Lempikorusi? Mikä korusarja tytölle syntymäpäiväperinteeksi?
Ajattelin ryhtyä keräämään tytölle koruja ja ostaa joka syntymäpäivä yhden. Ensin ajattelin, että ostan joka vuodelta Kalevalakorun helan. Tai sitten jonkin son vuonna ilmestyneistä Kalevalakorun malleista.
Sitten huomasin, että Lumoava-koruillakin tulee joka vuosi mallistoon uusia koruja.
Mitä muita korusarjoja voisitte suositella tähän tarkoitukseen? Onko nuo liian ilmeisiä ja perinteisiä vaihtoehtoja? Vai pitäisikö teettää joka vuosi ihan oma koru?
Mitä ajatuksia herättää?
Kommentit (61)
Annette Tillanderilla on myös erilaisia riipuksia ja ketjuja, joita saa nätisti pidennettyä, kun ikää tulee lisää. Tuollaisesta rannekorusta tulee helposti toki todella arvokas ja tunteikas.
Vierailija kirjoitti:
Minä ostaisin jotkut ajanmukaiset laadukkaat korut 10v, 15 v, 18 v ja ehkä lapsikorun aiemmin. Muulloin jotain muuta.
Mikä on lapsikoru? Ja mikä on tarpeeksi laadukas, jos Kalevalakoru ei ole sitä? Ja
Helmien keräämistä minäkin ajattelin, siten että 18v saa nauhan täyteen. Pitää olla kuitenkin huoppulaatuinen helminauha. Tämän lisäksi voisi antaa esim 10v timanttikorvanapit, rippilahjaksi jonkun haluamansa korun ja yolahjaksi jonkun arvokorun tai korusetin esim lapponialta tai kalevala korulta. Mutta koruissa pitää kyllä saada itse valita, että tulee mieluinen.
Ihan kaunis ajatus, mutta en silti aloittaisi tällaista perinnettä. Korut ja maku muuttuvat, lisäksi ei vielä yhtääntiedä, minkälainen tytöstä tulee, välittääkö ikinä koruista. Kiva sitten kun on joku arvokas korukokoelma tai helminauha laatikossa.
Olen itse perinyt ns. arvokoruja, ja vaikka muutamaa tulee käytettyä, niin kyllä se on nikn, että tyyli ja se mitä käytetään, muuttuu tässäkin asiassa paljon.
Mitä jos se tyttö ei pidäkään isompana koruista ollenkaan? Vuosia väännetty perinne vessanpöntöstä alas ja menneetkin lahjat turhia, jos ei niitä rahaksi kehtaa muuttaa.
Hyviä ajatuksia! Thomas Saboa tai muita muotikoruja ei nyt ehkä tähän tarkoitukseen kuitenkaan. Puuhelmiä voi ostaa sitten lisäksi, ajatuksena kun oli,että syntymäpäivistä jäisi pysyvä muisto. Lelukrääsää lapsi saa kuitenkin.
Täytyy miettiä tarkemmin tuota Tillanderia, esim omiin häihini ostin Tillanderin timanttikorusetin. Mutta olisiko nuo Tillanderin korut enemmän sitten oikein spesiaalijuhlien lahja, esim 10- ja 18-vuotissynttärinä.
Lahjakorttia ehkä tyhmää antaa omalle 1-vuotiaalle... ☺
Minusta koruja ei voi olla liikaa. Itse olen saanut paljon koruja lahjoiksi. Kaikkia en ehkä käytä kovin usein, mutta rakkaita muistoja ovat. Ajattelin myös ostaa hyvin eri tyylisiä koruja, eiköhän niistä sitten kulloisenkin ikävaiheen lempikorujakin löydy.
Helminauhan kerääminen on hyvä idea. Kysyin yhdestä kultasepänliikkeestä jo tätä mahdollisuutta, mutta heillä ei ollut sellaista kerättävää vaihtoehtoa. Pitää mennä perheen omaan kantisliikkeeseen, eiköhän sieltä löydy.
Kultaisen sydämen ostin tytölle kastepäivänä. Meidän suvun perinne, että äiti antaa kastepäivänä tietynmallisen kultaisen sydänriipuksen.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos se tyttö ei pidäkään isompana koruista ollenkaan? Vuosia väännetty perinne vessanpöntöstä alas ja menneetkin lahjat turhia, jos ei niitä rahaksi kehtaa muuttaa.
No säilyttäköön sitten muistona. Tosin vaikea kuvitella, että ei tykkäisi, jos lapsesta saakka opetetaan korukulttuuriin.
