Mitä mieltä tilanteesta? (sisarukset ja periminen)

Äitisi on testamentin  tekijä  hän saa määrätä omaisuutensa , vähäisen tai runsaan, vaikka Vilkkilän kulkukissojen talolle . Ei ole sinun ongelmasi  tietää/ miettiä mitä testamentissa määrätään ennenkuin se perukirjoitus tilaisuudessa otetaan käsittelyyn joten et ole velvollinen puolustamaan äitisi toimia tai "varoittamaan " sisariasi.Testamentti on hänen viimeinen tahtonsa.

Meillä appiukko junaili niin, että 4 lasta jakoi perinnön, viides ei saanut mitään. Ja kun tämä ei tajunnut lakiosaa vaatia, jäi testamentti voimaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä tilanne jossa äiti ilmoittaa yhdelle lapsista että sinä olet ainoani, muut eivät mitään.

Se tuntuu minusta oudolta, pahalta. Tekisi mieli soittaa muille ja kertoa tämä. Sitten olisin muiden puolella, jos kerron. Muut luulevat että olen äidin puolella Jos en kerro.

Vai esitänkö sitten perinnön jaossa vain todella yllättynyttä...

Testamentti ei ole mitenkään pakollinen eikä tietenkään useilla (esim. yllättäen kuolleilla nuoremmilla ihmisillä) sitä edes ole laadittuna.

Eli jos omaisesi antaa kenen tahansa hyväksi laaditun testamentin alkuperäisversion vain sinulle, niin voit itse päättää, tuotko testamentin esille perunkirjoituksen yhteydessä. Jos se ei sinua miellytä, niin voit repiä sen ja sitä ei siis ole. Jos hän toimittaa testamentin etukäteen myös sisaruksillesi, niin voitte yhdessä päättää tuhota kopiot ja testamenttia ei ole. Jos taas omaisesi on toimittanut testamentin myös perunkirjoituksesta vastaavalle ns. uskotulle miehelle, joka voi olla vaikka ulkopuolinen juristi, niin silloin ette pääse testamenttia "pakoon". Mutta silloinkin perinnönjako tapahtuu niinkuin laki määrää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

18 lisää: kun perinnönjaon aika tuli, vanhempani ei siis kertonut sisarukselleen, että hän tiesi jo etukäteen kuinka se tulee menemään. 

Kiitos tästä.

Olen kyllä miettinyt siten että kunnioittaisin äitini mielipidettä asiassa mutta toisaalta sisaruksieni kanssa jatkan vielä pitkän matkan äitini jälkeen :/

Ap

Äitisi vastaa omista perintösuunnitelmistaan eikä sinun asiasi ei ole tässä vaiheessa ottaa kantaa äitisi suunnitelmiin.  Sinun aikasi on sitten, kun perintö on sinun ja voit päättää, haluatko noudattaa testamenttia.

Testamentin voi laatia kenen vaan hyväksi. Siinä ei tarvitse huomioida mitään lakiosia. Perilliset ovat kuitenkin oikeutettuja lakiosaan, jos sitä vaativat. Kaikki eivät aina lähde vaatimaan.

Ap ei ole vastuussa äitinsä testamentista. Ymmärrän kyllä että se hämmentää. Miten siskoille kertominen parantaisi tilannetta?

Kehottaisin äitiä itseään kertomaan testamentista kaikille perillisilleen ja kertomaan kenen hallusta se tarvittaessa löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Kehottaisin äitiä itseään kertomaan testamentista kaikille perillisilleen ja kertomaan kenen hallusta se tarvittaessa löytyy.

Olen samaa mieltä. Jos äiti ei kuitenkaan halua kertoa testamentistaan kaikille ja jako ei sitten mene sisarusten kesken tasan, niin mikä estää enemmän perintöä saaneen sisaruksen lahjoittamasta "liikaa" saamaansa osuutta sisaruksilleen jälkeenpäin? Jos tulee mieleen, että verottaja puuttuu tällaiseen lahjoitukseen, niin sitten lahjoittaa näkymättömästi käteisenä.

Ja jos kuolleen omaisen jäämistöä tutkiessa löytyisi nippu rahaa tyynyn sisältä ja kirjahyllystä, niin perilliset jakaisivat nämä rahat tasan kaikessa hiljaisuudessa ja niitä ei enää ilmoitettaisi perunkirjoitukseen vainajan omaisuutena. Näin mahdollinen perintövero (perinnön arvosta riippuen) sattaisi pienentyä. Ei ehkä laillista, mutta mikä viranomainen tästä saisi tietää?

