Lue keskustelun säännöt.
Olen kohta 30 enkä vieläkään tiedä mitä haluan tehdä ammatikseni!
01.01.2016 |
Ihan hirveää! Ei oo koskaan ollut mitään intohimoa tai lahjoja jotain tiettyä alaa kohtaan. Oon tehnyt hanttihommia koko aikuisikäni. Matemaattisesti en ole lahjakas, joten se karsii ison osan aloja pois. En ole taiteellisestikaan lahjakas joten se tekee saman. Oon miettinyt siivoojan työtä ja yrittäjyyttä, mutta ei mulla ole ajokorttia enkä uskalla sitä hankkia koska olisin vaan vaara liikenteessä. Hoitoalaa ei mun pää kestä. En halua myöskään hiplailla ketään, joten kauneusalan ja hierojan työt on mun pois suljettuja. Joku itsenäinen työ olisi ihana mutten keksi mitään sellasta työtä johon mun rahkeet riittäisi.
Onko muita?
Kommentit (22)
Olen 59 enkä millään keksi, mikä olisi mun ala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä samanlainen! Nuo "esteet" myös aikalailla samanlaiset. Olen ollut myyjän koulutuksessa ja kaupan kassalla. Asiakaspalvelu oli kivaa, mutta jännitin rahojen kanssa sähläämistä niin, että en oikein pörjännyt kassalla.
Mä taas olen tiennyt jo lukion vikalta luokalta asti mitä haluan tehdä enkä vieläkään 25 vuoden jälkeen ole kyllästynyt. Samassa työpaikassa olen ollut yli 20 vuotta.
*pärjännyt. Mulla muuten on ajokortti, ja olen vaara liikenteessä! En ole koskaan oppinut oikein kunnolla keskittymään liikenteessä. Olen ajatellut ravintola-alaa, koska ruuanlaitto on ihan ok hommaa.
Et ole ainoa! Täytän pian 31 eikä mitään hajua... Olen kokeillut sitä, tätä ja tuota mutta kyllästyn parissa kuukaudessa. Aika masentavaa. Nyt opiskelen ekaa vuotta uutta alaa ja tiedän jo ettei ole mun juttu. Tää on ihan hirveää :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otatte ihan liikaa paineita "oman alan" löytymisestä. Suurin osa ihmisestä vaan valitsee jonkin sellaisen alan, joka ei tunnu omasta mielestä ihan hirveän vastenmieliseltä.
Sit mennään töihin ja saadaan palkkaa. Työstä ei kannata tehdä elämän varsinaista sisältöä. Muutenkin yleisesti ottaen, kaikki ammatit tympii ja kyllästyttää välillä.
Eli älkää ottako niin paljoa paineita!! :)
Miten ihmeessä olet tähän asti elättänyt itsesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainoa! Täytän pian 31 eikä mitään hajua... Olen kokeillut sitä, tätä ja tuota mutta kyllästyn parissa kuukaudessa. Aika masentavaa. Nyt opiskelen ekaa vuotta uutta alaa ja tiedän jo ettei ole mun juttu. Tää on ihan hirveää :/
Kyllästynyt?
Töissä käydään siksi, että elätetään itsensä ja perheensä.
Vierailija kirjoitti:
Olen 59 enkä millään keksi, mikä olisi mun ala.
Varmaankin eläke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainoa! Täytän pian 31 eikä mitään hajua... Olen kokeillut sitä, tätä ja tuota mutta kyllästyn parissa kuukaudessa. Aika masentavaa. Nyt opiskelen ekaa vuotta uutta alaa ja tiedän jo ettei ole mun juttu. Tää on ihan hirveää :/
Kyllästynyt?
Töissä käydään siksi, että elätetään itsensä ja perheensä.
No kiitti kannustuksesta. Joo mä kyllästyn, etsin uuden työpaikan ja irtisanon itseni. Maksimi samassa paikassa on 6kk, viimeiset pari kuukautta tympäännyin aivan täysin. En mä ainakaan saa itseäni pakotettua mihinkään mikä ei kiinnosta. Ja nää hanttihommat on niin pienipalkkaisia että työttömyystuki on usein isompi kuin palkka.
Olen nelikymppinen ja luulin vuosia sitten olevani samassa tilanteessa kuin sinä. Lopulta tajusin, etten halua tehdä yhtään mitään työkseni. Kyllä minä työssä käyn, mutta vain siksi, että mielestäni aikuisen on elätettävä itsensä. Pidän todella monista asioista, mutta mitään en varsinaisesti työkseni haluaisi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen sosiaalipummin elämää. Se on suomessa kannattavaa.
