Lue keskustelun säännöt.
Mikä lemmikki yksinäiselle sinkkumiehelle?
Valintoja valintoja
31.12.2015 |
Hyvää alkavaa vuotta 2016 (tai kohtahan se alkaa)!
Olen kyllästynyt ja turhautunut pariutumispeleihin, en selvästikään ole mikään naistenmies enkä jaksa enää uusia turhautumisia parinhaku"markkinoilla". Olen myös hyvin yksinäinen ja kaipaisin jonkunlaista seuraa. Olen tullut siihen lopputulokseen, että joku lemmikki voisi olla hyvinkin terapeuttinen vaihtoehto omassa tilanteessani. Ja kyllä, ymmärrän hyvin sen, että lemmikistä on huolehdittava enkä voi ottaa sitä ainoastaan omasta mielenjohteestani. Tämän vuoksi kyselisinkin teiltä mikä voisi olla helppohoitoinen mutta kuitenkin jollakin tapaa seurallinen lemmikki? Eli koira on varmaankin tuon seurallisuuden multihuipentuma, mutta vaatii aika paljon ulkoilutusta jne. Kaalimato sen sijaan ei ole kovin seurallinen, mutta ei vaadi yhtä paljon hoitoa kuin kora. Tarvitsisin varmaankin jotain tältä väliltä. Olisiko teillä ehdotuksia? Toistan vielä, että olen vastuuntuntoinen henkilö ja sen minkä otan, otan tosiaan huolehdittavakseni, mutta koira tuntuu vähän turhan kokonaisvaltaiselta hankinnalta.
Kommentit (65)
No näinhän se varmasti on. Olen kyllä kieltämättä ollut jo pitkään kahden vaiheilla hankkisinko kissan. Muitten mielipiteillä siinä nyt ei oikeastaan ole ollut väliä, olen pohtinut vain sitä pystynkö antamaan kissalle tarpeeksi omistautumista ja omaa aikaani, että asia etenee reilusti.
Loppujen lopuksi kaikkein suurin ongelma varmaankin on se, että en yhtään tiedä miten kissoja hoidetaan. En tiedä pitääkö käydä hakemassa jotain matorokotuksia, pitääkö jotenkin kouluttaa, pitääkö mitä syöttää ja kuinka usein. En tiedä mitään muuta kuin, että tykkään kissoista. :D[/quote]
Älä huoli, nopeasti sen oppii, kun ottaa asiasta selvää :) Ei ole rakettitiedettä ja esim. mustissa & mirrissä voidaan neuvoa ruoan suhteen. Kunhan nyt joka päivä on puhdasta, kylmää vettä hanasta, raksuja ja märkäruokaa tarjolla, niin kaiken pitäisi olla okei. Hyvä ajatus on lähteä liikenteeseen sillä, että haluaa antaa kissalleen hyvän elämän ja yrittää parhaansa sen toteuttaa.
Kokeile vaikka googlailla kissan ottamisesta, perustiedot löytyvät sieltä, jos kissan ottaminen kiinnostaa ja sinä näytit pitävän kissoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kissan ottamisessa on ainoa negatiivinen puoli se, että kännykkä täyttyy pelkistä kissakuvista.
Mutta hei, onhan ne niin söpöjä.
Onnea kuitenkin sinulle, minkä eläimen sitten päätitkään hankkia.
Kyllä mikä tahansa hengittävä olento saa kodin tuntumaan kodilta. Itse asun yksin ja pelottaisi ajatella, kuinka kirjaimellisesti yksin olisin. Eihän nuo kissatkaan kaikista sosiaalisimpia olentoja ole ja eivät runoile iltasatuja, mutta tuo se lämpöä asuntoon. Niin ja karvoja.
Teippirulla on hyvä omistaa.
Hyvää uuttavuotta!
-känniläinen
No tietysti kissa! Sen voi jättää yhdeksi yöksi joskus yksin (ei suositeltavaa), sen kanssa voi leikkiä ja ulkoilla, kun opettaa valjaisiin heti pennusta. Kissan hurina (kehräys) on maailman rauhoittavin ääni ja saat läheisyyttä ja hellyyttä, kun pidät kissaasi pennusta asti lähellä ja hellittelet.
