Parisuhde muistisairaan kanssa. Onko mitään järkeä?

ei ole hyvä olla parisuhteessa, jossa tuntee menevänsä rikki.

Ai miten pelastaa itsensä?

No mietipä sitä.

No herranjestas ei tuommosta kannata, mitä sä saat tuosta?

Onko tämä testi ihmisten mielipiteistä, kun vaihtaa alkoholismin muistisairauteen?

Oli miten oli, niin sulla on oikeus ja velvollisuus suojella itseäsi ja lähteä suhteesta. Olipa kohtelun syy sairaus tai kusipäisyys, tuollaisessa suhteessa ei tarvitse kumppanin elää.

En ymmärtänyt miten muistisairaus liittyy asiaan, jos miehesi on kusipää.

Ei tolla käytöksellä taida olla mitään tekemistä muistisairauden kanssa. Mulkku mikä mulkku.

Narsismille uusi nimi = muistisairaus. Lähinnä mielisairaus.

Se dementia vaikuttaa tunne-elämään ja kykyyn ymmärtää toisen tunteita sekä aiheuttaa ns "paskamaista" käytöstä. Tottahan on se, että loppujenlopuksi minullahan ne tunteet tässä on eikä hänellä, vaikka kuinka nyt vannoo heikkoina hetkinä rakkautta niin tuskin kyse on muusta kuin pelosta menettää saavutettu etuus. Meitä vanhanaikaisen kasvatuksen saaneita naisia taitaa olla yhä vähempi jossa nainen vaan ymmärtää loputtomasti ja tekee töitä yksin suhteen eteen kun mies elää omaa elämäänsä. 

ap

Käsittääkseni monet muistisairaudet etenevät huonompaan suuntaan. Tosin tunsin yhden auto-onnettomuudessa aivovamman taikia muistiongelmista kärsivän.

Hänellä oli ongelmia lyhytaikaisen muistin kanssa. Muun muassa sen kaltaista että sovimme kävämme pankkiautomaatilla ja 5 minuuttia sen jälkeen kun olimme käyneet alkoi napina että eikös meidän pitänyt mennä pankkiautomaatille. Hotellissa hänen oli vaikeaa muistaa huoneen numeroa jos nyt muisti oikean hotellin.

Tästä on vuosia aikaa ja en ole häntä nähnyt mutta kuullut että on hyvin oppinut tulemaan ongelman kanssa toimeen tai sitten jopa hieman toipunut.

Jep ja samat asiat jutellaan kerta toisensa jälkeen ja mistään on turha sopia. Ei muista mitään tai sitten ihan omiaan kun on ehtinyt valehdella itselleen. Huutamalla päälle ja haukkumalla hulluksi peittää omaa pihalla olemistaan.

ap

Onko teillä pitkä yhteinen elämä takana vai oletko alkanut seurustella niin, että muistisairaus on ollut suhteessa mukana koko ajan?

Onko siis todella niin, että mies on noin pahasti muistisairas, mutta kykenee kuitenin menemään ja tulemaan ja juhlimaan itekseen? Onko sairaus aito vai käyttääkö hän sitä vain selityksenä käytökselleen?

On ollut ihan koko ajan mukana mutta diagnoosi tuli vasta nyt. Sitä ennen minä olin se joka ei kuulemma muistanut mitään oikein. Seurusteltu ollaan pari vuotta.  Hän on hyvin karismaattinen ja osaa tiettyyn rajaan asti peittää sen, että ei muista. Aika nopeasti se kyllä tulee ilmi jos mennään normaaleihin aiheisiin, mutta esim sellainen deittikäytös varmaan sujuu ja osaa huijata ja sitten on vain niin että naiset ei kaikki välitä. Ovat niin kuin miehetkin, että hakemassa seksiä ja silloin ei haittaa vaikka toinen ei mitään miesmateriaalia olisikaan. Hän on vanha pelimies ja ne otteet tulee sieltä selkärangasta. Käytös on sulavaa, miellyttävää ja hurmaavaa ja jokainen nainen tuntee hänen seurassaan miten on maailman mielenkiintoisin ja tärkein sillä hetkellä.  Käytös on minusta vain muuttunut pahemmaksi kun sai diagnoosin, ihan kuin hädissään yrittäisi nyt valloittaa koko maailmaa, mutta tietenkään minun ei tarvitse sitä kestää, kun minulla kuitenkin on tunteet ja selkeästi hänellä ei ole aitoja tunteita ketään kohtaan.

ap

Minusta silloin, kun takana on pitkä suhde, sen muistisairaan mukana ollaan loppuun saakka, ja kestetään rakkaalta ihmiseltä se kurjakin puoli. Koska siihenhän sitä naimisiin mennessä sitoudutaankin.

Seurustelua sen sijaan muistisairaan kanssa en ymmärrä yhtään. Eihän sitä oikeaa ihmistä edes opi tuntemaan. Toivottavasti miehellä on oikeita lähiomaisia.

Kuulostaa tosi oudolta, ei liene kaikki pelkästään muistisairaudesta johtuvaa. Ymmärtääkseni myös muistisairaudesta kärsivillä voi olla hyviä hetkiä, onko teillä koskaan niitä? Miksi ihmeessä edes olet tämän miehen kanssa? Oli syy sitten muistisairaus tai, ei mutta ei sinun tarvitse tuollaista kusipäisyyttä kestää.

