Kokemuksia lymfoomasta?
Kävin aiemmin syksyllä lääkärissä, kun löysin kainaloista patteja ( kaulassa ja niskassa ollut jo monta vuotta) samalla muistin löytäneeni niitä aiemmin myös nivusista. Tarkistin ja siellä ne edelleen olivat.
Lääkäri tutki ja hutki, totesi että maksa turvonnut ja verikokeissa oli jotain häikkää. Kaikki laitettiin raskauden piikkiin. ( maksan turjotus ei voi johtua alkoholista koska 8/13 aloin odottaa ensimmäistä ja 12/14 toista perään)
No, nyt niitä patteja on tullut lisää toiseen kainaloon ja nivusiin. Ja mitä enemmän googlaan, sitä enemmän yhdistän muita oireita lymfoomaan. Jos se olisi levinnyt maksaan? Josta johtuisi mahakivut ja huono olo syömisen jälkeen?
Ruokahaluttomuuteen heräsin vasta kun aloin odottaa ensimmäistä, stressasin jatkuvasti kun ei tehnyt mieli syödä mutta pakkohan se oli että vauva kasvaa. Viimeisen 4 vuoden aikana olen siis laihtunut tahattomasti n.20% painostani.
Säärissä, vasemmalla rinnan alueella ja olkavarressa välillä aivan hillitön kutina.
Silmäluomet on aamuisin turvonneet.
Syyskuusta lähtien usein päänsärkyä ( ikinä ennen ei ole pää oikeasti särkenyt)
Loppuraskaudesta heräsin usein lakanat litimärkinä (mikä voi tietysti johtua raskaudestakin)
Myös mahassa tuntuu outo kova kohta, lääkäri huomasi jälkitarkastuksessa ensimmäisen lapsen jälkeen eli yli 1,5 vuotta sitten. Käski käydä näyttämässä jos ei häviä, no ei hävinnyt, mutta empä lääkärissäkään käynyt. Eli en usko että johtuu suolista kun on ollut niin pitkään.
Eli jos jollain olisi kokemusta ja voisi kertoa voinko jo lakata pelkäämästä syöpää?
Kommentit (27)
Aamulla on onneksi lääkäri. Ruokahaluttomuutta on siis jatkunut ennen raskautta, niiden ainaka ja jälkeen. Ekassa raskaudessa +12 kg mikä jäi melkein kokonaan synnärille, toisesta ei tullut enää kymmentäkään vaikka vauvakin painoi melkein 4 kg. Ei oo ollut lämpöilyä. Ei mulla kuiva iho ole, ja kutina on ollut jaksoittaista ja jotenkin epämääräistä, ihan kun jostain ihon alta kutisisi, ei lopu millään, jalat raapinut joku kerta jo melkein verille. Ja jos en väärin muista niin pitkäaikainen tulehdusarvo olo koholla. Jospa verikokeet otettaisiin huomenna uudestaan ja selveisi johtuiko kaikki pelkästään raskaudesta. Nuo imusolmukkeet eniten huolestuttaa kun niitä on tullut pienellä aikaa lisää
Ja niin se todella on että mitä enemmän lukee sitä enemmän alkaa luulla :D
Lääkärikirjan lukeminen yötä vasten ei ole hyvä ajatus, löydät itsestäsi kaikki useammankin vakavan taudin oireet. Jos ihan välttämättä haluat lukea niin lymfoomasta on oma verkkosivustonsa.
Kyllä mä hetimiten hakeutuisin uudestaan tutkimuksiin noilla oireilla. Mulla lymfooma oli salakavala. Löysin parista paikasta patteja ja muuten se ilmoitti itsestään yleisoireilla. Kutinaa mullakin oli. Se oli kovaa kutinaa, kuitenkin lähinnä säärissä, jossa tietenkään tautia ei ollut. Ei ole tarkoitus pelotella, mutta parempi se vaihtoehto olisi nopeasti suljettava pois.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs lääkäri sanoi?
Ihan sama mitä suomalainen epäpätevä lekuri sanoo. Ei se jaksa tutkia eikä paneutua potilaan ongelmiin eikä varsinkaan silloin jos tämä tulee julkisen puolen kautta hoitoon kun kunnilla ei ole rahaa maksaa kallista erikoissairaanhoitoa. Suomalainen sairaanhoito on surkeaa! Ihmisillä on levinneitä syöpiä kun lääkärit ei huomaa niitä ja jos sattuvat huomaamaankin niin määräävät vaan Buranaa...
Noniin, lääkäri oli asiallinen ja erittäin mukava vanhempi nainen. Ymmärsi huoleni vähättelemättä ja tutki patit, maksan ja mahdolliset muut alueet joilta imusolmukkeita voisi löytyä. Ovat liikuvia ja sileitä, joten ei pitäisi olla huolestuttavia, mutta ei ikinä voi tietää.