Toki tätä kikkaa voisi sitten vainajan lähin omainen käyttää myös muita perijöitä vastaan, jos löytäisi rahat itse eikä ilmoittaisi niistä kenellekään. Mutta se on taas vähän voivoi.

Ehkä tässä tapauksessa on enemmän kyse siitä (ap:n mielestä väärästä) toimintatavasta, että äiti haluaa suosia yhtä lastaan muiden kustannuksella, kuin siitä kuinka paljon perintöä kukin saa.

Mutta eihän sille voi mitään, että tällaisessa tunteikkaassa asiassa kuitenkin laki ja byrokratia menee tunneasioiden yläpuolelle.

Kun perintöä aikanaan jaetaan, niin ap voi luopua osasta perintöään ja perintö jaetaan tasan lasten kesken ja mahdolliset verot myös. Ihan laillista ja mahdollista. Eikä siitä tosiaan ole pakko kertoa kenellekään, jos ap on yksin testamentin edunsaaja.

Vierailija kirjoitti:

Kun perintöä aikanaan jaetaan, niin ap voi luopua osasta perintöään ja perintö jaetaan tasan lasten kesken ja mahdolliset verot myös. Ihan laillista ja mahdollista. Eikä siitä tosiaan ole pakko kertoa kenellekään, jos ap on yksin testamentin edunsaaja.

Perinnöstä luopumisessa ei ole mitään ehtoja, ei  siis ole mahdollista luopua osasta perintöä tai määrätä kenelle oma osuus menee. Perinnöstä luopuminen tarkoittaa että perintö jaettaisiin kuin perijä olisi kuollut.

Toki perinnön voi jakaa miten itse haluaa, ei jakokirjaa mihinkään rekisteröidä, eikä sitä missään vaadita. Perintöverot menevät tietysti perukirjan ja testamentin mukaan.

Up.. minuaki kiinnostaa

Vierailija kirjoitti:

Ei minua kiinnosta se että "nyt saan kaikki" vaan tilanne hämmentää. Pitäisikö minun koittaa kääntää äitini päätä tässä asiassa?

Ilmoittaa sisaruksilleni etukäteen tästä? Vai petänkö silloin äidin luottamuksen. Jos äitini ei muuta mieltään, meneekö minulla välit sisaruksiini..

Tiedän kyllä tuon lakiosan

Ap

Mielestäni perintöjä arvokkaampaa ja tärkeämpää olisi hyvät sisaruusvälit. Sen enempää selittämättä, miten paljon ne vaikttuvat. Samoin, jos välit ovat rikkonaiset. Valitettavasti äitinne tekisi testamentillaan teidän sisarustenne välille lisää rikkoa, epätasaisen kohtelun  myötä. Suosittelen, että yrität puhua äidillenne järkeä ja samalla ottaisit sisareihisi myös yhteyttä. Kerro heille vaikka, että toivot teidän olevanne väleissä, kun aika jättää äitinne. Jos kertoisit testamentista, itseasiassa se voisi yhdistää teitä koko perhettä, koska se yhdistäisi teitä sisaria ja yhdessä voisitte pitää huolta äidistänne, omilla tavoillanne.

Jos et puuttuisi tilanteeseen ollenkaan, tuntuisi että äitisi on käyttänyt sinua häntä tukemaan, vaikka hänen olisi pitänyt omalta osaltaan selvittää kismat muiden lasten kanssa. Kismoihin voi liittyä esim. jotain sellaista että äitinne on tehnyt virheitä muiden lasten kanssa, opetellut niistä ja sinun kohdallasi on jo osannut toimia toisin. Mutta ei muita lapsia silti saa pitää arvottomampina. Ei ole lasten vika, jos äiti kohtelee heitä epätasa-arvoisesti. Jos sinut tullaan ns. palkitsemaan siitä, että äitinne on kohdellut muita lapsia väärin ja otat palkinnon vastaan, on varma että välisi sisaruksiisi tuhoutuvat lopullisesti. Äitisikin tämän ymmärtänee, mutta eikö hän välitä? Miksi hän niin tekee, onko hän katkeroitunut, eikä näe että sillä aiheuttaa lapsilleen pahaa.

Aika tavallinen tilanne varsinkin maatiloilla, että perintö testamentataan sille, joka jatkaa tilanpitoa ja yleensä on ollut siinä enemmän tai vähemmän palkattomana työntekijänä koko ikänsä. Pienissä perinnöissä ei muuten ole paljon merkitystä, kuka mitäkin saa. Toisinaan vaan jakaminen on tuhan hankalaa, jos omaisuutta on vähän ja se on esimerkiksi asunto, auto tai muu isompi.