Bonuksena se, että oman kokemukseni mukaan iso osa naisita on sitä mieltä, että kissan omistava ja kissastaan huolehtiva mies ei voi olla huono valinta eli toimii myös siinä naisen hankinnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa varmaan säälittävältä, yksinäinen mies, joka haluaa kissan heh :D
No mitähän muiden mielipiteillä on väliä? Tuttu sinkkumies otti juuri syksyllä kissan, eikä varmasti keneltäkään lupia kysellyt.
Kissan ottaminen ei ole säälittävää. Se on säälittävää, jos ei ota kissaa, kun kuvittelee sen olevan muiden mielestä säälittävää.
No näinhän se varmasti on. Olen kyllä kieltämättä ollut jo pitkään kahden vaiheilla hankkisinko kissan. Muitten mielipiteillä siinä nyt ei oikeastaan ole ollut väliä, olen pohtinut vain sitä pystynkö antamaan kissalle tarpeeksi omistautumista ja omaa aikaani, että asia etenee reilusti.
Loppujen lopuksi kaikkein suurin ongelma varmaankin on se, että en yhtään tiedä miten kissoja hoidetaan. En tiedä pitääkö käydä hakemassa jotain matorokotuksia, pitääkö jotenkin kouluttaa, pitääkö mitä syöttää ja kuinka usein. En tiedä mitään muuta kuin, että tykkään kissoista. :D
Helpostihan noi asiat selviää vaikka netistä. Jos otat aikuisen kodinvaihtajan, se on todennäköisesti jo valmiiksi lemmikkikelpoinen, eli sisäsiisti, leikattu ja rokotettu. Pentukin oppii perusjutut nopeasti. Rokotukset pitää hoitaa jos niitä ei vielä ole, mutta eläinlääkäri kertoo kyllä mitkä pitää ottaa. Ei siinä tarvi päätään juuri, lompakkoa jonkin verran.
Ja syötä sitten laadukasta ruokaa sille! :) Eläinkaupasta tai eläinlääkäristä ostettuja. Markettien halpisruoista tulee jo parissa vuodessa jos jonkinmoisia tauteja (virtsatiekivet, kilpirauhasen häiriöt) ja yliherkkyyksiä (herkkä vatsa, vilja-allergia)
Vettä pitää aina olla tarjolla. Hiekkalaatikko täytyy pitää puhtaana ja sinne oltava vapaa pääsy (ei esim suljetussa vessassa). Ruoka ja vesikippo eivät saa olla hiekkalaatikon välittömässä läheisyydessä - kissa ei halua tehdä jätöksiä ruokansa lähelle.
Sit ois hyvä olla joku korkea kohta minne kissa pystyy menemään pötköttelemään. Kissat tykkää olla korkealla. :)
Vierailija kirjoitti:
Kissan ottamisessa on ainoa negatiivinen puoli se, että kännykkä täyttyy pelkistä kissakuvista.
Mutta hei, onhan ne niin söpöjä.
Onnea kuitenkin sinulle, minkä eläimen sitten päätitkään hankkia.
Kyllä mikä tahansa hengittävä olento saa kodin tuntumaan kodilta. Itse asun yksin ja pelottaisi ajatella, kuinka kirjaimellisesti yksin olisin. Eihän nuo kissatkaan kaikista sosiaalisimpia olentoja ole ja eivät runoile iltasatuja, mutta tuo se lämpöä asuntoon. Niin ja karvoja.
Teippirulla on hyvä omistaa.
Hyvää uuttavuotta!
-känniläinen
Heh, joo muutaman naispuolisen kaverin Facebook-päivitykset on 99% kissavoittoisia, mutta mikäs siinä, eikös kissavideotkin ole hyvää terapiaa. :D
Nyt on kyllä tullut niin hyvää tsemppia kissan suuntaan, että sitä joutuu ihan käymään itsensä kanssa kaksintaistelua siitä miksi muka ei hankkisi kissaa. Ehkä pitää nyt kuitenkin muutama päivä vielä asiaa rauhassa harkita, mutta kyllä tämä nyt "hotsittaisi". :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi kissaa. Niistä on seuraa toisilleen kun olet töissä ja niiden touhuja on ihana seurailla. Kissat on usein todella sosiaalisia ja seurallisia eläimiä, mutta ah niin helppo hoitoisia!