Maksa ei ollut enää turvoksissa, kysyin onko kohtu voinut painaa maksaa ylemmäs niin että se olisi hämännyt. Ei ollut aivan varma mutta ajatteli senkin olevan mahdollista. Kertoi että sitä voidaan tarkemmin tutkia, mutten enään muista puhuiko ultrasta vai mistä.
Huomasi soliskuopassa myös jotain kudosta, muttei osannut varmaksi sanoa onko imusolmuke vai tavallista kudosta. (Olen samaisen solisluun loukannnut n. 10 vuotta sitten, hyppii kummallisesti pois paikoiltaan. Mustä tietää vaikka olisi jotain arpikudosta.)
En taaskaan muistanut mainita kaikkia itseä huolestuttavia oireita, mutta lääkäri teki lähetteen verikokeisiin ja keskussairaalaan, jossa tutkitaan paremmin nämä patit, myös kitalaessa oleva kova patti. Ja saan mahdollisuuden mainita niistä mitä unohdin. Mahdollisesti tehdään kuvaukset ja otetaan koepala, sekä arvioidaan tämä mahdollisesti mikreeniksi epäilemäni päänsärky.
Max Pp, nro 5
Ei, tämä ei ollut viimeyön juttu, olen tosissani ollut vähän huolestunut ja myös mielenkiinnosta selannut netistä kaikkia mahdollisia artikkeleita aiheeseen liittyen jo pitkän aikaa. Nyt vaan huolet tuppasi kasaantua kun jännitin aamuista lääkärikäyntiä ja ajattelin kysellä jos jollakin oikeasti olisi jotain omakohtaista kokemusta ja tietoa asiasta.
Nro. 6!
Minkälaisia yleisoireita sinulla ilmeni? Olivatko patit ns. normaaleja liikkuvia, sileitä imusolmukkeita vai oliko niissä jotain poikkeavaa? Selvisikä tämä säärien kutina nimenomaan lymfooman aiheuttaneeksi? Millaisen ennusteen sait paranemisen suhteen? Niin tämä lääkärikin oli sitämieltä että ei siinä mitään häviä jos tutkitaan koska mahdollisuus kuitenkin aina on.
Nro. 8
Itselläni ei ole lähivuosina sattunut julkisella puolella eteen lääkäriä josta olisi pahaa sanottavaa. On ollut suomalaista ja venäläistä. Välillä on tullut kieliongelmia, lähinnä väärinkäsityksiä, jotka on kuitenkin saatu helposti oikaistua. Monille läheisille on sattunut eteen juuri näitä puoskareita jotka määrää buranaa ja käskee kotiin (niin tosin itsellekkin kerran päivystyksessä).
Mutta eniten tänään suoraan sanottuna vitutti äiti ja tytär joilla oli aika ennen minua. Kitisivät ja vitisivät kun lääkäri oli myöhässä. Kovaan ääneen käyttäytyivät epäsopivasti. Kun lääkäri vindoin saapui paikalle, hänen naamaltaan näki kuinka häntä hävetti, kun oli myöhästynyt. Äiti ja tytär eivät vuolaista pahoitteluista ja aivan ymmärrettävästä myöhästymisen syystä piitanneet vaan alkoivat omaa turhautuneisuuttaan kaatamaan lääkärin harteille. Tämän naisen kuullen pilkkasivat häntä erittäin röyhkeästi. Muutamassa lauseessa tiivistyi ylimielisyys ja "rahaa on" asenne. Siinä väkisin ajatteli, jotta eipä ole omena kauas puusta pudonnut. Jos olisin hetken verransanavalmiimpi, olisin avannut sanaisen arkkuni. Voi olla, että olisi äiti ja tytär ollut hetken hiljaa jos olisin päästänyt suustani kaiken mitä teki mieleni...
Mulla ne imusolmukkeet oli kovia, aristamattomia, huonosti liikkuvia tai paikallaan olevia. Maksimikoko yhden solmukkeen kohalla oli n. 4 cm. Muut oli 2-3 cm. niitä saatto olla ryppäinä mutta vain oikealta kainalosta ja kaulalta tunsin ne. Kyllähän ne siten oli selkeesti poikkeavia. Levinneisyys toki oli vähän yllätys. Molemmin puolin kainaloita, soliskuopissa, välikarsinan seudulla ja kaulalla oli tautia. Se oli hodgkinin lymfooma. Ennusteesta en halunnu itse puhua, mutta lääkärit oli siltä osin paljon positiivisempia kuin minä.