Sama juttu minulla. Mikään ala ei kiinnosta erityisesti. En halua liikaa vastuuta mutta työ ei saa olla tylsää. Pidin asiakaspalvelusta, mutta henkilökunnan kanssa en tullut toimeen. Sain kuitenkin kehuja ja minulle oltiin tuputtamassa vastuutta enemmän, josta kieltäydyin. En koskaan saanut vakituista työpaikkaa omalta alalta. Pienet keikka- / kausiluontoiset työt ei kannata. Nyt olen työelämästä syrjäytynyt. Opiskelu ei kiinnosta. En pysty pänttäämään tylsiä kirjoja ja laskuja. Hoitoalaa arvostan, mutta minulle se on henkisesti liian raskasta. Olen ongelmatapaus tämän työllistymisen kanssa. Onneksi on muitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohon aloitukseen kun lisää vielä sen että alalta kuin alalta on tavallisen Matti tai Maija Meikäläisen vaikea saada nykyään töitä niin valitse siinä ammattia. Tarpeeksi kauan kun elää ja näkee niin on melkein ihan sama mistä sen leivän repii. On otettava se minkä saa.
Minulla sama juttu, mihinkään ei ole koskaan ollut sellaista intohimoa ja olen aina ollut kateellinen ihmisille, jotka ovat jo lapsesta asti tienneet mikä kiinnostaa.
Työskentelen puhelimitse asiakaspalvelussa. Mielestäni tämä sopii minulle aika hyvin. Työ on itsenäistä, asiakas ei näe minua, joten ei tarvitse sitä miettiä miltä näyttää ja miten pukeutuu. Kuitenkin kun kyseessä on avokonttori niin ihan yksin ei tarvitse koko päivää olla vaan on tarvittaessa myös juttuseuraa. Ja jos haluaa ja on hiljaista niin voi itsekseen olla netissä silloin kun puheluita ei tule.
Ongelmatapaus täälläkin. Olen jo 40, tehnyt lähinnä hanttihommia ja opiskellut eri kouluissa. Tälläkin hetkellä olen opiskelija.
Olen aina ollut hyvä lähes kaikessa mihin ryhdyn. Muistan, kun kävin 18-vuotiaana ammatinvalintapsykologilla, eikä hän osannut suositella mitään. Sanoi, että voin alkaa tehdä aivan mitä vain, koska olen lahjakas lähes kaikessa.
Nuorena sitten kokeilin ja opiskelin vähän sitä sun tätä, mutta mikään ei kuitenkaan tuntunut omalta. Etsin ja odotin, että palaset loksahtaisivat paikalleen. Koin kolme peräkkäistä burnouttia.
Nyt en enää saa töitä, koska minulla ole kunnollista kokemusta oikein mistään. Suomessa ei riitä töitä edes ammattilaisille, saati sitten minulle. Opiskelen silti, koska tarvitsen jotain mielekästä tekemistä.
Yrittäjyyttä olen miettinyt, jos vain keksisin jonkun idean. Toki nuo burnoutit kummittelee taustalla, pitäisi siis olla niin hyvä idea, että se elättäisi ilman että tarvitsee tehdä ympäripyöreitä päiviä. Kehoni ei kestä enää stressiä juuri ollenkaan.
Kaikkia ei työelämässä tarvita eikä kaikista siihen ole. Yritän sitten vastineeksi elättämisestäni antaa oman panokseni yhteiskuntaan jollain muilla tavoilla, esimerkiksi ystäviäni auttamalla ja tukemalla, järjestötoiminnalla, hyviksi katsomiani yrityksiä markkinoimalla ja vapaaehtoistyöllä.
Vierailija kirjoitti:
Olen 59 enkä millään keksi, mikä olisi mun ala.
Ole ihan rauhassa. Uskon, että 6 vuoden päästä tiedät
- Otsikon kanssa aika sama, paitsi että olen jo vähän yli 30.
- Matemaattisesti lahjakas kyllä olen. Muutenkin pärjäsin hyvin koulussa silloin, kun jaksoin käydä. En kuitenkaan jaksanut enää lukion jälkeen loppuun asti mitään, joten ylioppilas on korkein tutkintoni.
- En ole tehnyt hanttihommia muuta kuin vähän, jotain 10 vuotta sitten yhteensä reilun vuoden verran. Ei-hanttihommia en ole tehnyt lainkaan.
Elelenpä siis sossutuilla. Ehkä osa-aikaisesti vois (teoriassa) napata tehdä jotain lisätulojen ja sosiaalisen elämän saamiseksi, mutta enpä ole saanut aikaiseksi ainakaan vielä mt-ongelmineni jne.
Karu totuus: Suurin osa ei koskaan löydä mieleistä työpaikkaa, jossa saisi toteuttaa itseään. Asia kun on niin, että vain sellaisesta työstä maksetaan rahaa, a) joka vaatii suuren asiantuntemuksen, joten vain harva voi suorittaa ko. työtehtävän, b) jota kukaan ei halua tehdä ilmaiseksi. Suurin osa työstä menee tuohon b-kategoriaan, koska suurin osa meistä ei ole mitään huippuasiantuntijoita.
Opettaja?