Ja mies jolla on kissa, erittäin vetävää. Kissamiehet on yleensä vetävällä tavalla herkkiä herkkiä, huolehtivaisia ja eivät vaadi turhaa pönkitystä itsetunnolleen. Kissamiehet <3
Kissa. Mainiota seuraa, ei kaipaa paapomista. Jotkut väittää, että kaksi kissaa pitäisi olla, mutta mm. minun kissani, ihmisrakas vaikka onkin, ei halua ketään muita kissoja lähiympäristöönsä. Kissan opettaminen tekemään tarpeensa vessaansa ei ole mikään ongelma, luovutusikäinen pentu on yleensä jo sen taidon oppinut. Bonuksena se, että on muuten melkoinen naismagneetti. Kun käydään kissan kanssa lenkillä, lähes aina tulee joku leidi juttelemaan.
Kissa kun oppii nuorena ulkoilemaan hihnassa, sekään ei ole mikään vaikea juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
suosittelen OLMIA :3
Olmiasiantuntija siellä, vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvoin kissaa edes täytyy opettaa sisäsiistiksi (hiekkalaatikon käyttäminen), koska kissa on siisti eläin ja lähes tulkoon aina käyttää sitä omatoimisesti. Sinulle jää vain laatikon siivoaminen, mutta se kannattaa siivota usein, koska jos laatikko on likainen, niin kissa pissaa muualle.
Suosittelisin kissaa, itse hankin hylätyn kissan, joka ei tullut toimeen muiden kissojen kanssa. Mitä mahtavinta seuraa, sen kanssa olen juonut (eli yksin kännit kissan kanssa, säälittävää), se tulee luokse rapsutettavaksi, nukkuessa se tulee viereen kehräämään, itkiessä se tuo lohtua omalla tavallaan kiehnäämällä jaloissa tai sylissä ja onhan kissoissa vaikka mitä mukavaa, eihän muuten netti olisi täynnä kissavideoita :)
Kissan hoitaminen on ainakin omasta mielestäni todella helppoa, ruokkii hyvin ja hyvällä ruoalla, siivoaa hyvin ja pitää seuraa kissalle ja vastavuoroisesti, niin kotona on mukava olla, kun ei ole "yksin".
Kissan koulutus on sitten oma asiansa, koiralle helpompaa (tai ainakin nopeampaa) opettaa temppuja.
Mutta kai kissakin heittää yläfemman, kun tarpeeksi harjoittelee.
Hahaa kuulostaa mahtavalta, kännit kissan kanssa, sopis mulle. Osasit myydä idean todella hyvin. :)
Minä myös kännään kissani kanssa. Ja parasta on, että jos vaan laitan ukkelin kuppiin muroja ja vesiautomaatti on päällä, voin nukkua krapulaani koko päivän. Kissa ei vaadi mitään, päinvastoin on tyytyväinen kun saa kerrankin nukkua mun kainalossa koko päivän. Eli hommaat kissan ilman muuta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen kissaa sinulle. Se on aika itsenäinen otus mutta siitä saa myös kaverin. Kissa tyytyy aika vähään. Sinulta kissan pitäminen vaatii sitä että huolehdit sen perustarpeista etkä jätä liian pitkäksi aikaa yksin. Kissa ei pidä pahana jos sitä joku toinen hoitaa poissaollessasi.
Itselläni on kokemusta kissasta ja koirasta. Koira on todella kokonaisvaltainen! Omassa elämäntilanteessa koira on ollut hyvä. Sitä pitää viedä ulos, se vaatii huomiota ja huolehtimista ihan eri tavalla. Koiralta saa myös sitten paljon enemmän. Koira on tutustuttanut minut myös enemmän muihin ihmisiin ja porukoihin.
Kissalla voi olla tylsää ja yksinäistä, jos se joutuu olemaan pitkiä päiviä yksin kotona. Työssäkäyvän saattaa joskus olla parempi hankkia kaksi kissaa, jotta niistä on toisilleen seuraa. Riippuu kissan persoonasta. Toisaalta jos käy kotona usein vain nukkumassa, ei kissoja ehkä kannata hankkia lainkaan...