Kutina on lymfooman ja muutaman muun syövän oire. Mulla toki on toinenkin sairaus, joka voisi kutinan selittää, mutta koska se oli voimistunut syövän aikana, kyseessä oli sen oire. Muita oireita oli lievä lämpö (jatkuva), kamala väsymys joka ei nukkumalla helpottanu sekä yöhikoilua.
Lymfooma sairautena on moninaninen. Niin paljon eri variaatioita. Toivottavasti sulla ei kuitenkaan sitä ole, mutta kannattaa ehdottomasti poissulkea se vaihtoehto. -6
Kiitos 6! Kullan arvoista kuulla joltain omakohtaista kokemusta. Olen pahoillani sairaudestasi ja toivon hyvää tulevaisuutta sinulle!
Mulla ei kuitenkaan noita yleisoireita selkeästi ole ja patit olivat kuitenkin "normaaleja", joten olen asian kannalta vähän rauhallisemmin mielin. Mutta sen pohjalta mitä tietoa olen lukenut, olen ymmärtänyt kyseessä olevan salakavala tauti, joka voi oirailla hyvin monimuotoisesti tai olla oireilematta.
Jos saan vielä udella, oliko nämä isommat ne joita ei ulkoisesti havainnut? Ja oliko väsymyksesi kokopäiväistä uupumusta ja jatkuvaa väsymyksen tunnetta vai enemmänkin hermoja raastavaa väsymystä ja tunnetta että on pakko päästä nukkumaan?
Hyvä homma, jos ei niin pahoja oireita ole tai ne on alkanut helpottaa. Väsymys mulla oli molempaa; kokopäiväistä uupumista, että nukuttavaa oloa. 10 h ei riittänyt, vaan tarvisin vielä päiväunet. Suurimmat tosiaan oli syvempänä, lukuunottamatta sitä yhtä 3 cm pattia joka oli kainalossa. Sekään ei kunnolla näkynyt ulospäin. Kaulalla oli selkeämpi kohouma, mutta sitä ei pystynyt itse toteaman imusolmukkeeksi vaan piti ultrata. Päällä nimittäin oli turvotusta joka teki kyhmystä pehmeän.
Minullakin lymfoomaa alettiin epäillä odottaessani tytärtäni. Ultratessa huomattiin että perna oli suurentunut ja maksassa oli jotain poikkeavaa. Magneettikuvauksia tehtiin ja maksasta otettiin koepala, mutta lopulta lääkäri tuli siihen lopputulokseen ettei kyseessä ollut mitään vakavaa. Synnytyksen jälkeen hemoglobiini ei kuitenkaan raudan syönnistä huolimatta alkanut nousta ja minua väsytti hirveästi. Oli vilunväristyksiä ja erityisesti sääret kutisivat hirveästi. Niska oli usein öisin märkä hiestä. Tutkimukset aloitettiin uudestaan ja aika pian oli jo selvää, että lymfooma se kuitenkin sitten oli.
Minulle tuli selvästi näkyvä imusolmuke soliskuoppaan vasta sitten, kun tautia oli epäilty jo melkein vuoden verran ja monia tutkimuksia tehty. Tauti oli siis näkymättömissä vatsan alueella ja keuhkojen välissä välikarsinassa. Välikarsinan alueella oli kaksi kasvainta joiden halkaisija oli yli 8cm! En ollut huomannut mitään. Vatsan alueella muutaman sentin kokoisia ja perna suurentuntut ja täynnä pieniä pesäkkeitä. Maksan muutos oli sitten loppupeleissä jokin vaaraton kysta tai vastaava, eikä liittynyt tähän tautiin mitenkään. Kaulan imusolmukkeesta otettiin koepala ja Hodginin tauti varmistui lopullisesti siitä. Siinä vaiheessa kuitenkin tuntui jo helpotukselta, että diagnoosi löytyi ja jahkailu ja epätietoisuus loppuivat. Kainalon tai nivusten alueelle ei missään vaiheessa tullut patteja.
Tällä hetkellä toivun kantasolusiirrosta ja toivon että syöpä on taakse jäänyttä elämää. Kolmea erilaista sytostaattihoitoa kokeiltiin ennen kuin kasvaimet olivat joka puolelta hävinneet. Melkein vuoden verran hoidoissa meni.
Toivotaanja pidetään peukkuja, että sinun tapauksessa kyse olisi kuitenkin jostain ihan vaarattomasta jutusta!
Sisko joutui päivystykseen lenkillä väsyttyään. Keuhkokuvissa löytyi sydämen välikarsinasta tennispallon kokoinen kasvain joka näytepalasta paljastui non-hodgkinin lymfoomaksi, agressiiviseksi sellaiseksi. Alle vuoden päästä vietettiin hautajaisia, monen hyvän ja pahan päivän jälkeen, taisteluja voitettiin mutta sota hävittiin.