Vierailija kirjoitti:

Seurustelen muistisairaan miehen kanssa ja tuntuu, että minä menen rikki. Pitäisikö vain ymmärtää miehen käytöstä ja olla niin kuin sitä ei olisikaan ja painaisi kaikki villasella vai ottaisiko itseään niskasta kiinni ja riuhtoisi kaikki tunteensa irti tästä suhteesta.

Sairaudesta ja kai hänen luonteestaankin johtuen hän ei näytä joko käsittävän että minulla on tunteita ja että hänen jotkut tekemiset loukkaa minua. Ylipäätään minun tunteeni jos ne on negatiivisia ja ilmaisen loukkaantumista hänen tekemisistään saa hänet suuttumaan hirveästi. Esimerkiksi toisille naisille viestittely ja kaikenlainen säätäminen selkäni takana ei saisi loukata minua, eikä pettäminen. Hän valehtelee mustan valkoiseksi sekunneissa ja pitää siitä kiinni vaikka olisi mitkä todisteet. Minä en myöskään ole mikään prioriteetti ikinä ja kaikki tulee ennen minua, en ole edes vaihtoehto ennen kuin hän tarvitsee apua ja jotain konkreettisesti. Hauskanpitoon kelpaa mukaan muut naiset ja vaikka viedä minun lempipaikkoihini ne mutta minun kanssani ollaan ja istutaan kotona. Ulkonäöstäni valitetaan jatkuvasti ja haukutaan kun vaan tulee tilaisuus, vaikka tiedän olevani todella kaunis ja minulla olisi miehiä jotka palvoisi minua jos vaan antaisin niin olen kiinni tuohon ihmiseen jolta saan pääosin pelkkää pahaa mieltä ja kotitöitä.

Miten tässä pelastaa itsensä?

Ei noi piirteet ja tavat ole millään lailla muistisairaudesta johtuvia juttuja. Hän on muutenkin välinpitämätön sinua kohtaan.  Muistisairaudesta johtuvat oireet on ihan toisenlaisia.

No sitenhän sinä pelastat itsesi, että lähde kävelemään ja vaihdat puhelinnumerosi, enkä nyt sano että muistisairauden takia, vaan tuon muun käytöksen takia. Kun ei teillä kerran ole mitään yhteistä perhehistoriaakaan, niin miksi pilaat elämäsi ja revit itsesi rikki hänen kanssaan? Ei sun ole mikään pakko.

Mulla on ollut monta muistisairasta läheistä, ja kyllä se tauti vaikuttaa käytökseen, mutta ei noin radikaalisti sentään, että käytös on tuollaista. Luultavasti tuon äijän käytös on ollut tuollaista aina! Perusluonne on meidän suvun muistisairailla aina ollut sama hyvinä hetkinä, huonot on kyllä ymmärretty houre-hetkiksi. Esim. meidän mummoa sanottiin hoitokodissa hymymummoksi, sillä sellainen hän oli normaalistikin. Huonoina hetkinä saattoi huutaa äitiäni huoraksi, koska ei yksinkertaisesti muistanut, että isä on kuollut ja äidillä on uusi miesystävä. Silloin puhui tautihoure, ei mummo.

Ei paskaa ole pakko sietää!

Muistisairaus-nimi on sillä tavalla harhaanjohtava, että sairaus ei vaikuta pelkästään muistiin vaan koko persoona muuttuu ja taidot häviää. Sairaudentunto on puutteellinen ja omia "mokia" ei pystytä tunnistamaan, syytellään muita. Tunteiden hallinta on vaikeaa, voi tulla jopa aggressiivisuutta. Etenevässä muistisairaudessa toimintakyky heikkenee hiljalleen ja ennen pitkää tulee aika, jolloin tarvitaan jatkuvaa toisen ihmisen apua ja valvontaa. Sinä, ap mietit omia tunteitasi ja miesystäväsi käytöstä, mutta kysy myös itseltäsi, oletko valmis hoitajaksi, kun se aika koittaa? 

Vierailija kirjoitti:

Minusta silloin, kun takana on pitkä suhde, sen muistisairaan mukana ollaan loppuun saakka, ja kestetään rakkaalta ihmiseltä se kurjakin puoli. Koska siihenhän sitä naimisiin mennessä sitoudutaankin.

Seurustelua sen sijaan muistisairaan kanssa en ymmärrä yhtään. Eihän sitä oikeaa ihmistä edes opi tuntemaan. Toivottavasti miehellä on oikeita lähiomaisia.

Just näin, eihän muistisairas tiedä valehtelevansa. Sairaus ei ole pelkästään muistin sairaus, käytös muuttuu täysin ja millaiseksi ei kukaan osaa sanoa, toinen on tyytyväinen höppänä ja rakastaa kaikkia, toinen v..mäinen, jonka kaikki estot on hävinneet ja laukoo ilkeyksiä käsittämättä niiden olevan ilkeyksiä.

Moni mies ehdottelee ja käpelöi jos ei varo kokoajan vielä vanhainkodissa ja vaikka omia lapsenlapsiaan ymmärtämättömyyttään.

Muistisairaan seurustelukumppanin on muututtava hoitajaksi jos aikoo elää muistisairaan kanssa ja ymmärtää että ensin unohtuu viimeksi elämään tullet ihmiset.

Ei kuulosta hyvältä, että voit suhteessa pahoin. Sitä paitsi muistisairaus etenee ja johtaa lopulta kuolemaan. Tuskin teillä on mitään kymmeniä vuosia yhteistä aikaa jäljellä ja viimeiset vuodet mies on niin huonossa kunnossa, ettei hahmota edes perusasioita. Minkä ikäinen miehesi on?

Ja ikäsi on????