Kissan ruokintaan kannattaa perehtyä hyvin muutaman kirjan ja parin hyvän nettisaitin avulla. Jotkin asiat ovat kissalle myrkyllisiä. Kannattaa kirjojen tietojen avulla pohtia myös, onko kotona muita vaaranaiheuttajia.
Kissakin voi olla vaativa. Monet kissat nauttivat ulkoilusta, joten kannattaa miettiä, onko mahdollisuutta ulkoiluttaa kissaa säännöllisesti tai onko lähistöllä turvallista liikkua vapaasti (Helsingissä autotiet ovat lähes poikkeuksetta vaarallisia).
Lisäksi täytyy huomioida kissan lajityypillinen käyttäytyminen. Mm. asunnon tulee olla riittävän tilava ja korkeita kiipeilypaikkoja olisi hyvä olla. Kissakirjat perehdyttävät aika hyvin tähänkin.
Ei hitto mä nauroin..kastemato..kuristajakäärme 😀 anteex..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No näinhän se varmasti on. Olen kyllä kieltämättä ollut jo pitkään kahden vaiheilla hankkisinko kissan. Muitten mielipiteillä siinä nyt ei oikeastaan ole ollut väliä, olen pohtinut vain sitä pystynkö antamaan kissalle tarpeeksi omistautumista ja omaa aikaani, että asia etenee reilusti.
Loppujen lopuksi kaikkein suurin ongelma varmaankin on se, että en yhtään tiedä miten kissoja hoidetaan. En tiedä pitääkö käydä hakemassa jotain matorokotuksia, pitääkö jotenkin kouluttaa, pitääkö mitä syöttää ja kuinka usein. En tiedä mitään muuta kuin, että tykkään kissoista. :D
Älä huoli, nopeasti sen oppii, kun ottaa asiasta selvää :) Ei ole rakettitiedettä ja esim. mustissa & mirrissä voidaan neuvoa ruoan suhteen. Kunhan nyt joka päivä on puhdasta, kylmää vettä hanasta, raksuja ja märkäruokaa tarjolla, niin kaiken pitäisi olla okei. Hyvä ajatus on lähteä liikenteeseen sillä, että haluaa antaa kissalleen hyvän elämän ja yrittää parhaansa sen toteuttaa.
Kokeile vaikka googlailla kissan ottamisesta, perustiedot löytyvät sieltä, jos kissan ottaminen kiinnostaa ja sinä näytit pitävän kissoista.
Mitkään kuivanappulat EIVÄT ole kyllä hyvää ravintoa kissalle. Saati jotkin markettien valmisruoat... Kaukana kissalle sopivasta ravinnosta.
Suosittelen lukemaan kissanhoidon oppaita :)
Suosittelen lämpimästi chinchillaa. :) Tuttava luuli ensikuulemalta chinchillan olevan jonkin sortin hämähäkkilaji, eikä sen vuoksi uskaltanut tulla meille heti katsomaan uutta perheenjäsentä. Todellisuudessa kyseessä on kuitenkin jyrsijä. Elinikä jopa yli 20v, joten chinchilla vaatii kylläkin sitoutumista.
Suosittelen myös kissaa. Itsekin pelkäsin aikoinaan uskallanko ottaa kun ei ollut kokemusta, osaanko hoitaa ja mitä pitää tehdä jne. Sitten vain menin löytötarhaan ostamaan löytökissan ja parin alkuviikon jälkeen on mennyt hienosti. Alussa maukui yöt ja päivät ennenkuin tottui. Ei ole koskaan tehnyt tarpeitaan laatikon ulkopuolelle. Ulkoillaan yhdessä, valjaissa ja ilman koska osaa kulkea mukana. Nukkuu usein vieressä, ja muutenkin seurailee huoneesta toiseen perässä ja osallistuu toimintaan.
