei ehdi keskusteluun mukaan.

Tunnistan tyypin. Kun hänen selityksensä hetkeksi taukoaa ja itse hengittää sisään aloittaakseen oman puheenvuoronsa, tuolla tulee mieleen vielä yksi juttu ja pälätys jatkuu. Seuraavan tauon tullen omassa mielessä onlähinnä "no joo, antaa olla, ei maksa vaivaa palata siihen mitä olin sanomassa" ja silloin seuralainen onkin jo siirtynyt uuteen aiheeseen.

Puheliaat ihmiset ovat usein kuitenkin ihan hyviksiä. Nopeasti puhuva verbaalikko tuntee kyllä myös nahoissaan ilkeät katseet ja kyräilyn. Ajatus menee Linnanmäen vuoristoradalla ja sitten tuleekin mieleen apropoo sitä sun tätä. Palopuheita ja rönsyilyä. Anteeksi joo puhuin päälle, mutta en tehnyt sitä pahuuttani. Sitten eristäydyn, tulee halu olla puhumatta kenenkään kanssa. Häpeä. Että on liian tajuissaan siitä että muut ärsyyntyvät! Ja kun saapuu taas paikalle, niin jotkut osoittavat mieltään ignooreemalla minut. Ovat täysin kuin olisin ilmaa. T, nainen toiselta planeetalta (joka kirjoitti teille myös Sel-ko-kie-li-set uutiset).

No ei niitä sinun Linnanmäki kiekuroitasi välttämättä pysty kukaan seuraamaan. Hyvä ihminen, jos tunnet "ilkeät katseet ja kyräilyn" etkö pysty pysähtymään hetkeksi ja eläytymään hetkeksi keskustelukumppaneiden fiiliksiin? Mieti, onko tämä diipadaapa, mitä suustani suollan, toisista mielenkiintoista? Mieti, puhunko koko ajan itsestäni, omista vaivoistani, omista erinomaisuudestani ja erikoisuudestani? Jos vastaus on KYLLÄ, olet luultavasti energiasyöppö, jonka seurassa kukaan ei voimaudu vaan uupuu. Jatkossa ihmiset alkavat välttää seuraasi, koska sinua ei vain jakseta kuunnella. Sel-ko-kie-li ei auta, jos sisältö on moskaa.

Tuo energiasyöppöys on joidenkin tulkinta, toiset taas imevät minusta energiaa. Sitten se on kyse myös kemiasta, samankaltaisesta huumorista. On ihmisiä jotka ovat tasaisen virallisen sosiaalisia ja vain tiettyyn aikaan klo 8.30 aamukahvilla, klo 11.30 lounaalla ja klo 14 kahvitauolla. Sitten on niitä jotka juttelevat silloin kun huvittaa ja välttelevät feikkimäistä seuraa. Siihen saattaa riittää pelkästään yksi ilmapiirin myrkyttäjä, ettei tee mieli tulla kahville samaan aikaan kun muut vaikka totta puhuen pöydässä kaikki loput olisivatkin hauskaa seuraa. Minä olen parhaimmillani ihmisten kanssa jotka pitävät minusta ja toisaalta täysin uusien ihmisten kanssa, koska nautin uusista tilanteista. Hierarkiset kuppikunnat eivät ole mun pala kakkua. Olen sosiaalinen perhonen, joka ahdistuu ilkeydestä.