En minäkään teininä tykännyt koruista, pikkutyttönä kyllä. Vanhemmat alkoi silti 15-vuotiaana antaa myös koruja lahjaksi. Pidin niitä, kun oli saatekortti, että kyseessä avaruuskoru. :) Kyse siis Lapponiakoruista.
Vierailija kirjoitti:
Minusta koruja ei voi olla liikaa. Itse olen saanut paljon koruja lahjoiksi. Kaikkia en ehkä käytä kovin usein, mutta rakkaita muistoja ovat. Ajattelin myös ostaa hyvin eri tyylisiä koruja, eiköhän niistä sitten kulloisenkin ikävaiheen lempikorujakin löydy.
Mutta, mität teet, jos tyttö ei innostu koruista yhtä paljon kuin sinä? Jatkat väkisin muutenkin keinotekoisesti väännettyä perinnettä vai suosiolla luovut?
Tsekkasin tuon Sophie by Sophie. Siis voihan jonkun tuollaisen ostaa, mutta anteeksi nyt, ei nuo ole designiltaan kovin hienoja. Kuka tahansa voi vääntää pyöreät korvikset ja kiinnittää niihin 2000 euron arvosta timantteja. No, makuja on monia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos se tyttö ei pidäkään isompana koruista ollenkaan? Vuosia väännetty perinne vessanpöntöstä alas ja menneetkin lahjat turhia, jos ei niitä rahaksi kehtaa muuttaa.
No säilyttäköön sitten muistona. Tosin vaikea kuvitella, että ei tykkäisi, jos lapsesta saakka opetetaan korukulttuuriin.
En minäkään teininä tykännyt koruista, pikkutyttönä kyllä. Vanhemmat alkoi silti 15-vuotiaana antaa myös koruja lahjaksi. Pidin niitä, kun oli saatekortti, että kyseessä avaruuskoru. :) Kyse siis Lapponiakoruista.
Eli väännetään lasta väkisin äidin mieltymysten muottiin! Sehän on hauskaa se.
Mitä muuten tekisit, jos lapsi olisikin poika? Sittenkö saisi kasvaa omana itsenään ilman keinotekoista painostusta innostua äidin mielenkiinnonkohteista?
Vierailija kirjoitti:
Hyviä ajatuksia! Thomas Saboa tai muita muotikoruja ei nyt ehkä tähän tarkoitukseen kuitenkaan. Puuhelmiä voi ostaa sitten lisäksi, ajatuksena kun oli,että syntymäpäivistä jäisi pysyvä muisto. Lelukrääsää lapsi saa kuitenkin.
Täytyy miettiä tarkemmin tuota Tillanderia, esim omiin häihini ostin Tillanderin timanttikorusetin. Mutta olisiko nuo Tillanderin korut enemmän sitten oikein spesiaalijuhlien lahja, esim 10- ja 18-vuotissynttärinä.
Lahjakorttia ehkä tyhmää antaa omalle 1-vuotiaalle... ☺
Minusta koruja ei voi olla liikaa. Itse olen saanut paljon koruja lahjoiksi. Kaikkia en ehkä käytä kovin usein, mutta rakkaita muistoja ovat. Ajattelin myös ostaa hyvin eri tyylisiä koruja, eiköhän niistä sitten kulloisenkin ikävaiheen lempikorujakin löydy.
Helminauhan kerääminen on hyvä idea. Kysyin yhdestä kultasepänliikkeestä jo tätä mahdollisuutta, mutta heillä ei ollut sellaista kerättävää vaihtoehtoa. Pitää mennä perheen omaan kantisliikkeeseen, eiköhän sieltä löydy.
Kultaisen sydämen ostin tytölle kastepäivänä. Meidän suvun perinne, että äiti antaa kastepäivänä tietynmallisen kultaisen sydänriipuksen.
Vaikka sinä olisikin koruhaukka sinä et ole tyttäresi etkä pysty kontrolloimaan hänen ajatuksiaan. Hänestä yksikin koru saattaa olla liikaa tai hän ei halua säilytellä yhtään ylimääräistä korua nurkissaan, eikä tuollaisten vuosikausia etukäteen hankittujen juttujen hankkiminen useinkaan osu nappiin...
Kuulostaa tympeältä perinteeltä kuten mikä tahansa ulkopuolinen pakko "kerätä" sälää ja säilytellä jonkun muun valitsemia (noinkin tunnelatautuneita) lahjoja :(
Isoäitini keräsi meille lapsenlapsilleen astiastoja. Hukkaan meni nekin ostokset, kukaan meistä ei pidä hänen prameasta maustaan.