Saku koivuhan sairasti saman "NHL":n ja lehdissä ylistettiin kuinka taistelutahdon ansiosta voitti syövän. Ei syövän voitto ole potilaan tahdon asia vaan riippuu tuurista (tyyppi, levinneisyys) sekä oikeasta ja riittävästä hoidosta. Aina ei sekään riitä.
Olen pahoillani siskosi puolesta 15/15. On ihan kamalaa kun puhutaan juuri noin, että joku voitti syövän taistelutahtonsa avulla. Ihan niinkuin joku sitten haluaisi kuolla syöpään ja antaa vain periksi. Että joku toinen olisi jotenkin luonteeltaan heikko ja sen takia kuolee. Eipä positiivisesta asenteesta haitaakaan ole, mutta ei sillä kyllä syöpää voiteta jos sitä ei hoidoilla parantamaan pystytä.
Kiitos 14. Eli tuo säärien kutina on nyt jo kahdella ollut oireena, täytyy siis tarkkailla tilannetta. Toivotaan että sinun kohdallasi olisi vaikeudet selätetty!
15. Olen myös pahoillani siskosi tapauksesta. Ja samaa itsekin ajattelin kun 16, ei se selviäminen ole tahdonvoimasta kiinni. Hölmöä ajatella niin...
Nyt vaan odotellaan aikaa sairaalalle. Aamulla kävin verikokeissa. Ja olen löytänyt kaularangan (tai siis henkitorven) molemmin puolin myös noita suurentuneita imusolmukkeita. Mutta parempi vaan lopettaa tämä tutkiskelu ja odotella että saa selvyyden asioihin, mielenrauhaa tässä kaipaisi
Tänään tuli kutsu sisätautien poliklinikalle ensikuun alkuun. Ja jo maanantaille röntgen ja ultraääni kuvantaminen. Yllätyin kuinka nopeaa toimintaa. Ja taas uudet verikokeet, sitä en kyllä tiedä että miksi kun juuri otettiin täydellinen verenkuva...
Voimia ja mielenrauhaa sinulle odotteluun<3
Sinulla on asia onneksi otettu vakavasti ja jatkotutkimukset ovat siis tulossa. Minulla oli osittain samat oireet kuin sinulla (kutina, patti soliskuopassa) ja lisäksi hengenahdistusta loppuvaiheessa ennen kuin diagnoosi tuli - siis Hodgkinin tauti. Tuo em. patti oli pitkään ainoa oireeni ja annoin sen möllöttää 4 kk ennen kuin hakeuduin hoitoon. Silti tauti oli minulla levinnyt laajalle sisäelimiin asti. No hoidot sain ja elossa ollaan. Tällä hetkellä 2,5 vuotta terveenä. Odottaminen on pahin vaihe. Jos saat ikäviä uutisia, niin sitten sitä siirtyy selviämismoodiin ja asian hyväksyy yllättävän nopeasti. Syövän voittaminen ei tosiaan ole mitään sankarillista taistelua, jolla ihmisen kantti mitataan. Itsellä se oli enemmänkin sietämistä - sen sietämistä että oma elämä on välitilassa kun muut ympärillä elävät omaa arkeaan ja menevät eteenpäin kun itse et voi tehdä muuta kuin odottaa että hoidot tehoavat ja loppuvat aikanaan. Olin kuitenkin siinä onnellisessa asemassa, että hoidot alkoivat tehota heti ja jopa yllättävän hyviä. Tsemppiä siis odotukseen. Olet vahvempi kuin tiedätkään :)
Selittyisikö oireesi kuitenkin enemmän raskaudella? Kutina voi johtua myös kuivasta ihosta. Silmäluomet voi olla aamulla turvonneet ihan ihmesyistä (minullakin on), lisäksi toisilla imusolmukkeet tuntuvat paljon herkemmin. Itselläni leuan alla monta mollukkaa ja ultrattu on, lääkärissä käyty niiden vuoksi ainakin 10 kertaa vuoden sisään - ei löytynyt mitään pahanlaatuisuuteen viittaavaa. Mitä enemmän lymfooman oireita lukee, sitä enemmän luulee sairastavansa sitä! Kokemusta todella on :D
Eniten mua huolestuttaa sun ruokahaluttomuus, johtuisko vaan raskaudesta? Hormoneiden heittelystä? Ruokahaluttomuus on aina vähän epänormaali asia. Entäs onko ollut kuumetta? Lymfoomassa yleensä on lämpöä jatkuvasti. Älä ole liian huolestunut, oireesi voivat selittyä miljoonalla muullakin asialla, jos kuitenkin epäilet niin mene uudelleen lääkäriin. Onko patteja ultrattu? mitä häikkää verikokeissa oli? Valkosolut ja crp tulee katsoa.