Kahta kissaa en kuitenkaan ottaisi. Leijona on ainut laumassa elävä kissaeläin, kotikissoista jotkut viihtyvät laumassa, toiset eivät sopeudu olleenkaan ja se aiheuttaa tappelua, varsinkin öisin voi olla aikamoista elämöintiä jos huono tuuri käy eikä silloin paljon nukuta. Feromonisuihkeilla jättää raapimisen. Markettiruuat sopii oikein hyvin, kalliit erikoisraksut ja muut jäävät kuppiin ainakin tällä kollilla. Leikkauttaa kannattaa ehdottomasti, rokotukset on nykyisin kolmen vuoden välein, kaikki laitetaan kerralla.
Itse en ottaisi miestä joka ei tykkää kissoista, mielestäni kissavihaajamiehessä on jotain pahasti vialla, joten jos näkisin miehen taluttamassa kissaa niin tietäisin että kyseessä on empaattinen ja fiksu mies. Kissa pärjää hyvin tarvittaessa vuorokaudenkin yksin jos on pakko, ja viihtyy yksinään, nukkuu, syö, kattelee ikkunasta, leikkii...
Piti vielä mainita että kissa on paljon omistajaan sitoutuvampi kuin koira. Yhdessä dokkarissa testattiin kissoja ja koiria: toisessa suunnassa oli omistaja tyhjin käsin, toisessa suunnassa vieras ihminen herkkujen kanssa ja molemmat kutsuivat lemmikkiä. Koira meni aina ventovieraan luokse herkkujen takia, kissa meni aina omistajan luokse.
Kissaa minäkin suosittelen. Tässä tapauksessa, kun isäntäehdokas on kissojen suhteen kokematon, suosittelisin nuorehkoa, mutta kuitenkin aikuista löytökissaa. Muistaakseni ne ovat jo oletusarvoisesti leikattuja.
Helsingissä kissoja voi tiedustella Viikin löytöeläintalosta ja Hesyltä. Paikkojen henkilökunta osaa varmaankin kertoa, mikä kissayksilö on tottunut sisäkissaksi, mikä niistä haluaa olla uuden kotinsa valtias yksin ja mikä niistä on sosiaalinen. Ja kun löytyy tuollainen kombo, niin sehän on siinä!
Ruokintaan suosittelen eläinkauppojen/-lääkäreiden tai apteekkien valikoimista löytyviä laadukkaampia ruokia, niin märkä- kuin kuivaversioina. Lisäksi kissat usein rakastavat esim. keitettyä seitiä tai ihan mitä tahansa maustamatonta (ja ennenkaikkea suolaamatonta) naudan- tai sianlihaa. Yksi kissaystäväni hullaantuu hirven jauhelihasta. Kissat osaavat olla kyllä nirsoja, eli on yksilöstä kiinni, mikä maistuu. Ja sekin voi vaihdella suunnilleen kuun asennon mukaan.
Ja tuosta sisäsiisteydestä. Kissa ei helposti pissaa muualle kuin laatikkoonsa. Jos pissaa muualle, syitä on pääasiassa kolme: laatikkoa ei ole putsattu riittävän usein, kissa merkkaa reviiriään (ei kovin yleistä leikatuilla kissoilla) tai kissa on jotenkin sairas (pissaaminen sattuu, joten kissan mielestä laatikko on siihen syypää, joten pissataan muualle).
Ei muuta vakavasti harkitsemaan kissan hankkimista!
Kissoille on olemassa feromoni suihketta, joka vähentää stressiä ja merkkailua, maksaa alle 40€, mutta on myös sen arvoista, säästää huonekalut ja kissankin mielenrauhan :D Suihkeen pitäisi auttaa vähentämään juurikin pissaamista JA myös raapimista, se myös rentouttaa kissaa ja rento kissa on hyvä kissa.
Kissa myös kannattaa leikkauttaa, oma kissa merkkaili kaikkialle kiima huuruissaan, loppui kokonaan leikkauksen myötä. Tämän jälkeen ei pitäisi olla lainkaan kusi ongelmia.
Näiden rahallisten menojen jälkeen kissaan menee aika vähän rahaa, toki aina voi tulla eteen eläinlääkäri reissuja, kuten kaikkien eläimien kohdalla.
Terveisin se yksinäinen kissan kanssa ryyppäävä.