Minä taas en ostelisi vuosittain mitään helmiä, koska lapsi ei välttämättä aikuisena pidä koruista ollenkaan. Kaikki eivät myöskään arvosta helmiä, emmekä voi tietää ovatko ne edes muodissa 20v. kuluttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta koruja ei voi olla liikaa. Itse olen saanut paljon koruja lahjoiksi. Kaikkia en ehkä käytä kovin usein, mutta rakkaita muistoja ovat. Ajattelin myös ostaa hyvin eri tyylisiä koruja, eiköhän niistä sitten kulloisenkin ikävaiheen lempikorujakin löydy.
Mutta, mität teet, jos tyttö ei innostu koruista yhtä paljon kuin sinä? Jatkat väkisin muutenkin keinotekoisesti väännettyä perinnettä vai suosiolla luovut?
No jos sanoo, että äiti, en halua näitä typeriä koruja enää, niin sitten jotain muuta.
Miksi tämä olisi keinotekoisesti väännetty perinne? Mikä perinne olisi sinusta parempi ja luontevampi?
Sain minäkin lapsena aina isältä Märklinin sähköjunia, kunnes 15-vuotiaana pyysin, että jotain muuta. Silti nuo nyt vitriinissä olevat junat ja vaunut on tärkeitä muistoja ja itseasiassa nyt kai rahallisestikin arvokkaita.
Älä aloita korusarjan ostamista lapselle, jos se ei ole ilmaissut kiinnostustaan. Osta mieluummin vaikka osakkeita samalla rahalla. Jouduin itse tuollaisen korusarjan uhriksi ja koskaan niitä ei ole tullut käytettyä ja pettymys paistaa äitini naamalta kun ei nää kalliita ostamiaan koruja päälläni ikinä.. :( tuolla ne on sikinsokin korurasian pohjalla, jota en ole avannut sitten vanhojen tanssien
Toiset ei välitä niistä laatikossa lojuvista muistoista, joissa kuitenkin paljon rahaa kiinni. Tytöstäsi voi kaikesta "ohjauksesta" ja korukulttuuriin opettamisesta kasvaa nainen, joka ei koruista yhtään välitä.
Vierailija kirjoitti:
Osta helmi per vuosi. Tillanderilla voi kerätä helminauhaa tällä tavoin. Tyttö saa sitten aikoinaan helminauhan. Se, jos mikä, kestää aikaa ja on aina kaunis :)
Kaikki eivät pidä helmistä, etkä voi tietää ovatko ne muodissa lapsen kasvattua.
Minusta kiva idea.Alkaisin kerätä Lapponian koruja.Suomalaista tyylikästä designia parhaimmillaan. Hyvin aikaa kestävä! Ja mallisto on aika vaihtelevaa, ostaisin sekä kultaa että hopeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos se tyttö ei pidäkään isompana koruista ollenkaan? Vuosia väännetty perinne vessanpöntöstä alas ja menneetkin lahjat turhia, jos ei niitä rahaksi kehtaa muuttaa.
No säilyttäköön sitten muistona. Tosin vaikea kuvitella, että ei tykkäisi, jos lapsesta saakka opetetaan korukulttuuriin.
En minäkään teininä tykännyt koruista, pikkutyttönä kyllä. Vanhemmat alkoi silti 15-vuotiaana antaa myös koruja lahjaksi. Pidin niitä, kun oli saatekortti, että kyseessä avaruuskoru. :) Kyse siis Lapponiakoruista.
Eli väännetään lasta väkisin äidin mieltymysten muottiin! Sehän on hauskaa se.
Mitä muuten tekisit, jos lapsi olisikin poika? Sittenkö saisi kasvaa omana itsenään ilman keinotekoista painostusta innostua äidin mielenkiinnonkohteista?
Sitten hän saisi noita Märklinin junia. ☺
No kyllä se usein menee niin, että lapset helposti kiinnostuu siitä, mistä vanhemmat. Mun vanhemmat kerää antiikkia. No pienestä asti pyörinyt niissä porukoissa niin kerään minäkin. Ystävän isä harrasti lintuja, samoin harrastaa nyt ystäväni jne.
Toki lapsi saa sitten lisäksi niitä oman kiinnostuksen mukaisia lahjoja ja asioita. Ei korut sulje niitä pois.
Osta helmi per vuosi. Tillanderilla voi kerätä helminauhaa tällä tavoin. Tyttö saa sitten aikoinaan helminauhan. Se, jos mikä, kestää aikaa ja on aina kaunis :)